Kitarat: soittaminen ›

Jucciz: Mutta on kyllä niin saaterin kova biisikin to start with.
 
Nå se on kyllä totta.

Funkånaut: Wynton Kellyn soolo Freddie Freeloaderissa on melkose mehukas.
 
Mun ehdottomia suosikkeja, tosin ei kitarasoolo:-)
 
Tästähän on sellainenkin anekdootti olemassa että Wynton Kelly oli siihen aikaan Miles Davisin vakkaripianisti mutta tähän levytyssessioon Miles halusi edellisen pianistinsa eli Bill Evansin. Wynton kuuli levytyssessiosta ja luuli että se olisi koskenut häntäkin ja tuli studioon hengailemaan.
Kun oli paikalla niin sai armosta soittaa yhden piisin ja näytti sitten taivaan merkit!
 
Mut jos pianosoolot on sallittuja niin Thelonious Monkin soolo originaali Blue Monkissa vuodelta -54 on mun mielestä mahtava: Soittaa 14 chorusta ja koko ajan uusia ja etenee!
https://www.youtube.com/watch?v=J4X5folutT8
 
Ja vielä yksi pianosuosikki: Jaki Byardin pianosoolo Eric Dolphyn piisissä 245! Se tulee heti Freddie Hubbardin trumpettisoolon jälkeen.
https://www.youtube.com/watch?v=oxl5L5Wyybk

Loistavia sooloja on vaikka kuinka, ja moni tullut jo mainituksi. Yksi (lähes) täydellinen on Alex Lifesonin soolo Rushin "Limelightissä". Lyhyehkö, mutta hienosti biisin tunnelmaan sopiva.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZiRuj2_czzw
(kohdasta 2:36)

baron: Mun ehdottomia suosikkeja, tosin ei kitarasoolo:-)
 
Täällähän haetaan täydellistä sooloa, ei täydellistä kitarasooloa. :)

Funkånaut: Wynton Kellyn soolo Freddie Freeloaderissa on melkose mehukas.
 
Minulle taas Coltranen soolo Blue in Greenissä on aina ollut puhdasta tunnetta. Ehkä omia henkilökohtaisia lempijazzsooloa.

Wild String Of Voodoo Strat: Minulle taas Coltranen soolo Blue in Greenissä on aina ollut puhdasta tunnetta. Ehkä omia henkilökohtaisia lempijazzsooloa.
 
Kumma juttu? Mä taas oon tykännyt piisin Bill Evans soolosta. Ei kai sillä oo mitään tekemistä sen kanssa että oon kiipparisti? Mun maikka antoi sen soolon mulle läksyksi ja sitä oli tosi kiva treenata!

Mä en oo lukenut tätä ketjua, enkä oikeestaan edes tykkää kitarasooloista. Mun mielestä ne on suureksi osasta sellasta vähän pallihieltä haiskahtavaa itsensä esittelyä, mikä ei toki ole kiellettyä, mutta mulle ei kolahda.
 
Alex Lifesonin sooloja on kuitenkin tullu kuunneltua melkeen 10 vuotta, ja on ne vieläkin aika kovia. Joku siinä vetoo. Samoin Steven Wilsonin soolot on poikkeuksetta aika hyvällä maulla toteutettuja. Viime aikoina ahaa-elämyksiä on aiheuttanut Porcupine Tree - Where We Would Be, jossain mielestäni on "täydellinen" kitarasoolo. Tukee biisiä täydellisesti ja tuo siihen jotain tosi uutta ja siistiä.
 
Kiitti. Menen pois, jatkakaa.

baron: Kumma juttu? Mä taas oon tykännyt piisin Bill Evans soolosta. Ei kai sillä oo mitään tekemistä sen kanssa että oon kiipparisti? Mun maikka antoi sen soolon mulle läksyksi ja sitä oli tosi kiva treenata!
 
Itselle näin nopeasti mieleen tulevat mielyttävimmät pianosoolot on Jamie Saft Trion Lelabel-kappaleessa (https://www.youtube.com/watch?v=Z81QpG4T8fU) sekä Benedikt Jahnel Trion Sacred Silence-kappalessa (https://www.youtube.com/watch?v=P6sWw82wArM). Herkkiä ja lyyrisiä vetoja molemmat, kyllä sielu lepää näitä kuunnellessa.

