Kitarat: kitarakamat ›

FensonGibder: Akustisesti kjulla.
 
Sähköisesti ei (paitsi kultakorvien kohdalla kjulla).
 
Mulla on varmaan multakorvat mutta kokeilin noi kaikki läpi ja soundi on täysin eri sähköilläkin.

J.Hollström: Mulla on varmaan multakorvat mutta kokeilin noi kaikki läpi ja soundi on täysin eri sähköilläkin.
 
Kuvastahan sen paremmin huomaa? Eihän niitä ollenkaan tarvitse kokeilla noin oikeesti. Mutta onhan tätä nimenomaista kysymystä jo käyty läpi monessa ansiokkaassa kirjoituksessa, usein kyllä sellaisten toimesta, jotka ovat jo mielipiteensä pitkätuumanauloilla lujaan naulanneet.
Täysin väärässä oli, sanotaan ny vaikka Gibsonin Bruce Bolen, joka puhui "tonal characteristics of wood" -juttuja. Viimeisimmäks törmäsin tuohon ilmaukseen Tony Baconin kirjassa joka käsitteli Flying V:tä, Exploreria ja Firebirdejä.

FensonGibder: Akustisesti kjulla.
 
Sähköisesti ei (paitsi kultakorvien kohdalla kjulla).
 
Kysymys oli tarkoitettu trion omistajalle ja tässä ei ollut tarkoitus mennä tähän samaan jankkaamiseen, vaan saada ihan kitaroiden omistajan oma mielipide asiaan.. Tiedän kyllä, mitä mieltä sinä olet asiasta.

Juzpe: Mullakin oli, mutta teetin paikallisella vastaavantyyppisen soittopelin. Hinta oli about sama, enkä usko että soittimena on ainakaan huonompi. Lisäksi sain valita muutamia speksejä, mitä R9:ssä ei ole saatavilla.
 
Ei varmasti huono valinta. Mullakin oli toi Lottonen LP melkein 20 vuotta, ainoa syy miksi se lähti, kaula alkoi olla satulan päästä kaponen raksajätkän nakeille, kyllähän siihen oli tottunut, mut leveämpää lautaa kaipas. Jos noita puita vertaa tohon Rysiin, niin eihän kipponi pärjää nuissa kisoissa alkuunkaan. Lottonen oli veistetty kunnon vanhasta Hondurasista, otelauta brassia ja kansi hienointa loimua, pantu muuten kuivumaan vuonna 1955, siitä oli alunperin pitänyt tulla sellon pohja. Ton lisäksi on ollut yks Tyyster LP ja yks Kari Kähkösen tekemä LP.
 
Monasti oon miettinyt sellaista fiktiota, josko joukko Suomalaisia Luthiereita yhdistäis voimansa ja taitonsa, laittais pystyyn kunnon factoryn, näyttäisivät amerikan pojille mitä käsityö on, osaamistahan täältä ei puutu, moni vaan varmaan haluaa tehdä sitä omaa hommaa, omalla verstaalla, senkin kyllä ymmärtää.

Jukka Häikiö: Ei varmasti huono valinta. Mullakin oli toi Lottonen LP melkein 20 vuotta, ainoa syy miksi se lähti, kaula alkoi olla satulan päästä kaponen raksajätkän nakeille, kyllähän siihen oli tottunut, mut leveämpää lautaa kaipas. Jos noita puita vertaa tohon Rysiin, niin eihän kipponi pärjää nuissa kisoissa alkuunkaan. Lottonen oli veistetty kunnon vanhasta Hondurasista, otelauta brassia ja kansi hienointa loimua, pantu muuten kuivumaan vuonna 1955, siitä oli alunperin pitänyt tulla sellon pohja. Ton lisäksi on ollut yks Tyyster LP ja yks Kari Kähkösen tekemä LP.
 
Monasti oon miettinyt sellaista fiktiota, josko joukko Suomalaisia Luthiereita yhdistäis voimansa ja taitonsa, laittais pystyyn kunnon factoryn, näyttäisivät amerikan pojille mitä käsityö on, osaamistahan täältä ei puutu, moni vaan varmaan haluaa tehdä sitä omaa hommaa, omalla verstaalla, senkin kyllä ymmärtää.
 
