Kitarat: kitarakamat ›

I3enjam1n: Jim Kelley?
 
Osui ja upposi. Tätä ihmetellään ajan kanssa.

Rämppy: Et höpöttelyltäs sitten malttanut huomata, että kirjoitin halpisvehkeiden korjaamisen olevan usein hankalaa verrattuna käsityönä kasattuihin. Siis usein, ei välttämättä aina. Aina löytyy hyviä ja huonoja malleja valmistustavasta riippumatta. Mutta halpatuotantovehkeet on usein tehty tuotantokustannukset, ei huollettavuus, optimoiden. Mulla on omakohtaista kokemusta siitä, että kun johonkin kiinanpeliin ei esdes sovi kuin just tietynmallinen huonolaatuinen potikka, jota joutuu tilaamaan ja odottelemaan. Mulla ptp-vehkeiden korjaus on ollut helppoa: vikaantunut osa irti ja ehjä tilalle. Varaosia saa vaikka Yleiselektroniikasta.
 
Jotain muutaman sadan idänihmetta tuskin edes kannattaa alkaa korjauttamaan, eivätkä kaikki huoltoliikkeet edes jaksa ottaa niitä vastaan. Voihan kaikella tapaa tehdä joko hyvin tai huonosti, tuo Klobasan Monster oli hyvä esimerkki miten en haluaisi käsintehtyä vahvistinta kasattavan, ja aito p2p konekin on parhaimmillaan aikamoinen käärmeenpesä. Mutta esim. Bluetone, Fargen, Redplate.. jne. tyyliin lasikuitulevylle kasattuna saadaan kyllä aikaa kestävä ja huoltoystävällinen vahvistin.
 
jniska: Osui ja upposi. Tätä ihmetellään ajan kanssa.
 
Jossain olen tuon nimen kuullut. Mutten muista miksi tästä tulee assosiaatio Suhr kitaroihin?

Gabe:Jossain olen tuon nimen kuullut. Mutten muista miksi tästä tulee assosiaatio Suhr kitaroihin?
 
Jim Kelley teki muutamia satoja vahvistimia 80-luvulla. Niitten design oli vähän valtalinjasta poikkeava. Etuaste oli super clean, säröt tehtiin vasta vaiheenkääntäjän paikkeilla. Kuuluisimpia Kelleyllä soittelevia olivat Mark Knopfler, Bonnie Raitt ja Lee Ritenour. Tuotanto loppui 80-luvun lopulla.
 
Suhr-kitarat tulivat varmaan mieleen, koska Suhr tekee nykyään yhteistyössä Jim Kelleyn kanssa noita vahvistimia.

Juzpe: Uraltone Jr./vast ja hyvä stanalone spedu. Vaikkei innostakaan, niin veikkaisin, että paras ratkaisu silti.
 
Voipi olla, että spedulinjalle joutuu tosiaan menemään. Pitää nyt katsoa.
 
Tietokone ja tietokone related ratkaisut ei nyt kiinnosta, vaikka epäilemättä kotisoitossa toimisivatkin. Ei vaan kiinnosta pistää tietokonetta päälle, kun alan soittamaan. Ja muutenkin mallintavien säätöhelvetit ei kiinnosta. Siksi siis haen tässä nyt ratkaisua yksinkertaisesta putkarista, ei siinä sen kummempaa ole.
 
Tuossa on nyt tuo SL Drive, joka vaikuttaa ihan pätevältä peliltä. Ehkä en hankkiudukaan siitä vielä eroon, vaan katsotaan, löytyykö sille käyttöä (sorry, Antsa)...

Laulava Kylätohtori: Voipi olla, että spedulinjalle joutuu tosiaan menemään. Pitää nyt katsoa.
 
Tietokone ja tietokone related ratkaisut ei nyt kiinnosta, vaikka epäilemättä kotisoitossa toimisivatkin. Ei vaan kiinnosta pistää tietokonetta päälle, kun alan soittamaan. Ja muutenkin mallintavien säätöhelvetit ei kiinnosta. Siksi siis haen tässä nyt ratkaisua yksinkertaisesta putkarista, ei siinä sen kummempaa ole.
 
Tuossa on nyt tuo SL Drive, joka vaikuttaa ihan pätevältä peliltä. Ehkä en hankkiudukaan siitä vielä eroon, vaan katsotaan, löytyykö sille käyttöä (sorry, Antsa)...
 