Mielestäni tässä Al Ferrierin "Blues S
top Knokin'" piisissä on on yks täydellisimmistä perusrokkisooloista; yksinkertaisen tehokas. Asialla Brian Ferrier.https://www.youtube.com/watch?v=QfQh_S8dEsY

Mun mielestä yksinkertainen voi olla kaunista!
Allaolevan piisin saksofonisoolo joka alkaa kohdasta 1:34 on täydellinen!
https://www.youtube.com/watch?v=ZgdufzXvjqw

Mulle täydellinen kitarasoolo on aina ollut Steve Vain soolo Whitesnaken "Wings of The Storm" biisissä. Mahtava soolo!

Oon pitkään miettinyt, että kai tässä pitäisi heittää omat ajatuksetkin aiheesta. Itse kyl oon vanhemiten tulla siihen lopputulokseen, että levyllä soolon pitäisi palvella biisiä eikä vain olla kitaristi henkilökohtainen taidonnäyte. Livenä on eri asia sitten jamittelu hengessä heittää pidempää sooloa peliin. Pistänpä tähän nyt sitten muutaman sooloon, jotka mielestäni ovat hyvä sävellyksellinen osa biisiä. Olen rajannut soolot ihan tarkoituksella koskemaan sähkökitaralla soitettuja sooloja pop/rock-genressä.
 
maudlin of the Well - Birth Pains of Astral Projection.
https://www.youtube.com/watch?v=l81sj5IvPRg
Biisi itsessään on mielestäni täydellinen progressiivisen metallin taidonnäyte luovasta sävellyksestä ja sen soolo on yksi rakennuspala tätä kirjavaa ja rikasta mosaiikkia. Soolosta löytyy tilutustakin, mutta hyvänä vastapainona toimivat korvaa hivelevät pitkät venytykset. Sooloa parantaa myös se, että sen taustalla toimiva sävellyksellinen pohja on sekin eläväinen ja dynaaminen.
 
Steve Hackett - Firth of Fifth
https://www.youtube.com/watch?v=mLTlAnVUx3A
Vähän saman tyyppinen tapaus kuin edellinen: progressiivinen biisi, jossa kitarasoolo sulautuu täydellisesti osaksi muuta sävellystä - tässä tapauksessa melkeinpä paremmin. Hackett kehittelee ja rakentelee sooloa todella maltilla ja hienostuneesti. Erityisesti korvia hivelevät venytykset sekä se, kuinka mies jaksaa antaa nuottien soida pitkään oikein herkutellen
 
Dire Straits - Tunnel of Love
https://www.youtube.com/watch?v=611Wxihk9vk
Sama juttu kun edellisessä. Soolo toimii mainiona osana outroa, joka kehittyy yhdessä soolon myötä. Niin bändi että Mark Knopfler osaavat pitää malttinsa ja kehitellä osaa ja sooloa erittäinen hienostuneesti.
 
Pat Metheny - The Truth Will Always Be
https://www.youtube.com/watch?v=a6qSJtwT3qI
Oikeastaan tämän lähes 10 minuuttia kestävän biisin voidaan katsoa koostuvan pelkistetysti kahdesta osasta: introsta/nostatuksesta ja kitarasoolosta. Eli joku voisi sanoa, että koko biisin keskiössä on tuo kitarasoolo. Normaalisti pitäisin tällaista lähtökohtaa paperilla suurena omahyväiseen oman teknisen ketteryyden esittelyyn sortuvana uhkana, mutta Metheny on kuitenkin niin tyylitajuinen muusikko, että on saanut tämän toimivaan. Kun se juoksutus lopulta tulee ja iskeytyy siihen ensimäiseen pitkään ääneen, niin väistämättä ihokarvat nousee pystyyn. Jotkut saattavat vierastaa midikitaran soundia, mutta meikälle tuo aina toiminut jollain pervolla tavalla.
 
Pink Floyd - Time
https://www.youtube.com/watch?v=JwYX52BP2Sk
Tämä nyt useimmat tietävätkin, mutta olen pitänyt tätä biisiin paremmin sopivampana soolona kuin esimerkiksi Comfortably Numbin sooloja. Shine On You Crazy Diamondilla on aina erityinen paikka sydämessäni, mutta siinä niitä solooja onkin sitten niin useampikin, mistä valita.
 
