Musiikkibisnes ›

Kerron teille tositarinan.
 
Tein vuonna 2009 akustisen version Depeche Moden kappaleesta I Feel You. Versio oli sellainen, että samanlaista ei varmasti ollut tehty aiemmin. Viisi vuotta myöhemmin kuulen Radio Novalta uuden raikkaan artistin levyttämän coverin samasta kappaleesta, joka kuulostaa aivan samalta kuin tuo oma versioni. Sattumaa? Saattaa olla.
 
Tutkin asiaa tarkemmin ja tein aiheesta elokuvamaisen dokumenttipätkän, joka valottaa tilannetta äänten kera ja joka löytyy täältä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=0eNiDFyW5ks
 
Kysyin asiaa levy-yhtiöstä artistin A&R Managerilta (joka muuten soitti kitaraa vuosituhannen alussa Depeche Modelta kuulostavassa elektropop-yhtyeessä) sekä artistin debyyttilevyn tuottajalta ja molemmat kiistävät koskaan kuulleensa meikäläisen versiota biisistä. Selitys oli "great minds think alike". Ei siinä, voi toki näin ollakin ja onhan se imartelevaa.
 
Tämä uusi artisti itse myöntää Novan haastattelussa, ettei ole koskaan kuunnellut Depeche Modea eikä ollut koskaan kuullut I Feel You-kappaletta ennen sen äänityssessiota. Oli kuitenkin tykännyt levy-yhtiön esittelemän version erilaisuudesta ja tunnelmasta.
 
Oliko tämä sattumaa vai tarkoituksellista? Ovatko nuo videolla kuultavat akustiset versiot samankaltaisia vai onko tämä vain katkeraa höpöttelyä?

Hyviä pointteja. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse rojalteista vaan siitä ovatko levy-yhtiöt "pahoja" ja kuinka paljon heillä ylipäätään kopiointia tehdään. Tässä(kään) tapauksessa tätä ei saada koskaan luultavasti tietää. Kun tämä sattuu omalle kohdalle niin kesäkumikampanjan mukaisesti se panee miettimään.
 
Tekijänoikeuksien kanssa tässä homma menee niin kuten varmaan useimpien covereiden kohdalla, että alkuperäinen esittäjä on antanut luvan tehdä version, mutta Teostossa tekijänoikeuksissa on vain alkuperäinen säveltäjä eli sovittajaa ei ole mainittu.
 
Toisenlainen esimerkki on esim. HIMin versio Chris Isaakin Wicked Gamesta, jossa ainakin äänitetietokannan mukaan on merkitty säveltäjäksi Iisakki ja bändin jäsenet sovittajiksi. Eli jos lähtisin bändin kanssa äänittämään lovemetal-versiota Wicked Gamesta ja tekisin sen yksi yhteen HIMin version kanssa, niin tulisiko "alkuperäisen" coverin esittäjän managementilta sanomista? Mene ja tiedä.
 
Tässä I Feel You-coverissa on vähän sama tilanne, mutta HIMin ja heidän managementin sijaan täällä vastapuolella on tämmönen joulutonttu, jonka tekemisillä on merkitystä näissä hommissa yhtä paljon kuin Rovaniemen pukkiin uskomisella.

Zerzy: Hyviä pointteja. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse rojalteista vaan siitä ovatko levy-yhtiöt "pahoja" ja kuinka paljon heillä ylipäätään kopiointia tehdään. Tässä(kään) tapauksessa tätä ei saada koskaan luultavasti tietää. Kun tämä sattuu omalle kohdalle niin kesäkumikampanjan mukaisesti se panee miettimään.
 
Periaattessahan se ei ole se levy-yhtiö joka sen kopioinnin tekee vaan levyn taiteellinen tuottaja. Tässä tapauksessa todellisin mahdollinen syypää olisi siis tuottaja Petri Matara.
 
Zerzy: Tekijänoikeuksien kanssa tässä homma menee niin kuten varmaan useimpien covereiden kohdalla, että alkuperäinen esittäjä on antanut luvan tehdä version, mutta Teostossa tekijänoikeuksissa on vain alkuperäinen säveltäjä eli sovittajaa ei ole mainittu.
 
Toisenlainen esimerkki on esim. HIMin versio Chris Isaakin Wicked Gamesta, jossa ainakin äänitetietokannan mukaan on merkitty säveltäjäksi Iisakki ja bändin jäsenet sovittajiksi. Eli jos lähtisin bändin kanssa äänittämään lovemetal-versiota Wicked Gamesta ja tekisin sen yksi yhteen HIMin version kanssa, niin tulisiko "alkuperäisen" coverin esittäjän managementilta sanomista? Mene ja tiedä.
 
Tuo coverhommahan menee sillai että coverin saa äänittää ilman lupaa kunhan merkkaa alkuperäiset säveltäjät/sanoittajat biisintekijäksi. Jos coveria ollaan muuttamassa nin paljon että siihen pitäisi lisätä uusi sovittaja (=teoskynnys ylittyy), siinä kohtaa pitää kysyä lupa. Käytännössä lupa pitää siis kysyä sen takia koska teostomaksuja ollaan jakamassa uusiksi.
 
Jos HIM:n Wicked Gameen ei ole lisätty HIM:n jengin nimiä tarkoittaa se sitä että lupaa ei olla kysytty ja juridisesti biisiä ei olla muunnettu niin paljoa että teoskynnys olisi ylittynyt. Chris Isaac saa identtiset Teostomaksut sekä omasta että coverversiosta.
 
Äänitetuottajan oppaasta:
Teoksen sovittaminen ja kääntäminen. Teosta ei saa sovittaa tai kääntää toiselle kielelle ilman teoksen alkuperäisen tekijän tai tekijöiden lupaa. Sovittamisella tarkoitetaan olemassa olevan sävelteoksen luovaa, teoskynnyksen ylittävää muunnelmaa. Jos äänite sisältää muiden tekemien kappaleiden ns. cover-versioita, ei kyse automaattisesti ole alkuperäisen kappaleen sovittamisesta.
 
Jos oma Lovemetal-versiosi poikkeaisi sovitukseltaan alkuperäisestä niin sit joutuisit kysymään lupaa Chris Isaacilta. Sovituksellahan tässä tilanteessa tarkoitetaan esim. sointumuutoksia tai laulumelodian muutoksia tai jopa sanoitusmuutoksia (mm. Limp Bizkitin Behind Blue Eyes -coverissa on ihan uusi kolmas säkeistö) (parodiaversiot). HIM:n management ei voisi haastaa sinua oikeuteen plagioinnista jos laitat kitaravallin versioosi koska "saundia" ei voi plagioida.

Spedemix: Tuo coverhommahan menee sillai että coverin saa äänittää ilman lupaa kunhan merkkaa alkuperäiset säveltäjät/sanoittajat biisintekijäksi. Jos coveria ollaan muuttamassa nin paljon että siihen pitäisi lisätä uusi sovittaja (=teoskynnys ylittyy), siinä kohtaa pitää kysyä lupa. Käytännössä lupa pitää siis kysyä sen takia koska teostomaksuja ollaan jakamassa uusiksi.
 
Tota...
Kun coverin saa äänittää, kunhan Teosto-tiedot ovat kohdallaan niin miten coverien myynnin kanssa on? Tarviiko siinä hässäkässä huolehtia oikeudenomistajien oikeuksista?