Se nyt riippuu siitä, mitä sä himassa meinaat tehdä sillä. Jos pelkästään soittelet/ treenaat niin sittenhän tuo pikkuputkari + purkit on ihan optimiratkaisu, niinkuin myös pienemmille keikoille. Joku 20W Single-ended vehje, jossa on vola ja tone, suunnittelussa on pyritty maksimiheadroomiin. Single-ended katobiaksella sen takia, että putkien vaihdon voi toteuttaa "vanha irti - uusi kiinni" - menetelmällä. Säröt ja muut muljut speduista. Jonkin verran tuli keikkailtua pikkulauta + selmer mk III + 1x12 setupilla. Se on aikalailla vastaava, mutta vahvarina tuo selmun nuppi.
Jos taas meinaat äänitellä himassa, suosittelen tietokonepohjaista ratkaisua eli GuitarRig 5:sta ja USB- tai FW-äänikorttia. Säästyy se mikittämisen vaiva ja kone on kuitenkin lyötävä tulille. Lisäksi se äänikortti tarvitaan muutenkin jos meinaa jotain äänitellä. Myöskin samalla poistuu vuoto-ongelmat kuuntelusta ja muu sellainen turha säätö.

Juzpe: Se nyt riippuu siitä, mitä sä himassa meinaat tehdä sillä. Jos pelkästään soittelet/ treenaat niin sittenhän tuo pikkuputkari + purkit on ihan optimiratkaisu, niinkuin myös pienemmille keikoille. Joku 20W Single-ended vehje, jossa on vola ja tone, suunnittelussa on pyritty maksimiheadroomiin. Single-ended katobiaksella sen takia, että putkien vaihdon voi toteuttaa "vanha irti - uusi kiinni" - menetelmällä. Säröt ja muut muljut speduista. Jonkin verran tuli keikkailtua pikkulauta + selmer mk III + 1x12 setupilla. Se on aikalailla vastaava, mutta vahvarina tuo selmun nuppi.
Jos taas meinaat äänitellä himassa, suosittelen tietokonepohjaista ratkaisua eli GuitarRig 5:sta ja USB- tai FW-äänikorttia. Säästyy se mikittämisen vaiva ja kone on kuitenkin lyötävä tulille. Lisäksi se äänikortti tarvitaan muutenkin jos meinaa jotain äänitellä. Myöskin samalla poistuu vuoto-ongelmat kuuntelusta ja muu sellainen turha säätö.
 
Pelkkään treenaukseen akustinen on ihan lyömätön. Ei tarvi mitään säätää, senkus vaan nappaa syliin ja alkaa soittelemaan. Kehittää omaa soittodynamiikan hallintaakin ihan eri malliin vs sähkis. Sähkökitaran kanssa mulla on kotona THR ja luurit, putkikoneet sinne missä niitä saa avata huoletta.

Gabe: Pelkkään treenaukseen akustinen on ihan lyömätön. Ei tarvi mitään säätää, senkus vaan nappaa syliin ja alkaa soittelemaan. Kehittää omaa soittodynamiikan hallintaakin ihan eri malliin vs sähkis. Sähkökitaran kanssa mulla on kotona THR ja luurit, putkikoneet sinne missä niitä saa avata huoletta.
 
No tuota... Kyllä sillä sähkiksellä tulee soitettua erilaisia asioita kuin akkarilla. Tosi erilaisia. Kyllä soittotatsi ja -tyyli muokkautuu ainakin mulla TOSI paljon jo ihan riippuen siitä onko käsissä Tele, Les Pauli vai joku muu skitta, puhumattakaan akustinen vs. sähkökitara soundimuutoksesta. Soitan akustista 70% sormin 30% hybriditekniikalla (pleku + sormet). Sähkiksellä taas 50% plekulla 50% hybridisti, enkä käytännössä lainkaan pelkästään sormin. Dynamiikanhallinta ja soittotatsin yleinen kovuus/ pehmeys on hyvinkin erilaisia ihan plekun paksuudesta lähtien.
Otelautatyöskentelykin, ihan vibratosta, bendeistä ja legatosta alkaen on erilaista. Myös sormitukset, sointukäännökset jne... ovat erilaisia.

