Kitarat: kitarakamat ›

FensonGibder:
Muuttuuko puheen/huutamisen sisältö betoni- tai hirsiseinän takaa kuunnellessa.
Ei muutu, se vaimenee (äänen energia vähenee).
 
Muuttuuko huudon sisältö puolen kilometrin päästä kuunnellessa? Ei muutu, se vaimenee (äänen energia vähenee).
 

 
En saa fysiikasta paljoa näppylöitä, mutta tässä kohtaa on virhe.
 
Lasilevy suodattaa matalat taajuudet, mutta päästää korkeat taajuudet läpi. Telttakangas tekee toisinpäin. Sitten on vielä akustiikka levyt. Tällä kertaa esimerkkisi on virheellinen ja realistisen fysiikan lakien vastainen.

FensonGibder: Tämä tarkoittaa, että väliaine EI m u u t a taajuutta, vain vaimentaa äänen.
J o s taajuus muuttuisi, pitäisi äänen varastoitua seinässä, tai missä tahansa ilmaa kiinteämmässä aineessa kuin ilma.
 
Tähän hiukan täsmennystä. Juu, on niin, ettei väliaine muuta perustaajuutta, mutta se muuttaa aallonpituutta. Tämä on fysikaalinen fakta, ja nähdään aaltoliikkeen perusyhtälöstä v = lambda * f, missä v = nopeus, lambda = aallonpituus ja f = taajuus. Esim. betoniseinässä akustinen nopeus on noin 10-kertainen ilmaan verrattuna, joten myös aallonpituus seinässä on 10-kertainen samalla taajuudella. On siis hyvä huomata, että tuo taajuus ei kerro kaikkea.
 
Kitarankielen aiheuttaman poikittaisaallon etenemisnopeus puisessa kitaran rungossa lienee jotain luokkaa 1900 m/s (tuohon vaikuttaa toki anisotropia joissain puulajeissa ehkä paljonkin). Esim. 440 hertsillä aallonpituudeksi tulee yli 4 metriä.

tumppusormi: Nyt vähän mietin asioita, ja olen pahoillani, jos tämä on jo ollut päivän selvää aiemmin...Mutta testini perusteella päättelisin asian olevan seuraavasti.
 
Seisovien aaltojen tapauksessa koko kitara toimii kuin äänirauta. Sen saa värisemään napauttamalla kieltä, ja sillä pystyy siis värähtelyn siirtämään toiseen kappaleeseen.
 
Voisi ajatella, että esimerkiksi kitara olisikin 10 metriä tai pidempi lankku, joka on jonkun betonipylpyrän päihin kiinnitetty. Nuo pylpyrät ovat ne seisovan aallon solmupisteet, tai esimerkiksi satula. Nyt jos tuohon lankkuun vielä kiinnitetään jokin raskas vaijeri (kitaran kieli) ja se laitetaan hyppynarun tavoin liikkeelle, siirtyy tuota seisovaa aaltoliikettä jatkona tuohon pitkään lankkuun. Itse lankunkin saa heilumaan potkaisemalla sitä keskeltä. Jos tämä ajatus on oikein, niin onko lankun materiaalilla vaikutusta sen värähtelyyn, jos massa säilyy samana? Tai vaimeneeko harmoniset värähtelyt tuossa lankussa eritavalla ? Tästä on mielestäni nuotteja soitettaessa kyse.
 
Sitten taas kun plektralla vedetään tuota vaijeria, ei synny seisovaa aaltoa, vaan tuon lankun sisälle menee jotain kulkemaan, eli tämä puuro. Tähän varmasti materia vaikuttaa, mutta etenevätkö nämä edes väliaineesta toiseen. Ja vaikka näitä esiintyy siis normaaleja nuotteja soitettaessa sanotaan nyt vaikka soittotekniikan epäpuhtautena (on kaikilla, jopa sillä uber guitar herolla), niin normaalissa nuotissa näiden äänien esiintyminen on jo lähtötasoltaan niin pieni, että sanoisin että puun vaikutuksista ei tarvitse puhua. Pitäskö tässä nyt sitten vetää testit ihan vain plektraa siirtelemällä kieltä pitkin, jotta ne erot saa parhaiten esiin? Entäs sitten ne pinch harmonicit ? Kuulisin mielelläni testiaineistoa.
 
