Rock, pop, alternative ›

Hauskaa, kun arvostan jazzin suuruuksia, mutta samaan aikaan myös Hurriganesia ja Järvistä.
Näin kotikitaristina ymmärrän, ettei yksinkertaisempi musa ja soitto ole alempiarvoista kuin monimutkaisempi.
Hurriganes ja Järvinen ovat alkulähteitä, joista on hyvä hämmentää.
John Mc Laughlin muuten aloitti uransa bluesin pohjalta ja olen varma, että jos hän kuulisi Järvisen levytyksiä, olisi palaute hyvää.

Kävinhän minäkin nuorena Ogelin tunnit läpi, mutta varsinainen soiton oppiminen tapahtui sen jälkeen, työelämässä.
Kaikenlaiset kitaranvonguttelijat on tullut tavattua, mutta ei se vaikuta siihen mikä oli Hurriganesin rooli suomalaisessa rockissa, eikä Järvisen panokseen kitaristina, hänetkin tapasin monta kertaa.
Tuntuu siltä, että jotkut eivät osaa analysoida musiikkia, kun ei koulutus riitä, nyt treenaamaan siitä, hus,hus.

John My:
Tuntuu siltä, että jotkut eivät osaa analysoida musiikkia, kun ei koulutus riitä, nyt treenaamaan siitä, hus,hus.
 
Avaatko hieman tätä - mitä kenenkin tulisi nyt tehdä?!?
 
Olen ollut siinä käsityksessä, että Ganesia kuunteli lähinnä porukka jolla itsellään ei ollut mitään kosketuspintaa musiikin tekemiseen.
 
Sivuhuomioina treenaamista koskien; täällä Rock,pop,alternative -palstalla kaikki eivät ole myöskään kitaristeja.
 
Muusikoiden.net on palvelu, joka on suunnattu niin musiikin ammattilaisille, harrastelijoille kuin kuluttajillekin.

antnis: Naurettavintahan tässä on väittää, että vaikka McLaughlinilla tai DiMeolalla ei olis ollut tunnetta soitossaan, taito ei yleensäkään vaikuta mitenkään tuohon puoleen paitsi korkeintaan positiivisesti. Tai ehkä räpeltäjien puolestapuhujat voivat niin aatella kun muuta ei osata sanoa.
 
Näin.
 
Tärkeintä on, ettei tee elämässä lainkaan virheitä.

lurkki:
Olen ollut siinä käsityksessä, että Ganesia kuunteli lähinnä porukka jolla itsellään ei ollut mitään kosketuspintaa musiikin tekemiseen.
Toisaalta suomenmaassa on moni on aikoinaan aloittanut soittamisen ja bändihommat Hurriganesin innoittamana. Ja moni kitaristi nimen omaan Järvisen myötävaikutuksella.

Alpun äänen hallinta oli täydellistä. Sen takia Albert on vitun kova

Kyllähän tässä voisi kysyä myöskin, että ketä ROCK kitaristeja muita Suomessa on Järvisen lisäksi ollut? Hänen jälkeensä varmaan McCoy, mutta siinä ne sitten onkin.
Se, että tykkääkö joku näiden kahden herran soitosta tai muustakaan on jo toinen juttu sekin. Siis sellaisia rock-kitaristeja, että ne ovat tunnettuja ja vaikuttaneet muiden soittoon ja niidenkin elämään jotka ei itse mitään soita.
He kaksi ovat kuitenkin soitollaan ja muulla tekemisellään vaikuttaneet todella monen ihmisen elämään. Heidät tuntee/tietää sellaisetkin ihmiset, jotka eivät kummankaan musiikkia edes kuuntele.
Mccoyn jälkeen ei sitten ole oikeastaan Rock puolelta tullutkaan enää ketään. Nykyään on muusikot raittiita ja savuttomia kasvissyöjiä. Ei sillä, että viinanjuonti ja tupakan poltto tekisi kenestäkään parempaa soittajana tai muutenkaan. Kuitenkin sellaiset selkeästi perinteiset rockmuusikot ovat kuolleet tai hävinneet. Soittajat saattavat olla hyvinkin taitavia nykyään, mutta ulkoinen olemus on jo sellainen "anteeksi kun olen olemassa".
 
