Yleistä keskustelua musiikista ›

Kun kaikki aina puhuu jostain rokista niin kerran kuuntelin ja nyt voin puhua siitä kun tiedän mitä se on.

M-Juhana: Vaihda töitä. Ei töissä tartte olla tylsää.
 
Todennäköisesti missä tahansa muussa työssä ois monin verroin tylsempää. Ei nimittäin puutu tilanteita tai juonenkäänteitä - saati moniulotteisia henkilöhahmoja.

jukkajylli: Ihan semmonen odotettavissa oleva kommentti iPad-kitaristilta..
 
kaunista, upeaa

En kuuntele sivistyksen vuoksi, mutta kun duunissa on sellainen iskelmäterroristi joka pirulaut vaihtelee töihin tullessaan radioon aina jonkun helvatan humppa kanavan tai teiniteknohumppajumputus kanavan ja vetoaa siihen että pitää kuunnella monipuolista renkutusta. Mutta kaskummaa, ikinä ei radiosta löydy sellaista kanavaa joka soittaisi ronskimmalla otteella veivattua meninkiä. Voi jeeveli!!!

Kellarikitaristi: En kuuntele sivistyksen vuoksi, mutta kun duunissa on sellainen iskelmäterroristi joka pirulaut vaihtelee töihin tullessaan radioon aina jonkun helvatan humppa kanavan tai teiniteknohumppajumputus kanavan ja vetoaa siihen että pitää kuunnella monipuolista renkutusta. Mutta kaskummaa, ikinä ei radiosta löydy sellaista kanavaa joka soittaisi ronskimmalla otteella veivattua meninkiä. Voi jeeveli!!!
 
Onks se vanhempi kun sinä? Onko sillä joku asema? Oletko kermaperse?
 
Voi jeeveli!!!
 
Vastasi kyllä.

En kuuntele tylsää musiikkia sivistyksen vuoksi. Kun en musiikilla leipääni kuitenkaan tee niin ei tarvitse.

Juu, olen myös munaton, saamaton, epäpätevä ja syntynyt peukalo keskellä kämmentä. Niin ja lukihähriötä ei saa unohtaa:D
 
E. Haa...tajusin juuri tehneeni sen mitä en ajatellut ikinä tapahtuvan. Olen soitellut poskeani anonyymisti internaitin keskustelu palstalla. Kaikenlaista sitä pitääkin mennä tekemään. Tuli ansaitut kermaperseet kiitos siitä.

Presidentti: En kuuntele tylsää musiikkia sivistyksen vuoksi. Kun en musiikilla leipääni kuitenkaan tee niin ei tarvitse.
 
Kannattaisi joskus kokeilla. Itse vaivaan sämpylätaikinan levykokoelmani päällä. Taikinaa kohotan vetämällä laukkakomppia taikinakulhon vieressä. Myös bassolla tarpeeksi ison vahvistimen kanssa voisi saada taikinan resonoimaan sopivasti, uskoisin.

Olen selättänyt monta musiikillista vihollistani pakottamalla itseni kuuntelemaan niitä. Onneksi.

Juu, olen kuunnellut paljon tylsää musiikkia, ihan vaan, että miksikäs tämä nyt on taas niin suosittua maailmalla. Osa bändeistä saakin jäädä unholaan uskomattomana paskeena, mutta onpahan tullut joitakin bändejä jäädäkseen mun hyllyyn. Noin niinkuin esimerkiksi Pink floyd.

Kerran kokeilin kuunnella Spotifystä Paradise Lostia, Type of Negativea ja mitä näitä 90-luvun angstibändejä olikaan. Eipä siitä mitään tullut. Sitten jatkoin Chick Corean kuuntelemista.

Nuorena herkkähipiäisenä Kissankultaa kävi suuresti hermoille (soi alvariinsa radiossa), mutta sitten otin siitä niskaotteen kuuntelemalla sen läpi helvetin lujalla. Myöhemmin havaitsin, että Ruohosen veljekset ovat ihan symppiksiä ammattimiehiä.
Kuuntelin sen juuri tuubista ja sovitus on ihan kiva sekä idea ulkoisen kauneuden pettävyydestä sopii nykyaikaankin.
 
