Kitarat: kitarakamat ›

pasi1970: eli tässä siis :)
https://muusikoiden.net/jasenet/oma/omatkuvat.php?
 
Sielläpä oli tutun näköisiä ritsoja.
 
Taitaa olla täällä: https://muusikoiden.net/dyn/users/141652.jpg
 
E: Hallu oli sairaan nopee.

mpekkanen: .. En tiedä tarvitseeko se varitone systeemi patteria, mutta käsittääkseni ei.
 
Varitone on ihan passiivinen äänenvärin säätöön tarkoitettu systeemi, ns. LCR-piiri. Se ei "tuo mitään lisää", niinkuin ei mikään passiivisysteemi.
Aktiivielektroniikkakin voi olla kovin monimuotoinen kitaraelektroniikassa, ihan pelkästä signaaliboosterista vaikka kuinka monimutkaisiin systeemeihin. Kyllä sen siitä elktroniikka"mötikästä" huomaa. Jotkut todella monipuoliset systeemit, vaikka Alembicin tai Gibsonin RD-mallien elektroniikat vaativat kovin ison "konehuoneen", koska ne piirilevytkin on kooltaan isoja. Pelkkä boosteri/etuvahvistin voi olla kovinkin kompakti. Eihän siihen tarvita kuin yks operaatiovahvistin ja muutama oheiskomponentti.
Ei tuo B.C.Richin säädinmäärä mitenkään kovin suuri ole, siinä on vipukytkimet molempien mikrohvoonien sarjaan-rinnankytkentään, vaiheenkääntö ja etuvahvistimen/vahvistimien virtakytkin, 2 volumea, 2 tonea, mastervola ja Varitone (6-asentoinen kiertokytkin).

jra: Sielläpä oli tutun näköisiä ritsoja.
 
Taitaa olla täällä: https://muusikoiden.net/dyn/users/141652.jpg
 
E: Hallu oli sairaan nopee.
 
...siis kyseinen ritsa tutunnäköinen vai malli yleensä?

hallu: Tarkoitat varmaan tässä :-D
https://muusikoiden.net/dyn/users/141652.jpg
 
E: Hieno kitara, pistä ihmeessä kuntoon se ja eikun rock on:-)
 
Kovasti tutunnäköisiä karahkoita joo... ;DDD
 
Samaa mieltä aloittajan skebasta - ilman muuta hyviin tikkeihin mikkeineen päivineen ja kovaa ajoa:)

pasi1970: ...siis kyseinen ritsa tutunnäköinen vai malli yleensä?
 
Eikun se laittamasi linkki vei jokaisen käyttäjän omiin kuviin. Hallun ja minun viesteissä oleva suoraan siihen sinun kuvaasi. Itsellä ei ole tuosta kitarasta tarkempaa tietoa.
 
Samaa mieltä edellisten kanssa, eli säädöt kuntoon ja soittoon.

jra: Ja sitten on tapaus Firebird. Eli ainakin 2000-luvun mallit ovat alkuperäisillä huippukuumilla mikeillä ja 60-lukulaisen tyylisillä miedommilla kaksi eri kitaraa. Kyseessä ei ole mikään pieni ero, vaan sellainen joka kuuluu selvästi vahvistimesta ja soittajasta riippumatta. Varmasti molemille on ystävänsä, mutta mistään pienestä hienosäädöstä tuossa ei ole kysymys. En tiedä onko tuossa ollut kyseessä taloudelliset seikat, vaiko tarkoituksella haettu tuollaista soundia.
 
Tässä on muuten hyvä esimerkki kitarasta jota jostain syystä tehdään sellaisilla mikeillä jota suurin osa ei pidä niin hyvänä kuin niitä heikompitehoisia. Kitarana Gibsonin Firebird olisi varmaan Gibsonille itselleen aivan se ja sama millaisilla mikeillä ne tehtäisiin. Ei siis muuttaisi juurikaan niiden hintaa.
 
Olen usean kitaristin kanssa jutellut, jotka tykkää slide soundista ja kaikki ovat järjestäin sitä mieltä että noissa uusissa Gibson Firebirdeissä on liian kuumat mikit. Myös muutaman soitinrakenjan kanssa on tullut samaisesta aiheesta päristyä ja aivan samaa kommettia on sieltäkin suunnalta tullut. Niin ja ei ne kaikki soita jotain Winteriä putkella koko aikaa...
En sitten tiedä ketkä noista uusista ja kuumista mikeistä tykkää ja minkälaista musaa ne soittaa?

jra: Eikun se laittamasi linkki vei jokaisen käyttäjän omiin kuviin. Hallun ja minun viesteissä oleva suoraan siihen sinun kuvaasi. Itsellä ei ole tuosta kitarasta tarkempaa tietoa.
 
