| Aihe: Perinteisiä soundeja syntetisaattorista | 1 |
|---|
|
Mikähän olis tällä hetkellä parasta synarintamalla, mikäli hakusessa olisi nimenomaan mahdollisimman hyvät melko perinteiset soundit, kuten kirkkourut, cembalo, pianot, celesta, mallettisoittimet jne.. ei tietty haittaa mikäli tarjoilla olisi kaikkea muutakin mutta käyttötarve olis nimenomaan perinteiset akustiset instrumentit. Koskettimistollinen syntetisaattori siis eikä softa.
Fuzz is Clean!
https://soundcloud.com/skipzoneband | |
Eiköhän se Korg Kronos oo suurin, kaunein ja kallein.
Dr. Funkenstein: Hattu nousee kyllä teille, jonkunhan ne on ne rahat otettava pois. Nobelaneria ja pitkää ikää sinne. reaper666: ei kauhean vakuuttavaa, että tarvii noin monta kokemusta ennen kuin tajuaa tunkea cheddaria perseeseen. |  Mikael
21.11.2015 13:38:31 (muokattu 21.11.2015 13:38:45) | |
|
Hmm... jos ei oo mitään käyttöä työasema- tai äänitysominaisuuksille niin tossa menee kyllä euroja aika paljon hukkaan.
Fuzz is Clean!
https://soundcloud.com/skipzoneband | |
Sit pitää melkein mennä räkki ja masterkiippari -kokoonpanojen puolelle. Roland Integra-7 mahtaa heilua jossain puolentoista tonnin huiteilla. Siihen saa tietysti melko hyvänkin klaviatuurin laittaa oheen ennen kuin sinne neljään tonniin pääsee.
Dr. Funkenstein: Hattu nousee kyllä teille, jonkunhan ne on ne rahat otettava pois. Nobelaneria ja pitkää ikää sinne. reaper666: ei kauhean vakuuttavaa, että tarvii noin monta kokemusta ennen kuin tajuaa tunkea cheddaria perseeseen. | |
Mitens noi Junot 50 ja 80? Niissähän on kans toi SuperNatural engine...
Fuzz is Clean!
https://soundcloud.com/skipzoneband | |
Mikael: Mitens noi Junot 50 ja 80? Niissähän on kans toi SuperNatural engine...
Jupiter 80 ehdottomasti, 50 on karvalakkimalli. | |
Jollei Kronos niin sitten Krome ja tietysti Motif XF tai sama ilman sampleria eli MO XF.
m. |  Antti1
21.12.2015 19:50:47 (muokattu 21.12.2015 19:53:14) | |
|
Mulla on vähän samanlaisia ajatuksia tässä, ainakin sinnepäin. Rajoitteena on äärimmäisen pieni budjetti, vielä pienempi käyttötarve ja sitäkin pienempi soittotaito. Pitäisi pystyä soittamaan Journeyta, Bon Jovia, Deep Purplea, jotain modernimpaa heviulinaa, perinteisiä instrumentteja ja vähän kaikenlaista. Pääpaino kuitenkin enemmän niillä "oikeilla soittimilla".
Tällä hetkellä kiinnostaa eniten Krome 61, tai Juno-DS61. Junoon ei riitä rahat ja Kromeen riittää vielä vähemmän rahat. Kumpaakaan en ole vielä edes päässyt testaamaan, joten ehdotuksia otetaan vastaan. Budjetiksi sanon sen, että tonni on aivan helvetisti liikaa, mutta poikkeuksellisen hyvällä laadulla ehkä jotenkin perusteltavissa.
E: Osaamisen ja tietämyksen tasosta kertoo se varmaan aika paljon, että työasema ei terminä kerro kovinkaan paljoa. Tiedän, että niillä pystyy tekemään jotain hienoa, josta minä en ymmärrä mitään. Eli elämäni ensimmäistä synaa hakusessa. |  Terzi
23.12.2015 02:04:52 (muokattu 23.12.2015 02:06:39) | |
|
Miten olisi Vr-09 Rolandilta? Itse olen soitellut kyseisellä synalla vähän jokalaista eri cover bändeissä. Taipuu hyvin esim Bon Joviin. Sopii urkumallinnuksensa ja "drawbarien" ansiosta myös mainitsemaasi Deep Purpleen. Ja on tällä raskaampaa hyviäkin soitettu. Perinteisistä instrumenteista ei löydy mitään kovin eksoottista, mutta pianot, viulut ja haitarit ovat olleet omaan keikkailuuni riittävät. Saattaa löytyä enemmänkin, mutta soundien syvällisempi editointi vaatisi iPadin. Itse olen pärjännyt vallan mainiosti ilman editoria. Joka tapauksessa tämä on mielestäni hyvä vaihtoehto "all-around" syntaksi. Käytettynä voisi löytyä jo suht halvalla. | |
Terzi: Miten olisi Vr-09 Rolandilta?
