Kitarat: kitarakamat ›

käsi: x-files juttua. Kitara jota ei ole olemassa, ainakaan "virallisesti"... anteeksi offtopic.
 
Mahtaako muuten olla kovin yleistä että kitara joka ei ole olemassa päätyy myyntiin? vai leviääkö ne enemmänkin työntekijöiden/suunnittelijoiden toimesta kun niitä pölyttyy liikaa varastossa.
 
Onhan noita juttuja tapahtunu, siis lukuisilla valmistajilla.. ;)
Tässä ei kuitenkaan käsittääkseni oo sillä tavalla "mystiikkaa", että olis ihan one-off kitarasta kyse, vaan mitä tuost Hasenobun mailista käsitin, noita tehtiin "reilusti". Eli ei ole kaiketi mikään "suurharvinaisuus". Siitä viittais se(kin) että noita on riittänyt Japaniin (se kirja!), Suomeenkin ja varmasti myös Jenkkiläänkin.
Homman nimi oli luultavimmin se, että 1969 Gibsonin tytäryhtiö Epiphone, Inc. seuras muitten jälkiä ja ryhtyi kitaranvalmistukseen itäisillä mailla. Niinkuin Martin Sigma-brändillä ja Fender Squierilla. No, itämaan soitinvalmistuksesta on ollut paljonkin juttua, sehän toimii siten, että markkinoija ja sen tuotemerkin haltija valmistuttaa ko. merkin soittimet joko yhdellä tai useammalla soitintehtaalla. Se soitintehdas sitten annetun tehdashintaraamin puitteissa tekee soittimet. Tehtaan alaisuudessa voi lisäks olla sellaisia gaichuu-nimellä tunnettuja "aliurakoitsijoita" jos tarpeen.
Alkuvaiheessa siis Epiphonet teki Matsumoku-tehdas, syytä siihen, miksi noihin runkoihin istutettiin Aria-brändätty Telekaula ei varmaan kukaan tiedä.. =)
Noita "kitara jota ei ole olemassa" -ilmiöitä tunnetaan sähkösoittimien historiassa useita ja monenmoisia. Osa on "tilaustöitä", osa sitten jotain prototyyppejä tai vastaavia. Tilaustyöt on joko asiakkaan tilaamia (Customshop-kamaa), firman itsensä "tilaamia", yleensä jotain mainos- tai messutarkoituksiin tehtyjä ns. "showstoppereita", tai sitten jollekin tietylle kohderyhmälle annettuja/myytyjä esisarja- tai muita kehitysmalleja. Ihan perus prototyyppejäkin on lähteny tehtailta liikenteeseen.
Jotkin firmat saattavat noita myydä ihan "julkisesti", tai sitten niitä menee henkilökuntakaupalla tai muuten rajatulle "asiakaskunnalle".
Esimerkiks mun omakuvissakin näkyvä PTG -Gibson on sellainen, ettei se oo ihan "soitinkauppakamaa", vois sopia tuonne "kehitysmalli"-kategoriaan, tahi esittely- ja pr-puolelle.
Historia tuntee myös noita prototyyppejä tms. jotka on vaan "kadonnu" tehtaalta tavalla tahi toisella tavalla, ja sitten ilmestyneet myyntiin. Gibsonilla noita kutsuttiin karjapaimentyyliin nimellä "Maverick"..
 
Tuossapa sitä selvitystä ei-katalookimallien mahdollisista esiintymisistä..
Pikku lisäyksenä vielä, että tuolla Ibanez-foorumillakin on melkoisen pitkä säie joka käsittelee sellaisia malleja jotka eivät esiinny yhdessäkään katalookissa, ettei se Japanissa mitenkään tavatonta ole, etteikö tuollanenkin Matsumoku/Epiphone/Aria Wilshire-project sekaan mahtuis.