Ah, Gulliver sanottu, mitä tapahtuu? No tietenkin taas kaikki kauniit lapsuusmuistot! Kakarana bändin "Playa Blanca" oli maailman paras kappale, kuuntelin sen kasetilta miljoona kertaa. Ja se "tumma on hän niinkuin yö":n jälkeen tuleva taat-tatta taat-tatta oli siistein kohta missään kappaleessa koskaan, voi olla, että yhäkin! Muistin, että se tuli jousista, mutta olikin videopelisyntikka. Ihmettelin myös, miksi lopussa laulavat "mainingit ryö", mutta se olikin sen päristelijä-äiän päällepuskevaa pärinää. Nyttemmällä kuuntelulla olin erottavinani päristelyn seasta aivoverisuonten pauketta.
Varoitus ennen kuin/jos klikkaatte allaolepaa linkkiä. Saatatte laillani menettää loppuiäksi halunne matkustaa Etelä-Amerikkaan, sen verran autenttista latinohurmosta on meno!
https://youtube.com/watch?v=cPSCCPzLieE Ja oikeastaan, taitaapa muistelollani funktiotakin olla. Nimittäin loppujen lopuksi melkolailla sattumanvaraiset asiat jäävät lapsen mieleen. Hyvän, mieleenjääpän musiikin luomisen avain taitaa olla pöljyyden hallinta. Koko "lastenmusiikki" lie vain rajoittavaa ikärasismia.
Taat-tatta, taat-tatta.
http://www.jannekuusinen.net http://jannekuusinen.blogspot.fi http://shitegeistcomics.blogspot.fi www.google.com/+JanneKuusinen http://www.mikseri.net/user/Qsine https://twitter.com/Janne6nen