Tumppusormi on asiassa edelleen hyvin jäljillä. Kitara - niin sähkö kuin akustinenkin on kuitenkin värähtelypiiri. Tässä olennaista on harmoniset taajuudet, jotka tuovat tonen ja erottavat eri soittimet toisistaan. Toinen merkittävä seikka on juurikin nuo seisovat aallot, jotka poikkeuttavat kielen värähtelyn puhtaasta siniaallosta.
 
Tein taas testin, jonka jokainen voi itsekin suorittaa. Kitara kielet ylöspäin pehmeälle alustalle. Vedetään vapaata kieltä sormella 12. nauhan kohdalta (ei pikata) ja päästetään värähtelemään vapaasti (vaakasuorassa). Tarkkaillaan kielen värähtelyä visuaalisesti.
 
Aika villejä eroja, esim E-kieli näyttää stratossa välillä olevan pysähdyksissä n. 2 s. kohdalla. LP käyttäytyy hyvin rauhallisesti, mutta siinäkin on omat vaiheet. Tilanne on päinvastainen G-kielessä, jossa strato vaimenee lähes lineaarisesti ja LP:ssä voimakkaita huojuntoja. Nuo visuaaliset muutokset kuulee myös sähköllä helposti, kieli kun ei soi kuin äänirauta. Mikkihän poimii vain kielen liikkeen
ja sen käytös riippuu paljolti tallasta ja siitä missä talla on kiinni.

Yallup: Tumppusormi on asiassa edelleen hyvin jäljillä. Kitara - niin sähkö kuin akustinenkin on kuitenkin värähtelypiiri. Tässä olennaista on harmoniset taajuudet, jotka tuovat tonen ja erottavat eri soittimet toisistaan. Toinen merkittävä seikka on juurikin nuo seisovat aallot, jotka poikkeuttavat kielen värähtelyn puhtaasta siniaallosta.
 
Tein taas testin, jonka jokainen voi itsekin suorittaa. Kitara kielet ylöspäin pehmeälle alustalle. Vedetään vapaata kieltä sormella 12. nauhan kohdalta (ei pikata) ja päästetään värähtelemään vapaasti (vaakasuorassa). Tarkkaillaan kielen värähtelyä visuaalisesti.
 
Aika villejä eroja, esim E-kieli näyttää stratossa välillä olevan pysähdyksissä n. 2 s. kohdalla. LP käyttäytyy hyvin rauhallisesti, mutta siinäkin on omat vaiheet. Tilanne on päinvastainen G-kielessä, jossa strato vaimenee lähes lineaarisesti ja LP:ssä voimakkaita huojuntoja. Nuo visuaaliset muutokset kuulee myös sähköllä helposti, kieli kun ei soi kuin äänirauta. Mikkihän poimii vain kielen liikkeen
ja sen käytös riippuu paljolti tallasta ja siitä missä talla on kiinni.
 
En nyt kiistä sinun testiä, mutta silmämunalla tsiigailemalla kielen liikettä ei voi sanoa mitään äänen sähköisestä spektristä, jossa se puiden vaikutus soundiin harmonisissa monikerroissa kuullaan, jos kuullaan. Mikin tyyppi (single coil vs, humbucker sun silmämunatestissä) vaikuttaa magneettikentän luonteeseen ja siten kielen liikkeeseen. Miten voit kieltä katselemalla esim. sanoa, että miten mikin korkeus, magneetit ja paikka vaikuttaa värähtelyyn ja onko sillä vaikutusta soundiin.
 
Tätä aihetta on tutkittu paljon ja riippuu aivan mittaajasta, että mitä/miten haluaa mitata ja siten ... mitä/miten on mitattu, vain sellaisia tuloksia saa näytille.

stratomaster: Tähän hiukan täsmennystä. Juu, on niin, ettei väliaine muuta perustaajuutta, mutta se muuttaa aallonpituutta. Tämä on fysikaalinen fakta, ja nähdään aaltoliikkeen perusyhtälöstä v = lambda * f, missä v = nopeus, lambda = aallonpituus ja f = taajuus. Esim. betoniseinässä akustinen nopeus on noin 10-kertainen ilmaan verrattuna, joten myös aallonpituus seinässä on 10-kertainen samalla taajuudella. On siis hyvä huomata, että tuo taajuus ei kerro kaikkea.
 
