Kitarat: kitarakamat ›

Onkos stratot muuten herkempiä ilmastonvaihteluille kuin jotkut muut kitarat? Missä tai miten yleensä te säilytätte stratoa?

Metalkallo: Onkos stratot muuten herkempiä ilmastonvaihteluille kuin jotkut muut kitarat? Missä tai miten yleensä te säilytätte stratoa?
 
Ei ole. Kitaran ilmaston vaihteluun vaikuttaa monet asiat niin stratoissa kuin muissakin kitaroissa. Itse en sähkisten kosteutukseen kiinnitä erikseen huomiota akustisen tapaan ja mun strato on telineessä silloin kun se on käytössä ja muuten pidän sitä kovassa kotelossaan. Toisaalta se on jo vanha ja puut on aikapäiviä sitten asettuneet ja lisäksi käytän konservatiivisia fenkkusäätöjä (kielet ei nuole ihan otelaudan pintaa) jotka ei ole niin herkkiäkään pienelle kosteuden vaihtelulle.

hallu: Ei ole. Kitaran ilmaston vaihteluun vaikuttaa monet asiat niin stratoissa kuin muissakin kitaroissa. Itse en sähkisten kosteutukseen kiinnitä erikseen huomiota akustisen tapaan ja mun strato on telineessä silloin kun se on käytössä ja muuten pidän sitä kovassa kotelossaan. Toisaalta se on jo vanha ja puut on aikapäiviä sitten asettuneet ja lisäksi käytän konservatiivisia fenkkusäätöjä (kielet ei nuole ihan otelaudan pintaa) jotka ei ole niin herkkiäkään pienelle kosteuden vaihtelulle.
 
Ok, kiitti, olin vain saanut sellaisen käsityksen ihmisten puheista joissa mainittiin mexico stratot ja niiden eläminen tai jotain sinne päin. En minäkään mitenkään erityisesti kiinnitä sähkisten olotiloihin normeja enempää, mutta tietty vähän et en tietenkään säilytä niitä paikoissa/kohdissa missä niiden ei ole hyvä olla.

Metalkallo: Ok, kiitti, olin vain saanut sellaisen käsityksen ihmisten puheista joissa mainittiin mexico stratot ja niiden eläminen tai jotain sinne päin. En minäkään mitenkään erityisesti kiinnitä sähkisten olotiloihin normeja enempää, mutta tietty vähän et en tietenkään säilytä niitä paikoissa/kohdissa missä niiden ei ole hyvä olla.
 
No minulla on yksi mexiko tele ja se ei kyllä elä mihinkään suuntaan vaan on erittäinkin vakaa ja se ei elänyt edes uutena (se on nyt viitisen vuotta vanha). Mä luulen, että uutena kitara on alttiimpi elämiselle kun puut ei ole vielä asettuneet kunnolla ja nämä edullisemmat kitarat ei ehkä ole tehty niin huolellisesti kuivatusta materiaalista. Olen pohtinut, että pintäkäsittely voisi olla yksi vaikuttava tekijä myös siis lähinnä kuinka hyvin esimerkiksi lakkaus suojelee puuosia ilmalta (sillä nyt ei ehkä ole niin isoja eroja kitaroiden välillä). Raskasmielisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että elämiseen ja säädön tarpeeseen vaikuttaa se kuinka limitille kitara on säädetty eli mitä matalemmalla kielet on niin sen nopeammin pienikin kaulan eläminen aiheuttaa säätötarvetta.
 
Niin ja tietenkin ne olosuhteet missä toimitaan. Me kotona soittelevät säilytämme ja käytämme kitaroita kotona joten kodin kosteusolosuhteet ovat ratkaisevia. Keikkaileva ja muutenkin aktiivisempi muusikko tietenkin altistaa kitaransa toisenlaiselle rasitukselle (lämpötila ja kosteus). Esimerkiksi itselläni tuon halvan hiusmittarin (ja nenän limakalvon) mukaan talvella ilma on kuivimmillaan noin 40% ja kesällä kosteimmillaan noin 60% joten kitarani eivät ihan äärimmäiselle kuivuusrasitukselle joudu vaikka tuo mittari ei ihan totuutta kertoisikaan. Olen kuullut, että ilmastoiduissa tiloissa kosteus voi laskea jopa 15% tietämille ja se varmaan on jo melkoinen rasitus soittimelle ja etenkin asukkaalle.

