Keskustelua raskaammasta musiikista ›

LemmyKILLmister:
Vähän mustan lätyn kanssa valtavirta haiskahtaa, mutta tämä progressiivisin levy (justice) sai vissiin niin huonon vastaanoton ja vähän huomiota, ettei todellakaan huvittaisi jatkaa proge/thrash/groove-linjalla musiikintekoa.
 
AJFA -levy myi platinaa puolentoista kuukauden aikana ja tuplaplatinaa tuli alle vuoden päästä ilmestymisestä. Master of Puppets sai tuplaplatinaa vasta vuonna 1991. Joten luulenpa AJFA -levyn vastaanoton olleen huomion osalta ainakin mukavan puolella.
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/...And_Justice_for_All
https://fi.wikipedia.org/wiki/Master_of_Puppets
 
edit: korjattu räikeä virhe

santakasa: AJFA -levy myi platinaa puolentoista kuukauden aikana ja tuplaplatinaa tuli alle vuoden päästä ilmestymisestä. Master of Puppets sai tuplaplatinaa vasta vuonna 1991. Joten luulenpa AJFA -levyn vastaanoton olleen huomion osalta ainakin mukavan puolella.
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/...And_Justice_for_All
https://fi.wikipedia.org/wiki/Master_of_Puppets
 
edit: korjattu räikeä virhe
 
Näinpä. Lisäksi haastatteluissa monesti maininneet, että Justicella saavutettiin tietty piikki soitannollisesti ja biisien pituuksissa, ja että sen jälkeen halusivat tehdä monet jutut aivan vastakkaisella tavalla.

santakasa: AJFA -levy myi platinaa puolentoista kuukauden aikana ja tuplaplatinaa tuli alle vuoden päästä ilmestymisestä. Master of Puppets sai tuplaplatinaa vasta vuonna 1991. Joten luulenpa AJFA -levyn vastaanoton olleen huomion osalta ainakin mukavan puolella.
Huppista, en tarkastanut tietojani ollenkaan vaan sanoin ihan mutulla :D Pointti oli kuitenkin, että Justice oli koko bändille hieman ikävä tuotos, vaikka biisit, soitto ja vokaalit olivat huipussaan. Laulusta kuulee sen äänen madaltumisen ja tuskan, mikä Burtonin kuolemasta seurasi ja Newsted ei pitänyt koko levyntekoprosessista ollenkaan. Muistaakseni Hetfield sanoi itsekin vihanneensa justicen kanssa levyntekoprosessia.
Muutamaa biisiä lukuunottamatta levy unohtuu monilta täysin. Moni vierastaa levyä äänimaailman takia. Joskus kuulin levyä verrattavan death magneticiin kappaleiden pituuksien takia. Kirsikkana kakun päällä 100 parasta metallikitaristia-kirjassa justicea haukuttiin jo itseääntoistavaksi ja vanhoja elementtejä kierrättäväksi. Omasta mielestänihän kyseessä on bändin paras lätty ja yksikään biisi ei ole tylsä. Jää vain ihmisillä usein puppetsin varjoon joistakin omituisista syistä. Muutama biisi on jäänyt jostakin syystä aika vähälle livesoitolle (eye, straw, FEoS, TLISTD, eve)

https://metallica.com/blog/news/358 … of-the-master-of-puppets-book-cover
 
Master of Puppetsin ja sitä seuranneen kiertueen ympärille keskittyvä kirja, pakkohankinta!

LemmyKILLmister: Nauratti tuossa year and half-dokumentissa tuo kun Rock sanoi "the mean guys in Megadeth and Anthrax are going to tease you for being so nice and melodic" :D
 
Huvittavan tuosta kommentista tekee se, että päinvastoin nuo ja suurin osa kaikista thrash-bändeistä teki äkkisiirron melodisempaan matskuun Metallican menestyksen jälkeen.