Samaa mieltä edellisten kanssa, eli säädöt kuntoon ja soittoon.
 
Jaaha. Tämän saitin linkitysten logiikka vielä himpun hakusessa :)

pasi1970: Jaaha. Tämän saitin linkitysten logiikka vielä himpun hakusessa :)
 
Kun ottaa siitä omien kuvien kuvasta suoraan url-osoitteen ja liittää viestiin, niin menee oikein. Profiili-sivun osoite on kaikille sama, ja osoittaa aina omaan sivuun. Liitetiedostoja tänne ei kait voi laittaa, vaan vain tekstimuotoisia linkkejä.

pasi1970: Jaaha. Tämän saitin linkitysten logiikka vielä himpun hakusessa :)
 
Minulla on ollut juurikin kaksi tuon väristä Bich NJ Series kitaraa kuin sinulla on. Toinen oli läpirunkoinen ja toinen pulttikaulainen, molemissa Badass talla ja vain tuossa läpirunkoisessa oli noita kytkimiä noin paljon. Pulttikaulainen oli aavistuksen pienempi bodyltaan.
Sitten oli sellainen metallihohto punainen läpirunkoinen Kahler kampinen Bich(jossa oli myös noita kytkimiä yhtä paljon), mutta siinä ei ollut tuo kampi systeemi samanlainen kuin sinulla. Se oli Kahler Flyer ja tuota en tiedä mikä sinun kitarassasi on?
 
Itse tykkäsin eniten siitä läpirunkoisesta Badass tallaisesta Bich kitarasta. Aavistuksen kaulapainoisia olivat kaikki, mutta hyvällä hihnalla ei niin haitannut. Istualtaan olivat kaikki tosi hyviä soittaa ja ainakin itse tykkäsin myös niiden ulkonäöstäkin. Soundi oli myös mielestäni hyvä, mutta silloin piti vaihdella kitaroita ja johonkin nämä sitten 90-luvulla vaihtui...
Minulla on muuten nykyäänkin yksi 30 tuuman kaulalla oleva Bich baritoni kitara. Se on tosin uudempaa Korean tuotantoa, mutta soi ja murisee ihan hyvin :)

Tuossa Fox kirjoittikin noista Bich kitaran kytkimistä.
 
Noissa 80-luvun NJ Series kitaroissa on 9 nappulaa ja ne menee seuraavanlaisesti jos joskus haluaa tehdä soittimesta originaalin.
1. master volume
2. master tone
3. 3-asentoinen mikinvaltsin
4. 6-asentoinen varitonen säädin Chicken head nupilla
5&6. molemmille humbuckerille puoltus kytkimet minikytkimillä
7. phase vaiheenkäätö minikytkin
8. boosterille on/off minikytkin
9. kiertopotikka boosterin särön määrälle

mpekkanen: Tuossa Fox kirjoittikin noista Bich kitaran kytkimistä.
 
Noissa 80-luvun NJ Series kitaroissa on 9 nappulaa ja ne menee seuraavanlaisesti jos joskus haluaa tehdä soittimesta originaalin.
1. master volume
2. master tone
3. 3-asentoinen mikinvaltsin
4. 6-asentoinen varitonen säädin Chicken head nupilla
5&6. molemmille humbuckerille puoltus kytkimet minikytkimillä
7. phase vaiheenkäätö minikytkin
8. boosterille on/off minikytkin
9. kiertopotikka boosterin särön määrälle
 
Kiitos tästä. Tuo boosterin särön säätöpotikka yllätti. Ei sitä silloin aktiiviaikoina tullut käytettyä, koska uskottavuushan siinä kärsi, jollei potikat osoittaneet kaakkoon.
 
Joo, kaulapainotteinenhan tuo on, mitä olen pyrkinyt hallitsemaan ei niin liukkaalla kitarahihnalla. Istualtaan tuon saa mielestäni todella mukavasti syliin.

pasi1970: Kiitos tästä. Tuo boosterin särön säätöpotikka yllätti. Ei sitä silloin aktiiviaikoina tullut käytettyä, koska uskottavuushan siinä kärsi, jollei potikat osoittaneet kaakkoon.
 
Joo, kaulapainotteinenhan tuo on, mitä olen pyrkinyt hallitsemaan ei niin liukkaalla kitarahihnalla. Istualtaan tuon saa mielestäni todella mukavasti syliin.
 
Noissa USA B.C.Rich kitaroissa on tuolle boosterille volume tyylinen säädin ja sille oma miniswitsi jolla sen saa päälle tai pois. Joskus voi olla molemmille mikeille jopa omat miniswitsit ja booster säätimet+ siihen päälle vielä tusinan verran muita kytkimiä.
 
