 GiovanniDiRondo01.07.2015 09:31:41 (muokattu 01.07.2015 13:26:33) | |
|---|---|
Ihmisten kropat ja soittoasennot ovat hyvin yksilöllisiä. Minun on hyvin vaikea soittaa mukavasti soittimia, joissa on terävät reunat (niin kuin Les Paul ja Telecaster), mutta on niiden tuntumassa silti jotain mikä on myös hyvin miellyttävää. Toisaalta olen kokeillut yhtä Exploreria ja yhtä Flying V:tä, ja niissä oli sopivan kaulaprofiilin takia mukava tuntuma seistessä. Jotenkin oikea käsi pääsee niissä mukavammin kielille. Olen huomannut myös, että minulle sopii malli, joissa hihnatappien väli on lyhyt, eli Stratokaan ei ole oikeastaan suosikkini, koska se tuntuu roikkuvan liian löysästi. Tuo "tottuminen" on vähän niin ja näin. Hihnaa säätämällä, soitinta kallistelemalla ja ryhtiä muuttamalla saa ehkä jonkinlaisia kompromisseja aikaan, mutta periaatteessa paras ergonomia olisi soittimessa joka olisi räätälöity täysin soittajan anatomian ja soittotavan mukaan. | |
| hallu 01.07.2015 10:02:37 | |
GiovanniDiRondo: Ihmisten kropat ja soittoasennot ovat hyvin yksilöllisiä. Minun on hyvin vaikea soittaa mukavasti soittimia, joissa on terävät reunat (niin kuin Les Paul ja Telecaster), mutta on niiden tuntumassa silti jotain mikä on myös hyvin miellyttävää. Toisaalta olen kokeillut yhtä Exploreria ja yhtä Flying V:tä, ja niissä oli sopivan kaulaprofiilin takia mukava tuntuma seistessä. Jotenkin oikea käsi pääsee niissä mukavammin kielille. Olen huomannut myös, että minulle sopii malli, joissa nauhatappien väli on lyhyt, eli Stratokaan ei ole oikeastaan suosikkini, koska se tuntuu roikkuvan liian löysästi. Tuo "tottuminen" on vähän niin ja näin. Hihnaa säätämällä, soitinta kallistelemalla ja ryhtiä muuttamalla saa ehkä jonkinlaisia kompromisseja aikaan, mutta periaatteessa paras ergonomia olisi soittimessa joka olisi räätälöity täysin soittajan anatomian ja soittotavan mukaan. No minä olen paljon tottumisesta puhunut ja itse totun helposti erilaisiin asioihin. Olet kuitenkin oikeassa, että ihmiset ovat erilaisia niin fysiikaltaan kuin henkisiltä ominaisuuksiltaan. Toinen mikä tulee mieleen ja usein helposti unohtuu, on se musiikki jota tehdään. Itselleni kitara ei ole niin turhan tarkka siksi, koska soitan yksinkertaista musiikkia joka ei ole erityisen vaativa soitettavaa, niin sen soittaminen onnistuu kitaralla kuin kitaralla vaikka päällään seisten tai sohvalla maaten :-). Voin hyvin kuvitella, että sellaiset kielisoitintaiteilijat, jotka soittavat äärimmäisen vaikeita juttuja taitojensa äärirajoilla, vaativat että kitaran on oltava just eikä melkein. Ergonimia on myös tarkeämpää sellaisille soittajille, koska vaativia juttuja pitää harjoitella todella paljon ja ihminen voi rikkoa itsensä jos ei huolehdi hyvästä ergonomiasta. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
| Teme.H 12.07.2015 11:19:24 | |
Lespa on itelle ollut mieluisin, just toi tallaratkaisu+kaulan kulma varmaan tekee sen soittamisen miellyttäväksi. Tele ja strato toimii kans ihan jees vaikka ei ihan yhtä mukavalta tunnukaan. Tärkein asia itelle on että kaulassa on tarpeeksi puuta. Esim. Modern C profiili on jo niin ohut, että ei sillä kovin kauaa pysty soittamaan ilman, et alkaa käsi kramppaamaan. | |