Kun 80-luvulta on jo siitä ensimmäisestä Metallican levystä asti kuunnellut Metallicaa ja monia muitakin tuon ajan bändejä, niin kyllä Metallica taisi olla tosiaan ensimmäinen joka teki koko tuosta musatyylistä ainakin osaksi radiosoittokamaa 90-luvun alussa. Tämä tosin vasta Black albumin myötä ja ei ne ihan kaikki bändit muuttuneet silloinkaan radiosoittokamaksi. Eikä ole vieläkään, mutta ne ovatkin sitten niitä raskaampia bändejä.
Monelle tämä on/oli varmaan hyvä asia, mutta itse en sitä kyllä sellaisena pidä.
80-luvulla oli ihan omanlaisensa kulttuuri kun sai etsiä näitä metallibändejä ja niiden levytkään eivät olleet ihan joka paikasta saatavilla. Sellaisessa Underground touhussa oli oma viehätyksensä ja myöskin siinä, ettei sitä tosiaan soitettu juuri missään. Se myös yhdisti tietynlaisia ihmisiä ja oli mukava jutella erilaisista bändeistä ja levyistä. Tuli uusia kavereita koko musan kuuntelun pohjalta :)
 
Nykyään voi radiosta kuulla kaikenlaisten iskelmien välistä Metallicaa ja sitten Arttu Wiskaria jne. Minusta siinä on hävinnyt jo aika paljon siitä meiningistä mitä Metallica, Slayer ja moni muukin oli aikoinaan.
Tosin Slayer taitaa ollakkin tuon ajan bändeistä ainoa joka on vähiten muuttunut vuosien varrella. Ei heillekkään luultavasti enää uutta Reign In Blood levyä tule samoin kuin ei Metallicalle Master Of Puppetsia.
 
Kaikki menee tietysti aina eteenpäin, mutta siinä on aina mukana niin hyvää kuin huonoakin.

mpekkanen: Kun 80-luvulta on jo siitä ensimmäisestä Metallican levystä asti kuunnellut Metallicaa ja monia muitakin tuon ajan bändejä, niin kyllä Metallica taisi olla tosiaan ensimmäinen joka teki koko tuosta musatyylistä ainakin osaksi radiosoittokamaa 90-luvun alussa. Tämä tosin vasta Black albumin myötä ja ei ne ihan kaikki bändit muuttuneet silloinkaan radiosoittokamaksi. Eikä ole vieläkään, mutta ne ovatkin sitten niitä raskaampia bändejä.
Monelle tämä on/oli varmaan hyvä asia, mutta itse en sitä kyllä sellaisena pidä.
80-luvulla oli ihan omanlaisensa kulttuuri kun sai etsiä näitä metallibändejä ja niiden levytkään eivät olleet ihan joka paikasta saatavilla. Sellaisessa Underground touhussa oli oma viehätyksensä ja myöskin siinä, ettei sitä tosiaan soitettu juuri missään. Se myös yhdisti tietynlaisia ihmisiä ja oli mukava jutella erilaisista bändeistä ja levyistä. Tuli uusia kavereita koko musan kuuntelun pohjalta :)
 
Nykyään voi radiosta kuulla kaikenlaisten iskelmien välistä Metallicaa ja sitten Arttu Wiskaria jne. Minusta siinä on hävinnyt jo aika paljon siitä meiningistä mitä Metallica, Slayer ja moni muukin oli aikoinaan.
Tosin Slayer taitaa ollakkin tuon ajan bändeistä ainoa joka on vähiten muuttunut vuosien varrella. Ei heillekkään luultavasti enää uutta Reign In Blood levyä tule samoin kuin ei Metallicalle Master Of Puppetsia.
 
Kaikki menee tietysti aina eteenpäin, mutta siinä on aina mukana niin hyvää kuin huonoakin.
 