Toi näyttää ihan kivalta väkästimeltä myös, mutta olen miettinyt, että onko se liian yksipuolinen kuitenkin mulle. Ongelmana kun on loppupeleissä se, etten vielä tiedä yhtään mitä haluan. Siis vähän laajemmin ajateltunakin, koska mun soittoharrastukseni on aivan lähtötekijöissään ja pelkkä musaliikkeessä pimputtelu vastaamaan kysymykseen. Ainoastaan aika näyttää.
Sikäli joku laidasta laitaan kaikkea tarjoileva voisi olla hyvä tapa tutustua aiheeseen, joskin mun musisointi on varmasti 90% ajasta "oikeiden soittimien" ääniä: piano, urku, erilaiset jouset, puhaltimet ja torvet. Sitten kääntöpuolena on se, että mä teen päivätöissäni myös mainosvideoille ääniraitoja, eli padeja yms. voisi löytyä ehkä myös. Niitä on kuitenkin Omnispheressä ja muissa plugareissani lähes loputtomasti, eli se ei ole mikään oikea vaatimus. Plugareilla hoitelen tällä hetkellä myös hevibändini taustaraitakuvioita, joten avaruusulinat ja julkeasti surisevat leadit ei ole mikään ehdoton vaatimus. | vanha_pieru
23.12.2015 22:46:13 (muokattu 23.12.2015 22:48:16) | |
|
Antti1: ... joku laidasta laitaan kaikkea tarjoileva voisi olla hyvä tapa tutustua aiheeseen, joskin mun musisointi on varmasti 90% ajasta "oikeiden soittimien" ääniä: piano, urku, erilaiset jouset, puhaltimet ja torvet. Sitten kääntöpuolena on se, että mä teen päivätöissäni myös mainosvideoille ääniraitoja, eli padeja yms. voisi löytyä ehkä myös. Niitä on kuitenkin Omnispheressä ja muissa plugareissani lähes loputtomasti, eli se ei ole mikään oikea vaatimus. Plugareilla hoitelen tällä hetkellä myös hevibändini taustaraitakuvioita, joten avaruusulinat ja julkeasti surisevat leadit ei ole mikään ehdoton vaatimus.
Sanottakoon aluksi, etten ole mikään alan asiantuntija, mutta koska tähän mennessä on ehdotettu vain Roland VR-09:ää (joka sopisi ainakin Purplen soitteluun urkupainotteisuuttaan), niin annan muutaman vaihtoehdon lisää. Olettaen, että 61 kosketinta riittää ja että käytetty ja jo tuotannosta poistunut malli voisi tulla kyseeseen, niin aika halvalla alkaa jo liikkua esimerkiksi tämmöisiä: Roland Juno-Di (https://www.verkkokauppa.com/fi/pro … oland-Juno-Di-syntetisaattori-musta), Roland Juno-Gi (http://www.viikingmusiikki.fi/tuote/roland-juno-gi/) ja isolla kosketusnäytöllä varustettu Korg M50 (https://www.soundonsound.com/sos/oct08/articles/korgm50.htm). Hintahaarukkaan (reilusti alle tonni, muttei mikään lelu) mahtuu myös yhä tuotannossa olevat Korg Kross 61 ja Kurzweil PC3LE6 (http://www.thomann.de/fi/kurzweil_pc3le_6.htm). Mainitsemistani kaikki muut, paitsi Juno-Di ovat työasemia ja noita kaikkia saa luonnollisesti huomattavasti halvemmalla käytettyinä kuin noissa linkeissä näkyvillä uusien hinnoilla (jotka on sikäli muutenkin puoleksi harhaanjohtavia, koska Juno-Di:n ja Gi:n sekä M50:n valmistus on jo lopetettu).
Jos itse olisin tuolla sinun budjetilla hankkimassa kosketinsoitinta ja tulisi halvalla vastaan, ottaisin tuon Kurzweilin, mutta aiemmin tänä vuonna ostin jo moitteettomasa kunnossa olevan käytetyn Juno-Di:n (maksoin siitä vain 200 €, joskin kävin kaukaa hakemassa, mutta saipa perhe samalla huviajelun).
