Kitarat: kitarakamat ›

zedder: Yksi, halvin kaikista, on viritetty Eb -vireeseen jotta sillä voi rämpyttää erilaisten levytysten ja Youtube -videoiden päälle.
 
Puolikkaan virityseroon on ohjelmistollinen ratkaisu kuten Transcribe! hyvä, sillä vaan korottaa biisiä sen puolikkaan verran yhdellä klikkauksella, ei tarvitse olla erikseen kitaraa siihen. Sitten on tietty eri juttu, jos bändillä on tarve soitella ko. vireessä.
 
Mutta joo, itsekin muka nyt ehdottomasti tarvitsisin uuden superstraton normivirettä varten, kun ibaneesi on viritetty C:hen.

Onhan noita, muiden joukosta löytyy 3kpl Ibanez RGA121 Prestige kitaraa. Kaikki erivärisiä ja kaikkiin vaihdettu erilaiset mikit. Todella mieluinen runkomuoto itelle :-)
 
Eli siis otsikkoa mukaillen sama kitara 3kpl ja niiden kaverina 9 muuta sähkistä. Määrä ei ahdista lainkaan, rakkaudellahan ne on kaikki hankittu, samoin vahvistimet.

Kuusi kitaraa löytyy, joista neljä aktiivisesti käytössä. Akustista, seiskaa, floikallista, ilman floikkaa ja strato.
 
Eri vireitä ja fiiliksiä varten.

Ei mua ahdista useampi kitara, enemmänkin olisi jos mahtuisi ja olisi rahaa :D
 
Mulla hankinnoissa yksi idea on ollut se, että ei olisi kahta samanlaista vaan ne täydentäisivät toisiaan ja suht hyvin tuo idea on nyt toteutunut.
 
Mutta jos olis tilaa ja rahaa niin varmaankin olisi sitten samanlaisiakin hieman vaan eri puun kuvioilla ja väreillä.

Mitenkä teillä? aiheuttaako liian monta kitaraa ahdistusta?
 
Ei.
 
onko sinulla viisi stratoa rivissä
 
Kolme.
 
, mutta rakastat niistä vain yhtä?
 
Kaikki ne on hyviä, tykkään jokaisesta.
 
vai suhtaudutko asiaan viileän käytännöllisesti
 
Jep.
 
ja ostat vain mitä tarvitset ja hävität sellaisen mitä et tarvitse?
 
Neljännen straton myin veke koska sille ei tarvista ja siin oli liian tikku kaula ja kapea kieliväli.
 
Reeniksellä / varastolla muun keikkaroinan kanssa samassa ryjäkasassa pari keikka-stratoa, ns ygönen + sille varakeppi.
Tosin nää kaks aina välillä 'vaihtaa paikkaa / statusta'.. ihan fiiliksen mukaan.
Nää on aina keisissä viime keikan jäljiltä, ja valmiina to the next gig.
 
Himassa olkkarin soffan vieressä sit jököttää ständissä kolmas strato.
Ihan siltä varalta jos kuitenkin iskee joku ihme nyrjähdys korvien väliin ja alkaa tekeen mieli soittaa himassa.
 
Wanha ja wäsyny ei jaxa kuskailla skittaroinaa eestaas, tämä ergonomia & mukavuudenhalu toki maksaa jtn mutta paskat siitä.. pitää olla easy livin.
Mielestäni oon onnistunu perustelemaan itselleni miks pitää olla kolme samanlaista kitaraa.. :D

Mulla on kaksi SG:tä oikeastaan siksi että keikoilla on kiva olla varakitara. Toinen on Gibson ja toinen Tokai. Gibson on saundiltaan tummempi ja tatsiltaan tahmeampi, Tokai kirkkaampi ja notkeampi. En tarvitse kyllä useampia samanlaisia.

Useammat kitarat eivät aiheuta ahdistusta, päinvastoin, iloa ja innostusta.
 
Neljä Les Paul tyyppistä, oikeastaan aivan erilaisia ovat tuntumaltaan ja varsinkin soundeiltaan.
Pari SG tyyppistä, melko tavalla erilaista soundeiltaan
Pari Teleä, toisesta voisin oikeastaan luopua, mutten taida raaskia tunnesyistä...
 
