Kitarat: kitarakamat ›

FensonGibder:
Rahanahneus ei ole näiden pörssiyhtiöiden itse kehittämiä, vaan pörssissä on pakko toimia voimakkaasti talouspainotteisesti - niin kitarafirman kuin tietokonevalmistajan tai mehunvalmistajan.

 
Vähän offaria, mutta FMIC eikä Gibson eivät ole pörssiyhtiöitä vaan yksityisomistuksessa. Yleensä osakkeenomistajan saama tuotto on toki tavoitteena, oli pörssissä tai ei, ja niin varmasti pienemmissäkin puljuissa loppujen lopuksi.

juki: Ei omakohtaisia kokemuksia näistä, joten kiinnostaakin onko näillä heikommilla tekeleillä jotain yhteisiä konkreettisiä huonoja ominaisuuksia, kuten vaikkapa heikko viimeistely, painavia, huono resonointi, huonot yksittäiset osat... Vai onko se lähinnä vaan yleisemmän tason tuntuma, mikä voi olla monen tekijän summa: ei vaan soi, pasha tone, köpönen yleisfiilis..??
 
No Fenderillä todella painavat saarnibodyt ja väljät kaulataskut, 3 bolt kaulakiinnitys joka välillä toimi hyvin huonosti. Huono laaduntarkkailu. Gibsonilla pancake bodyt. Nää nut lähinnä on itselle korostunut.

Sammo:
Tiistaisessa Radio Helsingin Kuusikielisessä Taivaassa vieraana oli Lottonen ja Lassi Nurmi ja aika selvästi kävi ilmi että huoltohommat on iso osa sekä tuloja että mielenterveyttä -- olettaisin että em. "Kitaratehtaan" pitäisi sijaita vähän kauempana vaikkapa Helsingistä jolloin pääkaupunkiseudun rakentajat menettäisivät osan nykyisistä asiakkaista ja potentiaalisista asiakkaista (Lottonen puhui että moni kitraoita teettänyt on aloittainut huollattamalla valmiskitaroita).
 
Juu, tämä oli kyllä kanssa tiedossa, mutta en sitä tuohon muistanut/älynnyt kirjoittaa. Siis että, nämä kotimaisten kitaroiden tekijöiden yksi suurimmasta tulon lähteistä on juurikin kitaroiden huolto ja pienet korjaustyöt.
Jos saman katon alle laitettaisiin lähes kaikki soitinkorjaajat, se tekisi sitten tuosta kitaroiden huollosta ja korjauksesta lähes mahdotonta monelle. Kaikki soittajat kun eivät asu nekään ihan samassa kaupungissa ja hyvä niin :)
Utopiaahan tämä on muutenkin, koska monet soitinrakentajat elävät jo muutenkin niin kaukana toisistaan ja heillä on monesti muutakin elämää siellä missä asuvat kuin tämä kitaroihin liittyvä puuhastelu.
 
Kyllä kotimaiset soitinrakentajat silti pitävät yhtä ja ei varmaan ole ihan sattumaa, ettei kaikki tee aivan samanlaisia kitaroita. Jokainen tietysti erikoistuu omienkin mieltymyksien mukaan.
Soitinrakentajaksi kun kouluttautuu, niin siinä kyllä varmaan jokainen tekee jossain vaiheessa tele, straton jne.
 
Tuossa kun joku halusi "oikean" Gibsonin tai Fenderin siihen ZZ Topin vetämiseen...
Täytyy kyllä todeta, ettei paljoa huonompaa esimerkkiä voisi silloin valita. Koska ZZ Top on soittanut niiden Gibson, Fender kitaroiden lisäksi aivan älyttömän monella kitaralla. Suomalainen Versoul on tehnyt Gibbonsille kitaran ja on sellaisetkin pajat kuin Jackson ja Dean tehneet heille myös kitaroita/bassoja, vaikka ovat enemmän tunnetumpia metallikitaristien keskuudessa.
Tähän päälle vielä monet muut eripuolilta maailmaa olevat pikkupajat, jotka ovat myös tehneet heille soittimia.
 
EVH(ei siis soita ZZ Top orkesterissa, jos joku haluaa saivarrella) kertoi jossain Guitar Player lehdessä yli 25 vuotta sitten, että hänelle lähetetään jatkuvasti todella hyviä soittimia ja esitteli kitaroitaan joita oli aivan tolkuttomasti. Monet ovat juurikin käsityöläisiä, jotka haluaisivat että heidän tekemillään kitaroillaan soitettaisiin. Sopimusten takia se ei kuitenkaan ole aina mahdollista. EVH on kuitenkin soittanut levyillään monenkin tyylisillä kitaroilla, vaikka on aikoinaan mainostanut vaikkapa Kramerin kitaroita. Siltikään siellä levytyksissä ei ole kaikissa kitararaidoissa Kramer ollut miehen käsissä.
Samoin on varmasti ZZ Topin ja monen muunkin artistin kanssa.
 