Kitarankielen aiheuttaman poikittaisaallon etenemisnopeus puisessa kitaran rungossa lienee jotain luokkaa 1900 m/s (tuohon vaikuttaa toki anisotropia joissain puulajeissa ehkä paljonkin). Esim. 440 hertsillä aallonpituudeksi tulee yli 4 metriä.
 
Meillä sattuu olemaan töissä äänilaboratorio ja kaiuton huone. Siellä jos missä huomaa, miten oma ja työkaverin ääni muuttuu varsin erikoiseksi. Sen huoneen tarkoitushan on juurikin poistaa häiritsevät kaiut ja seisovat aallot, jolloin äänilähteiden todellinen luonne tulee esille ja on verrattavissa. On meillä vibrapöytäkin, jolla täristellään koekappaleita. Sillä näkee hyvin erilaisten rakenteiden ja materiaalien käytös esim sinimuotoisella sweepillä. Joskus jopa momentissa olevat ruuvit alkavat aukeamaan, kun sattuu resonanssi kohdalle.

stratomaster: Tähän hiukan täsmennystä. Juu, on niin, ettei väliaine muuta perustaajuutta, mutta se muuttaa aallonpituutta. Tämä on fysikaalinen fakta, ja nähdään aaltoliikkeen perusyhtälöstä v = lambda * f, missä v = nopeus, lambda = aallonpituus ja f = taajuus. Esim. betoniseinässä akustinen nopeus on noin 10-kertainen ilmaan verrattuna, joten myös aallonpituus seinässä on 10-kertainen samalla taajuudella. On siis hyvä huomata, että tuo taajuus ei kerro kaikkea.
 
Kitarankielen aiheuttaman poikittaisaallon etenemisnopeus puisessa kitaran rungossa lienee jotain luokkaa 1900 m/s (tuohon vaikuttaa toki anisotropia joissain puulajeissa ehkä paljonkin). Esim. 440 hertsillä aallonpituudeksi tulee yli 4 metriä.
 
Jokaisessa väliaineessa aalto kulkee omalla nopeudellaan, mutta kun se aalto palaa kieleen, niin se palautuu taas sen kielen ominaisuuksien mukaiseen muotoon. Eli oli sitten runko puuta tai metallia, niin kielen aaltokuvio pysyy samana.
 
Eli rnkomateriaalisssa kulkevan energian nopeus ei kuulu missään, eikä aiheuta muutoksia taajuuksiin. Muokkausta ei siis tapahdu.

tumppusormi: En saa fysiikasta paljoa näppylöitä, mutta tässä kohtaa on virhe.
 
Lasilevy suodattaa matalat taajuudet, mutta päästää korkeat taajuudet läpi. Telttakangas tekee toisinpäin. Sitten on vielä akustiikka levyt. Tällä kertaa esimerkkisi on virheellinen ja realistisen fysiikan lakien vastainen.
 
Höpsis. Olet itse ymmärtänyt asian vain puoliksi. Mutta selitän:
Kitaran järjestelmässä talla suodattaa energiaa mainitsemallasi tavalla, kas näin:
Talla heijastaa suurimman osan taajuuksista, pitäen ne kielessä. Hyvä talla heijastaa paljon = hyvä sustain.
Pienehk osa jatkaa tallaan ja siitä eteenpäin. Siis samalla äänentaajuudella, mutta paineaaltona.
 
Samoin lasilevy heijastaa, mutta kieleen jäisi nyt vain "huonoja" taajuuksia. Siksi tallaa ei tehdä lasista/puusta/kaurapuurosta. Siksi talla on niin tiheää ja jäykkä, että alunperinkään ei tapahtuisi liikaa:
A) suodattumista
B) vaimentumista
 
Ne taajuudet jotka menevät lasista läpi, ovat samaa taajuutta ennen ja jälkeen lasin kohtaamista.
 
Ei muokkausta, vain mainitsemaasi suodattamista. Ei vaikuta kitaramallissa soundiin.

FensonGibder: Jokaisessa väliaineessa aalto kulkee omalla nopeudellaan, mutta kun se aalto palaa kieleen, niin se palautuu taas sen kielen ominaisuuksien mukaiseen muotoon. Eli oli sitten runko puuta tai metallia, niin kielen aaltokuvio pysyy samana.
 
Eli rnkomateriaalisssa kulkevan energian nopeus ei kuulu missään, eikä aiheuta muutoksia taajuuksiin. Muokkausta ei siis tapahdu.
 