Täysin samanlaiset tunnelmat täällä. Kun kaikki tieto oli kuulopuheiden varassa. Kasetteja vaihtamalla löytyi aina jotain uutta ja kiinnostavaa, sitten kahlattiin Suosikkeja läpi siinä toivossa, että näkisi bändistä edes kuvan. Jos jollakulla oli seinällään hieno posteri, niin sitä poljettiin kilometrikaupalla katsomaan. Kieltämättä siinä oli oma viehätyksensä kun kaikki ei tullut tarjottimella eteen.
Kyllähän Metallica oli aikaansa edellä silloin. Minä tosin tutustuin rokkiin Kiss:n kautta, joka ei ole ollenkaan huono vaihtoehto sekään.
Kuten jo joskus aiemmin totesin, niin sillä teinihurmoksella oli tietty näppinsä pelissä. Nykynuoret kokenevat samoja fiiliksiä näiden bringmethehorizonejen kanssa :)

Melkein kaikkeen voidaan sanoa että kaikki oli hienompaa ja mielenkiintoisempaa ennen internetin tuloa jokaiseen kotiin 2000-luvulle siirryttäessä.

Selailin joku ilta Nuorgamin artikkeleja ja luin tämän:
 
http://www.nrgm.fi/artikkelit/15-metallica-enter-sandman/
 
Tiivistää hyvin mun fiilikset Metallicasta ja varmasti monen muunkin. Hyvä kirjoitus.

Ojankaivaja: Melkein kaikkeen voidaan sanoa että kaikki oli hienompaa ja mielenkiintoisempaa ennen internetin tuloa jokaiseen kotiin 2000-luvulle siirryttäessä.
 
Jos on nostalgikko, niin kyllä.

Booombox: Selailin joku ilta Nuorgamin artikkeleja ja luin tämän:
 
http://www.nrgm.fi/artikkelit/15-metallica-enter-sandman/
 
Tiivistää hyvin mun fiilikset Metallicasta ja varmasti monen muunkin. Hyvä kirjoitus.
 
Itseasiassa on hyvä kirjoitus. Ei ole itse tullut elettyä tuota bändin kulta-aikaa, mutta voin hyvin kuvitella että se on tuntunut juurikin noin isolta kuin kirjoittaja antaa ymmärtää. Ehkäpä se on ollutkin mahdotonta ylittää tuon Black-albumin tuomaa hysteriaa.
 
Hyviä biisejä on sinällään helpohko tehdä, mutta uudistuneen soundin tarjoaminen massoille onkin vaikeampi temppu. Black album teki sen yhdistämällä metallin ja popin (aivan kuten artikkeli tarinoi). Uran taiteellinen huippu meni. Brändi kukoistaa edelleen, näkyyhän se lipunmyynnissä.

LyraB: Itseasiassa on hyvä kirjoitus. Ei ole itse tullut elettyä tuota bändin kulta-aikaa, mutta voin hyvin kuvitella että se on tuntunut juurikin noin isolta kuin kirjoittaja antaa ymmärtää. Ehkäpä se on ollutkin mahdotonta ylittää tuon Black-albumin tuomaa hysteriaa.
 
Hyviä biisejä on sinällään helpohko tehdä, mutta uudistuneen soundin tarjoaminen massoille onkin vaikeampi temppu. Black album teki sen yhdistämällä metallin ja popin (aivan kuten artikkeli tarinoi). Uran taiteellinen huippu meni. Brändi kukoistaa edelleen, näkyyhän se lipunmyynnissä.
 
Samaa mieltä sikäli, että tuo kirjoitys oli ihan hyvä kyllä. Itse olen kuunnellut Metallicaa siitä ensimmäisestä levystä lähtien, eli ei ollut vielä muita levyja Metallicalta ilmestynyt. Nuorempana Metallican kolme ensimmäistä levyä tuntuivat jotenkin niin kovilta, että ne vaikuttivat omaan musiikin kuunteluun todella paljon.
Sitten kun itsekkin näin Metallican tuolla Oulunkylässä, niin jotenkin kun siinä oli jo Burton kuollut ja kaksi levyä julkaista muutenkin...
Oli koko touhu minulle aikamoinen pettymys. Katsoin yhden biisin kokonaan ja toista puoleen väliin ja lähdin pois. Toki olin siinä festarialueella, että kuulin kyllä soiton. Näin miehet ja se riitti minulle. Siellä oli niin kova tungos, ettei itseäni ainakaan kiinnostanut siellä olla kun ei voinut rauhassa katsoa ja kuunnella. Myöskin itselleni olivat jonkinlaisia pettymyksiä AJFA ja Black levyt. Garage cover mini-lp:stä kyllä tykkäsin.
 
