Kitarat: kitarakamat ›

Voin kyllä ostaa halvalla noi teidän Hollowbodyt... Siinä on gasin kohde, joka ei ota laantuakseen sitten millään.

klobasa: Voin kyllä ostaa halvalla noi teidän Hollowbodyt... Siinä on gasin kohde, joka ei ota laantuakseen sitten millään.
 
Hmm.. tuo mun vehje on vähän vaikea kovin halvalla myydä kun on joskus ollu melkoisen kallis vehje.. hemmetin hyvä tuon on..harmittaa vaan tuo ongelma..no siitä pääsee eroon kun fiksaa ;D
 
Edit: toki saa tarjousta laittaa ;D

pappasfin: No ei se auta kun mennä PRS:ää myyvään liikkeeseen ja korjauttaa tuo.
 
Saako kysyä että miksi? Eihän nää jouskarit nyt varsinaisesti autoja ole joita huolletaan merkkiliikkeissä. Eiköhän ihan kuka tahansa kitaraseppä tuon fiksaa siinä missä jonkun fenkun, gibanderin tai merkittömän kiinalaisenkin.

Gary the pine: Saako kysyä että miksi? Eihän nää jouskarit nyt varsinaisesti autoja ole joita huolletaan merkkiliikkeissä. Eiköhän ihan kuka tahansa kitaraseppä tuon fiksaa siinä missä jonkun fenkun, gibanderin tai merkittömän kiinalaisenkin.
 
Juuh, eihän tuo mitään salatiedettä liene mutta ite en mielelläni tuossa kopassa viitsis roplata ;D
 
Eilen kun sitä mikkivalintaa räpläsin niin (kuten Klobasa ehdotti) niin ei toiminu se tallamikin juttu mutta nyt äsken kun kokeilin niin toimi taas ihan hyvin eli taitaa olla vaan keräytynyt sinne melkoisen määrän kuonaa eli on puhdistusta vaille. Toisaalta tuo mikkivalitisin ei liene mikään iso sijoitus vaikka sen vaihtas uudempaan.
 
Hieno soundinen tuo on ja hyvä käsissä ja on muuten hemmetin kevyt kun vertaa vaikka ES335, ES339, JSM100 jne.
 
Onneks siis tuossa ei mitään isompaa pulmaa liene, peljästyin vaan kun rakkaassa kitarassa on ongelmia ;D (toisille on autot pyhiä lehmiä ja mulle vissiin nämä kitarat ;D )

pappasfin:
Eilen kun sitä mikkivalintaa räpläsin niin (kuten Klobasa ehdotti) niin ei toiminu se tallamikin juttu mutta nyt äsken kun kokeilin niin toimi taas ihan hyvin eli taitaa olla vaan keräytynyt sinne melkoisen määrän kuonaa eli on puhdistusta vaille. Toisaalta tuo mikkivalitisin ei liene mikään iso sijoitus vaikka sen vaihtas uudempaan.
 
Jos se ääni palasi lopulta takaisin kytkintä rämpyttämällä, niin siinähän se vika taisi tosiaan olla. Hapettunut vähän ne pinnat tms. Korjaus ei vaadi muuta kuin suihkauksen sopivaa ainetta tai kontaktipintojen hionnan (jossa menee vain muutama sekunti). Isoin työ on potikan irroittamisessa ja esiin ottamisessa, jossa siinäkään ei taida mennä montaa minuuttia.

Sisäinen PRS-tuli odottaa vielä roihahdusta lopulliseen liekkiinsä. Jotain outoa tässä on, koska se on pirun hyvä kitara. Varmaan "helpposoittoisin" kitara, mitä mulla on ollut - ainakin, jos Les Paulia ei oteta mukaan, mutta melkein, vaikka otettaisiinkin.
 
Kaula tuntuu hyvältä ja sopii omaan käteen. Ehkä soundi puolessa on se suurin ongelma, jos asiaa nyt voi ongelmaksi sanoa. Ja painossa, tämä on jo melkein liian kevyt. :D
 
Pitää nyt vielä soitella. Eipä voi sanoa, etteikö Koreassa osattaisi kitaroita tehdä. Todella laadukas peli kaikin puolin. Soundikin puhdistuu volumesta paremmin kuin Gibsonin 57:ssa, mutta se voi osaltaan johtua Gibsonin treble bleedistä.
 
Luulen myös, että alnico-kaappi ei tee parasta oikeutta PRS:n soundille...

Siellä se nyt olis torilla meikän PRS, ostakaa pois. Ei tullut minusta PRS-miestä, mutta ei se tietysti ihme ole, koska stratot single coileilla ja pulttikaulalla on se meikäläisen juttu.
 