Mulla on kaikki kitarat kaiken aikaa seinillä ja telineissä. Talven pakkasilla ilmankostutin auttaa asiaa. Kaularautoja säätelen tarpeen mukaan enkä oikein ymmärrä miksi moni tuntuu pelkäävän koskea juuri siihen kaularautaan? Joissain kitaroissa tarvii säätää vähän useammin ja joissakin taas harvemmin. Enintään neljäsosa kierrosta kerrallaan.
 
Joskus olen tosin ostanut kitaran jos toisenkin, jossa kaularauta on ollut niin löysällä, että sitä on täytynyt kiristää pari kierrosta, että ottaa edes yhtään kiinni. Ei ihme että olivat päätyneet myyntiin. Kuitenkin, ainostaan yhdestä käytettynä ostamastani kitarasta en ole saanut soivaa peliä omin avuin. Siihen tarvittiin ammattilaista, joka shimmasi vähän otelautaa, koska kyseisen kitara liimakaula oli päässyt nousemaan aavistuksen verran kiinnityskohdastaan. Lottonen hoiti homman ja hyvä tuli eikä kiinnityskohta elänyt enään. Kyseinen vaurio oli ilmeisesti tapahtunut joskus, kun kitara oli ollut uusi ja sitä oli pidetty liian kuivassa. Pulttikaulaisessa eli esimerkiksi stratossahan tällaista riskiä ei edes varsinaisesti ole.

RaskasMielinen: Lähestyvä joulun aika saa tällaisen paatuneen high gain -urponkin tarttumaan stratoon. Mulla on muotoutumassa perinteeksi nauhoitella joka joulun alla uusi tulkinta Konsta Jylhän Joululaulusta, joka on itselleni joululauluista se kaikkein rakkain. Tein nauhoituksen useammallakin eri kitaralla ja hetken mielijoheesta myös stratolla. Kaikkesta rosoisuudesta varmasti kuulee, että strato ei ole itselleni se kaikkein ominaisin soittopeli, mutta ehkä juuri siksi tykkäsin itse eniten juuri stratolla nauhoitetusta vedosta. Rosoinenhan se on tämän laulun sanomakin. Käyttämäni Koch Loadboxin varsin karu kaappimallinnos alleviivaa asiaa entisestään. Ensimmäinen ja kolmas säkeistö näin kitaralla hyräillen, kun en laulaakaan osaa:
 
https://www.youtube.com/watch?v=eeeX1YWTNKg
 
Normaalisti käytän tämän tyyppisissä vedoissa tunnelman tuojana Bossin RE-20 Space Echoa, mutta tässä on Eathquaker Devices Ghost Echo sekä Digitech Hardwire Supernatural Reverb ja siitä Plate-asetus. Särönä on ProCon SOLO ja vahvistimena Mesa-Boogie Stiletto Deuce II ja siitä Tite Clean, Bold-asetuksella. Stratona on Japanin mallin Yngwie Malmsteen -signature eli pientä sormivibraa koverretun otelaudan avulla. Talla- ja keskimikki. Kielisetti muistaakseni joku 11. Kyseisellä pelillä soittaminen on jäänyt vähiin eli sormi ei aina löydä juuri oikeaan kohtaan ja juuri oikealla voimalla. Japanin malli on tosin omasta mielestäni Jenkki-versiota helpposoittoisempi siksi, että japanin mallissa on tasaista puuta juuri nauhojen kohdalla eli skallopit eivät ala aivan nauhan reunalta.
 