Kyllähän kaikkien soittimien ostaminen työllistää. Niiden huolto ja korjauskin työllistää. Dollarin kurssin takia ja siihen kaikki EU-tullit+rahdit ja verot päälle tulee näistä käsintehdyista amerikan soittimista kuitenkin aika kalliita. Toki jos sellaisen haluaa, niin se on sitten sellainen ostettava. Ei nämä kotimaiset kuitenkaan laadussa niille häviä ja ne tulevat vieläpä monesti halvemmaksikin kuin ison F:n tai G:N Custom Shop kitarat.
Jos täällä puhutaan työllisyydestä, niin kyllä minusta kotimaisia ratkaisuja pitäisi ensin miettiä kuin jotain muita. Se olisi meille kaikille kuitenkin hyväksi jos ne rahat työllistäisivät täällä mahdollisimman paljon sekä jäisivät Suomeen. Se on sitten jo eriasia jos puhutaan edullista Kiinan/aasian kitaroista vs. kotimaiset CS soittimet ja ei ole ostajalla sellaisia rahoja käytössä.
 
Toki eihän kenenkään ole pakko olla "isänmaallinen" jos ei halua. Jos siis haluaa tukea enemmin näitä monikansallisia suuryrityksiä, joita täällä joku kehui, niin siihen on toki jokaisella oikeus.
Fendereitä, Gibsoneita ja monia jenkkikitaroita on itselläkin ollut ja niin on myös kotimaisiakin. Monessa maassa tehtyjä löytyy edelleenkin, mutta kyllä jos jatkossa tarvitsen usean tonnin kitaran ja sellaisia vain täällä Suomessa joku tekee---->Niin kyllä itse ainakin mietin sitä vaihtoehtoa kuin jotain ulkomaista CS kitaraa. Jokainen toki tekee itse omat ratkaisunsa.
 
Myöskin vaikkapa Tyysterin tekemät kitarat eivät ole mitään kopioita Fenderin tai Gibsonin malleista, vaikka on hän sellaisiakin valmistanut. Tuossa kun sai sellaisen käsityksen jonkun kirjoituksista, että nämä kaikki kotimaiset olisivat lähinnä kopioita Fenderin ja Gibsonin kitaroista. Näin se ei kylläkään ole. Rahalla kyllä saa teetettyä sellaisiakin täällä Suomessa, mutta kyllä kotimaisilla soitinrakentajilla on myös niitä omiakin malleja.
Toki sellaisia tehdään täälläkin joille on kysyntää ja tilauksestahan voi itselleen teettää sitten millaisen haluaa.

juki: Ei omakohtaisia kokemuksia näistä, joten kiinnostaakin onko näillä heikommilla tekeleillä jotain yhteisiä konkreettisiä huonoja ominaisuuksia, kuten vaikkapa heikko viimeistely, painavia, huono resonointi, huonot yksittäiset osat... Vai onko se lähinnä vaan yleisemmän tason tuntuma, mikä voi olla monen tekijän summa: ei vaan soi, pasha tone, köpönen yleisfiilis..??
 
Fenkuissa kaulataskut ihan överiväljiä, todella painavia, lakkaa oli niin että piisas, sointi vaikkapa vrt. Squier JV, ei ollut arvostelukelpoinen(myös allekirjoittanut valitsi silloin junnuna Fenkun, koska lavassa luki F ja Skuju läks myyntiin, vaikka kaikki argumentit puhui sen puolesta, mutta kun lavassa ei ollut ähvää ja sehän piti nuorella kollilla olla). Skuju muuten maksoi silloin Iso-Roballa osto ja myyntiliike Salosella 1000MK ja Fenkku Myyrmäen Soittimesa 2500MK, että sellaisia oppirahoja Jukka-setä silloin makseli. Kipponit oli aikas painavia, eivätkä oikein soineet, tosin toi -72 stankku oli suht kevyt, mut ei vaan soinut, sellainen pancake body, tais olla kansikin kolmesta palasta. Yleisesti ottaen Bad Tone, jos vaikka vertaa -78 mustaan Customiin, joka mulla oli, se oli aivan tautisen hyvä. Siitä kepin vaihdosta vuonna -91 alkoi varsinainen hölmöilyjen sarja, iskin silmäni silloin vuoden -90 1958 pre Historiciin. Musta Custom, ESP:n hemmetin hyvä Strato ja 2500MK meni siinä vaihdossa.
Täytyy kyllä sanoa ihan näin sanoin, kyllä muuten vitutti jälkeenpäin, usein ja raskaasti, nyt alkaa jo helpottaa(hehheh). Mut joo, vuosikymmenestä riippumatta, on sekä hyviä, että huonoja G:n ja F:n tuoksia. Oppirahat on toivon mukaan maksettu...