Huomauttaisin, että kielen värähtely tapahtuu kolmiulotteisesti, eli kukin kupu eli antinoodi on sivusuunnassa elliptinen. Mikrofonin aiheuttama sähkövirta on kaksiulotteinen, mutta jos kielen aaltomuodosta piirretään kaksiulotteinen havainnekuva tai sitä tarkkaillaan visuaalisesti sivusuunnassa, se ei kuvaa eri taajuuksien suhdetta.
 
Kyllä minun mielestäni jotenkin loogista on, että puun taajuusvaste välittyy resonanssin myötä kielen värähtelyyn, mutta yhtä loogista on, että kieli pyrkii kuitenkin palautumaan luontaiseen värähtelymoodiinsa. Jostakin näiden asioiden pohtiminen voi olla kiinnostavaa, mutta tuskin ne selittävät millä tavalla sähkökitaran vaikuttaa vaivhsitettuna kaiuttimesta kuuluvaan ääneen.

FensonGibder: Höpsis. Olet itse ymmärtänyt asian vain puoliksi. Mutta selitän:

 
Taas kerran sorrut tähän samaan kaavaan, joka on varmasti provosoivaa toisten mielestä. Keskustelu menee paremmin kun pitäydyt ihan esimerkissä ja jätät ilmaisut "ette tajua" ette ymmärrä" jne. Tuon tämän esille, koska yritän muuttaa tapojasi. Sitten niitä kiviäkään ei kait tulisi sinnepäin niin paljoa.

FensonGibder: Höpsis. Olet itse ymmärtänyt asian vain puoliksi. Mutta selitän:
Kitaran järjestelmässä talla suodattaa energiaa mainitsemallasi tavalla, kas näin:
Talla heijastaa suurimman osan taajuuksista, pitäen ne kielessä. Hyvä talla heijastaa paljon = hyvä sustain.
 
Mä en usko tähän ajatukseen. Jos kyse on jostakin muusta soittimesta, esimerkiksi kanteleesta tai slide-kitarasta, niin ehkä se voi olla näinkin.
 
Kitaran kielet ovat melko lähellä otelautaa. Sustainiin vaikuttaa aika paljon se, missä määrin näppäyksestä syntyvä pitkittäinen heräteaalto iskeytyy nauhoihin ja saa aikaan vaimentumista. Kaiken kaikkiaan pitäisin tässä kohtaa juuri kitaran rakenteen resonointia merkkinä siitä, että sustain on parempi, enkä suinkaan niin, että kitara jollain tavalla vain imisi energiaa siitä kielestä.

tumppusormi: Taas kerran sorrut tähän samaan kaavaan, joka on varmasti provosoivaa toisten mielestä. Keskustelu menee paremmin kun pitäydyt ihan esimerkissä ja jätät ilmaisut "ette tajua" ette ymmärrä" jne. Tuon tämän esille, koska yritän muuttaa tapojasi. Sitten niitä kiviäkään ei kait tulisi sinnepäin niin paljoa.
 
Itse sanoit että "tässä kohtaa on virhe". Jos siihen vastaa että "olet itse ymmärtänyt asian vain puoliksi", ollen sitä mieltä että eipä ole virhettä siinä, niin eikö siinä ole aika samankaltainen sisältö? Eikä edes väitetä että olisi ymmärretty kokonaan väärin, vaan vain puoliksi. Kai sen saa sanoa jos väitetään että on virheitä vaikka omasta näkökulmasta virheitä ei ole ja halutaan se käsitys oikoa?

darrell: En nyt kiistä sinun testiä, mutta silmämunalla tsiigailemalla kielen liikettä ei voi sanoa mitään äänen sähköisestä spektristä, jossa se puiden vaikutus soundiin harmonisissa monikerroissa kuullaan, jos kuullaan. Mikin tyyppi (single coil vs, humbucker sun silmämunatestissä) vaikuttaa magneettikentän luonteeseen ja siten kielen liikkeeseen. Miten voit kieltä katselemalla esim. sanoa, että miten mikin korkeus, magneetit ja paikka vaikuttaa värähtelyyn ja onko sillä vaikutusta soundiin.
 
Tätä aihetta on tutkittu paljon ja riippuu aivan mittaajasta, että mitä/miten haluaa mitata ja siten ... mitä/miten on mitattu, vain sellaisia tuloksia saa näytille.
 