Nyt saa liimakaulahumppari-ihmeet lähteä talosta, paitsi tietty Gibson - pitäähän sitä nyt yksi selllanenkin olla...

klobasa: Jos se ääni palasi lopulta takaisin kytkintä rämpyttämällä, niin siinähän se vika taisi tosiaan olla. Hapettunut vähän ne pinnat tms. Korjaus ei vaadi muuta kuin suihkauksen sopivaa ainetta tai kontaktipintojen hionnan (jossa menee vain muutama sekunti). Isoin työ on potikan irroittamisessa ja esiin ottamisessa, jossa siinäkään ei taida mennä montaa minuuttia.
 
Mikkikytkin toiminut nyt hyvin sen jälkeen kun siihen suihkautettiin sopivaa ainetta ja kytkintä rämpytettiin useampaan kertaan eestaas.
 
Eli oli vaan puhdistuksen tarpeessa tuo.

PRS vietiin heti käsistä. Niitä olisi mennyt eilen kaksikin. Olikohan hinta liian matala vai sopiva. Itse olen jälkimmäisen kannalla...

Ostin PRS SE Santanan (Amethyst-värisen), seuraavaksi aion kirjoittaa ensivaikutelmia lyhyesti. Ensimmäinen huoli näissä kaukoidän malleissa on nauhat. Tässäkin mallissa melko tyypilliseen tapaan nauhojen hiominen/viimeistely on keskitasoa, ei pahinta mitä olen nähnyt, mutta hieman epätasaiseksi on jääneet. Oikeastaan yllättävän huonot suhteessa siihen mitä olen kuullut PRS:n laadusta myös näissä SE-malleissa. Nauhojen päät ei ainakaan vielä irvistä otelaudasta ulos, vaan ne on hiottu ihan kivasti. Nauhat on medium-paksuiset, mutta bendaaminen on kohtalaisen kivutonta.
 
Kaula on SE Wide Fat ja onhan tämä kieltämättä melkoinen tunkki, mutta itselleni sopii mainiosti. Paksuus on speksien mukaan 21+ mm ensimmäisen nauhan kohdalta, mikä pitänee paikkansa. Leveys taitaa olla tavallinen 43mm, mutta kielten välistys on aika kapea, varsinkin ohut e-kieli on aika kaukana otelaudan reunasta, mikä toisaalta on ihan hyvä juttu vibraton kannalta. Paksu e puolestaan on lähempänä eli vähän "epätasaisesti" menee, mutta eipä tuolla ole kuin esteettinen merkitys jos sitäkään.
 
Kaulan mensuuri on lyhyt 24,5", jota en oikein ajatellut kun tilasin mukaan 9-setin. Ilmeisesti myös tehdaskielet on 9-setit ja onhan nämä aikamoiset spagetit tähän kitaraan. Vähintään kymppisetti pitää hankkia. Otelaudasta jää kaukoidän mustetta sormiin, mutta pitää ensin tilata se 10-setti, sitten vaihdon yhteydessä putsata otelauta.
 
Kitara oli säädetty ihan hyvin, lapun mukaan nämä säädetään UK:n tehtaalla kuntoon. Mukana oli hauska lappu kaulan säätämisestä jos kielet on liian korkealla tai matalalla. En todellakaan usko, että näin paksu kaula liikahtaa yhtään mihinkään eri olosuhteissa ja nytkin se oli ihan kelvollisesti lähes suorassa, ehkä vähän enemmän voisi olla mutkaa, mutta 10-setti varmaan korjaa senkin automaattisesti.
 
Kitaran sointi tuntui heti akustisesti hyvältä, kirkas ja sustainikas. Olen kokeillut tätä jo THR10:llä ja selvisi heti, että sointi on basso-keskialue -voittoinen hyvin vähällä treblellä. Sustainia on todellakin yllättävän paljon siitä huolimatta, että 6-ruuvinen talla on melkoinen rimpula. Vire menee myös helposti pois, mutta säätämällä ja sisään soittamalla se paranee. Minulle tuli välittömästi mieleen tästä kitarasta rock ja jopa heavy. High gain -soundeissa onkin mukavasti tukevuutta, tosin jopa tallamikki on yllättävän pehmeä ja pyöreä soundiltaan.
 
Kaulapaino oli myös heti huolenaiheena kun tartuin pesäpallomailamaiseen kaulaan, mutta tämä ei ole kaulapainoinen onneksi. Tosin sakara on sen verran lyhyt, että kitaran kevyestä painosta huolimatta kitara tuntuu raskaalta, koska hihna pureutuu painopisteestä johtuen olkapäähän terävästi.
 