Tällaisesta keihäästä on kyse: https://www.dropbox.com/s/xhao1rf2i … teenStrato_ja_FenderCamp12.jpg?dl=0
Siis Japanin Ynkkä-sigun kaula ja virittimet. Olympic white -body sen sijaan on nyysitty kuulemma jostakin jenkkipelistä. Helmiäispleksi. Mikit luonnollisesti YJM. Niissä on dummy-kelat eli eivät hurise. Eivät niin kuumat kuin voisi olettaa. Tilut lähtee kyllä, mutta paljon muutakin. Ostin tän aikanaan Huttusen putiikista. Oli siellä kaupan jonkun myyntitilissä.
 
Mulla on ollut myös Fender American Special Candy red -värisenä. Oikein hyvä oli sekin, mutta myin sen pois jo aikaa sitten, koska yksi strato riittää mun tarpeisiin.
 
Hieno kuva kauniita asettelu

^ no tuohan riippuu, minkälaista soundia haluat. Minulla ei texaseja ole ollut, mutta olikohan niissä semmoinen perinteikäs klangi-soundi hieman reippaammalla ulostulolla? Jos nyt olen väärässä niin korjatkaa.
 
Minulla on Lindy Fralinin blues specialit, vähemmän klangia (mutta vähän toki sitäkin), reilummin outputtia ja hieman perus-sinkuloita tummempi/pyöreämpi soundi. Oikeastaan ihan ok mikit kaikenlaiseen all-around soitteluun, hevimpikin jytke menee kun tonea vähän laskee.
 
Kantsii miettiä minkälaista kamaa tulee soiteltua ja omia soundimieltymyksiä ja mikit sen mukaan, stratoon saa kaikenlaista ihan minihumppareihin.

Metalkallo: Mitäs mieltä te olette noista Fenderin texas special mikeistä? Nuo kait tuossa minunkin american specialissa on kun sivuilla näin lukee. Onko kellään antaa vinkkiä tai onko kokemusta mitkä mikit olis parhaat american speciaaliin? Kunhan kysyn, kyllä noilla vakioillakin menee ihan.
 
Mun mielestä noi on hyvät mikit. Esikuvana ovat reippaammin käämityt 60-luvun alun stratomikit. Tuon ajan mikeissä käämilangan määrä vaihteli. Mun mielestä nuo ovat parhaimmillaan melko alas säädettyinä, mutta tapauskohtaistahan tämä. Kyllä noilla mikeillä saa kaikki klassiset stratosoundit.

Rämppy: Mun mielestä noi on hyvät mikit. Esikuvana ovat reippaammin käämityt 60-luvun alun stratomikit. Tuon ajan mikeissä käämilangan määrä vaihteli. Mun mielestä nuo ovat parhaimmillaan melko alas säädettyinä, mutta tapauskohtaistahan tämä. Kyllä noilla mikeillä saa kaikki klassiset stratosoundit.
 
Komppaan tätä, vaikka en ole omistanutkaan varsinaisista stratomikeistä kuin juuri Texas Specialit juurikin American Specialissa ja Ynkkä-mikit Ynkkä-sigussa. Kielten paksuus ja mikkien korkeussäätö ovat mun mielestäni avainmuuttujat Texas Specialien suhteen. Niitä säätelemällä/vaihtelemalla pitäisikin sitten niin sanotusti löytyä. Hurinattomuudessaan dummy-kelaiset Ynkät ovat kyllä mainiot myös.
 
En suosittele vaihtamaan tallaan singlecoil-kokoista minihimpparia jos arsenaalista löytyy myös humpparikitaroita. Toki voi olla pointtia, jos ne humpparikepit ovat Gibson-osastoa tai -mukaelmia. Siinäkin tapauksessa hankkisin rinnalle mieluummin ihan oikean superstraton, jos vain on mahdollisuutta. Pointtini siis on, että vain kolmella singlecoililla käytössä on täysi perinteinen straton soundipaletti. Toki jos yhdellä kitaralla pitäisi pärjätä, niin tallahumpparilla varustettu strato olisi varmasti yksi monipuolisimmista mahdollisista.
 