Sivumennen sanoen, työasema tarkoittaa lähinnä sitä, että voit työstää biisi-ideaa suoraan koskettimilla, ilman tietokoneeseen kytkemistä. En tiedä olosuhteita, joissa itse saat biisi-ideoita, mutta tämmöisenä lähinnä kotisoittajana en ole pitänyt koskaan ylivoimaisena asiana mahti-ideankaan iskiessä odottaa sitä muutamaa minuuttia, minkä kestää aukaista tietokone ja DAW ja soitella sinne aihionsa myöhempää viilausta varten. Voi siis olla, etteivät työasemaominaisuudet sinullekaan ole mikään välttämättömyys.
Lisäksi, kun olet tottunut Omnisherellä (ja millä lieneekään muilla virtuaalisoittimilla) työskentelemään, saattaa perinteinen rautasoitin tuottaa soundien suhteen jopa pettymyksen. Itse aionkin jatkossa satsata enemmänkin virtuaalisoittimiin kuin hankkia muita aitoja koskettimia Juno-Di:n lisäksi tilaa viemään.
Joku muu voisi muuten ehdottaa Yamahalta jotain sopivaa Antille. MOXF-6? | Antti1
23.12.2015 23:02:43 (muokattu 23.12.2015 23:25:59) | |
|
vanha_pieru
Kiitoksia hyvästä viestistä, siinä oli paljon uutta ajateltavaa. Noi Yamahat tosiaan kiinnostavat myös, niistä mulla ei ole itselläni minkäänlaista tietoa.
Työaseman merkitystä selvittelinkin ja tosiaan se biisien tekeminen tapahtuu puhtaasti tietokoneen ääressä, johon noi kiipparitkin jämähtävät todennäköisesti. Mun pääinstrumentti on kuitenkin kitara, joten jonkinlaista kitaramusaa tulee tehtyä melko pitkälti ja niitä ei ilkeä kiipparilla näpytellä.
Toi soundien suhteen pettyminen voi olla ihan todellisuutta, mutta se ei sinänsä pelota ja olen siihen varautunutkin. Satasilla ei saa kuuta taivaalta, mutta haluan silti jonkinlaisen synan, jotta voin inspiraation iskiessä ruveta heti remputtamaan musaa. Toisaalta haaveena on myös joskus kaukana tulevaisuudessa kokeilla bändisoittoa, ennen sitä täytyy vaan opetella jotain Ukko Nooaa hienompaa soitettavaa. :D
E: Mikä muuten ajaa erityisesti ton Kurzweilin pariin? Onko siinä jotain selkeästi ylivoimaista muihin mainittuihin verrattuna? | |
Roland Integra-7 tai Kurzweil PC3K- (tai PC3A-) sarjan syna.
/ketju | |
Antti1: Toi soundien suhteen pettyminen voi olla ihan todellisuutta, mutta se ei sinänsä pelota ja olen siihen varautunutkin. Satasilla ei saa kuuta taivaalta, mutta haluan silti jonkinlaisen synan, jotta voin inspiraation iskiessä ruveta heti remputtamaan musaa. Toisaalta haaveena on myös joskus kaukana tulevaisuudessa kokeilla bändisoittoa, ennen sitä täytyy vaan opetella jotain Ukko Nooaa hienompaa soitettavaa. :D
E: Mikä muuten ajaa erityisesti ton Kurzweilin pariin? Onko siinä jotain selkeästi ylivoimaista muihin mainittuihin verrattuna?
Soundeihin pettymisellä tarkoitin lähinnä sitä, että monipuolisimmissa softasynissa, kuten juuri Omnispheressä voi olla yli kymmenkertaisesti enemmän helposti muokattavissa olevia soundeja verrattuna tavallisiin ns. rautasoittimiin (virtuaalikirjastoissa 10 000 tai yli soundia vs. tavallisten kosketinten noin tuhat soundia).
Jos käytettyä kosketinsoitinta harkitset, kannattaa lukea täältä https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=36&t=230041 hyvä ketju aiheesta.