Volume- ja tone-potikat on molemmat porattu vähän epätasaisen tuntuisesti runkoon eikä SE-mallissa ole siistejä syvennyksiä potikoille, vaan suoraan runkoon kiinni. Potikat on oudon nihkeän tuntuisia kääntymään, mutta se on vain hyvä juttu, varsinkin koska volume-potikka on aika lähellä tallamikkiä ja siihen on aika helppo haroa kädellä kun soittaa.
 
Pinnan viimeistely on tehty ihan hyvin, mutta laaduntarkistaja ei ole joko huomannut tai välittänyt satulan takana olevasta pienestä maalin lohkeamisesta, joka näkyy selvästi satulan vieressä 5mm:n matkalta. Ei tuolla ole minullekaan merkitystä, mutta antaa huonon vaikutelman laaduntarkistuksesta. Toisaalta se on voinut lohjeta myös sen jälkeen kun kitara on lähtenyt tehtaalta.
 
Myös tässä kitarassa on sitar e -kieli, eli ohut e särisee omituisesti. Liittynee ilmeisesti satulan viimeistelyyn tms. mutta ärsyttävä ongelma se on, vaivaa myös toista kitaraani ja lähinnä olen tyytynyt ihmettelemään, että mistä se johtuu.
 
Kaikenkaikkiaan tässä kitarassa on vain pieniä ongelmia, jotka saa ajan kanssa varmaan hiottua kuntoon.

Hyvä teksti Kriceltä.
 
Monesti tulee soiteltua sähkistä ihan akustisesti myöhään illalla, jolloin ei voi vahvaria tuupata päälle. Näissä kohdissa CU22 nousee soinnin suhteen omista kitaroista kärkeen. Soundi ei tietty volyymissä pärjää 335-malliselle Tokaille, mutta PRS on pirun hienosti hiljaisetkin näppäilyt nappaava soitin ilman sähköjäkin. Avoimet soinnut soivat isosti ja heleästi - siis mitä nyt umpikoppaisesta kitarasta lähtee.
 
Kyllä tosta sähköttömästä soundista ainakin sen hyvän sustainin saa mukaan kun vahvariin lykkää. Jos hyvin akustisesti soiva sähkis ei nappaa sähköillä, eikun mikkiä vaihtamaan. Akkarina tumppu kitara taas ei soi oikein millään sähkötempuilla.
 
Enpä muuten tiedä mikä tossa Persussa sitten akkari-modessa soi - oisko raudat, kaula? Jaa'a. Ehkä se menee ennemmin niin päin (kuten hra Smith taitaa uskoa), että siinä ei soi oikein mikään muu kuin kieli. Viimeksi mainitun sointia ei vaan estä mikään, kun on kovaa, ei-demppaavaa materiaalia tarpeeksi ympärillä.

Pari lisäystä vielä eli rungon reunassa pieni viiste, joka on oikeastaan ihan kiva juttu, että ranne menee siitä vähän helpommin yli kuin jos lankku olisi suora. Takaosan viiste on myös aika konservatiivinen, ei mitenkään erityisen syvä kuten joissakin kitaroissa. Kitara on luonnossa pienempi kuin kuvissa, koska kuvia katsoessa tulee automaattisesti ainakin minulle mieleen 25,5" mensuurin yhdistäminen rungon kokoon, joten ajattelin että runko on aika iso paistinpannu, mutta kitara on todellakin melkoisen siro ja pienikokoinen. Poislukien suhteettoman paksu kaula.
 
En nyt ihan heti jaksanut tilata kieliä, joten yritin puhdistaa otelautaa Dunlop Formula 65 -setillä. Otelaudan yläosasta irtosi violettia väriä, ilmeisesti rungon väriä jauheena, ja läheltä runkoa mustaa pöhnää. Yritin hinkata likaa pois kielet päällä, mutta irtoaa siitä vieläkin aika reippaasti eli soittamisen jälkeen on mustat sormenpäät. Pitää kai tilata ne kielet ja puhdistaa lauta kunnolla.
 
Kokeilin Marshall JVM1:llä ja selvästi huomaa, että alapäätä puskee kunnolla, kun taas sitten yläpäässä on tosi vähän tavaraa. Soundi ei kuitenkaan tunkkainen tai kumiseva, vaan mikit on ihan kohtalaisen hyvät. Niissä on jokin hienostunut sävy, kuten koko kitaran soundissa.

Pistä Krice ihmeessä kuvaa kitarasta. Hauska lukea tämmösiä kokemuksia/arvioita kamoista.
 
Itellä monasti auttaa tiettyyn tummuuteen tai tunkkaisuuteen kun säätää mikkien (erityisesti kaulamikin) bassopuolta hiukan alaspäin. Omassa Persussa mikit oli ainakin aika suorassa tehtaalta, joka omaan makuun pistää punotut soimaan vähän turhan lujasti.

