Media ja viihde ›

Vaikka minä olen aika huono tai korkeintaan keskitasoinen piirtämään, niin laitan silti tänne mun näkemyksen Conan the barbaarista. Toivottavasti tämä kuva madaltaa muidenkin kynnystä ja inspiroi muitakin tarttumaan kyniin ja piirtämään:
 
http://tojutu.deviantart.com/art/Co … 367?ga_submit_new=10%253A1402768557
 
EDIT: vähän tuo mun printteri kyllä tökkii ja jotenkin en saa sillä skannattua tarkkaa ja hyvää kuvaa aikaiseksi vaikka kuinka yritän muuttaa asetukset mahdollisimman hyviksi.

Kolme pahamaineisinta Tinttiä on hyllyssä. Tintti Neuvostojen maassa, Tintti Amerikassa ja Tintti Afrikassa.
 
Ja myös nämä:
 
Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri
 
http://www.antikvariaattimakedonia. … ?sivu=lehti&moog_lehti_id=27307
 
Leningrad cowboys - Sweet Home Mexico
 
http://kuvat2.huuto.net/c/d3/8a3f1c8cd3091752ee4cbc6f155ff-orig.jpg

Tässäpä vielä lisää yksi mun uusimmista kynäilyistä, kritiikkiä saa antaa:
 
http://tojutu.deviantart.com/art/Th … 618?ga_submit_new=10%253A1402848379
 
Ja, sen verran kommentoin itse omaa tekelettäni, että varsinkaan tuo piirrustuksen hahmon viitta ei ole oikein onnistunut. Olisi varmaan pitänyt ottaa siihen mallia jostain, mutta kuitenkin piirsin sen omasta päästä niin kuin koko piirrustuksen muutenkin. No, ainakin mulla oli hauskaa tätä tehdessä =)

Onko tällä ketjulla ketään lukijaa jota huvittaisi yrittää tehdä mun kanssa kimpassa sarjakuvaa? Lähinnä etsin siis käsikirjoittajaa ja minä vastasin piirtämisestä. Ja, ei sen käsikirjoituksen tarttisi olla mikään niin kauhean pitkäkään, voitasiin koittaa vaikka aluksi tehdä vaikka esim. hieman lyhyempi sarjakuva. Itse olen vaan sen verran huono kirjoittamaan, etten yksikseen varmaan saisi aikaiseksi kunnos käsikirjoitusta. Ja aiheeksi kelpaa ainakin mulle melkein mikäpä vaan, kunhan saan piirtää =)

Sarjakuvaharrastus on kulkenut mukana halki elämän, ja sanotte mitä sanotte, mutta Charles M. Schulzin "Tenavat" on kaikkien aikojen paras sarjakuva.
 
arppah8: Nykyään tulee luettua enemmän ns. graafisia novelleja.
 
Virallinen suomenkielinen termi "graafiselle novellille" on sarjakuvaromaani.

Marlowe: Virallinen suomenkielinen termi "graafiselle novellille" on sarjakuvaromaani.
 
Tästä jaksetaan aina nillittää (tässäkin ketjussa heti kun ko. termiä erehdyin käyttämään alkoi hirviä vääntö :D). Ehkä toi käyttämäni termi on tarttunut hyvinkin lujasti siitä että luen noita pääsääntöisesti englanniksi = graphic novel.

sub zero: http://www.kameli.net/~marq/toniponi/
 
Ei saatana. Muistan tämän. Tehtiinköhän sitä toista numeroa koskaan? Itse en saanut tietää, kun äiti ei antanut tilata.

Omat sarjismuistoni menevät suunnilleen
 
50-luvun loppu-60-luvun alku / Aku Ankka, Robin Hood, Kuvitetut Klassikot, Tarzan
60-luvun loppu-70-luvun alku / Tenavat, Mafalda, Kauhu ja vastaavat, Tex Willer, Asterix, Tintti, Lucky Luke, ranskalaiset/belgialaiset länkkärit
 
Sen jälkeen uusien hankinta on ollut erittäin vähäistä, osin tilanpuutteenkin takia, ja ovat olleet vakavamman sorttisia.
 
Vieläkin on tallessa lähes täydellinen sarja Kuvitettuja Klassikkoja. Jos niitä ei olisi tullut luettua hiirenkorville, niin olisi johonkin sarjishuutokauppaan aika hintava potti.
 
Kiinnostavin yksilöni, ei tosin sarjakuvakirja, vaikka kuvitettu, on ennen sotia painettu (olikohan se 1938) sivukooltaan n. 10cmx10cm kokoinen, 5 cm paksu Mikki Hiiri-kirja. Valitettavasti sen etukansi on kadonnut, joten keräilyarvoa ei ole. Lienee kuitenkin aika harvinainen, koska Disneyn painotuotokset rantautuivat isommin Suomeen vasta 50-luvulla. En ole nähnyt vastaavaa koskaan.

Nostetaanpa hieman. Itse nimittäin luin tässä taannoin koko suomenkielisen Sin City -sarjan (tuskin kai noita enempää on englanniksikaan?), eli nuo seitsemän osaa. Tuo Frank Millerin luoma Sin City -miljöö on kaikessa överiydessään hieno ja hauska, samoin kuin hahmot. Joku voisi tietysti valittaa siitäkin, että hahmot ovat aika yksiulotteisia: kaikki naishahmot ovat joko huoria ja/tai tappajia ja kaikki miehet joko tappajia ja/tai tapettavia. Ihan hupaisa nuo oli kuitenkin lukea, eikähän tuota passaa liian vakavasti ottaa.
 
Milllerin piirrosjälki osuu hyvin omaan makuhermooni. Mitään millintarkkaa pakertamistahan tuo ei monessakaan kohtaa ole, mutta tuo näille ominainen voimakkaalla kontrastilla leikkiminen toimii hyvin ja parhaimmillaan kokonaisen sivun tai aukeaman kattavat kuvat ovat niin hienoja, että niistä voisi tehdä vaikka tauluja. Ihailtavia näin autoharrastajan näkökulmasta ovat Millerin pieteetillä piirtämät autot.
 
Erityismaininta täytyy antaa myös tuolle seiskaosassa olleelle kohtaukselle, jossa tuo päähenkilö Wallace huumataan ja tripin aikana nähdään aika monta Millerin maailman ulkopuolistakin sarjakuvahahmoa aina Harald Hirmuisesta lähtien. Tuolle tuli hekoteltua jo ääneen.
 
Kuten ylläolevasta voi päätellä, en ole kovinkaan syvällä sarjakuvien maailmassa. Aku Ankat on tietysti kersana tullut luettua, ja myös muun muassa Niilo Pieliset ovat tuttuja. Jotain uutta sarjisluettavaa olisi mukava löytää, kun tietäisi mistä etsiä. Mikään kliseisin ja paatoksellisin supersankarihöttö ei kiinnosta, eikä oikein mikään mangakaan. Pitänee seuraavan kerran kirjastossa käydessä selailla valikoimaa vähän tarkemmin. Toki myös suositukset ovat tervetulleita!