No kelpaisiko korva? Testeissä hankalinta on verrata puita, kun ei ole samanlaista kokoonpanoa. Jopa mikit vaikuttaa. Siispä irroitetaan kieli tallasta:
 
LP:
1. Vivutaan E-kieli jykevällä ruuvitaltalla n. 1cm tallasta. Alla kovakumi (vipupiste kitaran reunassa) -> Aika tumppu soundi.
2. Vipupisteenä kitaran bodyn reuna. -> Kuulostaa peruslespalta.
3. Vipupisteenä vieressä oleva strato. -> Enemmän se stratolta kuulostaa kuin lessulta (mikit puolitettu)
 
Strato:
1. Vipupisteenä kovakumi -> Tumppua.
2. Vipupisteenä oma body -> Aika tuttu strato.
3. Vipupisteenä LP -> Enemmän LP (mikit puolitettuna) kuin strato.
 
Entäs se silmämunatesti? Ominaisvärähtely siirtyy bodyn matkassa erittäinkin selvästi varsinkin tuo straton E-kielen osalta.
 
Yllätysvetona vipupisteenä akkari. Heh.. melko landolamainen soundi kummassakin. Huom. Kuunnelkaa kuulokkeilla ja luonnollisesti vahvistin puhtailla. Vipupisteet kannattaa laittaa niin, että sen vaihto käy "lennosta" ja sitten vaikka vuorotellen. Suurin ero on atakissa, jossa äänen luonne erottuu. Pitkään soiva kieli ei juurikaan erotu ainakaan loppupuolella.

varpio: Itse sanoit että "tässä kohtaa on virhe". Jos siihen vastaa että "olet itse ymmärtänyt asian vain puoliksi", ollen sitä mieltä että eipä ole virhettä siinä, niin eikö siinä ole aika samankaltainen sisältö? Eikä edes väitetä että olisi ymmärretty kokonaan väärin, vaan vain puoliksi. Kai sen saa sanoa jos väitetään että on virheitä vaikka omasta näkökulmasta virheitä ei ole ja halutaan se käsitys oikoa?
 
Jep. Mutta asian saa paremmin/kohteliaammin ilmaistua, kun jättää sen persoonan pois. Myöskin sana ymmärrys voi antaa vihjausta toisen älykkyyden suuntaan.
 
Voi aloittaa vaikka "Oikaisisin nyt sen verran jne.."

Yallup: Strato:
...testiselostusta...

 
En nyt oikein saanut testisetupista selvää, mutta sen sijaan pystyisit mielestäni testaamaan teoriaa stratolla.
 
Nimittäin kun tuo systeemi nyt on kokonaisuudessaan värähtelijä. Vaikka kitaralla soitetaan lyhyitä nuotteja, niin olisin kiinnostunut nuoteista, jotka kestävät 5 sekuntia. Itse tone riippuu oman käsitykseni mukaan noiden harmonisten taajuuksien vaimenemisesta, joten jos nyt ruuvaa kaulaliitosruuveja hieman löysemmälle, niin saa selville, vaimenevatko harmoniset jollakin tavalla erilailla perustaajuuteen nähden, kun kaulassa/rungossa on muutoksia. Tässä tietysti järjestely täytyy olla sellainen, että se perustaajuden sustain on hyväksyttävän pitkä verrattuna normaaliin.
 
Lisäksi tuonne kaulaliitoksen allekin voi laittaa paperia tai pahvia, ja sitten kiristää tiukkaan ja vertailla eroja normaaliin liitokseen. Kyseessä on siis harmonisten taajuuksien vaimeneminen suhteessa perustaajuuteen. Jos näissä ei tapahdu eroa, niin en usko puidenkaan sitten tuovan muutosta asiaan.

tumppusormi:
 
Lasilevy vastike koski vain tuota omaa huutamisesimerkkiäsi, Ei liittynyt kitaroihin millään tavoilla. Mutta siis tone muuttuu, koska joitain taajuuksia suodatetaan hiljaisemmiksi kuin toisia.
 
Höpsis. Kyse on ollut puiden vaikutus saundiin. Vaimennuksen kielestä tekee talla. Kielen aaltomuoto ei tiedä puista mitään. Saundi ei muutu. Vain hiljenee ajan kuluessa. Tämän sanoo järjen lisäksi korvat. Ei se ääni muutu, vain hiljenee.

