Kitarat: kitarakamat ›

Teinpä seuraavan testin (pyrin kuvaamaan hyvin):
 
1. Strato telineessä kytkettynä vahvistimeen.
2. LP ylösalaisin lapansa varassa siten, että sen kielet ovat lähes kosketuksissa straton kieliin koko matkalta.
3. Molempia kitaroita näppäillään vuorotellen (toisen kieli sammutetaan)
 
Idea on siis soittaa tällä LP:llä straton mikkien kautta. LP:n satula on aika samalla etäisyydellä mikistä kuin straton talla, joten kieli soi suunnilleen samalta kohtaa, mutta kaulan puolelta.
 
Tulos: molemmat kitarat soivat käytännössä samalla tavalla. Hyvin tyypillinen strato-ääni (single coils), myös Gibsonin osalta. Yksittäistä kieltä ei voi erottaa.
 
4. sama testi, mutta nyt LP telineessä kytkettynä, strato ylösalaisin lapansa varassa.
 
Tulos: molemmat soivat nyt kuten LP. Tulos korostuu kun mikit on humpparina.
 
Tästä voi päätellä, että mikit määrittävät suurilta osin äänen tonen ja kitaroiden kielet soivat varsin samalla tavalla, riippumatta siitä missä niiden talla ja satula ovat kiinni. Säröillä soitettaessa ero edelleen hämärtyy.
 
Mutta mutta... lopulta kitarat soivat kovin samalla tavalla kun kieliä soittaa yksi kerrallaan. Sävyerot voi hienosäätää vaikka sävysäätimillä samoiksi. Kun nyt sitten otat ne kitarat syliin ja alat soittamaan - joku tilu ja sointuja - ne soivat aivan eri tavalla. Yhtä - tai useampaakin - kieltä kerrallaan todelliset erot eivät tule esille. Se juju on siinä atakissa.

Laulava Kylätohtori: Heh heh, itse olen puhunut pääsääntöisesti puiden vaikutuksesta, en ole ajatellut, että kyse olisi juuri vain ja ainoastaan rungosta. Ketjun nimikin on puiden vaikutus soundiin...
 
Samoin, ja yritin peräänkuuluttaa mielipidettä kaulan merkityksestä mutta ne ohitettiin aina täysin. Kyllähän kaulalla on koko kitaraan paljon suurempi merkitys kuin rungolla.. ihan kaikilla alueilla. Ja taisinpa myös mainita että vaikutus ei ole aina kovinkaan ennustettava, kun puutkaan ei ole samanlaisia. Otsikko voisi sikäli kyllä olla rakennusmateriaalin vaikutus kitaran soundiin. Koska eihän niitä pelkästään puusta tehdä. Ja olihan se aiemmin linkitetty tutkimuskin missä todettiin että jopa rungolla on häviävän pieni vaikutus soundiin.

Lennu: Saako kaalia vst-plugarina? Aattelin, että jos äänittäis pelkän di-kitaran ja sit soittais sen kaaliplugarin läpi ja sit bypassina, niin vois tutkia paremmin eroja.
 
AcmeBarGigin Red Shift väittää simuloivansa mm. aivokudos- tai pernarunkoista kitaraa. Ehkä voivat lisätä plugariin kaalisoundin jos pyydät kauniisti.

laakeri: AcmeBarGigin Red Shift väittää simuloivansa mm. aivokudos- tai pernarunkoista kitaraa. Ehkä voivat lisätä plugariin kaalisoundin jos pyydät kauniisti.
 
Now that's a dumb mutha fucker guitar, folks..

Yallup: Se juju on siinä atakissa
 
Väitellänpä seuraavat 90 sivua siitä miten se atakki pomppaa sinne magneettimikkiin.

GiovanniDiRondo: Väitellänpä seuraavat 90 sivua siitä miten se atakki pomppaa sinne magneettimikkiin.
 
Eikö se ole selvä?

Pitäisikö väitellä siitä kuinka otelaudan nauhoillakaan ei ole merkitystä soundiin?

FensonGibder: Eikö se ole selvä?
 
