Kitarat: kitarakamat ›

hollstro: Eihän tuo ole juuri koskaan lankkukitaran suunnittelufilosofia, siis että pyritään pitämään kaikki energia kielessä. Toki Les Paul tutki asiaa koska halusi maksimoida sustainin ja minimoida kierron. Kasarilla ko. filosofia oli myös voimissaan ja sen ajan Yamaha SG 2000 on tuon filosofian ilmentymä.
 
Soittajat ovat oppineet arvostamaan resonoivaa kitaraa joka antaa makua soittimeen. Kitara jonka ääni syttyy herkästi ja jossa on sävyä on ihan erilainen kuin kitara jonka runko on täysin resonoimaton. Se ettei rungon resonanssi vaikuta kielen sointiin merkitäävästi ja siten siihen äänen joka mikillä poimitaan on virheellinen käsitys. Siitä saa esittä vaikka miljona sivua tiedettä, mutta ne jotka kitaroita rakentavat tai ovat niihin syvällisesti perehtyneet ovat vahvasti sitä mieltä että puiden valinta on kitaranrakennuksessa yksi tärkeimmistä asioista. Jos näin ei olisi, kitarat tehtäisi muovista, hiilikuidista, kevytmetalleista tai komposiiteista. Sitäkin on yritetty ja aina palattu puuhun. Kyllähän noi muutkin soivat, mutta erilailla kuin puiset.
 
Pakko muuten todeta, että Yamaha SG2000 on mielestäni ehkä paras koskaa valmistettu lankkusähkökitara ja myös nyt niiden uusintapainokset joita musafasulla oli tarjolla tuossa 2010 vaiheilla, olivat yhtä hyviä kuin ne muistojeni alkuperäiset legendaariset SG2000/3000 kitarat.

hallu: Pakko muuten todeta, että Yamaha SG2000 on mielestäni ehkä paras koskaa valmistettu lankkusähkökitara ja myös nyt niiden uusintapainokset joita musafasulla oli tarjolla tuossa 2010 vaiheilla, olivat yhtä hyviä kuin ne muistojeni alkuperäiset legendaariset SG2000/3000 kitarat.
 
Mun mielestä taas se on kuollut ja raska pölkky joka ei innosta ottamaan sitä käteen. Mutta makuasioitahan nämä ovat.

hollstro: Mun mielestä taas se on kuollut ja raska pölkky joka ei innosta ottamaan sitä käteen. Mutta makuasioitahan nämä ovat.
 
Niin on ja ymmärrän näkemyksesi, mutta en vain ole samaa mieltä, Se raskas pölkky herää sähköisesti henkiin uskomattoman rikkaana ja kultaisena ja tatsiltaan se on ihan ainutlaatuinen. Tosin mulla on myös aimoannos nostalgian mukanaan tuomaa kiimaa tässä mielipiteessäni, mutta nyt aikuisena noita uusintapainoksiakin tutkiessani ei se mielipide mihinkään ole muuttunut. Ei kevyetkään kitarat aina ole umpisurkeita, mutta valitettavan usein niistä jää vähän heppoinen vaikutlema.

hallu: Niin on ja ymmärrän näkemyksesi, mutta en vain ole samaa mieltä, Se raskas pölkky herää sähköisesti henkiin uskomattoman rikkaana ja kultaisena ja tatsiltaan se on ihan ainutlaatuinen. Tosin mulla on myös aimoannos nostalgian mukanaan tuomaa kiimaa tässä mielipiteessäni, mutta nyt aikuisena noita uusintapainoksiakin tutkiessani ei se mielipide mihinkään ole muuttunut. Ei kevyetkään kitarat aina ole umpisurkeita, mutta valitettavan usein niistä jää vähän heppoinen vaikutlema.
 
Juuri näin voi käydä - koska fysiikan lakien mukaan akustinen sointi ei suurimmaksi osaksi korreloi sähköisen saundin hyvyyden kanssa. Ne on irrallaan toisista.
 
Ainoa mikä korreloi noiden välillä tilastollisesti on se, että mitä parempi sustain sähköisessä soinnissa, sitä vähemmän akustisen saundin muodostumiseen on energiaa.

FensonGibder: Juuri näin voi käydä - koska fysiikan lakien mukaan akustinen sointi ei suurimmaksi osaksi korreloi sähköisen saundin hyvyyden kanssa. Ne on irrallaan toisista.
 
Ainoa mikä korreloi noiden välillä tilastollisesti on se, että mitä parempi sustain sähköisessä soinnissa, sitä vähemmän akustisen saundin muodostumiseen on energiaa.
 