Puolitettaviin humppareihin en oikein usko. En toki ole omistanut enkä edes kokeillut kaikkia, mutta nytkin mulla on kolmessa kepissä puolitettavat ja en ole oikein tyytyväinen niiden singlecoil-soundeihin. Aika tumppuja ovat singlecoileina ainakin mun makuuni.

RaskasMielinen: Komppaan tätä,
 
Väliasennoille tehtävä pikku modaus, että miniswitchillä saa väliasennot joko sarjaan tai rinnakkain on hyvä jos haluu humpparisoundia stratosta. Silloin miniswitchiä napsauttamalla on käytössä S-S-S ja H-S-H mikitykset.

Juzpe: Väliasennoille tehtävä pikku modaus, että miniswitchillä saa väliasennot joko sarjaan tai rinnakkain on hyvä jos haluu humpparisoundia stratosta. Silloin miniswitchiä napsauttamalla on käytössä S-S-S ja H-S-H mikitykset.
 
Tämä on kyllä kytkennällisesti ihan totta ja vaikka omakohtaisia kokemuksia ei (muistaakseni) olekaan, niin lähtisin mieluummin tähän kuin vaihtamaan humpparia singlecoilin tilalle.

RaskasMielinen: Tämä on kyllä kytkennällisesti ihan totta ja vaikka omakohtaisia kokemuksia ei (muistaakseni) olekaan, niin lähtisin mieluummin tähän kuin vaihtamaan humpparia singlecoilin tilalle.
 
Tätä mietin itsekin joskus, mutta olisko ollut jotain klippejä täällä, joiden perusteella muutin mieleni. Ei toiminut ainakaan siinä ko. tapauksessa.
 
Mutta mulla on JB Jr straton tallassa ja se on huikea. Sanovat, ettei ole kuin oikea humppari, eikä olekaan, vaan parempi. Ainakin minusta, kun menen soundi, enkä 'aitous' edellä. Toki jos vaatimuksena on autenttinen hb soundi, niin tämä ei toimi.
 
Ei silti, ymmärrän kyllä, että sc kokoisella humpparilla ei perinnesoundit irtoa tallasta, mutta itse, kun pitää saada samasta skebasta puhtaat funk soundit, mojokkaat reunarosot sekä kunnon oman elämäni higain soundit Zeppelinin, Hendrixin, leadien ym soittoon, niin vintage sinkut kaulassa ja keskellä sekä pienhumppari tallassa on ihan ehdoton combo....

Laulava Kylätohtori: Tätä mietin itsekin joskus, mutta olisko ollut jotain klippejä täällä, joiden perusteella muutin mieleni. Ei toiminut ainakaan siinä ko. tapauksessa.
 
Mutta mulla on JB Jr straton tallassa ja se on huikea. Sanovat, ettei ole kuin oikea humppari, eikä olekaan, vaan parempi. Ainakin minusta, kun menen soundi, enkä 'aitous' edellä. Toki jos vaatimuksena on autenttinen hb soundi, niin tämä ei toimi.
 
Ei silti, ymmärrän kyllä, että sc kokoisella humpparilla ei perinnesoundit irtoa tallasta, mutta itse, kun pitää saada samasta skebasta puhtaat funk soundit, mojokkaat reunarosot sekä kunnon oman elämäni higain soundit Zeppelinin, Hendrixin, leadien ym soittoon, niin vintage sinkut kaulassa ja keskellä sekä pienhumppari tallassa on ihan ehdoton combo....
 
Komppia tälle. Laitoin omaan Stratokopioon JB Jr:n tallaan ja SD-SSL-1-mikit keskelle ja kaulaan. Lähtee rokit, funkit ja bluesit nätisti. Samoin kyllä toimii Pärssisessä hurinattomat sinkulat+täysikokoinen JB ihan hyvin. Vaikea sanoa onko täysikokoinen JB sen parempi kuin junioriversio. Vivahde-eroja lähinnä, ainakin mun setupissa. Toki asia selviää parhaiten kokeilemalla itse, mutta jos tykkää JB:n soundista, niin varmaan JB Jr kuulostaa myös hyvälle.
 