Minusta koko puukeskustelu fysiikan lakeineen pyörii aivan liikaa sen kielen värähtelemisen ympärillä. Itse jopa väittäisin, ettei pitkään soinutta kieltä erota, onko se edes kitara. Koko soundin luonne ja tone lähtee atakista, josta erottaa mikä (kieli)soitin on kyseessä ja jos kitaroista puhutaan, niin mikä ja mistä materiaalista. Pitkäkään sustain ei merkitse mitään, jos näppäyksen tuoma aluke ei kuulosta halutulta.
 
Kaikki toki lähtee fysiikasta, eihän nuo ole mitään "jumalallisia harppuja" ja niin atakki kuin soiva kielikin noudattaa nätisti lakeja. Se miten tämä resonanssipiiri käyttäytyy muodostuu hyvin monesta asiasta, lopulta vähiten niistä kielistä vaikka ne on sen äänen siirtäjä mikeille. Jopa nauhojen paksuus. Sama kieli ei syty samalla tavalla kun se ankkuroidaan tallan tai käyttämäni ruuvitaltan avulla mahonkiin/vaahteraan tai leppään. Tavallaanhan se ymmärrettävääkin, kun piirissä vaihtui joku asia. Taajuusspektriä on turha tutkia enää sen jälkeen, kun kieli on jo asettunut vakaaseen resonanssiin, erot kitaroissa on aika pienet.
 
Minusta ei muutenkaan kannattaisi perustella näitä asioita tieteelliseltä kannalta kun tuskin kukaan meistä on alalla erityisen kunnostautunut ja guru. Kannattaa mieluummin lähestyä asiaa kuten joku Esko Valtaoja joka nöyrästi myöntää ettemme lopulta tiedä vielä paljon mitään. Arvelemme vain ja mittaamme kunnes huomaamme mikä virhe aiemmin tehtiin. Ei pidä kuvitellakaan, että totuus ja tieto olisi itsellä vaikka oikeassa olisi kiva ollakin. Mutta jos joku havaitsee aisteillaan jotakin, sitä on paha mennä kiistämään.

FensonGibder: Höpsis. Kyse on ollut puiden vaikutus saundiin. Vaimennuksen kielestä tekee talla. Kielen aaltomuoto ei tiedä puista mitään. Saundi ei muutu. Vain hiljenee ajan kuluessa. Tämän sanoo järjen lisäksi korvat. Ei se ääni muutu, vain hiljenee.
 
Tämä kommentti on mielestäni irti asiayhteydestä ja antaa mielikuvaa trollailusta.

Yallup: Minusta koko puukeskustelu fysiikan lakeineen pyörii aivan liikaa sen kielen värähtelemisen ympärillä. Itse jopa väittäisin, ettei pitkään soinutta kieltä erota, onko se edes kitara. Koko soundin luonne ja tone lähtee atakista, josta erottaa mikä (kieli)soitin on kyseessä ja jos kitaroista puhutaan, niin mikä ja mistä materiaalista. Pitkäkään sustain ei merkitse mitään, jos näppäyksen tuoma aluke ei kuulosta halutulta.
 
Kaikki toki lähtee fysiikasta, eihän nuo ole mitään "jumalallisia harppuja" ja niin atakki kuin soiva kielikin noudattaa nätisti lakeja. Se miten tämä resonanssipiiri käyttäytyy muodostuu hyvin monesta asiasta, lopulta vähiten niistä kielistä vaikka ne on sen äänen siirtäjä mikeille. Jopa nauhojen paksuus. Sama kieli ei syty samalla tavalla kun se ankkuroidaan tallan tai käyttämäni ruuvitaltan avulla mahonkiin/vaahteraan tai leppään. Tavallaanhan se ymmärrettävääkin, kun piirissä vaihtui joku asia. Taajuusspektriä on turha tutkia enää sen jälkeen, kun kieli on jo asettunut vakaaseen resonanssiin, erot kitaroissa on aika pienet.
 
Minusta ei muutenkaan kannattaisi perustella näitä asioita tieteelliseltä kannalta kun tuskin kukaan meistä on alalla erityisen kunnostautunut ja guru. Kannattaa mieluummin lähestyä asiaa kuten joku Esko Valtaoja joka nöyrästi myöntää ettemme lopulta tiedä vielä paljon mitään. Arvelemme vain ja mittaamme kunnes huomaamme mikä virhe aiemmin tehtiin. Ei pidä kuvitellakaan, että totuus ja tieto olisi itsellä vaikka oikeassa olisi kiva ollakin. Mutta jos joku havaitsee aisteillaan jotakin, sitä on paha mennä kiistämään.
 