Kun mainitsit, että hyviä biisejä on helppo tehdä...Niin olisikohan se ihan noin yksinkertaista. Ainakin luulisin, että monikin artisti/bändi haluaisi tehdä "parempia" ja myyvempiä kappaleita ja olla siellä kuunneltujen ja myydyimpien artistien/bändien joukossa. Siis jos se olisi helppoa...
 
Kun taas kirjoitit tuosta uudistuneesta soundista ja, että se olisi vaikeampaa kuin hyvien biisien teko...Niin en ole tästäkään samaa mieltä.
Itse olen tosiaan metallimusaa kuunellut jo ennen 90-lukua ja kyllä se kitaroiden ja koko levyjen soundimaailma muuttui jo 80-luvun loppupuolella matalammaksi. Ei se Metallican Black albumi ollut joka olisi tehnyt kovinkaan suurta tuon asian eteen. Sillä levyllä Metallica teki biiseistään radiosoittoystävällisempiä kyllä muutenkin. Yksiä suuria syitä oli kappaleiden yksinkertaisemmat rakenteet edelliseen levyyn verrattuna ja varmaan kaikista suurin seikka se, että kappaleet olivat selkeästi lyhyempiä. Harvoin radiossa soitetaan mitään 6-8 minuutun biisejä muutenkaan yhtään missään. Black levylla oli myös monien kappaleiden nopeus aika reilusti hitaampaa kuin vaikka kolmella ekalevyllä oli yleensä.
 
Metallibändit muuttivat soundiaan 80-luvun lopulla ja siitä jatkui kehitys soittimien alaspäin virittämiselle. Tästä ei voi Metallicalle antaa mitään pisteitä, koska siinä se ei ollut mikään uranuurtaja. Ei edes sillä Black levyllä.
Black Sabbath soitti jo matalimmilla vireilla useita vuosikymmeniä ennen Metallican Black levyä ja muutenkin koko drop viritysten kultakautta eli 90-lukua.
Nykyäänhän 2000-luvulla on tämäkin jo mennyt sitten siitäkin jo vielä enemmän eteenpäin(?). Kitaroilla soitetaan jo samoja säveliä, mitä 70 ja 80-luvulla soitettiin yleensä bassolla. Tästä vaan seuraa sellainen, että sitten sille bassolle ei oikein jää omaa tilaa ja koko homma menee helposti puuroksi jos kaikki on viritetty todella matalaksi. Homma voi vielä studiokiekoilla jotenkin toimia, mutta livenä huomattavsti vaikeampaa. Varsinkin silloin jos soitetaan todella nopeita kappaleita.
 
Metallimusa taisi saavuttaa oikeastaan suurimmaksi osaksi kaiken jo 80-luvulla(tai viimeistään ihan 90-luvun alussa) ja sen jälkeen ollaan soiteltu lähinnä samoja riffejä matalimmilla vireillä. Jos ajatellaan kitaristien sooloja ja niiden nopeutta ja teknisyyttä, niin ei 2000-luvulla siihen ole enää kauheasti mitään kummalista uutta tullut. Enkä kyllä usko, että voisi enää tullakkaan. Ei ainakaan nopeuden muodossa.

mpekkanen:
Kun mainitsit, että hyviä biisejä on helppo tehdä...Niin olisikohan se ihan noin yksinkertaista. Ainakin luulisin, että...
 
Jees. Eli tarkoitin lähinnä nimenomaan että "hyviä" tai vielä paremmin "ihan hyviä" biisejä on helppo tehdä. Semmoisia mitkä soi taustalla baarissa, et kiinnitä niihin huomiota sen kummemmin. Nei eivät häiritse sinua, ne eivät heristä sinun korviasi. Ovat vain.
 