Tämähän ei olisi huono juttu ollenkaan. Eihän se haittaisi, vaikka monikin Suomalainen rakentaja tekisi niitä omia juttuja saman katon alla. Olisi valikoimaa ainakin mallien suhteen ja hintoja saataisiin hieman alaspäin kun joissain asioissa voisi tulla jopa säästöäkin. Kaikkien ei tarvitsisi hommata tiloja varastointiin, pintakäsittelyyn jne.
Esim. Lottonen, Tyyster, Ruokangas, Amfisound tekevät kaikki aivan erilaisia kitaroita. Vaikka kyllä niiltä ja monelta muultakin valmistajalta saa sen perinteisen straton, telen, Les Paulin jne.
Ongelmahan tässä on se, että kaikki nämä rakentajat eivät asu samoilla kulmilla ja siitä koituisi jo aikamoinen ongelma muuttoineen. Lapset, sukulaiset, sekä vaimokin voi olla töissä jossain muussa hommissa...
 
Sitten olisi vielä sekin, että vaikka kitaroiden laatu ja hinta olisi suhteessa kuinka hyvä tahansa-->Niin osalle porukkaa pitäisi kitaran silti olla Fender, Gibson tai mikä se juttu nyt sitten onkaan.
 
Joo ja itseltä kyllä löytyy ihan Gibsonikin ja on niitä ollut aikaisemminkin, ettei minulla ole merkkiä vastaan mitään.
Toki eihän siitäkään olisi meille Suomalaisille haittaa, vaikka näitä kotimaisia kitaranrakentajia suosisikin. Se valinta/ostaminen on kuitenkin jokaisen tehtävä itse, jos ja kun kitaraa tarvitsee.

Eli jos tykkäät ZZTopista, niin ÄLÄ osta zztopin levyjä, vaan mielummin luumäkeläisen bändin levy jossa ne soittaa zztopin biisejä?
 
Tuen mielummin aitoja tuotteita kuin suoria designkopiointia.
 
Tämä on se syy, miksi stratoni on Fender ja lessuni on Gibson, eikä chibson, eikä myöskään finson, russon, indoson, nigeson...
 
Tosin fenkku kai jo tekee kiinassa jotain entre-tason kuraa, mutta alkuperäisenä firmana heillä on se oikeus päättää. Jätän kyllä nämäkin hyllyyn.
 
Tuen kotimaista ostamalla muuta kotimaista, mutta en klassikkokitaroita.

Pointti taisi kuitenkin olla se, että pätevän soitinsepän tekemä soitin pieksee tehtaan tuotantolinjan valmistaman, ei että valitaan kotimainen mielummin kuin aito Gibson/Fender. Mutta jos et hahmottanut, ei se mitään, ei se ole meiltä muilta pois. ;)

Navdi: Pointti taisi kuitenkin olla se, että pätevän soitinsepän tekemä soitin pieksee tehtaan tuotantolinjan valmistaman, ei että valitaan kotimainen mielummin kuin aito Gibson/Fender. Mutta jos et hahmottanut, ei se mitään, ei se ole meiltä muilta pois. ;)
 
No tuskin kannattaa kehuskella sillä, että voittaa laadussa jonkun meksikolaisen eukon joka elääkseen väsää linjalla välillä kitaroita, dildoja tai purkittaa margariiniä, mitä hommaa nyt on tarjolla milloinkin. Eikö se liene selvä?
 
Täällä harvemmin toitotetaan maailman 400 muun maan luthierien pätevyyksistä, lähinnä kotimainen osaaminen on se mitä rmmutetaan. Eli kotimaisuudesta on kyse, ei pätevyydestä.
 
Yksittäisestä postauksesta en lähde kanssasi vääntämään.

FensonGibder: Tuen mielummin aitoja tuotteita kuin suoria designkopiointia.
 
Tämä on se syy, miksi stratoni on Fender ja lessuni on Gibson, eikä chibson, eikä myöskään finson, russon, indoson, nigeson...
 
Tosin fenkku kai jo tekee kiinassa jotain entre-tason kuraa, mutta alkuperäisenä firmana heillä on se oikeus päättää. Jätän kyllä nämäkin hyllyyn.
 
Tuen kotimaista ostamalla muuta kotimaista, mutta en klassikkokitaroita.
 