Tästä on kuitenkin aikaa yli 20 vuotta kun minulla on ollut sellainen B.C.Rich, jossa tällainen boosteri on. Joten jos muistan väärin, niin viisaammat saa korjata.
Silloin ei tullut bändikäytössä juurikaan käytettyä volumen lisäksi kuin joskus tuota mikinvalitsijaa :)
Sen kuitenkin muistan, että tuo boosteri oli melko voimakas. Sillä sai pienellä säröllä olevan putkisoundin jo melko säröiseksi ja puhtaaseen soundiin se toi ulostuloa ja rosoa aika paljon. Huomattavasti tehokkaampi kuin vaikka Jacksonin JE-1000 aktiivi elektroniikka joka sekin on ihan hyvä ja toimiva.
 
Ehkäpä ne mikit olivat hieman kirkkaat ja alapäätä olisi saanut olla enemmän, nyt kun asiaa tarkemmin miettii. Silloin minulla oli vahvarina jubilee marsu ja soitin myös JCM 800 marsulla+ saman sarjan kaapilla.
Kaverin eräässä kitarassa on Dimarzion super distortion mikki tallassa ja siinä on enemmän alapäätä ja ulostuloa, mutta kitara on pulttikaulainen ja muutenkin hyvin toisenlainen. Ehkäpä ne mikit oli tosiaan vain ulkoisesti Dimarzion näköiset.
Jos mietit siihen jotain vaihtoa, niin yleensä sellaiset aika perinteiset PAF henkiset on moneen suuntaan/tyyliin hyvin taipuvaiset. Myös Duncan JB ja kaulaan 59 tai Jazz on ihan hyvä, mutta Dimarzioltakin löytyy monia hyviä mikkejä. Miksei monelta muultakin valmistajalta.
 
Minun baritoni Bich on jo aika reilusti kaulapainoinen, että siihen verrattuna nämä vanhat NJ Seriesin Bichit ovat hyvinkin tasapainoisia. Jos nämä 80-luvun NJ kitarat tehtäisiin tänään, niin luultavasti tuollaista ongelmaa ei olisi, koska nykyään käytettävä mahonki on yleensä huomattavasti painavampaa. Ainakin minulla kaikki 4 mahonkista soitinta oli yllättävän kevyitä kitaroita ja itse en ole sitä mieltä, että soitinpuiden painavuus merkitsee jotenkin parempaa soundia. Päinvastoin.
Toivottavasti näistä minun jorinoista on ollut jotain hyötyä :)

Jonninjoutavasta diipadaapasta takaisin aiheeseen.
 
Mikäli vahvistinpuoli on kunnossa, eli siellä on käytössä vahvistin joka on ihan ok, tai parempi, niin mikkien vaihdolla voi jotain saavuttaa. Ei niillä kuuta taivaalta saa, mutta kyllähän se saundiin aika isosti vaikuttaa.

mpekkanen: Toivottavasti näistä minun jorinoista on ollut jotain hyötyä :)
 
Kovasti on hyötyä ollut. Todella hienoa, että olen saanut tällä palstalla kepistäni sellaista faktaa, jota en netistä ihan äkkiä ole löytänyt.
 
Kovasti ovat lämmittäneet keskustelijoiden mielipiteet siitä, että tätä ritsaa ei kannata heittää menemään, koska olen tykännyt sillä kuitenkin soittaa. Toki parempiakin on, mutta kun niitä ei syliinsä ota, eivät päiväuniinkaan pääse hiipimään.
 
Silloin ei tullut bändikäytössä juurikaan käytettyä volumen lisäksi kuin joskus tuota mikinvalitsijaa :)
 
Sama vika, eli silkkaa insinöörityön mitätöimistä, mutta jatkossa, kunhan sähköt korjataan, löytyy noillekin käyttöä genren laajentumisen myötä.
 
Sen kuitenkin muistan, että tuo boosteri oli melko voimakas. Sillä sai pienellä säröllä olevan putkisoundin jo melko säröiseksi ja puhtaaseen soundiin se toi ulostuloa ja rosoa aika paljon. Huomattavasti tehokkaampi kuin vaikka Jacksonin JE-1000 aktiivi elektroniikka joka sekin on ihan hyvä ja toimiva.
 
Sama muistikuva minullekin (nythän toi boosteri ei mulla toimi). Ehkä tästä juuri on jäänyt se puuroutuneen soundin muistikuva, kun ei ole ole ollut ymmärrystä pienentää säröä.
 
Silloin minulla oli vahvarina jubilee marsu ja soitin myös JCM 800 marsulla+ saman sarjan kaapilla.
 