Nykyään on kanteleen soittokin enemmän rock tai punk kuin nämä idols kisojen "rock-muusikot", jotka ei osaa tehdä biisejä itse, eikä myöskään soittaa niin että se ketään kiinnostaisi(muutamilla soinnuilla voi jotakin osata kompata, jos sitäkään). Voi tietenkin olla, että levy-yhtiö tekee kaiken valmiiksi. Ei siis saa tehdäkkään mitään itse, eikä tarvitse ja sekin voi olla vain hyvä asia.

mpekkanen: Mccoyn jälkeen ei sitten ole oikeastaan Rock puolelta tullutkaan enää ketään. Nykyään on muusikot raittiita ja savuttomia kasvissyöjiä. Ei sillä, että viinanjuonti ja tupakan poltto tekisi kenestäkään parempaa soittajana tai muutenkaan. Kuitenkin sellaiset selkeästi perinteiset rockmuusikot ovat kuolleet tai hävinneet. Soittajat saattavat olla hyvinkin taitavia nykyään, mutta ulkoinen olemus on jo sellainen "anteeksi kun olen olemassa".
 
Musa on tietysti ihan erilaista mut eiköhän joku Alexi Laiho oo aika tehokkaasti jatkanut tota vaarallisen ja itsetuhoisen rock-elämän kunniakasta perinnettä. Ja siinä sivussa tietysti innostanut varmaankin saman määrän aloittelevia kitarastaroja kuin Pekka ja Antti yhteensä.

mpekkanen: Johonkin se kapinallisuus ja oikea rock ovat hävinneet. Nuoriso on nykyään konservatiivisempia kuin vanhempansa. Vanhemmat saattavat kuunnella Hurriganesia, Motörheadia jne. ja tenevat Yötä ja Paula Koivuniemeä. Hieman kyllä ihmettelen, mutta ei se mitään.
 
Sepäs olis kapinointia vanhempia vastaan luukuttamalla samaa musiikkia kuin vanhempansa.

Varmaan tässä on joku sukupolvien kuilu. Ei mulle ainakaan Hurriganesista tuu ensimmäisenä tuu mieleen mikään vaarallisuus tai kapinahenki niin paljoa kuin esim. röytäminen ja huono englanti.

Talvisodan päättyminen on ajallisesti lähempänä Roadrunnerin julkaisua kuin tämä hetki. Ei ihme että fabut on yhä poteroissaan ;)

Vessajono: Varmaan tässä on joku sukupolvien kuilu.
 
Näin varmaan on. Totta on sekin mitä mpekkanen sanoi, metallibändien ja iskelmäartistien käyttämät melodiat ovat samanlaisia, metallin soittajilla on vaan enemmän säröä kitaroissa.
 
Toki tehdään muunkin sorttista metallimusaa, mutta nuo löperöt melodiat uhmakkaan jymistyksen säestämänä välillä ihmetyttävät.
 
Menipäs ohi aiheen. Mutta siis, toki Remun ärhäkkä persoona oli merkittävä tekijä siinä, että Hurriganes aikoinaan nousi suosioon.

Kefiiri:
Mutta siis, toki Remun ärhäkkä persoona oli merkittävä tekijä siinä, että Hurriganes aikoinaan nousi suosioon.
 
Järvinen oli pelinappula Remun pelissä nimeltä Hurriganes.

Kefiiri: Toki tehdään muunkin sorttista metallimusaa
 
Kysymys kuuluukin, että miksi?

mpekkanen: Kyllä. Puhuinkin ROCK kitaristeista, jonka vielä isolla kirjoitinkin.
 
Johonkin se kapinallisuus ja oikea rock ovat hävinneet. Nuoriso on nykyään konservatiivisempia kuin vanhempansa. Vanhemmat saattavat kuunnella Hurriganesia, Motörheadia jne. ja tenevat Yötä ja Paula Koivuniemeä. Hieman kyllä ihmettelen, mutta ei se mitään.
 