Eipä noilla vanhojen isojen pajojen nykyisillä omistajilla taida kovinkaan paljon olla tekemistä alkuperäisten puuhaajien kanssa. Aika monen kohdalla tuotenimet ja oikeudet on myyty jo useampaankin kertaan. Lisäksi lähes sata vuotta sitten keksityt muodot ja mallit alkavat tätä nykyä olla enemmän kulttuuriperintöä kuin kenenkään yksinoikeus. Tämän vuoksi noin sokea merkkiuskollisuus on vähän hassua, hyvä kitara on hyvä kitara riippumatta siitä mitä siinä lavassa lukee. Mutta jos haluaa maksaa ennemmin logosta kuin laadusta niin mikäs siinä, jokainen tehköön rahoillaan mitä haluaa. Jos ne maagiset G ja F yhdistettynä made in USA leimaan on siinä kitarassa se oleellisin juttu niin eihän siitä mihinkään pääse.
 
... Mutta jos Leo Fenderin perintöä ihan oikeasti haluaisit tukea ja kunnioittaa niin silloin sulla pitäisi olla G&L. ;)
 
Ei siinä, kyllä minäkin Gibsoneista ja Fendereistä tykkään. Kumpaakin merkkiä on omistettu useampaankin kertaan ihan niistä halvimmista CS malleihin saakka ja hyviä olivat noista jokainen. Mutta paljon parempiakin on kyllä tarjolla. Itse kun lähdin etsimään itselleni täydellistä teleä vastaus löytyi kotimaisesta Ruokankaasta, Les Paulin metsästys taas päättyi Navigatoriin. Kummankin kohdalla oli aluksi tarkoitus hankkia yllä mainittujen pajojen Custom Shop versiot mutta testireissulla mielipide muuttuikin sitten tähän suuntaan.
 
Ja kun suomessa ollaan niin onhan se ihan luonnollista että näistä kotimaisista pajoista puhutaan eniten kun on puhe käsityöstä. Ne on lähellä, kommunikointi on helppoa ja laatu erittäin korkealla. Suomessa on pitkät perinteet puun käsillä työstämiseen joten on ihan luontevaa että taitavia kitaraseppiäkin on tarjolla. Onhan täällä tarjolla koulutustakin alalla. Eikä Ruokankaan, Amfisoundin, Lottosen tai Nevalaisen kaltaisten pajojen rajojen ulkopuolellekin levinnyttä arvostusta ja mainetta ihan taidotta saa. Tokihan niitä hyviä käsityöläisiä kuitenkin löytyy ihan jokaisesta maasta.

Ainoat Gibsonit, mitä suostun ostamaan, on tehty 90- tai 70-luvulla. 80-luku oli pääsääntöisesti aika paskaa aikaa, 2000-luku ehkä nippa nappa ja nyky Gibsonit eivät tule kyseeseenkään. 60- ja 50-luku taas on sitten ihan budjetin ulkopuolella.

Durty: Ainoat Gibsonit, mitä suostun ostamaan, on tehty 90- tai 70-luvulla. 80-luku oli pääsääntöisesti aika paskaa aikaa, 2000-luku ehkä nippa nappa ja nyky Gibsonit eivät tule kyseeseenkään. 60- ja 50-luku taas on sitten ihan budjetin ulkopuolella.
 
Tollaihan se kantsii rajata, koska soittimet harvoin ovat yksilöitä.

Jucciz: Tollaihan se kantsii rajata, koska soittimet harvoin ovat yksilöitä.
 
Äkkiäkös sitä on kaikki jonkun vuosikymmenen luutut käyty läpi.

Durty: Ainoat Gibsonit, mitä suostun ostamaan, on tehty 90- tai 70-luvulla. 80-luku oli pääsääntöisesti aika paskaa aikaa, 2000-luku ehkä nippa nappa ja nyky Gibsonit eivät tule kyseeseenkään. 60- ja 50-luku taas on sitten ihan budjetin ulkopuolella.
 