 Jkalla17.10.2015 00:51:53 | |
Enpä ihan jaksanu kaikkia kirjoituksia lukea mutta heitän omat kokemukseni tuon tottumisen puolesta: Soittelin todella pitkään vain les pauleilla koska ensirakkaus.. Jossain vaiheessa innostuin feedbackin käytöstä suht kevyillä säröillä ja onttokoppaisten soundista rokkisoitossa ja nettiä selaillessani löysin kaunottaren tuohon hommaan, Byrdlandin (ja sitä kautta vähemmän kauniin Ted Nugentin joka nuo hommat osaa upeesti) Löysin jostain hyvään hintaan gibson es-135 (semihollow ja lessuun verrattuna aika iso koppa) ja mietin juuri otsikon aihetta kun oikea käsi ei meinannut heti löytää paikkaansa, mutta muutamassa päivässä soitin oli jo yhtä luonnollinen kun vuosia palvellut lespa. Myöhemmin sain kasattua rahat Byrdlandiin ja ostopäätös oli melkein tehty jo ennen kokeilua. Taas sama pelko tottumisesta, tässä on vielä isompi täysin ontto koppa, ja lyhyt 23.5 skaala mutta ensimmäisen 5min totuttelun jälkeen kitara istui käteen paremmin kuin yksikään luuttu ikinä, ehkä voidaan sanoa että kitara löysi soittajan. Myös "hallitsematon" kierto on alkanut muuttua mahtavaksi työkaluksi ihan vaan antamalla kitaran ulvoa silloin kun se haluaa ja reagoimalla siihen kitaran suuntaamisella vahvistimeen/pois ja kitaran potikoilla pelaamisella. Kun sitten keikalla meni kieli poikki ja pitkin yhtäkkiä ottaa lespa käyttöön pitkästä aikaa oli totuttelu takaisinpäin vaikeampaa, mutta kun sen on joskus oppinut niin nopeasti se tuntuma taas siihenkin palasi. Eli kokeilemalla selviää mistä ne omat kädet tykkää, ja liian lyhyt kokeilu voi vääristää totuutta, itselläni meinasi mennä hermot kun es-135 "terävä" yläreuna kipeytti oikean käden ranteen kosketusaraksi mutta pian sekin vaiva vaan katosi. Nykyään soitan näitä kolmea koska kaikissa on omat hienoutensa/vaikeutensa ja sillä tavalla tuntuma säilyy jokaiseen vaikka Byrdland on näistä eniten se joka tuntuu kuin oman kropan jatkeelta. Rohkeasti vain kokeilemaan erilaisia kitaroita, jos kitaran luonne ja ominaisuudet kiinnostavat niin tuskin menee ostos pieleen ja ne pienet haitat kyllä "katoaa" totuttelun jälkeen. Ehkä itsekin joskus omistan telecasterin tai vastaavan vaikkei nuo lankut olekaan ainakaan vielä oikein käteen sopineet. (Kitaran säätäminen ja muut pienet korjaustyöt kannattaa opetella tekemään itse, helpottaa tuota totuttelua kun osaa säätää mieleisekseen siinä totutellessa eikä saa väärää kuvaa kitarasta paskojen säätöjen takia) | |
| Jkalla 17.10.2015 18:15:49 | |
Niinjuu ja vielä kaulan profiilista sen verran että omaan käteen liian iso kaula on mahdollinen mutta turhan raskas ja hidas soittaa, ohuempien kanssa ei ongelmia, mutta oma suosikki tässäkin löytynyt riittävän pitkien kokeilujen jälkeen jostain sieltä näiden välimaastosta tyyliin les Paul 59 profiili tai ES 50's rounded. Varmaan ihan oman käden koosta kiinni tämä | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)