Jeff Beck - Nadia
https://www.youtube.com/watch?v=YpqlwRvGeDA
Tämä täytyi heittää tähän lopuksi, vaikka en tiedäkään, että voiko tätä teknisesti laskea sooloksi vai pitäisikö se nähdä enemminkin melodialinjana. Silti kyseessä on mielestäni täydellisintä sähkökitaransoittoa, mitä kuvitella saattaa: soittimesta otetaan todella suuri potententiaali ja palettikäyttöön: on efektejä, venytyksiä ja kammen käyttöä.

Wild String Of Voodoo Strat:
 
Pat Metheny ... midikitaran soundia.
 
Mehän emme ole tarkkoja näistä... ;) mutta Methenyhän käyttää Rolandin GR-300-kitarasyntikkaa, joka on vanhempi keksintö kuin midi, ts. ei ole midiä siinä vempeleessä ensinkään.
 
T: ittekin joskus vähän Methenyä kuunnellut ja seurannut

John Sykesin revittely Whitesnaken Bad Boysissa https://www.youtube.com/watch?v=ZrT3XEATurs

Paha paikka on tämä täydellisen soolon metsästys, kun niitä taivaallisen hyviä sooloja on vaikka kuinka ja on hidasta ja nopeaa ja kaikke siltä väliltä ja eri tekniikoilla soitettuja, on vaikea sanoa.
 
Äsken kattelin yhtä kitaristia josta olen tykänny siitä lähtien kun ekaa kertaa kuulin eli Marco Sfogli
 
Alla olevassa videossa soittelee eri Ibanezeilla eri kipaleita ja kyllä joo myös tiluttaa ;D
 
https://www.youtube.com/watch?v=LJcxP41TjTA

Vaikea täydellisestä sanoa mutta Circus Maximus / Remember -biisin soolo puhuttelee - ja kestää koko biisikin kuuntelun
https://youtu.be/D5YZmYFJ86I?t=2m35s

Jucciz: Mehän emme ole tarkkoja näistä... ;) mutta Methenyhän käyttää Rolandin GR-300-kitarasyntikkaa, joka on vanhempi keksintö kuin midi, ts. ei ole midiä siinä vempeleessä ensinkään.
 
T: ittekin joskus vähän Methenyä kuunnellut ja seurannut
 
Suodaako mulle anteeksi tämä erehdys siihen nähden, etten ole soittanut aktiivisesti mitään sähköistä soitinta lähemmäksi seitsemään vuoteen? :)

Wild String Of Voodoo Strat:
Pat Metheny - The Truth Will Always Be
https://www.youtube.com/watch?v=a6qSJtwT3qI
Oikeastaan tämän lähes 10 minuuttia kestävän biisin voidaan katsoa koostuvan pelkistetysti kahdesta osasta: introsta/nostatuksesta ja kitarasoolosta. Eli joku voisi sanoa, että koko biisin keskiössä on tuo kitarasoolo. Normaalisti pitäisin tällaista lähtökohtaa paperilla suurena omahyväiseen oman teknisen ketteryyden esittelyyn sortuvana uhkana, mutta Metheny on kuitenkin niin tyylitajuinen muusikko, että on saanut tämän toimivaan. Kun se juoksutus lopulta tulee ja iskeytyy siihen ensimäiseen pitkään ääneen, niin väistämättä ihokarvat nousee pystyyn. Jotkut saattavat vierastaa midikitaran soundia, mutta meikälle tuo aina toiminut jollain pervolla tavalla.
 
Tuo Secret Storyn The Truth Will Always Be sekä Antonia oli alunperin sävelletty balettispektaakkelin musiikiksi muutamaa vuotta aikaisemmin (Metheny soitti livenä soolot)_Eli normaalista poikkeava rakenne saattaa johtua siitä:
https://www.youtube.com/watch?v=wvjbFwNEUe4
 
Tuo tuli joskus kahden kanavan aikaan Yleltä ..

Tässä on mun mielestäni aika kova veto - hienosti nousee loppua kohden
https://youtu.be/pOtuqYzJTsM?t=2482
 
Kyseessä siis zappa plays zappa - Dweezil Zappa: Inca roads. On muuten myös huikeet lyriikat tossa biisissä..