-iec

Laulava Kylätohtori: Mutta mulla on JB Jr straton tallassa ja se on huikea. Sanovat, ettei ole kuin oikea humppari, eikä olekaan, vaan parempi. Ainakin minusta, kun menen soundi, enkä 'aitous' edellä. Toki jos vaatimuksena on autenttinen hb soundi, niin tämä ei toimi.
 
Ei silti, ymmärrän kyllä, että sc kokoisella humpparilla ei perinnesoundit irtoa tallasta, mutta itse, kun pitää saada samasta skebasta puhtaat funk soundit, mojokkaat reunarosot sekä kunnon oman elämäni higain soundit Zeppelinin, Hendrixin, leadien ym soittoon, niin vintage sinkut kaulassa ja keskellä sekä pienhumppari tallassa on ihan ehdoton combo....
 
Kuten sanoinkin, että jos tarvitaan jack of all trades -tyyppistä skebaa, niin varmaankin juuri näin :)

Generalissimo: ^ no tuohan riippuu, minkälaista soundia haluat. Minulla ei texaseja ole ollut, mutta olikohan niissä semmoinen perinteikäs klangi-soundi hieman reippaammalla ulostulolla? Jos nyt olen väärässä niin korjatkaa.
 
Minulla on Lindy Fralinin blues specialit, vähemmän klangia (mutta vähän toki sitäkin), reilummin outputtia ja hieman perus-sinkuloita tummempi/pyöreämpi soundi. Oikeastaan ihan ok mikit kaikenlaiseen all-around soitteluun, hevimpikin jytke menee kun tonea vähän laskee.
 
Kantsii miettiä minkälaista kamaa tulee soiteltua ja omia soundimieltymyksiä ja mikit sen mukaan, stratoon saa kaikenlaista ihan minihumppareihin.
 
Tässäpä näemmä on texas specialit vs nuo fralinin blues specialit:
https://www.youtube.com/watch?v=rP5AkTCfkI0
 
Ihan hyvät nuo texasit on mitä testaillut tässä hieman, ehkä hieman turhan piikikkäät joskus mutta hyvät. Piti vähän kysyä noista senkin takia kun täällä on kuitenkin paljon stratolla soittavia henkilöitä ja itse en tiedä vielä stratojen mikeistä paljoa mitään. Sinkkuja ne pitää olla mulle niin kuin ne nytkin on, ja soundimaisema on aika sitä Hendrix tyyliä sun muita vanhoja häiskiä. :)
 
Onkos kellään suositella mitkä mikit menis lähimmäksi tuota Hendrix soundia tai duncanin seth lover settiä? Hendrix:hän nyt kait soitti niillä mitkä kitarassa oli.

Eikös noi specialit oo just sellaset aika perus, hyvät mikit? Jos nillä ei lähe Hendrixit niin mä lähtisin vikaa ettimään muualta (tai jos mikit niin matalampi output? ns vintagemmat?). Ja stratot nyt tuppaa olemaan välilllä aika "piikikkään" kuuloisia, vielä kun on vaahtera kaula. Sit pitää vaan säätää stygeä tai tonea kiarasta.

Laulava Kylätohtori: Mutta mulla on JB Jr straton tallassa ja se on huikea. Sanovat, ettei ole kuin oikea humppari, eikä olekaan, vaan parempi. Ainakin minusta, kun menen soundi, enkä 'aitous' edellä. Toki jos vaatimuksena on autenttinen hb soundi, niin tämä ei toimi.
 
Ei silti, ymmärrän kyllä, että sc kokoisella humpparilla ei perinnesoundit irtoa tallasta, mutta itse, kun pitää saada samasta skebasta puhtaat funk soundit, mojokkaat reunarosot sekä kunnon oman elämäni higain soundit Zeppelinin, Hendrixin, leadien ym soittoon, niin vintage sinkut kaulassa ja keskellä sekä pienhumppari tallassa on ihan ehdoton combo....
 