Vuosikymmenet touhuilin omassa pimeässä nurkassanii kunnes uusien isojen ja ilkeiden työkavereiden vuoksi sekä kaupallisen radiotoiminnan voimistumisen myötä jouduin kuuntelemaan päivittäin Enter Sandmanin, Thunderstruckin, Ace Of Spadesin, etc.. Tuolloin tuli hankituksi Black Album, mitä musiikkituttu ihmetteli kovasti, mutta totesin silloin:" Vihollinen täytyy tuntea."
Tällä periaatteella on tsekattu lähes kaikki mnetin musiikkivinkit avoimin mielin ja monta varsin erikoista artistia tai tyyliä on tullut tutuksi kuten Coldplay, Nickelback, Radiohead, Muse, Geddy Leen ääni, indierock, matikkametalli, violent grindcore necrophilia metal, djent, jazzmiehen tuplabasarikoulu jne..
 
Edellisen kappaleen jälkeen aloinkin pohtia, että onko moisessa yleiskiinnostuksessa mitään järkeä, ajan tuhlausta, parempi keskittyä vain omiin ympyröihinsä, vaikka toisaalta on kiva seurata Metallica-keskustelua kun tietää kuka on Hetukka, miksi Kirkki on niin vihattu tai wahattu, mitä on mörkökävely, miksi St. Anger on rumpusoudeiltaan parempi kuin Kill 'Em All.

Kyllä tulee jonkin verran kuunneltua, siis jotakin mikä on omasta mielestä "tylsää", mutta voi toki olla jonkun toisen musiikillinen taivas.
 
Syynä on ihan yksinkertaisesti halu löytää itselle uusia ja hyvältä kuulostavia artisteja/bändejä. Vaikka tulee esim. 80-90% ajasta "tylsää" musiikkia korville, niin ne löytyvät kultajyvät maksavat vaivan ja ajan takaisin, korkojen kera.
 
Joskus on myös halua sivistää itseään jonkin paljon hehkutetun tai "legendaarisen" artistin tai levytyksen osalta. Aika usein saa havaita, että eipä kyseessä ole minun juttuni. Ja silloinhan on tullut kuunnelleeksi jotakin "tylsää" - mutta ei kuitenkaan umpitylsää.
 
Mikään genre, ulkomusiikillinen seikka, kaupallisuus/epä-kaupallisuus, taide/viihde, mainstream/alternative, tms. näkökulma ei määrittele minulle mikä on hyvää musiikkia. En tietenkään ole ennakkoluuloista täysin vapaa ja joskus joku lopulta hyväksi havaitsemani juttu on ensin herättänyt itsessäni jonkinlaista vastustusta, jostakin hyvin epämääräisestä tai jopa täysin tuntemattomaksi jääneestä syystä.

Joskus on myös halua sivistää itseään jonkin paljon hehkutetun tai "legendaarisen" artistin tai levytyksen osalta. Aika usein saa havaita, että eipä kyseessä ole minun juttuni. Ja silloinhan on tullut kuunnelleeksi jotakin "tylsää" - mutta ei kuitenkaan umpitylsää.
 
Juuri näin. Ja lisäksi omat loputtomat tutkimusmatkat genrerajoista täysin piittaamatta.
 
Viime talvena tuli hurahdettua (kirkko)kuoro-kamaan, ja siinä menossa jos missä törmää kaameaan matskuun. Erilaisten pyhien aikana radioidaan pro-kuorojen keikkoja, komeeta. Seassa sitten vähemmän komeeta noin musiikillisesti.
Yhtään kuorolevyä ei ole, luotan tuuriin ja radioon.

Tylsää ei kyllä kauhiasti pysty. Paskaa kyllä, jos vaikuttaa siltä, että vika on mun pään välissä eikä biisissä. Joskus jotain naksahtaa ja alkaakin kuulostaa hyvältä.

Tykkään joistain barokinaikaisista esim. Buxtehuden ja Pachelbelin urkupiiseistä, mutta! Menivät mokomat tekemään urkupiisejä aivan vitusti, ja suurin osa niistä on tylsiä. Monta levyllistä joutuu kuuntelemaan läpi että löytyy pari hyvää. Yleensä hieman auttaa kun ei kuuntele mitään duurissa sävellettyjä ollenkaan, ne ovat paskoja.