Itselläni oli Marshallin 2203 putkinuppi, jonka myyminen tällä saitilla reilu 10 v. sitten harmitta nyt aivan älyttömästi. Ostaja oli tosi onnellinen. Siinä oli konkat kuivahtaneet ja jotain muutakin pientä remppaa (joka ilmeni vasta kauppojen jälkeen, kun ostaja ei antanut minun testata vuosia varastossa maannutta nuppia ennen hänelle lähettämistä), jonka vuoksi ehdotin kauppojen purkamista, vaan eipä ostaja halunnut suostua tähän, eikä pyytänyt mitään rahallista hyvitystäkään, joten loppupäätelmä: möin saatanan hyvän vehkeen alihintaan :) Kaappina toimi minullakin toi JCM 800.
 
Paljon olen nyt saanut täältä hyviä vinkkejä/mielipiteitä pulmaani. Siitä kiitos kaikille keskusteluun osallistujille.
Taidan sijoittaa sen 100-200 euroa talla- ja kaulamikkeihin, jonka jälkeen jatkan tuon AX 8:sin kuolaamista sekä rahoituksen anelua vaimolta. Josko siinä olisi sitten sellainen paketti, jolla mennään vuosia eteenpäin. Tosin tiedän kyllä senkin, että noilla digivehkeillä on taipumusta mädäntyä käsiin, eli en odotakaan, että tuolla olisi 8-10 vuoden kuluttua enää mitään jälleenmyyntiarvoa.

J.Nikkanen: Omat kokemukseni ovat kyllä täysin päinvastaiset.
 
Joo sori, tarkoitin että tuossa on varmaan ihan ok mikit jo ja jos laittaa tilalle hyvät mikit niin ero ei ole suuri, tuskin aloittaja meinasi laittaa yksikelaisia humppareiden tilalle :) Jos tuossa on vaikkapa dimarzion super distortion tallassa ja soundi on huono niin veikkaan sitä elektroniikkaa jota tuossa riittää, vanha kitara, vanha elektroniikka.
 
Ja ilmeisesti suurin vika on juuri noissa vaiheenkäännöissä ja muissa kun niillä saa muhjua soundia maailman parhaastakin mikistä :)
 
Itse laittaisin ensiksi ne kuntoon ja sitten ostaisin uuden mikin jos ei soundit lähde.
 
Noista elektroniikoista saa kyllä ihan hauskaakin huonoa ääntä, ei siinä :)
 
Lisättäköön vielä että olen itse tuollaisella kaulaläpirungon 80-luvun NJ Bichillä soitellut, tosin ilman tuota vibratallamodausta, alkuperäisellä kiinteällä tallalla ja ihan hyvät monipuoliset soundit lähti, kun tiesti mitä vipuja vääntää :)

Mä vaihtelen mikkejä lähinnä vain ulkonäön takia. Ei näin vanhoilla korvilla mitään eroja huomaa. Kohta ollaan siinä pisteessä, ettei tartte ulkonäönkään takia vaihdella, kun ei silmätkään pian pelaa ollenkaan.

Otsikkoon liittyen, niin mun mielestä kannattaa vaihtaa, jos soundi ei miellytä. Ainakin oma Les Paulin soundi ja ilo soittaa sitä muuttui sata kertaa paremmaksi kun siihen tällättiin BKP:n The Mule-setti Gibsonia alkuperäisten riivinrautojen tilalle. Kummasti rupesi kaikki muutkin vehkeet kuulostamaan hyvältä. Paras yksittäinen musakamaostos mitä olen ikinä tehnyt.

Tottakai kitaramikkien vaihtamisella on väliä, mutta se ei varmasti ole se suurin modaus minkä voit tehdä. On niin monta keskustelua eri mikeistä, eri etu ja pääteputkista, eri kielistä, eri satuloista ja eniten varmaankin eri nupeista, mutta kaikista suurin vaikuttaja sähkökitarasoundiin itse kitaran jälkeen on minun mielestä kitarakaappi.
 
Jos kitara on miellyttänyt 30 vuotta niin en usko että yhtäkkiä ne mikit ovat menneet pilalle. Pelkään että todennäköisesti pilaat sen "taikaominaisuuden" siinä kitarassa, mikä on pitänyt sen 30 vuotta hyvänä.
 
Etsisin sitä ongelmaa muista paikoista. Onko nupissa kaikki kunnossa? Kitarakaapit ei yleensä mene rikki helposti, mutta se suurin soundia muuttava muutos minkä voit tehdä.
 
Sitten on tietenkin se surullinen vaihtoehto että kun on tehty mökämusaa pitemmän aikaa, niin omat korvat alkavat väsyä siihen. Toivottavasti tästä ei ole kyse.
 
Eli testaappa vaikka kaverin vahvistinta/kaappia ja katso pääsetkö ongelmasta eroon. :)

Laulava Kylätohtori: ... Tämä nyt vaan on yksi tyyli muiden joukossa, mutta toimii itsellä...
 
Pirun hyvä tyyli. Peesaan ja plussaan.