Kitarat: kitarakamat ›

Olen omistanut 7 akustista kitaraa ja 14 sähkistä. Jos kaikkia niitä muistan... Ostin ensimmäisen sähkökitarani joskus 1976, Cimarin Strato. Saarnikoppainen painava, akustisesti aika kuollut. Silloin tuli käytettyä 09 kieliä enkä osannut soittaakaan juuri mitään. Aikaa on kulunut paljon ja on tullut opittua yhtä sun toista. Se vaikuttaa hirveän paljon siihen miten osaa arvioida ja tulkita kitaran laatua. Alkuaikoina jonkun kaverin kitara saattoi tuntua tosi hyvältä jos siinä ei ollut jotain samaa vikaa (vaikka yläE liian lähellä otelaudan reunaa) mitä omassa kitarassa oli. Nyt tänään mulla on kaikki se tieto mitä vuosien kuluessa on tullut ja huomenna ehkä kokemusta voi olla vähän enemmän. Nyt ehkä pystyisin laittamaan ne kaikki kitarat jonkinlaiseen laatujärjestykseen jos ne olisi tuossa rivissä. Se täytyy myöntää että hyviäkin kitaroita on mennyt myyntiin kun en ole osannut niitä säätää optimaaliseksi sillä osaamisella mitä silloin on ollut.
 
Joku kirjoitti ylempänä että joskus 1970 -luvun lopulla 1000 markalla ei saanut parempaa kitaraa kuin nyt sadalla eurolla. Oman kokemukseni mukaan Ibanezin akustinen musta western F360BK josta maksoin uutena 1150 mk v. 1979 on aika hyvä kitara vielä nykyäänkin. Pärjää hyvin 500-700 euron nykyakustisille. Ibanezin Concorde oli paljon huonompi vaikka niistä pyydetään nykyään useita satasia. Concordekin minulla oli. Musta Ibanez oli minulla 25 vuotta ja sitten tuli myytyä pois :(
Ostin muutaman vuoden päästä tilalle uuden (Furch jazzari) ja sen hinta oli yli 2 tuhatta euroa. On se kyllä parempi kuin se Iba mutta siitä laatuerosta maksoin kyllä paljon.
 
70 -luvun Ibanez SG oli varmasti pohjanoteeraus. Hardware ihan kelvotonta, runko jotain pehmeää vaneria. Sain sen tosin ilmaiseksi. 80-luvun Ibanez Roadstar oli myös tosi huono. 90 -luvun Korean Squier Strato myös kelvoton.
Niitä hyviäkin on ollut. Jammun SG -82 on aika hyvä. Ollut sitä jo 33 vuotta ja pysyy talossa. Hyviä olivat myös Squier Tele Japan ja ESP Strato 400. Nuo kaksi ei vain jostain syystä jääneen pysyvästi asumaan.
 
Sekavan tekstin yhteenvetona voin sanoa että ei ne vuosikymmenten takaiset kitarat olleet niin hyviä kuin muisti väittää. Mutussa on niin paljon nostalgiaa mukana joka kultaa muistot. Kuitenkin mukaan mahtui hyviä ja tosi hyviäkin kitaroita eri hintaluokissa. Kun CNC - pohjainen puuntyöstö tuli 1980 -luvun alkupuolela soitinvalmistukseen, laatu tasaantui ja hinnat alkoivat laskemaan kun tuotantokin siirtyi aina vain kustannuksiltaan halvempaan maahan.mutta huonot oli edelleen huonoja ja hyvät parempia.