Kyllä G ja F tekivät myös 70-luvulla aikamoista kuraa, kuten myös ihan hyviä yksilöitä, noitakin on tullut kummankin pajan tuotoksia omistettua kyseiseltä vuosikymmeneltä, useampi kpl.
Muunmuassa -72 LP stankku, -74 LP Custom, -74 SG, -76, -77, - 78, -79, Stratot, -74 Tele ja niin poispäin. Tää vintagejuttu mua joskus huvittaa, ne suoraan sanoen paskat 70-luvun , on tänä päivänä ihan yhtä huonoja kuin silloinkin, ei niitä aika paremmaksi tee, hyvistä yksilöistä tulee mieleen -78 musta Custom LP, joka oli tajuttoman hyvä, erittäin huonoista on jäänyt mieleen -78 ja -79 Stratot, -77 taasen oli oikein hyvä, näin se vaan heittelee.,

Jucciz: Tollaihan se kantsii rajata, koska soittimet harvoin ovat yksilöitä.
 
Ei o kyllä puolikasta pahaa sanottavaa ainoasta koskaan omistamastani 80-luvun Gibsonista, eli -89 Plaintop-stankusta. Hyvä ritsa ja edullinen hankkia. Oli myös nopea kierrättää. Tai siis oli siinä yks vika: ei ollu punane.

Jukka Häikiö: Sitä paitti, Lester Polfushan sen LP:n kehitti, eikä G, kuten keksi myös moniraitatekniikan
 
Kiistaton seikka tosiaan on, että Lester Polsfuss oli erittäin merkittävä visionääri, keksijä ja arvonimensä "Wizard of Waukesha" arvoinen äänitystekniikan puolella. Kehitti myös efektipuolelta mm. flangerin..
Moni on sanonut, että moniraitatekniikka ei olisi vuosiin moniin ollut sillä tasolla ilman Les-setää.
Sen sijaan tuon kuuluisan kitaramallin alkutaipaleista on perin monia legendoja olemassa, ja Les itse on monessa yhteydessä antanut ymmärtää, että oli suuressa määrin sen suunnittelun taustalla. =)
Tää on ollut kitaramaailmassa juurikin pohjalta "Riippuu siitä, keneltä kysyy"-puolen myyttejä. Kyseisen tehtaan historiikeistä käy kyllä ilmi, että muutaman kaverin suunnittelutiimi tuon varsinaisen prototyypin suunnitteli ja valmisti, eikä Les sitä nähnyt, ennenkuin Ted McCarty sen vei Les Paulin vuokraamalle mökki/äänitysstudiolle Delaware Water Gappiin.
Toki on myönnettävä, eikä sitä kukaan kiistä, että pohjaideoita oli hyvin paljon Les-sedän aiemmista kehitelmistä hyödynnetty, mutta se varsinainen "Les Paul-model" oli tuon tiimin aikaansaannosta..poislukien alkuperäisen LP-mallin talla.
(joka sitten aika pian vaihtui sen tyyppiseen ratkaisuun, mitä tänäkin päivänä siinä mallissa on..)

Jukka Häikiö: Sen enempiä asiaa kommentoimatta, toi käsitys "aitojen tuotteiden" tukemisesta on mun mielestä hieman outo, G ja F ovat vain hyvin brändättyjä tuotemerkkejä, joiden nimen alla tavoitellaan maksimaalista voittoprosenttia, tuskin tarvitsevat mainitsemaasi "tukea", kitaranrakennus on siinä yhtälössä vain väline, jossa markkinakoneiston kädet on ojossa ottamassa siivuaan.
 
Kotimaisten pienten pajojen tuotosten hinta perustuu johonkin aivan muuhun, kuin edellä mainittuun, jokaisella on onneksi vapaus valita, mitä lavassa lukee. Tuotekopiointi on tässä yhteydessä, kun puhutaan kitaramalleista, jo sanana vähän kyseenalainen. Kait se alkuperäistä brändääjää kiukuttaa jos joku tekee hinta/laatusuhteeltaan parempaa. Sitä paitti, Lester Polfushan sen LP:n kehitti, eikä G, kuten keksi myös moniraitatekniikan, Fostex ja Tascam siis myös luvattomia tuotekopioijia?
 
Tarkoitus ei sitten ole provota tällä, aina en vaan ymmärrä toisten käsityksiä asioista.
 
En kylä tarkoittanut tuella rahallista tukea, vaan tunnustusta siitä, että stratomalli on Fenderin yhtiön alkuperäisdesign ja LP on Gibsonin.
 