Miksi Kurzweil? Lyhyesti, koska 1) se on toinen noista mainitsemistani soittimista vielä tuotannossa, 2) testasin sitä soitinliikkeessä ja se tuntui miellyttävältä, osittain syistä joita on vaikea pukea sanoiksi (joskin pidin minä myös Korg Kromesta ja Roland Juno-Stagesta, joita tuli myös kokeiltua, mutta eniten Kurzweilista), 3) aloitin itse aikoinaan keskustelun aiheesta työasemat 1 000-1 500 € ja siellä keskustelun lopputulos ikään kuin oli, että Kurzweiliin kannattaa päätyä, joten vakuutuin (vaikka sitten suunnitelmat muuttuivatkin pienisuuntaisemmiksi). Tuolta: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=36&t=218167&o=0 Jossain vaiheessa keskustelua löytyy linkki, josta voi ladata Kurzweilin PC3LE-sarjan koskettimien editoriohjelman demon koneelleen ja tutkailla soittimen sielunelämää sitä kautta, vaikkei itse soitinta omistaisikaan. Suosittelen tutustumaan! (Itse ohjelma maksaa muistaakseni noin 50 € toimiakseen soittimen kanssa; toisaalta ohjelman voi myös jättää ostamatta, koska kaiken voi säätää soittimesta suoraan.) | |
Mä päädyin lopulta nyt sitten kuitenkin Kromeen. Syyt olivat typeriä sinänsä, mutta fiilis ratkaisi:
-hyvä ja kattava soundikirjasto
-erittäin helppokäyttöisen oloinen ison kosketusnäyttönsä kanssa
-kivan näköinen möykky olohuoneessa
Ulkonäkö ja yleinen fiilis olivat erittäin tärkeitä asioita valinnassa, vaikka se tosiaan hölmöä voi ollakin. Mulle on kuitenkin tärkeintä se, että instrumentti houkuttelee soittamaan, eikä parane aliarvioida hellasärön vaikutusta kiipparin valintaan. :D Saahan näitä onneksi osteltua aina lisää, jos käy valinta ketuttamaan. Epäilisin Kromellekin olevan reilusti kysyntää torilla, vaikka persnettoahan sitten tulee ankarasti.
Kurzweilia en päässyt testaamaan, mutta monen unettoman yön päätteeksi ilmeisesti rakenne ja koskettimien tuntuma olisivat olleet sen ehdotonta plussaa Kromeen verrattuna. Jotkut soundeista parempia toisessa ja osa toisessa, vaikea valinta siltä osin. Käytettävyys tässä vähän pelotti, vaikka sitä käyttistä on loogiseksi sanottukin. Helppous on kuitenkin mulle ensiarvoisen tärkeää, koska valitsin nyt ihan ensimmäistä kosketinsoitintani. Joitain midikiippareita on ollut, mutta niidenkin käyttäminen ohjelmoitavine potikoineen ilman selkeää näyttöä oli melko tuskaista.
Juno vaikutti snadisti lelulta näihin molempiin verrattuna, joskin vertauskohdat olivat vanhempiin malleihin. Ei kuulostanut huonolta missään nimessä, mutta ehkä kuitenkin jollain tapaa vähän "alempaa luokkaa". Harmi kun sitä uutta ei ollut missään tarjolla. Olisin halunnut päästä paljon halvemmalla kaikenkaikkiaan, vaikka onhan noi DS-sarjalaisetkin uutena kohtuullisen hintavia vaikka käytettyyn Di-malliin verrattuna.
Yamahasta jäi vähän ristiriitainen fiilis, mutta loppuviimeksi se oli taattua Yamahaa - laadukkaan ja melko hyvin mietityn oloinen, mutta seksiä ehkä vähän puuttui kosketinsoittimista mitään tietämättömän näkökulmasta. Katsomani MOXF 6 olisi kaikenkaikkiaan ollut hyvä valinta varmasti, mutta perstuntuma päätti toisin tällä kertaa. En tiedä onko hyvä vai huono juttu, koska muutoin Yamaha ei ole vielä ikinä päässyt merkkinä pettämään. | |
Antti1: Mä päädyin lopulta nyt sitten kuitenkin Kromeen. Syyt olivat typeriä sinänsä, mutta fiilis ratkaisi:
-hyvä ja kattava soundikirjasto
-erittäin helppokäyttöisen oloinen ison kosketusnäyttönsä kanssa
-kivan näköinen möykky olohuoneessa
Ulkonäkö ja yleinen fiilis olivat erittäin tärkeitä asioita valinnassa, vaikka se tosiaan hölmöä voi ollakin. Mulle on kuitenkin tärkeintä se, että instrumentti houkuttelee soittamaan, eikä parane aliarvioida hellasärön vaikutusta kiipparin valintaan. :D
Tarkennuksena aikaisempaan viestiini, vastasin ketjun aloittajalle (ammattilaisen tarpeet). Nauti Kromestasi. | |
Janus: Tarkennuksena aikaisempaan viestiini, vastasin ketjun aloittajalle (ammattilaisen tarpeet). Nauti Kromestasi.
Juu, se tuli ainakin itselleni selväksi. Röyhkeästi vaan kaappasin ketjun, kun otsikko oli sopiva. Ukko Nooa raikaa, jahka postipate Kromen mulle kiikuttaa. :) | |
Jupiter 50:seen päädyttiin. Kiitos kommenteista :D
Fuzz is Clean!
https://soundcloud.com/skipzoneband | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
