Kitarat: kitarakamat ›

Joskus 90-luvulla tuli kokeiltua ja miltei ostettuakin PRS EG kitara, jossa oli 3 Lindy Fralinin P90 kokoista mikkiä. Pulttikaulainen, body 3-palainen ja vibra. Todella hyvä kitara ja aika stratotyylinen. Halvempi oli ainakin silloin kuin Fenderin American Standard strato ja minusta myös laadukkaampi ja muutenkin käteen parempi.
 
On noita PRS kitaroita tullut muitakin kokeiltua, mutta tuo oli omaan käteen kaikista paras ja vieläpä halvinkin (silloin ei PRS kitaroita tehty muualla kuin jenkeissä). Rahatilanne ei vaan silloin ollut suotuisa, vaikka ei se kauhean kallis ollut.
Se mikä PRS markkinoinnissa on, minusta, mennyt pieleen on se että niitä alkuun ainakin mainostettiin kitarana jossa on straton ja les paulin parjaat jutut samassa.
 
Jotenkin ymmärrän, että noiden kitaroiden muotoilu on varmasti monien mielestä jotenkin aika "tylsä", vaikka käytännöllinen onkin. Soittimiin saa myös hienoja kansia ja viimeistelyjä, jos sellaisesta tykkää.
Hienokin ulkoinen olemus on hieman sellainen juttu, että siihenkin silmä tottuu ajan mukaan ja sekin voi alkaa kyllästyttämään. Kitaraa kun itse soittaa, niin se väri ja ihan kaikki pienet jutut muotoilussa eivät välttämättä merkitse niin paljoa jos katsoo jonkun toisen soittoa.
Hyviä kitaroita kumminkin ja kannattaa kokeilla ennen lopullista tuomiota.
Ainakin itse tykkäsin tuosta EG mallista aikoinaan ja varmasti kelpaisi edelleenkin, vaikkakin kitaroita on jo muutenkin liikaa. Jos saan entisiä pois nurkista, niin eihän sitä tiedä jos kohdalla vaikka osuisi...
En kuitenkaan suosittelisi kenellekkään PRS kitaraa siksi että sillä yhdellä kitaralla korvaa straton sekä les paulin, koska sitä se ei kuitenkaan tee.

Prsässä on hyvää juuri se kun se on prs eikä mikään halvatun gibson tai fender.

mpekkanen:
Se mikä PRS markkinoinnissa on, minusta, mennyt pieleen on se että niitä alkuun ainakin mainostettiin kitarana jossa on straton ja les paulin parjaat jutut samassa.
 
Onko tuo faktaa, että ne oikein markkinoi asiaa noin? Jos kyllä, niin se oli selkeä virhe. Mun mielestä McCartyssäkin on parasta just se ettei se kuulosta täysin lespalta eikä fender johdannaiselta vaan ihan omalta itseltään.

klobasa: Onko tuo faktaa, että ne oikein markkinoi asiaa noin? Jos kyllä, niin se oli selkeä virhe. Mun mielestä McCartyssäkin on parasta just se ettei se kuulosta täysin lespalta eikä fender johdannaiselta vaan ihan omalta itseltään.
 
Tuntuisi kyllä käsittämättömältä, jos oikeasti olisi mainonnassa viitattu kilpailijan tuotteisiin. Vieläpä niin, että ne ovat niin hyviä, että PRS on "kopioinut" niiden parhaita puolia...
 
Joskus PRS kaasutteli kovasti, meinasin sellaisen halvan (SE?) malliin ostaakin Tokain Les Paulin tilalle. Sitten meni pitkään, että PRS tuntui hajuttomalta ja mauttomalta, mutta nyt se on taas alkanut vaikuttamaan kiinnostavalta. Hienoja pelejä, hyvällä tavalla hillittyjä, mutta tyylikkäitä.
 
Ehkäpä joskus vielä tulee hankittua. Voisi hyvinkin toimia itsellä paremmin kuin nykyiinen Gibsonin Les Paul. Mutta testata pitäisi ensin. Juuri nyt ei kiinnosta ostaa testiin yhtään mitään - ei ainakaan kallista kitaraa, joka on hankala myydä...

Saako prssää widefat kaulalla 24 nauhaisena? Ja jos saa niin onko liian kaulapainoinen? Ja jos ei saa niin onko edellinen syy siihen?

Muistaakseni tuo PRS kitaroiden oma mikinvalintasysteemi oli jonkinlainen "parhaat strato ja les paul soundit". Siis se pyöritettävä rotary potikka. En tiedä kuinka virallisesti sitä kuitenkaan suoraan niin mainostettiin.
 
Musamaailma alkoi näitä tuomaan Suomeen 80-luvulla ja silloin tätä strato/les paul kitaroiden parhaat juttuja kuuli monessakin Suomalaisissa kivijalkaliikkeessä, liikkeiden myyjiltä. Muistelisin kylläkin, että silloin oli myös ulkomaisissa kitaralehdissä sellaisia juttuja, että PRS kitaroilla saa straton ja Les Pauilin parhaat soundit samassa. Ei tätä varmaan näin ihan suoraan mainostettu missään PRS kitaroiden mainoksissa, mutta kyllähän GP ja GW lehdet ja niiden artikkelit ovat aikamoisia mainoksia joissa tätä sitten kerrottiin.
 