mitja: No Fenderillä todella painavat saarnibodyt ja väljät kaulataskut, 3 bolt kaulakiinnitys joka välillä toimi hyvin huonosti. Huono laaduntarkkailu. Gibsonilla pancake bodyt. Nää nut lähinnä on itselle korostunut.
 
Netin palstojen "totuudet" siis.
 
Leo Fender itse otti 3-pulttisen kiinnityksen käyttöön G&L-kitaroissa mutta luopui myöhemmin ratkaisun huonon maineen vuoksi, markkinointisyistä. Yliguru itse ei siis sitä ainakaan huonona pitänyt. Kolme pulttia väljän kaulataskun kanssa huoltamattomana ja huonoissa säädöissä saattaa vaivaa aiheuttaa mutta ei se normisoittajalle ongelmia tee.
 
Pannukakkubody ei myöskään mun kokemusten mukaan tee soitinta huonoksi. Se tekee jos ne siihen bodyyn käytetyt puut ovat soitinrakennukseen sopimattomia aivan kuten yksipalaisessakin tekisi.
 
Yhteen niin epämiellyttävään Gibsoniin olen törmännyt etten olisi soittimeksi kelpuuttanut, -76 LP Standard pannukakkubödylla (body oli varmaaaankin ollut varastossa jostain syystä vuosia koska tuon ikäisessä ei enää pitäisi pannukakkua olla). Se tuntui kourassa pahalle ja soundasi ohuelle. Sen jälkeen oletin pannukakun huonoksi mutta niitä on meille nurkkiin eksynyt muutama joista -73 LP Recordingin nostan ylivertaisen hyväksi soittimeksi. Onhan siinä tietenkin Lesterin itsensä taikaa paljonkin sähköpuolella mutta samoista puista samalla tavalla tehty normiLP olisi yhtä erinomainen.
 
Paino on sitten makuasia, joku jaksaa kannatella raskasta soitinta koko illan humppasouvissa, toinen ei ja jonkun mielestä kevyt soitin tuntuu väärälle. Soundiin vaikutus on mun kokemusten mukaan enemmän uskonasia vaikka raskaammissa jonkinlaisen kompression havaitsenkin. Sekin voi olla tai olla olematta hyvä asia.

Asiaa jos tarkastelee "laajemmasta perspektiivistä", pitää ehdottomasti kurkistella, mitä tuolla jenkkilän soitinteollisuudessa kulloinkin tapahtui. Usein nuo laatu- ja rakennetekniset ongelmat olivat heijastuksia isommista muutoksista. Fenkulla oli iso juttu, kun Leo Fender terveysongelmien vuoksi katsoi parhaaksi myydä firman CBS:lle 1965. Ja jos pitäydytään tuossa otsikon mukaisessa, niin Gibsonilla oli omat ongelmansa. Tuotannon huippuvuodesta 1965 (joka taitaa edelleenkin olla tuotantovolyymiltaan suurin) oltiin aika lailla luisumassa, syitä oli monia joita tässä ei kannata paremmin purkaa. Kuitenkin, vuonna 1969 ECL hankki osake-enemmistön Gibsonista, ja perustettiin yhtiö "Norlin", jonka toimialoina oli "musical instruments, brewery and technology". Tuo panimoteollisuus johtui siitä, että ECL oli panimo..
No, Gibsonilla tietty saneerattiin väkeä, sekä kustannustehokkuuteen puututtiin "kovalla kädellä". Tuohon aikaan töissä olleet muistelevat Norlin/Gibsonin alkuvaiheita siten, että instrumenteista tienneet/ymmärtäneet johtoportaan miehet olikin korvattu enemmän "talousmiehillä", jotka pyrkivät kustannustehokkuuteen.
Edelliseen postaukseen viitaten, aikavälillä 1969 - 1973 kustannustehokkuuden nimissä käytettiin tuota ohuempaa mahonkilankkuvarastoa, kun laskutikkumiehet kehittivät tuon "pancake-bodyn" paksurunkoisempien (lähinnä siis Les Paul-kitaramalliston) runkopuuksi. Huonekaluteollisuudesta tutulla cross-banding tekniikalla pystyttiin kustannustehokkaasti hyödyntämään ohuempiakin mahonkilankkuja joita oli varastoon kertynyt rutkasti. Tietenkään sentään ihan kaikki pancake-bodyt eivät tuota valitusten aiheena ollutta väliviilun kutistumisongelmaa kehittäneet, mutta varmaan kohtuu iso prosentti kuitenkin. Laatuongelma ja samalla maine-ongelmahan siitä. Muutama muukin tiettyä mallistoa vaivannut "vähän isompi" probleema oli raportoitu, osittain siitä syystä että se kitaratietämys oli korvautunut talousosaajilla..
 