Olen varma, että jos F tai G menisivät konkkaan sen vuoksi, että kaiili ostaisivat vain 1-1 rip-off näköiskopiota, niin moni M-nettiläinen olisi tuohtunut ja osoittaisi tukensa alkuperäisfirmoille.
 
Ja onhan nuo isot firmat työllistäneet ihan saatanasti jengiä, myös niitä tavallisia miehiä ja naisia, jotka eivät ole olleet luthiereja.
 
Rahanahneus ei ole näiden pörssiyhtiöiden itse kehittämiä, vaan pörssissä on pakko toimia voimakkaasti talouspainotteisesti - niin kitarafirman kuin tietokonevalmistajan tai mehunvalmistajan.
 
Hyvä tuote ei riitä palkinnoksi osakkeenomistajalle.

FensonGibder: Ja onhan nuo isot firmat työllistäneet ihan saatanasti jengiä, myös niitä tavallisia miehiä ja naisia, jotka eivät ole olleet luthiereja.
 
Työllistäväthän nuo kotimaisia remppaukkojakin. Jos jokainen mnetissä raportoitu tuntemattomaksi jääneessä liikkeessä testattu tai kaverinserkunkummilla oleva huono Gibson on korjautettu niin onhan sillä koko ammattikunta elänyt leveästi vuosikaudet :/

mpekkanen: Tämähän ei olisi huono juttu ollenkaan. Eihän se haittaisi, vaikka monikin Suomalainen rakentaja tekisi niitä omia juttuja saman katon alla. Olisi valikoimaa ainakin mallien suhteen ja hintoja saataisiin hieman alaspäin kun joissain asioissa voisi tulla jopa säästöäkin. Kaikkien ei tarvitsisi hommata tiloja varastointiin, pintakäsittelyyn jne.
Esim. Lottonen, Tyyster, Ruokangas, Amfisound tekevät kaikki aivan erilaisia kitaroita. Vaikka kyllä niiltä ja monelta muultakin valmistajalta saa sen perinteisen straton, telen, Les Paulin jne.
Ongelmahan tässä on se, että kaikki nämä rakentajat eivät asu samoilla kulmilla ja siitä koituisi jo aikamoinen ongelma muuttoineen. Lapset, sukulaiset, sekä vaimokin voi olla töissä jossain muussa hommissa...
 
Tuotahan on vastikään kokeiltu Jenkeissä Premier Builders Guild -nimisellä kolhoosilla. Kokeilu taisi mennä ns. vituiksi eli alussa (2010) mukana oli Gene Baker, Dennis Fano, Roger Giffin, Johan Gustavsson, Saul Koll ja Jason Z. Schroeder sekä vahvistinpulelta Two Rock ja Tone King ja rahoitus tuli ainakin osittain ulkopuolelta. Nyt mukana merkeistä on enää Fano, Two Rock ja Tone King ja Two Rock on kai melkoisessa alamäessä henkilöstön suhteen.
 
Tiistaisessa Radio Helsingin Kuusikielisessä Taivaassa vieraana oli Lottonen ja Lassi Nurmi ja aika selvästi kävi ilmi että huoltohommat on iso osa sekä tuloja että mielenterveyttä -- olettaisin että em. "Kitaratehtaan" pitäisi sijaita vähän kauempana vaikkapa Helsingistä jolloin pääkaupunkiseudun rakentajat menettäisivät osan nykyisistä asiakkaista ja potentiaalisista asiakkaista (Lottonen puhui että moni kitraoita teettänyt on aloittainut huollattamalla valmiskitaroita).

Jukka Häikiö: Kyllä G ja F tekivät myös 70-luvulla aikamoista kuraa, kuten myös ihan hyviä yksilöitä, noitakin on tullut kummankin pajan tuotoksia omistettua kyseiseltä vuosikymmeneltä, useampi kpl.

 
Ei omakohtaisia kokemuksia näistä, joten kiinnostaakin onko näillä heikommilla tekeleillä jotain yhteisiä konkreettisiä huonoja ominaisuuksia, kuten vaikkapa heikko viimeistely, painavia, huono resonointi, huonot yksittäiset osat... Vai onko se lähinnä vaan yleisemmän tason tuntuma, mikä voi olla monen tekijän summa: ei vaan soi, pasha tone, köpönen yleisfiilis..??