Eihän nuo pikkuiset humbuckerit tosiaan ole sama kuin normikokoiset, jo ihan fyysisten rajoitusten takia eroja tulee väkisin. Sama homma pätee noihin humbuckerin kokoisiin P90:siin. Ennemmin noita kannattaa miettiä ihan omana juttunaan ja jättää vertailut väliin. Itse ainakin tykkään sekä noista pikkuisista humppareista että pikkuisista pysikymppisistä, niissä on ihan oma hieno juttunsa.

freakingenius: Eikös noi specialit oo just sellaset aika perus, hyvät mikit? Jos nillä ei lähe Hendrixit niin mä lähtisin vikaa ettimään muualta (tai jos mikit niin matalampi output? ns vintagemmat?). Ja stratot nyt tuppaa olemaan välilllä aika "piikikkään" kuuloisia, vielä kun on vaahtera kaula. Sit pitää vaan säätää stygeä tai tonea kiarasta.
 
Kyllä hendrix lähtee, mutta ehkä voisivat olla hiukan "ei niin terävät ja hieman tehottomammat". En tiedä sitten vaikuttaako se, että noissa on alnico 5 magneetti sisällä(hieman veikkaan), mutta niin näyttää olevan aika monessakin Fenderin mikissä.
 
Katselin ja etsiskelin tuossa kyllä eri Fender mikkejä ja vaikuttais, että Fenkun 69 setti tai 65 setti olis jees. Mutta noilla vakioilla menen nyt, täytyy vaan pistää niitä alemmas ja kokeilla eri kikkoja kuten tullut tehtyä humppareillakin. Tehojen puolesta tykkään luultavasti Seth Lover tyyppisestä kun ainakin lespassa ne antaa just tarpees ulostuloa ja täten voi ottaa sitä säröä ja muita enempi vahvarista.
 
Hyvä kitara tuo american special on kyllä, kaula ja paino on just kohdilleen itselleni. En olis uskonut että strato vois viedä meikäläistäkin tällä tavalla, mutta näinpä näköjään vaan kävi. :) Straton soundissa tykkään paljon sen raakuudesta.

Metalkallo: Kyllä hendrix lähtee, mutta ehkä voisivat olla hiukan "ei niin terävät ja hieman tehottomammat". En tiedä sitten vaikuttaako se, että noissa on alnico 5 magneetti sisällä(hieman veikkaan), mutta niin näyttää olevan aika monessakin Fenderin mikissä.
 
Katselin ja etsiskelin tuossa kyllä eri Fender mikkejä ja vaikuttais, että Fenkun 69 setti tai 65 setti olis jees. Mutta noilla vakioilla menen nyt, täytyy vaan pistää niitä alemmas ja kokeilla eri kikkoja kuten tullut tehtyä humppareillakin. Tehojen puolesta tykkään luultavasti Seth Lover tyyppisestä kun ainakin lespassa ne antaa just tarpees ulostuloa ja täten voi ottaa sitä säröä ja muita enempi vahvarista.
 
Hyvä kitara tuo american special on kyllä, kaula ja paino on just kohdilleen itselleni. En olis uskonut että strato vois viedä meikäläistäkin tällä tavalla, mutta näinpä näköjään vaan kävi. :) Straton soundissa tykkään paljon sen raakuudesta.
 
Joo, ehkä sitten jotkut vähempi tehosemmat vaikka Fenderiltä. Mäkin yllätyin siitä miten hyvältä strato alkoi tuntua kun siihen totutteli. Aiemmin soittelin jaskalla, kuten ilmeisesti sinäkin ja nyt sillä soitto tuntuu paljon vaikeammalta :) kukapa olisi uskonut.. tuntuma on kyllä todella hyvä ja sellanen raaempi soundi sopii myös kovemmissa rokeissa mulle. vähän tosin vois olla kevyempi..