Tuosta ylempänä mainitusta 3-pultin Fenkkujen MicroTilt säätökeksinnöstä sen verran, että itse katsoisin sen olleen kyllä huomattavasti mainettaan parempi. Suuri osa, ellei sitten miltei kaikki, noista MicroTilt probleemeista olivat kyllä siellä loppukäyttäjän hanskahäiriö-päässä, mitä noita tuli laiteltua.
Tietystikään ei ole kaikkein stabiilein pulttikaulakiinnitys tuo 3-point, jos siinä ohessa oli vielä väljä (tai edes väljähkö) kaulatasku.

p130: Työllistäväthän nuo kotimaisia remppaukkojakin. Jos jokainen mnetissä raportoitu tuntemattomaksi jääneessä liikkeessä testattu tai kaverinserkunkummilla oleva huono Gibson on korjautettu niin onhan sillä koko ammattikunta elänyt leveästi vuosikaudet :/
 
Mulle tuli jokunen vuosi takaperin tuliterään SG:hen ongelmia lakkauksen kanssa oston jälkeen. Ei sitä alettu korjaamaan vaan löivät uuden kitaran kouraan..

mpekkanen:
 
Tuossa kun joku halusi "oikean" Gibsonin tai Fenderin siihen ZZ Topin vetämiseen...
Täytyy kyllä todeta, ettei paljoa huonompaa esimerkkiä voisi silloin valita.
 
No eikä halunnut. Postauksessani ei lukenut mitään, että joku kama pitää olla zztopin soittamiseen, vaan:
 
FensonGibder:
Tuen mielummin aitoja tuotteita kuin suoria designkopiointia.
 
Tämä on se syy, miksi stratoni on Fender ja lessuni on Gibson, eikä chibson, eikä myöskään finson, russon, indoson, nigeson...
 
Se coverbiisien suosiminen oli vain vertauksena kitaradesignin riistoon..

Ja aina vaan paranee.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/140431.jpg

J.Hollström: Ja aina vaan paranee.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/140431.jpg
 
No nih, komea Anniversary T-birdi. =)
Valittaen kuitenkin todettava, että goldtopit ei oo oikein "mun juttu" olleet koskaan. Mutta sehän on vaan henkilökohtainen mielipide.. ;)

J.Hollström: Ja aina vaan paranee.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/140431.jpg
 
Uiui! Nyt on namiveljekset.
 
Jos taas joskus GT:n hommaisi..

Toista Gibsonia pitäis katella ja valinnanvaikeushan tässä tulee. Odottelisiko hetken, että pystyisi pistämään LP Traditionalin, vai hommaisiko väliin mielenkiinnosta SG 60's Tributen tai Traditionalin? Vai ettiskö jonkun outolinnun? Noh, torilla on vähän hiljaista kiinnostavien gibojen suhteen, joten onpahan aikaa arpoa.

Tokain ES-60:ssä olevat Gibsonin 490R ja 498T mikit ovat jollain tavalla yllättävän hyvät. Jopa paremmat kuin Les Paulissa olevat 57 Classicit. Tosin Les Paulissa on ikivanhat kielet, joten ne pitäisi vaihtaa ennen vertailua.
 
Mutta jotenkin tuntuisi, että 400-sarjan mikeissä olisi enemmän munaa ja asennetta. 57:t taas vähän ehkä hengettömät, vaikka en tiedä, onko noissa tehoissa nyt suurta eroa.
 
Ja tietty mikkien korkeuksiakin pitäisi säätää. Mutta onkos noissa nyt jotain perustavaa laatua olevaa eroa? Taajuusvasteessa, tehossa, magneeteissa, jossain muussa, missä? Meneekö molemmat tai kumpikaan osastoon 'perinne PAF'?
 
Lähinnä kartoitan tilannetta, että vähän tietäisi, että millaisia specsejä pitäisi tavoitella, jos humpparimikkejä alkaa ostelemaan....