Kun taas kirjoitit tuosta uudistuneesta soundista ja, että se olisi vaikeampaa kuin hyvien biisien teko...Niin en ole tästäkään samaa mieltä....
 
No siis. Niin. Käytin väärässä paikkaa sanaa soundi, kun viittasin blackalbumin tuomaan muutokseen.. Kappalerakenteisiin enemmän viittasin. Olen kanssasi jokseekin samaa mieltä.
 
Mutta olen sitä mieltä kyllä, että mielenkiintoiset -soundimuutokset- ovat positiivisia siinä mielessä, että ne herättävät kuulijassa uusia tuntemuksia tutuksi luulemallaan alueella.

mpekkanen: Metallimusa taisi saavuttaa oikeastaan suurimmaksi osaksi kaiken jo 80-luvulla(tai viimeistään ihan 90-luvun alussa) ja sen jälkeen ollaan soiteltu lähinnä samoja riffejä matalimmilla vireillä.
 
No jaa. Joku djent, mathcore tai progemetallikin nyt on kuitenkin lopulta aika kaukana tuosta määritelmästä.

Vessajono: No jaa. Joku djent, mathcore tai progemetallikin nyt on kuitenkin lopulta aika kaukana tuosta määritelmästä.
 
Samaa mieltä. Kyl uusia metallityylejä tuntuis syntyvän siinä missä ennenkin, ellei jopa enempikin. Toki vanhaa lainataan, mutta niin lainasivat rässipioneeritkin.

Vessajono: No jaa. Joku djent, mathcore tai progemetallikin nyt on kuitenkin lopulta aika kaukana tuosta määritelmästä.
 
No eikö progemetalli oltu jo pitkälti tuolloin määritelty Dream Theaterin toimesta? Heidän suurin innoittaja 70-luvun progen lisäksi oli juuri nimenomaan Metallica. Ja määreeseen sopii sikälikin, että Awakella nykäisivät kunnon alavireen 7-kielisten muodossa ;)

bedlam: ^ en löytänyt sitä viestiä mihin vastasit tuolla kommentilla Metallican alavireestä? Ei kai kukaan ole mieltänyt Metallican soundia koskaan alavireeseen? The Thing that Should not Be oli viritetty cissään muistaakseni ja Sad but True deehen. Mutta muutenhan bändi muistaakseni operoi E-vireestä mustalle levylle asti.
 
Tässä olet kyllä aivan oikeassa. Tarkoitin tuota AJFA ja varsinkin Black levyn tummaa bassovoittoista soundimaailmaa. Tuolloinhan ilmeisesti levyjen masteroinnissa tai jossain tapahtui sellaisia muutoksia, että ne levyt saaatiin kompuroita paljon kovemmalla kuin monet aikaisemmat levytykset.
Rock oli tehnyt Danzigin kanssa hommia ennen Metallican Black levyä ja niissä oli jo tuollainen kuiva ja aika kompressoitu soundi. Tosin Danzigin kahdella ensimmäisellä on soundimaailma ja musiikki muutenkin hieman erilaista kuin Metallican soittama.
Metallica ei kovinkaan paljoa kyllä soitellut alennetuilla vireillä ja muutamissa biiseissä saattoi olla vain paksuin E-kieli tiputettu D-säveleeseen. Black levyllä taisi pientä alennusta vireessä olla...
 