Juzpe: Se nyt riippuu siitä, mitä sä himassa meinaat tehdä sillä. Jos pelkästään soittelet/ treenaat niin sittenhän tuo pikkuputkari + purkit on ihan optimiratkaisu, niinkuin myös pienemmille keikoille. Joku 20W Single-ended vehje, jossa on vola ja tone, suunnittelussa on pyritty maksimiheadroomiin. Single-ended katobiaksella sen takia, että putkien vaihdon voi toteuttaa "vanha irti - uusi kiinni" - menetelmällä. Säröt ja muut muljut speduista. Jonkin verran tuli keikkailtua pikkulauta + selmer mk III + 1x12 setupilla. Se on aikalailla vastaava, mutta vahvarina tuo selmun nuppi.
Jos taas meinaat äänitellä himassa, suosittelen tietokonepohjaista ratkaisua eli GuitarRig 5:sta ja USB- tai FW-äänikorttia. Säästyy se mikittämisen vaiva ja kone on kuitenkin lyötävä tulille. Lisäksi se äänikortti tarvitaan muutenkin jos meinaa jotain äänitellä. Myöskin samalla poistuu vuoto-ongelmat kuuntelusta ja muu sellainen turha säätö.
 
Pääasiassa varmaan juurikin soittoon/treenaukseen, mutta nauhoitteluaspekti on myös huomion arvoinen. Lähestyisin kuitenkin ongelmaa treenauksen, en nauhoittelun, näkökulmasta. Eli kamat treenauksen mukaan ja sitten mietitään, miten nauhoitellaan, jos nauhoitellaan...
 
Single-ended päätteestä ei ole kokemusta, joten sen soundista osaa sanoa mitään, mutta kyllä siitäkin oli puhetta, kun asiaa Harryn kanssa pohdein...

Laulava Kylätohtori: Pääasiassa varmaan juurikin soittoon/treenaukseen, mutta nauhoitteluaspekti on myös huomion arvoinen. Lähestyisin kuitenkin ongelmaa treenauksen, en nauhoittelun, näkökulmasta. Eli kamat treenauksen mukaan ja sitten mietitään, miten nauhoitellaan, jos nauhoitellaan...
 
Single-ended päätteestä ei ole kokemusta, joten sen soundista osaa sanoa mitään, mutta kyllä siitäkin oli puhetta, kun asiaa Harryn kanssa pohdein...
 
Vox AC 30 ja Black Cat 30 lienee ne yleisimmät sinkkupäätteiset vahvarit.
 
http://www.guitarplayer.com/miscell … /all-about-class-a-amplifiers/15242
 
Tossa on pienimuotoinen kansantajuisesti kirjoitettu artikkeli aiheesta.

Juzpe: No tuota... Kyllä sillä sähkiksellä tulee soitettua erilaisia asioita kuin akkarilla. Tosi erilaisia. Kyllä soittotatsi ja -tyyli muokkautuu ainakin mulla TOSI paljon jo ihan riippuen siitä onko käsissä Tele, Les Pauli vai joku muu skitta, puhumattakaan akustinen vs. sähkökitara soundimuutoksesta. Soitan akustista 70% sormin 30% hybriditekniikalla (pleku + sormet). Sähkiksellä taas 50% plekulla 50% hybridisti, enkä käytännössä lainkaan pelkästään sormin. Dynamiikanhallinta ja soittotatsin yleinen kovuus/ pehmeys on hyvinkin erilaisia ihan plekun paksuudesta lähtien.
Otelautatyöskentelykin, ihan vibratosta, bendeistä ja legatosta alkaen on erilaista. Myös sormitukset, sointukäännökset jne... ovat erilaisia.
 
Juu, ihan samaa mieltä ollaan. Yritin myös sanoa että juuri joku mallintava/tietokonepohjainen systeemi on huomattavasti parempi kotitreenaukseen kuin oikeastaan mikään pienikään putkikone. Ne soundaa hyvältä hiljaisella ja monessa on kuuloke/äänitysmahdollisuuskin. Akustinen lisäksi kylkeen niin siinähän sitä on. Tarkoitin että koska akustisen kanssa kaikki kämmit kuluu heti ja kaunistelematta niin se kehittää vähän sitä oman tatsin hallintaa, sähkökitara antaa enemmän anteeksi.