Onkos PRS:n (Jätetään SE:t nyt pois laskuista) tuotannossa joitain malleja jotka on yleistä tasoa heikompaa kamaa? Vai ovatko ne kaikki rakenteensa puolesta/laadultaan/puiltaan suunnilleen yhtä hyviä?
 
Esim. Jos on vaikkapa vierekkäin Single Cut malli jossa toisessa tylsempi kansi ja dot otelautamerkit ja toinen jossa loimuisempi kansi ja linnut, niin ovatko ne muuten ns. samalla tasolla ja hintaero tulee silmäkarkista? Vai miten se noiden kanssa menee?

Gabe: Onkos PRS:n (Jätetään SE:t nyt pois laskuista) tuotannossa joitain malleja jotka on yleistä tasoa heikompaa kamaa? Vai ovatko ne kaikki rakenteensa puolesta/laadultaan/puiltaan suunnilleen yhtä hyviä?
 
Esim. Jos on vaikkapa vierekkäin Single Cut malli jossa toisessa tylsempi kansi ja dot otelautamerkit ja toinen jossa loimuisempi kansi ja linnut, niin ovatko ne muuten ns. samalla tasolla ja hintaero tulee silmäkarkista? Vai miten se noiden kanssa menee?
 
Kyllä ainakin 90-luvun alussa oli näin. Silloin ei tosin ollut Single Cut mallia, mutta tosiaan kyllä ne olivat juurikin noin. Siis laatu sama, mutta niistä linnuista ja kymppikansista jne. sitten maksoi lisää, jos halusi. En tiedä, miten on varmaksi nykyään.
Luulisin kuitenkin, ettei noissa ihan kauheata eroa olisi noihin 25 vuoden takaisiin aikoihin vaikka osa porukasta pitääkin noita vanhempia parempina.
Se taitaa olla vähän joka merkillä sama asia ja olihan PRS silloin paljon pienempi lafka kuin nykyään. Onko ne vanhemmat kitara sitten näitä uusia oikeasti parempia on hieman vaikea sanoa. Koska onhan niitä vanhoja kitaroita soitettu ja yleensä soittamalla kitarat vain paranevat.
Tietenkin vanhojen PRS kitaroiden omistajat ovat sitä mieltä, että ero on suuri tai ero on ainakin niiden vanhempien eduksi. Itse en olisi kuitenkaan tuosta ihan noin varma ja paranevathan ne uudetkin kun niillä vain soittaa ja pitää ne muutoin kunnossa.
 
Kaikki kokeilemani PRS kitarat ovat olleet todella hyviä, vaikka ulkoinen olemus/muoto ei minua ole koskaan aivan älyttömästi puhuttanutkaan.

Ok!
 
Mulle olisi tyrkyllä tuossa PRS Singlecut (10-top? ja linnut) malli 2004-2005 vuodelta. Onkohan mistään kotoisin ja millaistakohan hintaa tuollainen voisi pitää? Kuvan perusteella ainakin todella hieno kitara. Matkaa on vain ja pohdin jaksaisiko lähteä kokeilemaan.

Itsellä on kokemusta muutamasta ce ja custom mallista. Aika lailla saman tyyppisiä ovat laadultaan. 513 on mielestäni ehkä pienehkö hyppäys 'parempaan'?
 
Ei nuo usa prst ole kyllä mitään surkeita olleet yksikään. Mikithän näissä sitten saattaa olla vähän sieltä tänne.

LaMotta: Itsellä on kokemusta muutamasta ce ja custom mallista. Aika lailla saman tyyppisiä ovat laadultaan. 513 on sitten mielestäni ehkä pienehkö hyppäys 'parempaan'?
 
Customia olen kokeillut Top Soundissa ja se oli kyllä hyvä. Hinnoista ei kyllä ole juuri mitään käsitystä kun en ole merkkiä aktiivisesti seurannut. Missä hinnoissa nuo vuosituhannen alun käytetyt linnulla ja loimulla varustetut mahtaa liikkua? Kunto on uutta vastaava.

Gabe: Ok!
 
Mulle olisi tyrkyllä tuossa PRS Singlecut (10-top? ja linnut) malli 2004-2005 vuodelta. Onkohan mistään kotoisin ja millaistakohan hintaa tuollainen voisi pitää? Kuvan perusteella ainakin todella hieno kitara. Matkaa on vain ja pohdin jaksaisiko lähteä kokeilemaan.
 
Kymppikannen ainakin tietää suorilta "10" tekstistä sarjanron vieressä. Varmaan myyjä sitä mainostaa jos moinen on kitarassa.
 
Hinnasta on paha sanoa. Thomannin hintoja en ainakaan juuri kattelisi vertailukohtana, koska noi huitelee nyt ihan pilvissä. Hatusta heittäsin, että 1,5-2k vois olla haarukka mitä pitäsin kohtuullisena.