Kun 80-luvun lopussa ja varsinkin 90-luvulla alkoivat bändit tiputtaa näitä vireitä, niin ei Metallicalla ollut tosiaan siinä kovinkaan suurta osuutta. Tuolla vireiden laskulla tarkoitin sitä mitä metallimusassa aika pikälle silloin 90-luvun alussa tapahtui. Sen lisäksi, että studiotekniikka parantui ja se muutti monien bändien soundia muutenkin. Toisaalta myös vahvistimien kehittyminen saatoivat vaikuttaa siihen, että ne alennetut vireet soivat paremmin niillä uusilla vahvareilla.

bedlam: No eikö progemetalli oltu jo pitkälti tuolloin määritelty Dream Theaterin toimesta? Heidän suurin innoittaja 70-luvun progen lisäksi oli juuri nimenomaan Metallica. Ja määreeseen sopii sikälikin, että Awakella nykäisivät kunnon alavireen 7-kielisten muodossa ;)
 
Dream Theater vei hommaa omaa suuntaansa, mutta sit taas toisaalta tuli jotain Opethin, Toolin ja Mastodonin kaltaisia bändejä jotka on taas jotain ihan muuta.

LyraB:
Mutta olen sitä mieltä kyllä, että mielenkiintoiset -soundimuutokset- ovat positiivisia siinä mielessä, että ne herättävät kuulijassa uusia tuntemuksia tutuksi luulemallaan alueella.
 
Näinhän se monesti on. Monesti voisi bändit ja yksittäiset sooloartistit kokeilla hieman rohkeamminkin erilaisia juttuja. Ottaa mukaan erilaisia soittimia, joita ei välttämättä niin käytettä sen tyylisessä musiikissa jne.
Tämä sopii joihinkin musalajeihin ja toisiin ei taas niin hyvin. Taitaa nykyään olla monellakin bändillä keikkailu se mikä tuo leivän pöytään, että se on siinä mielessä oikeastaan aika hyvä asia. Koskapa jos joku bändi/artisti ei livenä toimi, niin se on oikeastaan ihan sama minkälaisisa studiokiekkoja se tekee. Minusta ne pitäisi soittaa livenä ainakin yhtä hyvin tai ainakin tosi hyvällä meinigillä.
Joskus oli joku Motörhead yksi loistava esimerkki bändistä, joka soitti aina tosi hyvin ja energisiä keikkoja. Monet kappaleet toimivat livenä paremmin kuin studiolevyillä.
Tätä ei voi kovinkaan monesta bändistä sanoa, jos puhutaan raskaamman rockin ja metallimusan soittajista.
 
_______________________________________________________________________
Tuossa kun oli vielä aikaisemmin arviota Metal Hammer lehdestä Black levystä, niin...
Siihen aikaan kun MTV alkoi pyörittämään Sandmania(ja muutamaa muutakin biisiä, sen Grunge bändien musan kanssa) jatkuvalla syötöllä ja pikkuhiljaa sitten myöhemmin sitä alkoi jopa Suomenkin radiokanavilla kuulemaan(kylläkin paljon myöhemmin, mutta...). Silloinkin siis MTV soitti etupäässä tätä samaa radiojumputusta kuin nytkin, mutta silloin alkoi näkymään muissa kuin Headbangers Ball tyylisissä erikoisohjelmissa raskaampaa musiikkia.
Black levyn ilmestymisen aikoihin oli moni "vanha" Metallica fani aika ihmeissään. Kyllähän tuollaisella MTV:n pakkosoitolla se levy myi hyvin, mutta ei ne kaikki Metallica fanit siitä kuitenkaan niin innoissaan olleet.
Black levy toi varmasti bändille paljon uusia faneja, mutta menetti aika paljon myös niitä jotka olivat alusta asti bändiä seuranneet. Ainakin itselle kävi näin ja vaikka noiden vuosien jälkeen on tullut suurinosa niistä harvoista studiolevyistä hommattuakin. On se Metallica johon minä tutustuin jo aikoja sitten hävinnyt jonnekkin. Tosin olen itsekkin alkanut soittamaan ja kuuntelemaan musiikkia paljon laajemmin mitä silloin vielä vaikka 80-luvun puolivälissä.
 
Nykyään löytää hyvää monenlaisesta kamasta ja ei niin jaksa seurata pelkästään muutamien soittajien ja bändien touhuja. Ainakin minusta on ihan hyvä kuunnella monipuolisesti ja sellaista kamaa, mistä itse tykkää.