Juzpe: Mä haluan tommosen skitan livekäyttöön. Menee enemmän soittamis-puolen asiaksi ja rankasti offtopic-sektorille, mutta: On minusta melko hasardia ajattelua että sähkökitara antaisi enemmän anteeksi. Ihan yhtä lailla epävarma ja -tarkka soittotatsi, kökköinen soundi kontekstiin nähden tai rosvosektorin äänet ja soinnut kuuluvat läpi sähkiksellä. Monet asiat, kuten epävireiset bendit, tyylitön vibrato ja hälyääniä aikaansaava legato hyppäävät esiin paljon vahvemminkin kuin akustisella. Tämä tietysti johtuu sähkökitarasoundin kompressoitumisesta vahvistimessa.
 
Voi tietty johtua myös siitä että en ole vielä niin pitkään puljannut akustisten kanssa, mutta kyllä se tuntuu ainakin nyt armottomammalta. Katsotaan viiden vuoden päästä uudelleen. ^^

Gabe: Voi tietty johtua myös siitä että en ole vielä niin pitkään puljannut akustisten kanssa, mutta kyllä se tuntuu ainakin nyt armottomammalta. Katsotaan viiden vuoden päästä uudelleen. ^^
 
En ole edelleenkään kuullut nuottiakaan soittoasi sähkiksellä, enkä akkarilla, niin paha mennä sanomaan asiasta mitään.

Gabe: Tarkoitin että koska akustisen kanssa kaikki kämmit kuluu heti ja kaunistelematta niin se kehittää vähän sitä oman tatsin hallintaa, sähkökitara antaa enemmän anteeksi.
 
Minusta asia on justiinsa päinvastoin. Soittelen paljon sähkökitaralla ilman sähköjä, ja sen huomaa karusti kun pistää särösoundit päälle. Huomaa ettei ole tottunut eliminoimaan hälyääniä samaan tapaan kuin jos soittelee enemmän säröillä.
Tämä huomio siis vain särösoundeihin liittyen.

Gabe: Juu, ihan samaa mieltä ollaan. Yritin myös sanoa että juuri joku mallintava/tietokonepohjainen systeemi on huomattavasti parempi kotitreenaukseen kuin oikeastaan mikään pienikään putkikone. Ne soundaa hyvältä hiljaisella ja monessa on kuuloke/äänitysmahdollisuuskin. Akustinen lisäksi kylkeen niin siinähän sitä on. Tarkoitin että koska akustisen kanssa kaikki kämmit kuluu heti ja kaunistelematta niin se kehittää vähän sitä oman tatsin hallintaa, sähkökitara antaa enemmän anteeksi.
 
Itsellä siis tilanne, että putkivahvaria voi kyllä avata kotona huoleti, mutta olisi mukava, että kotona voisi kuitenkin soitella ilman tulppia. Ja toisaalta joskus saattaa olla tarve soitella vähän hiljempaa muutenkin. Mutta kuitenkin pääasiassa vehkeitä saa luukuttaa mielen mukaan, joten siksi ei viitsisi hankkia pelkästän jotain pikkumallintavaa kotiin, vaan tarkoitus on herkutella parhailla mahdollisilla soundeilla tulevaisuudessakin. Luurisoitolle ei ole tarvetta....
 
Joskus mulla oli akustinen, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Minusta sillä ei vaan pysty treenaamaan sähkökitarajuttuja kunnolla, vaikka varmaan ihan hyvä treenaukseen onkin. Voipi olla kyllä ihan soittajastakin kiinni...

Spiral: Minusta asia on justiinsa päinvastoin. Soittelen paljon sähkökitaralla ilman sähköjä, ja sen huomaa karusti kun pistää särösoundit päälle. Huomaa ettei ole tottunut eliminoimaan hälyääniä samaan tapaan kuin jos soittelee enemmän säröillä.
Tämä huomio siis vain särösoundeihin liittyen.
 
Hieno mies, eli Eric Johnson käsittelee asiaa omalla opetusvideollaan ja tiivistää sen vapasti suomennettuna: Plektrakädellä soitetaan kieliä tai sammutetaan kielet joiden ei haluta soivan. Apuna käytetään tarvittessa otelautakättä ja sama filosofia pätee otelautakäden työskentelyyn.
 
Joskus mulla oli akustinen, mutta ei siitä oikein mitään tullut.
 
Nyt v***u oikeesti. Oisko aihetta käydä ostoksilla?