Kahdella kitaralla pärjäisin mainiosti, mutta enempi kivampi. Tykkään myöa noita rassata ja pimpata.

hallu: suhtaudutko asiaan viileän käytännöllisesti ja ostat vain mitä tarvitset ja hävität sellaisen mitä et tarvitse?
 
Varmaankin eniten juuri noin. Silloin selviää parhaiten alle kymmenen kitaran :)
 
Bändisoittamisen vauhtivaiheessa tarvitsin kammellisen e-vireisen enimpään soitteluun ja loput kappaleet kiinteätalaisella drop-d vireellä. Nämä olivat treeniksellä ja keikkakitaroina. Kotona treenaamiseen vastaavanlaiset toiset kappaleet, niin ei tarvitse raahata soittimia aina mukana. Noh, sen lisäksi tietysti tuli rakenneltua Ostercaster strato ihan vaan amerikan soundin fiilistelyyn ja tokihan yksi kitara myös les paul soundeja varten -molemmat kyllä aivan satunnaiseen kotona soitteluun. Kaikkiaan omassa "kitaranäyttelyssä" vaikuttaisi olevan vireessä seitsemän kitaraa.
Kun bändisoitto vähenee, niin kalliimmasta päästä poistetaan ja sillä rahalla sitten tilalle muuta harrastamista.
 
Tuunaaminenhan on myös kivaa. Ilmeisesti noista projekteista valmistuu tänä kesänä kaksi, joista toinen tulee aikanaan myyntiin, Ostercaster tele ei tule myyntiin. Varaston perällä laukussa on vielä yksi neck-thru tele-aihio, joka saattaa alkaa rakentumaan ensi talvena kahden humpparin varaan...jos ny ehtii ja huvittaa. Se tod näk voi mennä myyntiin myös aikanaan.
 
Määrähän ei siis ole oleellista, mutta .......

Täältä löytyy Ruokankaan superstrato, Auroran perinteinen strato on valmistumassa ja "hevimeininkiin" tuli ostettua valkoinen Snakebyte. Kivahan se vähän erilaisia on olla, fiiliksen mukaan mennään.

Itellä on 4 sähkistä ja akkari. Samanlaisia eivät ole, MM JP6 piezolla, RG3120TW, Gibson LP studio ja Universe. Eli siis puuttuu strato ja jostain syystä aina Ibanezin RG-mallit sytyttää, varsinkin reverselavat. Edullisista on kiva vaihtaa mikkejä, pyöristellä nauhojen päät ja tehdä muutenkin hyviä käyttökitaroita. Toisaalta tuon 3120:n kanssa ei tarvis enää muuta.
 
Gäässit tulee ja menee. Nyt pitkästä aikaa ykkössetti vaihtui kompaktimpaan yhden miehen roudattavaan Mesa-settiin. Tällä hetkellä tuntuu, etten tuosta luovu, vaan hommaan sitten jonku nupin rinnalle ja eläkkeelle jäänyt switcheri (Rocktron Patchmate Loop8) sitte siihen kaveriks ja taas pedaaleja uudelleen eteen... =) No alkuperäiseen aiheeseen vastaus, eli aina kun on ollut kaksi "samanlaista" kitaraa niin nopeasti gäsin tullessa on torille tehty ilmoitusta.

Jeszse: tuplahumpparitele duncanin JB/Jazz-combolla,
BC Rich Gunslinger
Jackson DK2,
Halonen Custom guitarsin valmistama RR-klooni. Se taas on yhdellä saman miehen pyörittelemällä tallahumpparilla ja floikalla varustettu neckthru-hirviö.
 
Kotisoitossa sit on vielä yks suzukin akkari ja wolfin onttokoppanen prs-kopsu.
 
Jooh BC Rich ja Jackson lähtikin tossa kiertoon, ja tilalle on tullu ite tehdyt telecaster ja KV-kopiot. LP-malli on tulossa tammikuun aikana ja omaa PRS-klooniakin oon työstäny, joten toi Wolf saa kyllä lähtee seuraavaks.
 
Kahta samanlaista ei edelleenkään oo.