Siihen ensimmäiseen sekunttiin vaikuttaa liikaa satunnaistekijöitä, kuten oma plektran heilutus. Jos ne haluaa mitata tarkasti ja saada jotain pääteltyä, niin sitten pitää kieli pistää liikkeelle ohuella kuparilangalla aina samasta kohtaa kieltä. Tuo ohut kuparilanka sitten katkeaa riittävän tarkasti samalla voimalla, ja soiva kieli saa aina saman alkysysäyksen.
 
Ja vaikuttaahan kielet, kuten myös plektra ääneen. Kielten paksuus nyt ensimmäisenä.

Yallup: Minusta koko puukeskustelu fysiikan lakeineen pyörii aivan liikaa sen kielen värähtelemisen ympärillä. Itse jopa väittäisin, ettei pitkään soinutta kieltä erota, onko se edes kitara. Koko soundin luonne ja tone lähtee atakista, josta erottaa mikä (kieli)soitin on kyseessä ja jos kitaroista puhutaan, niin mikä ja mistä materiaalista. Pitkäkään sustain ei merkitse mitään, jos näppäyksen tuoma aluke ei kuulosta halutulta.
 
Kaikki toki lähtee fysiikasta, eihän nuo ole mitään "jumalallisia harppuja" ja niin atakki kuin soiva kielikin noudattaa nätisti lakeja. Se miten tämä resonanssipiiri käyttäytyy muodostuu hyvin monesta asiasta, lopulta vähiten niistä kielistä vaikka ne on sen äänen siirtäjä mikeille. Jopa nauhojen paksuus. Sama kieli ei syty samalla tavalla kun se ankkuroidaan tallan tai käyttämäni ruuvitaltan avulla mahonkiin/vaahteraan tai leppään. Tavallaanhan se ymmärrettävääkin, kun piirissä vaihtui joku asia. Taajuusspektriä on turha tutkia enää sen jälkeen, kun kieli on jo asettunut vakaaseen resonanssiin, erot kitaroissa on aika pienet.
 
Minusta ei muutenkaan kannattaisi perustella näitä asioita tieteelliseltä kannalta kun tuskin kukaan meistä on alalla erityisen kunnostautunut ja guru. Kannattaa mieluummin lähestyä asiaa kuten joku Esko Valtaoja joka nöyrästi myöntää ettemme lopulta tiedä vielä paljon mitään. Arvelemme vain ja mittaamme kunnes huomaamme mikä virhe aiemmin tehtiin. Ei pidä kuvitellakaan, että totuus ja tieto olisi itsellä vaikka oikeassa olisi kiva ollakin. Mutta jos joku havaitsee aisteillaan jotakin, sitä on paha mennä kiistämään.
 
Soolona ei todellakaan jostain äänen jälkisoinnista tiedä onko se huilu tai kitara. Eikä varmasti erota puita toisistaan. Atakissa on kitaran juju.
 
Mutta miksauksessa voi joku soundi tulla paremmin läpi kuin toinen, vaikka sitä eroa ei tosiaan yksinään soivasta soittimesta kuulisikaan.
 
Värähtelevän kielen geometria on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Esimerkiksi kielen antinoodin eli kuvun muoto voi hyvinkin muuttua, kun siihen tulee tuota resonanssia. Kuka tietää missä muodossa resonanssiaalto "leviää" kieleen. En usko että kukaan. Kielessähän on lisäksi paitsi se edestakaisin poukkoileva heräteaalto, myös kierteinen komponentti. Onko pitkittäinen resonanssiaalto esimerkiksi spiraalin muotoinen?
 
Jopa satulauran profiili (niin pitkittäinen kuin poikittainenkin) voi vaikuttaa tähän ja muuttaa radikaalisti jotain komponenttia. Viritä kitara neljäsosa-askel alavireeseen. Huspkeikkaa, soundi muuttuu. Kiristä kaularautaa. Soundi on ihan eri.
 
Puistahan monet tällaiset ilmiöt tietysti johtuvat, mutta vaikea on tehdä päätelmiä, mikä oikeasti sieltä kajarista lopulta kuuluu ja mikä ei.