Siis vaikuttaahan se sustainin lisäksi atakkiin, mikä mielestäni on merkittävä osa sähkökitarankin sointia..... vai? mutta joo olen kyllä samaa mieltä tuossa asiassa ettei akustisesta soinnista voi kovin paljoa sähköistä sointia päätellä. Esimerkiksi tuo minun Carvin on akustesti aika "kuolleen" fiiliksen antava, mutta sähköisesti todella rikkaasti soiva ja monipuolisia soundivariaatioita sisältävä kitara, mutta se ei ole painava vaan kevyt, mutta ei se keveys ihan hirveästi siinä haittaa kun siihen on tottunut ja se on muuten jämäkkä soitin.
 
Niin joo siitä taannoisesta deadspotista sen verran, että olin nyt löytävinäni yhden sellaisen tuosta minun akustisesta. Siis A kieli jostain seitsemänneltä nauhalta ääni tuntua vähän lyhyemmältä ja dekay jyrkemmältä ja kielen alemmas virittämällä soi pidempään loivemmalla päästöllä, mutta ylemmäs virittämällä ääni lyheni vielä entisestään.

FensonGibder: Juuri näin voi käydä - koska fysiikan lakien mukaan akustinen sointi ei suurimmaksi osaksi korreloi sähköisen saundin hyvyyden kanssa. Ne on irrallaan toisista.
 
Ainoa mikä korreloi noiden välillä tilastollisesti on se, että mitä parempi sustain sähköisessä soinnissa, sitä vähemmän akustisen saundin muodostumiseen on energiaa.
 
Eihän akustinen sointi ja sähköinen sointi ole tosistaan irrallaan. Se miten soitin resonoi vaikuttaa siihen miten se kieli soi, mitkä yläsävelsarjat korostuvat. Tästä nyt on väännetty toistasataa sivua eikä varman yksimielisyyttä löydy, mutta väite että asiat ovat irrallaan toisistaan ei pidä paikkaansa. Ja niin itsekin toteat: "mitä parempi sustain sähköisessä soinnissa, sitä vähemmän akustisen saundin muodostumiseen on energiaa", ja tämän kanssa olen samaa mieltä.

hollstro: Eihän akustinen sointi ja sähköinen sointi ole tosistaan irrallaan.
 
On ne aika paljon.

varpio: On ne aika paljon.
 
Mun mielestä niillä on yhteys ja joka muuta väittää niin väittäköön.

hollstro: Mun mielestä niillä on yhteys ja joka muuta väittää niin väittäköön.
 
Ei se ole mielipideasia. Sähkökitaran akustinen sointi ei kiinnosta ketään paitsi pölhöjä.

Toisaalta, vaikka puut ei vaikutakaan sähkökitaran sointiin, niin on se tärkeää että ne on hienon näköisiä.

Lennu: Toisaalta, vaikka puut ei vaikutakaan sähkökitaran sointiin, niin on se tärkeää että ne on hienon näköisiä.
 
Varsinkin sitten kun siinä on ämpärillinen maalia ja lakkaa päällä.

hallu: Pakko muuten todeta, että Yamaha SG2000 on mielestäni ehkä paras koskaa valmistettu lankkusähkökitara ja myös nyt niiden uusintapainokset joita musafasulla oli tarjolla tuossa 2010 vaiheilla, olivat yhtä hyviä kuin ne muistojeni alkuperäiset legendaariset SG2000/3000 kitarat.
 
oli se SG 2000 S erittäin hyvä, mutta sain silloin tarpeekseni humbuckereista ja siirryin täysin yksikelaisiin (saihan tuossakin puolitettua) koska en voi sietää sitä että alakielet kuulostaa humbuckereilla siltä että olisi villasukka kielten päällä.
 
yksikelaisen saa kuulostamaan humbuckerilta kompressorilla jos sitä haluaisi.

varpio: Ei se ole mielipideasia. Sähkökitaran akustinen sointi ei kiinnosta ketään paitsi pölhöjä.
 
Mitenkä laajaan otantaan perustat tämän faktan?

hollstro: Mitenkä laajaan otantaan perustat tämän faktan?
 
Tarpeeksi.

Tiedemies Varpio. Kyllä ei ja onneksi olkoon.

hollstro: Eihän akustinen sointi ja sähköinen sointi ole tosistaan irrallaan. Se miten soitin resonoi vaikuttaa siihen miten se kieli soi, mitkä yläsävelsarjat korostuvat.
 
Näytä yksikin, niin, yksikin ei-kaupallinen tutkimus, missä lukee että soittimen bodyn resonointi vaikuttaa kuultavasti soivaan kieleen.
 
Sama kun sanoisi, että mun Mulinex-taikinakone resonoi nyt voimakkaasti - voi pojat - nyt saadaan ekstrahyvää pullaa!
 
Ei se soittimen tärinä ole energialtaan kuin sadasosia siitä kielessä pysyvässä energiasta.
 