Ei o samanlaisia, on niissä ihan kriittisen isoja eroja. Niinkun nyt vaikka väri. Eivaineskaan, kyllä noissa on selkeästi pyritty mahdollisimman isoon skaalaan. Strato oikein vintageilla mikeillä, strato humbuckerilla, cabronita-Telecaster, PRS, hevikeppi, hevikeppi 27" skaalalla. Jos kaikki pitäisi tiivistää yhteen niin kotiin jäisi strato humbuckerilla.
 
E: Ai tää ketju olikin tämmöinen rinnakkaistodellisuus!

askomiko: Ei o samanlaisia, on niissä ihan kriittisen isoja eroja. Niinkun nyt vaikka väri.
 
Se on tärkein, ero, paitsi punainen.
 
Mitä yhteistä on ankalla?
 
- No, sen molemmat jalat on yhtä pitkät paitsi vasen.
 
E: Ei oo kahta samanlaista kitaraa. Kaikki on erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin.

On mulla pari dreadnought -akkaria. Toisessa normivire, toisessa Nashville -vire.

Kaksi stratomallista. Toinen HSS-mikityksellä. Toisessa tällä hetkellä paikallaan vain tallahumppari ja kunhan saan askarreltua uuden pleksin niin myös kaulaan tulee humpuukkeri. Kolmas strato on työn alla. Siihen kylläkin tulee todennäköisesti mikeiksi p90. Sitten puuttuu enää sss-mikityksellä oleva.

Seitsemän sähkistä näyttää olevan.
Palastrato, SG 61 RI, Tokai tst-50, Tokai LS-95, Charvel San Dimas, Ltd Ec-1000 ja Flying Finn I.
Kaikki erilaisia saundiltaan ja fiilikseltään, mutta kyllähän tuo Tokain strato tarttuu käpälään melkein aina. Muutenkin strato tuntuu olevan meikäläisen laite.
Ei vaan malta laittaa muitakaan torille, kun hyviä soittimia ovat.

Ei ole yhtään samanlaista:
1 kpl akkari
1 kpl les paul P90
1 kpl les paul humppareilla
1 kpl lankkukitara pelkällä tallahumppailla (melody maker)
1 kpl semi hollowbody (midtown custom)
1 kpl stratocaster (ynkkä sigu)
1 kpl telecaster
1 kpl klassinen superstrato
1 kpl superstrato mahonkipuilla ja aktiivimikeillä
1 kpl läpikaulan "superstrato" humppareilla ja piezolla
1 kpl läpikaulan "superstrato" humppareilla ja heksafonisella (rolandin syntikkamikki)
1 kpl seiskakielinen
1 kpl rää-rää
 
Lisäsksi jossain määrin eri vireissä ja eripaksuisilla kieliseteillä.
 
Okei sikäli, että löytyy myös yksi "mökki-lespa"

Pari Fender Stratoa, tosin eivät ole samanlaisia. Erilaiset puut, mikit, hardwaret, väri....
https://www.dropbox.com/s/wbsbuw0hz … to%2029.12.2015%2017.12.38.jpg?dl=0

hallu: Onko sinulla viisi stratoa rivissä, mutta rakastat niistä vain yhtä? vai suhtaudutko asiaan viileän käytännöllisesti ja ostat vain mitä tarvitset ja hävität sellaisen mitä et tarvitse?
 
Ei viittä, mutta neljä ;D. Johtuu siitä, että olen fakki-idiootti. Siis uskon/ luulen/ kuvittelen, että kitarassani pitää olla potikoitten ynnä muitten aina samalla paikalla. Kuitenkin tykkään omistaa monta kitaraa. Minulla on siis ongelma. Onneksi siihen on myös ratkaisu - monta samanlaista kitaraa!
 
No, on ne eri värisiä, paitsi kaksi on samanväristä. Niin, ja yhdessä on vaahterainen otelauta, kun muissa se on ruusupuuta. Kaikkia koitan soittaa yhtä paljon treeneissä ja himassa, mutta ESP on selkeä ykköskitara keikoilla. Muista otan sitten yhden varalle fiiliksen mukaan.
 
Just tällä hetkellä voisin kuvitella luopuvani vain yhdestä, muihin on jonkinlainen syvempi tunneside, mutta tilanteet muuttuu. Ns. pitopelejä ei ole vielä tullut vastaan... olen siis viileän käytännöllinen rakastaja ;D.