Itse en kyllä kenellekkään PRS kitaroita niin mainostanut/kaupannut, vaikka olin itsekkin töissä liikkeessä joka möi PRS kitaroita 90-luvun alussa. Silloin oli asiat muutenkin kitaroiden suhteen aikalailla toisin ja monille soittajille oli tuolloin PRS liian moderni.
Ei ollut nettiä ja kitaramerkkien valikoima ja niiden mallienkin valikoima oli lähes kaikilla paljon paljon suppeampi kuin nykyään. Myös PRS kitaroillakin.
 
Hyviä soittimia kuitenkin ja ovat varmaan edelleenkin.

mpekkanen: Hyviä soittimia kuitenkin ja ovat varmaan edelleenkin.
 
Ei vaan paras.

Mulle PRS kitetyy lähinnä ajatukseen Santanasta, joka soitti hyvää musaa ennen PRS:ään siirtymistään ja paskaa sen jälkeen.

antnis: Mulle PRS kitetyy lähinnä ajatukseen Santanasta, joka soitti hyvää musaa ennen PRS:ään siirtymistään ja paskaa sen jälkeen.
 
Santanan kolme ensimmäistä levyä ovat helvetin kovia. Sitten vissiin originaalijengi hajosi ja loppu on historiaa - valitettavasti...

Laulava Kylätohtori: Santanan kolme ensimmäistä levyä ovat helvetin kovia. Sitten vissiin originaalijengi hajosi ja loppu on historiaa - valitettavasti...
 
Kyllä mä tykkäsin Lotuksestakin.

antnis: Kyllä mä tykkäsin Lotuksestakin.
 
Se ei ole tuttu, mutta pistetään nimi mieleen, jos sattuu vastaan tulemaan...

Jos olis varaani...
http://www.prsguitars.com/markholcomb/
 
Vihreä ''Jade'' on hyvinkin mehukas värivaihtoehto.
 
Tai sitten Custom 24, ehkä sitten joskus. Mike Mushok baritoni on myös omissa kirjoissa mielenkiintoinen tapaus.

Jii: http://muusikoiden.net/dyn/users/140838.jpg
 
Kyllä. Huolisin itsellekin tuollaisen.

LaMotta: Saako prssää widefat kaulalla 24 nauhaisena? Ja jos saa niin onko liian kaulapainoinen? Ja jos ei saa niin onko edellinen syy siihen?
 
Artist I 90-luvun alusta.
 
http://youtu.be/zJyQK0hgUPY

Löytyyköhän tämän merkin kaulaprofiileista joku sellainen, joka soveltuu pienikätöiselle / nakkisormiselle ? Ilmeisesti ei tuo "wide fat" -vai kuinka :) ?

toivase: Löytyyköhän tämän merkin kaulaprofiileista joku sellainen, joka soveltuu pienikätöiselle / nakkisormiselle ? Ilmeisesti ei tuo "wide fat" -vai kuinka :) ?
 
Periaatteessa paras lienee Regular kapeana ja keskipaksuna. Itse pienikätisenä vetelen kyllä aivan sujuvasti sekä Wide Fatillä, että Wide Thinillä. Että makuasioita nämä.

Minä pääsin sitten köpöstelemään Jiin CU24:sta joka oli tuolla kuvissa aikaisemmin. On se kyllä hieno vehje. En ole moneen vuoteen näillä soittanut vaikka gas on suhteellisen kova ja lienee totta että soittotuntuma on kyllä ihan eri kuin esim LP:ssä tai stratossa. Hyvällä tavalla.
 
Suht tukeva kaula ja pieni lapa antaa ainakin mulle todella jämäkän ja stabiilin tuntuman kaulasta. Toisaalta taas mikit tuntuvat olevan jotenkin suht lähellä toisiaan mikä tuntui ainakin näin aluksi oudolta. Todella tasapainoiset ja dynaamiset mikit, ei maailman kuumimmat mutta ainakin omalla kotiset-upilla (Koch studiotone-nuppi, keinokuorma ja 1x12" komero) säröytyy hienosti mutta soundi pysyy selkeänä isollakin rosolla. Mutta se ulkonäkö, aijai. Kyllä tuollaisella kelpaa lapioida, ei helpota gasia yhtään.

Tomtom:... ja lienee totta että soittotuntuma on kyllä ihan eri kuin esim LP:ssä tai stratossa. Hyvällä tavalla...
 
Jep! omalta kohdaltani voin vahvistaa tämän käsityksen eli soittotuntuma poikkeaa sekä LP:stä että Stratosta. Vaikka poikkeaa niin ihan hyvä soitettava ja sopii ainakin mun käsille.

Perhana kun pukkaa kaasuttelemaan joku 24 customi. Toisaalta haluais myös stratoa ja teleä ja ibanezia ja... Viheliäinen oravanpyörä!