| Aihe: Korvakuulolta soittaminen - miten oppia? | 1 |
|---|
 HHko
23.12.2015 01:16:50 | |
|
Olen opetellut korvakuulolta soittamista pari vuotta tosissani ja mielestäni edistynyt aika hyvin, ainakin lahjoihini nähden. :) Aiemmin soitin pianoa nuoteista ja erityisesti sointumerkintöjen avulla.
Kirjoitin opettelustani jonkin aikaa blogia, jota nyt olen kirjoittamassa kokonaan toiseen kertaan jonkinlaisen nettioppaan muotoon ("beta-versiota"). Opas ilmestyy osoitteeseen higo.fi/korvakuulolta
Soittajia ja reittejä kun on monenlaisia, niin ottaisin mielelläni vastaan ja kuulisin ajatuksia ja palautetta tekstistäni ja korvakuulolta soittamisen opettelusta yleensäkin.
H | |
Kivaksi treenikaveriksi olen todennyt Youtuben yhdessä stagepianon kanssa, joka on helppo virittää samalle korkeudelle tai jos haluaa käyttää nuotteja, voi hyödytää transposenappia.
Kuulokkeet tietysti yhtenä tärkeänä välineenä ettei aiheuta häiriötä ja voi kuulostaa kuinka huonolta vaan jos se on tarpeen oppimisen kannalta. | |
mitä enemmän soittelee levyjen mukana, sitä helpommaksi se käy kaivaa sieltä niitä oikeita ääniä - onhan noita ear training sivustojakin netissä, mutta eiköhän se kuitenkin loppupeleissä mee niin, että se vaatii vain helvetisti tunteja kuten minkä tahansa uuden taidon oppiminen. tietty ei ehkä enskana kannata yrittääkään plokata mitään harmonisesti kimuranttia fuusiojaskaa vaan aloittaa jostain hieman simppelimmästä kamasta. itse aloitin aikanaan kitaralla plokkaamalla Metallicaa, ja siitä sitten pikkuhiljaa instrumentinkin vaihduttua koskettimiin alkoi levylautaselle eksymään hieman haastavampaa muzakkia (vaik täytyy kyllä Metallican ansioksi sanoa, ettei ne kaikki Heftieldinkään riffittelyt ihan tuosta vaan lähteneet) | |
ganesha: mutta eiköhän se kuitenkin loppupeleissä mee niin, että se vaatii vain helvetisti tunteja kuten minkä tahansa uuden taidon oppiminen.
Nuottikorva on enemmänkin kyky, mutta siihen liittyy tietysti harjoittelua siinä mielessä, että osaa soittaa sen mitä kuulee. Minun esimerkiksi ei koskaan tarvinnut harjoittaa korvakuuloa, se oli jo valmis taito. Soittamaan sen sijaan minunkin piti opetella. | HHko
25.12.2015 11:23:15 | |
|
Musiikin mukana soittamisesta: Samaa mieltä että se on hyväksi. Silloin esim ei aina ehdi muistella sointunimiä vaan on pakko antaa vaiston viedä eli harjoittaa korvan varasssa soittamista. Kun bändikaverina on äänite, mokailua ja toisten sotkemista ei tarvitse pelätä.
Ear training: Olen jonkin verran kokeillut, mutten kokenut omakseni. En ole varma, miten esim kyky tunnistaa intervalleja tai sävelkorkeuksia "kliinisesti" siirtyy soittotaidoksi. Varmaan siirtyy kun sitä niin paljon suositaan?
Korvakuulo: Pohjalla on varmaan paljon lahjakkuus, mutta en osaa ajatella, että taito olisi aivan joko-tai. Kun mennään esim samanaikaisesti soivien äänten erotteluun, tarvitaan aktiivista harrastamistakin? Olin joskus tosi huono erottamaan musiikista muuta kuin melodian, ja ainakin oma soittamaan opetteluni on ollut samalla myös kuulemaan opettelua.
Harjoittelumäärä: Työtä tarvitaan paljon, mutta varmaan jotkut menetelmät / tavat harjoitella tai keskittyä harjoittelussa johonkin ovat silti hyödyllisempiä kuin toiset?
Eteneminen yksinkertaisesta monimutkaisempaan on minustakin järkevää jo pelkästään siksikin, että on kiva ja kannustavaa oppia ja osata hyvin edes jotain, kuin olla vuodesta toiseen osaamatta kunnolla mitään. Siihen, mitä osaa jo hyvin, on sitten kiva lisäillä uusia palasia. | |
Mitä neuvoja teillä on raskaamman musiikin sointujen hahmottamiseen? Olen aloittelija koskettimien kanssa ja Northerin tuotannosta yritän saada sointukulkuja koskettimilla selväksi.
Useimmiten on aina vähintään kaksi samaa säveltä eri oktaavista, miten saan selville sen juuri sävelen kun tuntuu että samaan kohtaa sopisi kaksikin eri juurisäveltä, puhumattakaan muista sävelistä?
https://www.youtube.com/watch?v=sABrBAVICcw
Jos joku tuota jaksaisi kuunnella ja hieman jelppiä niin olisin kiitollinen. | |
Miltei tehokkain keino on se, että tekee levyjen biiseistä omia versioita ja soittaa joka raidan päälle sekvensserissä. Näin tulee väkisinkin hahmotettua itse musaa ja arraustyylejä. Lopulta kun tätä tekee tarpeeksi monta kertaa, niin lopulta se väkisinkin lisää musikaalisuutta ja korvalla soittoa.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell | |
Mielenkiintoista.
Olen miettinyt tätä jonkun verran viime aikoina. Pitää lukea tuo blogisi ajatuksella läpi. Sieltä saattaa löytyä ne puuttuvat palat.
Itse olen nuottien ja lappujen vanki. Piano, vapaasäestys, urkujutut.
Toisaalta en tarvi välttämättä kuin soinnut ja sanat. Jostain syystä ne vaan tarvitaan. Aina pitää olla laput. Se rassaa.
On jotenkin käsittämätöntä seurata tyyppejä jotka ei tarvi mitään lappuja. Mulla on pari muusikkokaveria joilta se käy. Se on jotenkin maagista. Helppoa.
Sitten on myös niitäkin jotka ei osaa mitään muuta kuin soittaa sen jota lapuissa lukee. Bassolinjaa myöten, kaikki pitää olla nuoteissa. Sekin on todella ahdistavaa.
Jopa sointumerkit voivat olla klassisen pianon soittajille hankalaa.
30v tullut harrastettua, välillä taukoa. Nyt alkanut mietityttämään, että josko sitä vielä oppisi jotain uutta ja uudella tavalla? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