Totta. Rock tosin lienee muuttunut vähemmän kuin ympäristö.
Ennen Suomi oli hyvin konservatiivinen. Jo Hurriganes loi siihen valtavan kontrastin.
Niin ison kontrastin, kuin kukaan uskalsi ajan henkeä vasten. Milliäkin rajumpi olisi viety mielisairaalaan. Hurriganeshan perustettiin vain muutama vuosi sen jälkeen kun Hannu Salama meinasi joutua vankilaan kuvattuaan rakastelua romaanissaan.
Presidentti armahti.
Nyt puuttuu se kontrasti rokkibändin ja ympäristön väliltä. Rokkibändi sulautuu täysin tapettiin liberaalissa maailmassa.
Nykyäänhän kapinaa on nimenomaan konservatiivisuus. Konservatiivisuus on rock.
Hurriganesin suurin pointsihan oli olla häpeämättömän amerikanmielinen tuon ajan Agit Prop-yhteiskunnassa. Se oli se kapina. Ajaa vittu vanhalla Cadillacilla, täysin röyhkeää. Nuoremmat eivät ymmärrä miten iso statement se oli silloin. Hurriganes oli oikeastaan ainoa bändi joka oli avoimesti jenkkijeejee 70-luvulla. Teddy ja rockabillyt tulivat sitten vuosikymmenen lopussa. Se oli se Ganesin markkinarako.

shuffle: Totta. Rock tosin lienee muuttunut vähemmän kuin ympäristö.
Ennen Suomi oli hyvin konservatiivinen.
 
Ja nimenomaan arvokonservatiivinen. Paheksuttavia asioita olivat mm. pitkät hiukset,farkut ja armeijan käymättä jättäminen oli Suuri Synti (tämä asenne tosin elää vieläkin osin).
 
Toisin kuin nykyisin annetaan ymmärtää kyse ei ollut vasemmistolaisuudesta tai kommunismista vaan ihan perinteisestä koti,uskonto,isänmaa tyypin konservatiivisuudesta. Rock tosin tuomittiin vasemmalla osin kapitalistisena kaupallisena hapatuksena ja oikealla nuorison moraalia rappeuttavana kommunistien salajuonena.

shuffle: Totta. Rock tosin lienee muuttunut vähemmän kuin ympäristö.
Ennen Suomi oli hyvin konservatiivinen. Jo Hurriganes loi siihen valtavan kontrastin.
Niin ison kontrastin, kuin kukaan uskalsi ajan henkeä vasten. Milliäkin rajumpi olisi viety mielisairaalaan. Hurriganeshan perustettiin vain muutama vuosi sen jälkeen kun Hannu Salama meinasi joutua vankilaan kuvattuaan rakastelua romaanissaan.
Presidentti armahti.
Nyt puuttuu se kontrasti rokkibändin ja ympäristön väliltä. Rokkibändi sulautuu täysin tapettiin liberaalissa maailmassa.
Nykyäänhän kapinaa on nimenomaan konservatiivisuus. Konservatiivisuus on rock.
Hurriganesin suurin pointsihan oli olla häpeämättömän amerikanmielinen tuon ajan Agit Prop-yhteiskunnassa. Se oli se kapina. Ajaa vittu vanhalla Cadillacilla, täysin röyhkeää. Nuoremmat eivät ymmärrä miten iso statement se oli silloin. Hurriganes oli oikeastaan ainoa bändi joka oli avoimesti jenkkijeejee 70-luvulla. Teddy ja rockabillyt tulivat sitten vuosikymmenen lopussa. Se oli se Ganesin markkinarako.
 
No ei se nyt ihan noin kuitenkaan mennyt. Katseltiin niitä jenkkisarjoja telkustakin jo silloin, ei nuorisoa hirveästi mikään Agit Prop kiinnostanut.

antnis: No ei se nyt ihan noin kuitenkaan mennyt. Katseltiin niitä jenkkisarjoja telkustakin jo silloin, ei nuorisoa hirveästi mikään Agit Prop kiinnostanut.
 
No kyllä se pitkälti juuri noin meni. Vasemmisto oli iso juttu tuolloin parikymppisten keskuudessa, joihin se Agit Propkin lukeutui. Oli vaikka mitä liikettä ja kouluneuvostoa.
 
http://www.koulukino.fi/?id=1940

shuffle: --- Hurriganeshan perustettiin vain muutama vuosi sen jälkeen kun Hannu Salama meinasi joutua vankilaan kuvattuaan rakastelua romaanissaan.
Presidentti armahti.
---
 
Sen verran pitää kommentoida, että Salama tuomittiin vuonna 1966 jumalanpilkasta Juhannustanssien henkilöhahmon suuhun kirjoittamastaan pilkkasaarnasta - ei naimisen kuvaamisesta.
 
Hurriganesin mahdollinen "yhteiskunnallinen statement" meni ainakin minulta täysin ohi, todennäköisesti suurimmalta osalta nuorisoa.