Laulava Kylätohtori: Tokain ES-60:ssä olevat Gibsonin 490R ja 498T mikit ovat jollain tavalla yllättävän hyvät. Jopa paremmat kuin Les Paulissa olevat 57 Classicit. Tosin Les Paulissa on ikivanhat kielet, joten ne pitäisi vaihtaa ennen vertailua.
 
Mutta jotenkin tuntuisi, että 400-sarjan mikeissä olisi enemmän munaa ja asennetta. 57:t taas vähän ehkä hengettömät, vaikka en tiedä, onko noissa tehoissa nyt suurta eroa.
 
Ja tietty mikkien korkeuksiakin pitäisi säätää. Mutta onkos noissa nyt jotain perustavaa laatua olevaa eroa? Taajuusvasteessa, tehossa, magneeteissa, jossain muussa, missä? Meneekö molemmat tai kumpikaan osastoon 'perinne PAF'?....
 
Jos se onkin se LesPaul, joka soundaa huonolta eikä mikit...
Nimittäin mun mielestä nuo 57 Classicit toimii todella hyvin ES-335:ssä. En tosin ole tehnyt vertailua 490-mikkeihin enkä pahemmin muihinkaan mikkeihin 335:ssä. Mutta aika oudolta tuntuu, jos kuulostavat hengettömiltä.
Kielet sun kannattaa kyllä ensi töikses vaihtaa sekä tsekata, mitä mikkien korkeutta säätämällä tapahtuu soundille.

Rämppy: Jos se onkin se LesPaul, joka soundaa huonolta eikä mikit...
Nimittäin mun mielestä nuo 57 Classicit toimii todella hyvin ES-335:ssä. En tosin ole tehnyt vertailua 490-mikkeihin enkä pahemmin muihinkaan mikkeihin 335:ssä. Mutta aika oudolta tuntuu, jos kuulostavat hengettömiltä.
Kielet sun kannattaa kyllä ensi töikses vaihtaa sekä tsekata, mitä mikkien korkeutta säätämällä tapahtuu soundille.
 
Hyvä pointti kyllä. Ehkä annoin jo liikaa periksi puukeskustelun väitteille, että soundi lähtee mikeistä. :D
 
Mutta olet oikeassa. Pitää nyt hankkia uudet kielet ja vähän testailla lisää Les Paulia ja 57:ja. Ja katsoa, jos vaikka jaksaisi jotain mikkivaihtojakin tehdä. Tosin en ole koskaan Lespaan tai Essiin vaihtanut, niin osaa sanoa, kuinka iso homma on...

Rämppy: Jos se onkin se LesPaul, joka soundaa huonolta eikä mikit...
Nimittäin mun mielestä nuo 57 Classicit toimii todella hyvin ES-335:ssä. En tosin ole tehnyt vertailua 490-mikkeihin enkä pahemmin muihinkaan mikkeihin 335:ssä. Mutta aika oudolta tuntuu, jos kuulostavat hengettömiltä.
Kielet sun kannattaa kyllä ensi töikses vaihtaa sekä tsekata, mitä mikkien korkeutta säätämällä tapahtuu soundille.
 
57 Classicit ovat erinomaiset SG:ssäni. Tosin ko. SG on myös erinomainen ;)

Laulava Kylätohtori: Mutta olet oikeassa. Pitää nyt hankkia uudet kielet ja vähän testailla lisää Les Paulia ja 57:ja. Ja katsoa, jos vaikka jaksaisi jotain mikkivaihtojakin tehdä. Tosin en ole koskaan Lespaan tai Essiin vaihtanut, niin osaa sanoa, kuinka iso homma on...
 
Itse tykkään 57:sta, ei luulisi että paulin kanssa on ohkainen tai heikko soundi. Kokeile mitä sanoo jos nostat mikkiä tai naparuuveja. Veikkaan että ei tartte alkaa edes vaihtamaan mikkejä.

Gabe: Itse tykkään 57:sta, ei luulisi että paulin kanssa on ohkainen tai heikko soundi. Kokeile mitä sanoo jos nostat mikkiä tai naparuuveja. Veikkaan että ei tartte alkaa edes vaihtamaan mikkejä.
 
Tämä tuli itelläkin mieleen eli nostaa vähän mikkejä ja varsinkin sitä tallamikkiä koska sillä ainakin ite haen sitä munakkaampaa soundia raskaampaan menoon ja sitten kaulamikillä sitä vähän hennompaa menoa.
 
Ite olen kyllä edelleen tykästyny tuohon mun LesPaul Std mikkisysteemiin puolituksineen jne., on se vaan hyvä.

Kyllä se LP Traditional Pro taitaa olla seuraava hankinta. Saa vinkata, jos joku on luopumassa!