Rock, pop, alternative ›

Epämuusikko: Se oli meikälle kova juttu silloin pienenä poikana.
 
Mulle se on edelleen. Kova bändi, etenkin tuohon aikaan. Kuuntelin eilen, ja onhan se niin että Tico Torres on läes korvaamaton soittaja.

sirdickyj: Mulle se on edelleen. Kova bändi, etenkin tuohon aikaan. Kuuntelin eilen, ja onhan se niin että Tico Torres on läes korvaamaton soittaja.
 
Minun mielestäni bändi oli absoluuttisesti parhaimmillaan -93 Euroopan rundilla. Vaikka edeltävällä ja seuraavallakin rundilla oli todellisia huippuhetkiä. -96 jälkeen bändi ei ole ollut enää ennallaan, tai ainakaan samalla huipputasolla. Kaikki menee sen piikkin, että Jon ja Richie (joka ei ole enää edes bändissä) eivät ole enää lähelläkään samalla suoritustasolla. Tico ja David sen sijaan ovat.

Flash: Minun mielestäni bändi oli absoluuttisesti parhaimmillaan -93 Euroopan rundilla. Vaikka edeltävällä ja seuraavallakin rundilla oli todellisia huippuhetkiä. -96 jälkeen bändi ei ole ollut enää ennallaan, tai ainakaan samalla huipputasolla.
 
Nyt en muista oliko vuosi 1989, mutta minusta Suomi oli kiertueen alkupuolella ja keikka oli aivan sairaan hyvä. Saman kiertueen loppupuolella tulivat takaisin, ehkä puolentoista vuoden päästä, ja olivat parroittuneita, turvonneita ja väsyneitä eikä oikein toiminut meininki enää. Kyllä lukisin huiput tuon kiertueen alkuun.
 
Sen jälkeinen Springsteen-tyyppinen aikuisrokkiosasto ei oikein istunut.

varakeef: Nyt en muista oliko vuosi 1989, mutta minusta Suomi oli kiertueen alkupuolella ja keikka oli aivan sairaan hyvä. Saman kiertueen loppupuolella tulivat takaisin, ehkä puolentoista vuoden päästä, ja olivat parroittuneita, turvonneita ja väsyneitä eikä oikein toiminut meininki enää. Kyllä lukisin huiput tuon kiertueen alkuun.
 
Sen jälkeinen Springsteen-tyyppinen aikuisrokkiosasto ei oikein istunut.
 
Oliko New Jersey-rundi, ja Lita Ford lämppärinä? Kova oli.
 
Ei kuitenkaan yhtä kova kuin tuolla 1993 rundilla, mun mielestä. Toki jos Keep the faith ja siitä eteenpäin musa ei uppoa, niin selvää on että ei samat fiilikset kuin meitsillä. Ja muuttuihan bändi tossa kohtaa, ite tykkään, todella moni ei. Ymmärrän hyvin.

sirdickyj: Oliko New Jersey-rundi, ja Lita Ford lämppärinä? Kova oli.
 
Ei kuitenkaan yhtä kova kuin tuolla 1993 rundilla, mun mielestä. Toki jos Keep the faith ja siitä eteenpäin musa ei uppoa, niin selvää on että ei samat fiilikset kuin meitsillä. Ja muuttuihan bändi tossa kohtaa, ite tykkään, todella moni ei. Ymmärrän hyvin.
 
1993 on ollut ehdottomasti toimivin Bon Jovin rundivuosi taltiointien perusteella.

Välillä on tullut Youtubesta ihasteltua bändin 80-luvun lopun livepätkiä ja kyllähän se energia ja draivi on välillä aikamoista. Varsinkin Tokio 1988 on loistavaa meininkiä..
 
En tiedä, minulle Jovi jotenkin kuoli kun Alec sai kenkää. Se Lontoon 1995 TV-keikka oli jo astetta tylsempää ja löysempää menoa. Sen jälkeen suunta on ollut alaspäin, Jonin laulu on nykyään ihan ihmeellistä naukumista, Ticon soittokin on kuin halonhakkaamista, ei biisit kulje enää samalla vimmalla. Ennen se tuntui ihan oikealta bändiltä, nyt se on toimitusjohtaja ja vuokratyöntekijät. Näinhän se oli tietysti ennenkin, mutta silloin sentään ne pystyivät luomaan illuusion jostain muusta.
 
Se mustavalkoinen dokkarikin muutaman vuoden takaa oli aikamoista tuubaa, melkein kuin pidennetty versio Wanted Dead or Alive-musiikkivideosta.. JBJ katselee mietteliäänä kaukaisuuteen.

Tulinpahan tuossa jokin aika sitten imuroineeksi iTunesista BJ:n "uuden", marraskuussa 2012 julkaistun livelevyn Inside Out, joka on CD-muodossa saatavilla vain Yhdysvalloissa. Digitaalinenkin versio julkaistiin vasta lokakuussa 2014, muttei vielä silloinkaan Suomessa: maamme iTunesiin levy ilmestyi vasta suhteellisen hiljattain.
 