Ei ole ainakaan minulle. Oletan että kun kieltä näpäytetään, sen synnyttämä kulma-aalto iskeytyy nauhoihin. Tämä kolahdus sitten leviää pitkin rakennetta voimakkaana shokkiaaltona joka sitten rekisteröityy mikrofoniin.

Gabe: Samoin, ja yritin peräänkuuluttaa mielipidettä kaulan merkityksestä mutta ne ohitettiin aina täysin. Kyllähän kaulalla on koko kitaraan paljon suurempi merkitys kuin rungolla.. ihan kaikilla alueilla. Ja taisinpa myös mainita että vaikutus ei ole aina kovinkaan ennustettava, kun puutkaan ei ole samanlaisia. Otsikko voisi sikäli kyllä olla rakennusmateriaalin vaikutus kitaran soundiin. Koska eihän niitä pelkästään puusta tehdä. Ja olihan se aiemmin linkitetty tutkimuskin missä todettiin että jopa rungolla on häviävän pieni vaikutus soundiin.
 
Missäs vaiheessa tämä takinkääntö tapahtui. Pari kuukautta sitten olit kuitenkin yksi äänekkäimmistä puiden puolesta puhujista ja Toledo yms testien lyttääjistä. Vai miten ne: Saa olla puukorva jos ei mahonkia lepästä erota, yhdestä palasta tehty on parempi, lämpökäsitelty parempi, Hondurasin mahonki parempi, yms jutut.

Haha. Saatana 150 sivua vääntöä, Naavanka teippaa vittu kaalin kitaraan eikä jengi huomaa eroa.
 
Kannattaisko ehkä opetella soittamaan mielummin.

Teippais Pekka-reliikin kitaraan ja mittais muutokset diu diussa.

markkuilari: Missäs vaiheessa tämä takinkääntö tapahtui. Pari kuukautta sitten olit kuitenkin yksi äänekkäimmistä puiden puolesta puhujista ja Toledo yms testien lyttääjistä. Vai miten ne: Saa olla puukorva jos ei mahonkia lepästä erota, yhdestä palasta tehty on parempi, lämpökäsitelty parempi, Hondurasin mahonki parempi, yms jutut.
 
Luepas edelliset 500 sivua oikein ajan kanssa niin huomaat että olen, ja tulen olemaan sitä mieltä että:
 
-Runko vaikuttaa sähkökitaran soundiin (tone, sustain, attack jne.. ), mutta sen vaikutus ei esimerkiksi mikkeihin tai kaulaan verrattuna ole kovinkaan suuri. Onpahan yksi pieni palanen kokonaisuutta. Johan noissa toledon ym. testienkin käppyröissä sama tulee esille, niihin enää sen tarkemmin tarttumatta.
 
-Kaula on heittämällä kitaran tärkein palanen. Huono kaula pilaa muuten hyvänkin kitaran ja laadukas kaula nostaa muuten paskan kitaran käyttöarvoa huimasti. Ja kaulan puut vaikuttavat myös soundiin enemmän kuin rungon.
 
-Puiden aikaansaama muutos ei ole ainakaan sähkökitaran kohdalla kovinkaan ennalta arvattava, kun ei ne puutkaan ole kaikki samanlaisia.
 
Ylläolevat havainnot olen tehnyt ihan itse omien kokemusteni perusteella. Minulla oli joku neljä-viisi vuotta sitten kova palacaster vaihe menossa ja vaihtelin noita runkoja/kauloja.
 
-Lämpökäsitelty puu on parempi. Mutta näen itse että sen hyödyt tulevat paremmin esiin käytännön ominaisuuksissa. Lämpökäsitelty puu on kevyempää eikä reagoi ilman kosteuteen niin herkästi.
 
-Hondurasin mahongin en ole koskaan väittänyt olevan soundillisesti parempi. Se on vain kevyempaa kuin nykyään eniten käytetyt mahonkilajit. Ja onhan siinä se fiilisjuttu myös mukana.
 