Lisäksi:
Oletko edes miettinyt, että kun se soittimen runko tärisee, niin eihän se tärinä mene tallasta läpi, koska talla ei edes liiku läheskään niin kuin kieli, tai resonoi niin matalilla taajuuksilla kuin puu. Selkeytän tämän kuvan nyt o i k e e n yksinkertaiseksi:
 
1. kielessä oleva aalto törmää tallaan
2. suurin osa aallosta heijastuu takaisin ja pieni osa jatkaa tallaan; kuinka pieni osa?
3. koska kieli jaksaa soida sekuntikaupalla se aaltomuoto törmää tallaan satoja ja jopa useita tuhansia kertoja sekunnissa, ennenkuin se on menettänyt energiansa. Se tietysti tarkoittaa että yhdessä törmäyksessä tallaan voi hävitä vain sadas- tai tuhannesosia kieleenjäävästä energiasta. Suomeksi: Tosi vähän.
4. tämä tallaan siirtynyt paineaalto siirtyy o s i n puuhun kappaleiden rajapinnassa.
5. tämä puuhun siirtynyt jämän osa kulkee puussa kaikki eri etäisyydet mitä kitaran muoto määrää.
5a. osa puussa kulkevasta jämän osasta muuttuu kitaran ja ilman rajapinnassa ääneksi. Osa taas lämmöksi puun sisällä.
5b. osa puussa kulkevasta jämän osasta kulkee eri nopeudella eri matkoja heijastuen sinne tänne, jokapuolelle runkoa.
6. Nyt alkaa sitten se jämän osan matka takaisin kieliin.
6a. Koska runko otti osansa energiasta niin jämän osan jämät saapuvat tallan juureen yhteensä sataankertaan ympäri kitaraa heijastuneena paineaaltona.
7. Kop, kop! Kuka siellä, kysyy Talla
7a. Kielen enrgian jämän osan jämät! Saako tulla tallaan?
7b. Talla ei vastaa mitään, vaan tuijottaa hiljaa
7c. Niin että saako tulla? Kysyy energian jämän osan jämät.
7d. Tulkaa vaan mutta en sitten hievahdakkaan tuollaiselle pikkutaajuudelle!
7e. Jämän osan jämät menevät tallaan ja siitä osa jatkaa kielen juureen.
8. Kop, kop! Kuka siellä, kysyy kieli.
8a. Etkö muista, kieli hyvä poikaasi? Erkanimme 5 millisekuntia sitten ja läksimme tallaan?
8b. Hyvänen aika! Onpa teistä tullut pieniä!? Vaikka olittehan pieniä jo läksiessä? Osa teistä tuli jo millisekunti sitten kun heijastelivat oikotietä ja kulkivat nopempaa reittiä puiden syiden suuntaisesti. Muut on vielä matkalla. No, hypätkää kyytiin!
8c. Ei me voida hypätä kyytiin!
8d. Miksi ette?
8e. Järkähtämätön talla sanoi ettei se hievahdakkaan näin pienitaajuksiselle energialle. Emme saa kieleen aaltoliikettä jos talla ei tärise.
9. No sitten jatkatte matkaa tästä kieleen pitkittäisenä paineaaltona ja muututte lopulta lämmöksi, kuten veljenne.
 
The end?
 
No miten se energia sitten pystyi siirtymään sinne tallaan, jos se ei kerran voi siirtyä takaisin, kysytte.
 
No se kielen aaltoliike napsahtaa siihen tallaan, ja samalla tämän kielen fyysisen liikkeen törmäyksestä johtuen osa energiasta jatkaa tallaan. Takaisin tullessa se talla vaan pönöttää siinä paikallaan, eikä voi mitenkään aktivoida kieltä tekemään transverse-aaltoliikettä.
 
That's all folks.
 
Kuka lähtee viimeisenä, sammuttaa valot.
 
EDIT* kohta 9. muutettu todenmukaisemmaksi.

LaMotta: Onneksi ei ole elämä tämän asian tiimoilta näin vaikeaa.
 
Älä toki vaivaa aivojasi. Ei ole mikään pakko.
 
Ota comfy chair ja nauti.

Ai että kannattaisi seurata koko ajan tälläisen joutavuuden viimeisiä käänteitä? No hohhoijjaa. Tämä on jossain määrin mielenkiintoista vain hypoteettisella tasolla. Ei muuten.

varpio: Ei se ole mielipideasia. Sähkökitaran akustinen sointi ei kiinnosta ketään paitsi pölhöjä.
 
Oon pölhö.
 
En oo sitä mieltä että akustinen ja sähköinen sointi korreloisivat mitenkään merkittävästi, mutta akustisesti lujaa soivat sähkikset miellyttävät minua.
 
Ja kivan väriset kitarat kans.