Ja sitten se arvio levyn sisällöstä ja tasosta, jonka voisin periaatteessa kiteyttää kahteen pieneen, mutta tärkeään sanaan: helvetin hyvä. Soundit ovat huippuluokkaa (miksaus on suoritettu erittäin mallikkaasti, joten lopputulos hivelee kirkkaudellaan ja erottelevuudellaan käytännöllisesti katsoen jokaista hiveltävissä olevaa paikkaa - muun muassa korvia), bändi soi äärettömän tiukasti eikä Jomppakaan juuri himmaile laulusuoritustensa kanssa. Yleisön äännähdyksetkin ovat samaan aikaan sopivasti sekä etu-, että taka-alalla, joten aijai, että 16 vuotta vanhoja korviani ossoo miellyttee tämmönen äänimaailma. Varsinkin Samboran Rikun etualalle pyrkimään pyrkivä kitarointi on hunajata kustuna suoraan kultalautaselle, ja Hugh "Ronald" McDonaldin suurieleisen vähäeleinen bassottelu on sekin mahdottoman maukasta kuultavaa.
 
Ai niin, ne biisit. No, nehän ovat juuri sitä peruskauraa, mitä jokainen Jompan & Co:n (teko)taiteellisen tuotannon ystävä poikkeuksetta odottaa - osin ehkä kauhullakin - pääsevänsä/joutuvansa kuulemaan ko. pumpun etäisesti konsertteja muistuttavissa yleisötapaamisissa. Tämän levyn esityksistä parhaiten omaan tajuntaani vaikuttaisivat ensi kuulemalta kolahtaneen kaikki. Siis ihan kaikki - yksinkertaisesti siitä syystä, että tämä levy on niin maan perusteellisen kova. Bon Jovin konserttitaltioinnit ovat aina uponneet meikäläiseen paremmin kuin erittäin hyvin, eikä tämä levy tee poikkeusta, kuten ei myöskään vahvista sääntöä, koska ei tee poikkeusta, joka vahvistaa säännön. (Jos tämä olisi Zeppeliini-ketju, sanoisin tässä kohtaa olevani dazed and confused. Eipä ole, mutta sanon sen silti.) Ne (siis Bonnarit) jyrää meitin - tälläkin kertaa. Ei mulla muuta. Kiitoksia ja hyvää ötyä!
 
**********/*****

Jonillahan on tunnetusti ollut hyviä ja huonoja päiviä äänensä kanssa viimeisten parin(kymmenen) vuoden aikana, mutta 25.7.2013 New Jerseyssä ukko oli okei. Tässä erittäin todennäköisesti paras Always viiteentoista vuoteen (on suorastaan mykistävää nähdä, mitä Jomppa halutessaan vielä tuolloinkin sai itsestään irti - viime syksyn Lähi-idän kiertueen vedothan kuulostivat biisistä riippumatta aivan paskoilta):
 
https://youtu.be/VGhpscsHOy8

Hienosti kulki myös These Days:
 
https://youtu.be/taLeFuZ7wQU

Aivan ok vetoja viime vuosien suorituksiin verrattuna, mutta naamasta näkee, että koville ottaa. :) Ja näyttää lunttaavan sanojakin These Daysin aikana, mitä en ole aikaisemmin huomannut yhtä selkeästi.

Joo mut kyllä on These Daysin kertsissä iso ero ku ei lauleta nokkaan tekniikalla vielä tässä: https://www.youtube.com/watch?v=WGJwBPgqxWA

RockFanatic: Hienosti kulki myös These Days:
 
https://youtu.be/taLeFuZ7wQU
 
Sori. Ihan hirveää määkimistä.

jassi: Joo mut kyllä on These Daysin kertsissä iso ero ku ei lauleta nokkaan tekniikalla vielä tässä: https://www.youtube.com/watch?v=WGJwBPgqxWA
 
These daysin rundilta kuvattu, joten sinänsä helppo rasti :) Toi Argentina 1995 on hyvä keikka!

Icy-Sun: Sori. Ihan hirveää määkimistä.
 
Aika samaltahan toi kuulosti ku levyllä, ei toi biisi oo yhtään kärsiny Jonin ääniongelmista. Moni muu toki kieltämättä ikävä kyllä on, mutta These Days ei kuulu siihen joukkoon.

Teillä on vaikkua korvissa, vaan sillähän net lippuja myyvätkin koaivan sama minkälaista shaibaa Jon määkii.

Icy-Sun: Sori. Ihan hirveää määkimistä.
 
Vire oli ihan jees, mutta olihan tuo aika naama punaisena pinnistämistä. Ei silti ollenkaan niin paha kuin pahimmat kuulemani.

Mikä tuossakin nyt edes voi aiheuttaa (muusikkopalstalla) mitään keskustelun aihetta? Jätkä vetää niin väkisin kuin suinkin voi vetää, kauheeta honotusta ja haukkomista, ei tietoa rentoudesta tai laulamisen riemusta. Palkkasoturi töissä. Kauheeta paskaa mutta ei ole minulta toki pois.

Sarjassamme "Eeppisimmät BJ-keikat kautta aikojen" on tällä kertaa vuorossa Lissabonin keikka heinäkuulta 2011. Jösses ku jytää - Jonin äänikin on ajankohtaan nähden loistokunnossa:
 
https://youtu.be/UM0NSWaqlUk

RockFanatic: Sarjassamme "Eeppisimmät BJ-keikat kautta aikojen" on tällä kertaa vuorossa Lissabonin keikka heinäkuulta 2011. Jösses ku jytää - Jonin äänikin on ajankohtaan nähden loistokunnossa:
 
https://youtu.be/UM0NSWaqlUk
 
Melkoisen hyvin vetää Sambora taustalauluja.