Mutta käyttötilanteet ja soittajat vaihtelee. Olosuhteet vaikuttavat tiestysti paljon. Jos soittelee jotain death metallia kerrostaloasunnossa säröt täysillä ja pienellä äänenvoimakkuudella niin sitä vähemmän minkään pienen nyanssin olemassaolo korostuu. Havainnoijastakin se on kiinni, jos ei hoksaa kiinnittää huomiota/tai muuten kuule jotain pientä eroa aiempaan niin eihän sellaiseen sitten ymmärrettävästi koe intoa panostaakaan. Vaaputaan kukin tyylillämme. Minulle on loppujen lopuksi ihan sama tällekin, en ainakaan jaksa tuhlata aikaani tästä kinasteluun. :)

Tässä on muuten aika hyvä pro tonewood-video:
 
https://www.youtube.com/watch?v=XctLQJFJes4

GiovanniDiRondo: Tässä on muuten aika hyvä pro tonewood-video:
 
https://www.youtube.com/watch?v=XctLQJFJes4
 
Toi muuten, mitä kaveri hoki tuossa, että:
jos etukäteen olet jotain mieltä, niin voit todistaa sen tutkimuksella.
 
Siinä mielessä ei pidä paikkaansa, koska youtuben kuuluisimmat antitonewood-tyypit Will, Duncan, Scott, etc.. ovat sanoneet olleensa itse ennen tonewood-uskovaisia, mutta tutkittuaan asiaa, ovat päätyneet vastakkaiseen päätelmään: koko tonewood onkin lankkukitaroiden tonen osalta merkityksetön.
 
Ja näinhän se on.

FensonGibder: T koko tonewood onkin lankkukitaroiden tonen osalta merkityksetön.
 
Ja näinhän se on.
 
Saahan sitä mielipiteensä sanoa vapaassa maassa.

GiovanniDiRondo: Saahan sitä mielipiteensä sanoa vapaassa maassa.
 
Jonkun on pakko olla oikeessa.

Entropia666: Jonkun on pakko olla oikeessa.
 
Kyllä me nyt siitä lähetään että te ootte kaikki väärässä.

Yallup: Teinpä seuraavan testin (pyrin kuvaamaan hyvin):
 
1. Strato telineessä kytkettynä vahvistimeen.
2. LP ylösalaisin lapansa varassa siten, että sen kielet ovat lähes kosketuksissa straton kieliin koko matkalta.
3. Molempia kitaroita näppäillään vuorotellen (toisen kieli sammutetaan)
 
Idea on siis soittaa tällä LP:llä straton mikkien kautta. LP:n satula on aika samalla etäisyydellä mikistä kuin straton talla, joten kieli soi suunnilleen samalta kohtaa, mutta kaulan puolelta.
 
Tulos: molemmat kitarat soivat käytännössä samalla tavalla. Hyvin tyypillinen strato-ääni (single coils), myös Gibsonin osalta. Yksittäistä kieltä ei voi erottaa.
 
4. sama testi, mutta nyt LP telineessä kytkettynä, strato ylösalaisin lapansa varassa.
 
Tulos: molemmat soivat nyt kuten LP. Tulos korostuu kun mikit on humpparina.
 
Tästä voi päätellä, että mikit määrittävät suurilta osin äänen tonen ja kitaroiden kielet soivat varsin samalla tavalla, riippumatta siitä missä niiden talla ja satula ovat kiinni. Säröillä soitettaessa ero edelleen hämärtyy.
 
Mutta mutta... lopulta kitarat soivat kovin samalla tavalla kun kieliä soittaa yksi kerrallaan. Sävyerot voi hienosäätää vaikka sävysäätimillä samoiksi. Kun nyt sitten otat ne kitarat syliin ja alat soittamaan - joku tilu ja sointuja - ne soivat aivan eri tavalla. Yhtä - tai useampaakin - kieltä kerrallaan todelliset erot eivät tule esille. Se juju on siinä atakissa.
 
Kuullostaa loogiselta.
 
Luulisi, että G:n ja F:n tehtailla asennetaan nykyään rosewood-otelautaisiin mikit joissa on hieman eri käämitys, koska soittajat odottavat tiettyä saundia otelaudasta riippuen.
 
Nykyään kun nuo otelautamatskut on niin ohuita, niin efektin buustaua olisi näun halvinta ja erittäin helppoa.

Traditional: Kyllä me nyt siitä lähetään että te ootte kaikki väärässä.
 
Tärkeintä ei ole se että onko itse oikeassa, vaan se että muut ovat väärässä.