Juzpe: En ole edelleenkään kuullut nuottiakaan soittoasi sähkiksellä, enkä akkarilla, niin paha mennä sanomaan asiasta mitään.
 
Vähän luulen ettei teikäläisen kuuloelimillä olisi muutenkaan paljon painoarvoa sille mikä minun henkilökohtainen kokemus asiasta on? Mutta sellainen ajatus tuli edellisestä huomiostasi mieleen että jos sulla nuo teikäläisen Bluetonet tuntuvat dynamiikkansa puolesta livetilanteessa liian hankalalta hallita niin onhan niitä pehmeämmänkin dynamiikan omaavia vahvistimia olemassa, sellainen keikkakoneeksi? Esimerkiksi joku Mesan kone voisi toimia tosi hyvin, ei ole niin raadollinen hallittava dynamiikkansa puolesta mutta ei varmaan kukaan yleisössä valittaisi soundeista.
 
Spiral: Minusta asia on justiinsa päinvastoin. Soittelen paljon sähkökitaralla ilman sähköjä, ja sen huomaa karusti kun pistää särösoundit päälle. Huomaa ettei ole tottunut eliminoimaan hälyääniä samaan tapaan kuin jos soittelee enemmän säröillä.
Tämä huomio siis vain särösoundeihin liittyen.
 
Totta kyllä, isommilla särönmäärillä homma muuttuu aika paljon. Itse en sähkökitaroillakaan kovin suurilla säröillä soita. Sähkökitaroita en kyllä itse jaksa akustisesti rämpyttää, kyllä se vahvistin on siinä vähintään yhtä suuressa (jos ei suuremmassa) osassa. :)

Juzpe: Nyt v***u oikeesti. Oisko aihetta käydä ostoksilla?
 
Ei. Akustinen on akustinen. Mun silmissä se on eri soitin kuin sähkökitara, eikä niitä pidä sotkea keskenään. Sointu ja komppihommat varmaan menee akustisella hyvin, mutta soolopuolen jutut taas eivät. Siksi itselle on parempi tarttua suoraan sähköiseen ja unohtaa akustinen...
 
Jätän akustiset niille, jotka osaavat. :)

Gabe: Vähän luulen ettei teikäläisen kuuloelimillä olisi muutenkaan paljon painoarvoa sille mikä minun henkilökohtainen kokemus asiasta on?
 
Se onko mun kuuloelimillä painoarvoa ei nyt ollut tässä se ydinkysymys. Helpottaa vaan keskustelua soittamisesta ja soundeista merkittävästi, jos on jotain konkreettista havaintoa soitosta ja siitä millaista musiikkia, millaisella soittotatsilla ja millaisella soundilla ollaan tekemässä.
 
Mutta sellainen tuli edelliseen huomioosi liittyen mieleen että jos sulla nuo Bluetonet tuntuvat dynamiikkansa puolesta liian livetilanteessa hankalalta hallita niin onhan niitä pehmeämmänkin dynamiikan omaavia vahvistimia olemassa, sellainen keikkakoneeksi?
 
Ei mulla oo kyllä viime vuosina kalustosta ollu kiinni nää hommat. Ennemminkin se, että treenaamiseen ja soittamiseen ei oo aikaa kun säälittävät 30-40h/vko on se ongelma. Siitäkin ajasta melko suuri osa menee uuden ohjelmiston haltuunottoon. Lisäksi oppimiskyky ja varsinkin motorisen suoritustason kehitys ei ole enää yhtä nopeaa kuin 15-25 vuotiaana. Sama koskee lihasten palautumista ja muita fysiologisia tekijöitä.

Laulava Kylätohtori: Ei. Akustinen on akustinen. Mun silmissä se on eri soitin kuin sähkökitara, eikä niitä pidä sotkea keskenään. Sointu ja komppihommat varmaan menee akustisella hyvin, mutta soolopuolen jutut taas eivät. Siksi itselle on parempi tarttua suoraan sähköiseen ja unohtaa akustinen...
 
Jätän akustiset niille, jotka osaavat. :)
 
Ai... no... kyse lienee sitten katsantokannan eroista. Eri instrumenttejähän ne ovat, mutta toki mun tavoitteenani on täydellinen maailmanhallinta, oma ratsuväki ja ilmavoimat, niin siihen mahtuu myös akustinen kitara... :D