Rummut: rumpukamat ›

Toki huomasin sun otsikon ja aihepiirin, mutta halusin vähän kommentoida näin koska monelle aloittelevalle rumpalille tällainen vakavamielinen ja ehkä vähän jopa karu tekstisi saattaa aiheuttaa jopa "siipien katkeamisen" koko harrastukselta. ei lienee tarkoitus?
 
En todellakaan halua saada rumpaleita heittämään kapuloita nurkkaan, vaan päinvastoin. Etenkin liian monimutkaisten asioiden ahnehtiminen aiheuttaa ähkyä, missä asiat jäsentymättöminä ja ei-masteroituina saavat nuoren kaverin turhautumaan ja miettimään koko soittoharrastuksen mielekkyyttä.
 
Itse aikani yritin onnistua soittamaan koko Rushin, Yesin, Anthraxin ja Metallican tuotannon harjoittelematta yksinäni - eihän siitä mitään tullut. Pelastajakseni tuli ammatinvalintakysymystä pyöritellessäni musiikkikoulu ja ensimmäinen opettajani Tauno Räsänen, joka ohjasi minut rumpujensoiton kulttuuriin ja kärsivällisyyteen treenitulosten pikavoiton tavoittelussani. Ennen Räsästä en antanut arvoa edes Phil Ruddille saati John Robinson Jr:lle; tuli kavuttua jalavaan haitari kompassina. Menin rumputunneille vasta 21-vuotiaana ja nyt 35 olen onnellinen ammattimuusikko ja Pop & Jazz konservatorion vakinainen opettaja! Kannattaa ottaa opikseen omista virheistä ja myöntää puutteet, jotta välitön suhde säilyy pihviin: musiikkiin.
 
Todellakin jos tuntuu siltä, että kritiikkini kuulemaani kökköräpellystä kohtaan olisi henkilökohtaisen musiikkimaun naljailua, on olettamus täydellisen väärä. Jos siivet katkeavat näin helposti, ei elämä tule todellakaan olemaan helppoa muillakaan elämän saroilla, sillä takkiin tulee säännöllisesti tahtoi sitä tai ei. Vastoinkäymisistä oppii ja samaan vastoinkäymiseen vain typerys törmää toistamiseen. Vain itseriittoinen omasta mielestään oikeassa oleva "täydellisyys" on niin urpo, ettei myönnä koskaan olevansa väärässä.
 
Mottona voisin sanoa: ensitreffit, seurustelu, kihlat ja naimisiin - peruskomppi, treenaaminen, omistautuminen ja unelman toteutuminen.

Tästä oli mulle se hyöty, että huomasin olleeni jo viikkoja sivuilla, joiden aktiivi-kävijöillä on niin erilainen käsitys musiikista kuin itselläni, että kulminaatiopiste lienee saavutettu; kiitos muusikot!

Tästä oli mulle se hyöty, että huomasin olleeni jo viikkoja sivuilla, joiden aktiivi-kävijöillä on niin erilainen käsitys musiikista kuin itselläni, että kulminaatiopiste lienee saavutettu; kiitos muusikot!
 
Minä en ymmärtänyt tätä tekstiä: positiivista vaiko negatiivista??

Olvekopo on kokonaiset kaksi ja puoli kuukautta jaksanut seurata rumpumaailmaa. Nyt häntä on loukattu ja haluaa pois kyydistä. Tuommoisella kärsivällisyydellä ja itsetunnolla varustettu kaveri ei koskaan tule pärjäämään ilman asenteenmuutosta.
 
Sinua ei kukaan ole arvostellut, mutta arvosi ja asenteesi ovat ristiriidassa keskustelun yleisen linjan kanssa. Ehkä olet niitä, joiden mielestä totuus piilee omien korvien välissä, etkä halua kuulla muiden ajatuksia.

Itse en välitä yhtään noista poppi/jatsi jutuista...samoin mut saa sekaisin puhumalla 32-osiksi käännetyistä septoleista potenssiin kvintoli...
 
Riittää, kun osaan soittaa sen mitä itse haluan...eikä se tee musta (ainakaan tietääkseni) huonompaa ihmistä täällä gurujen joukossa...
 
Keikkaakin on vaatimattomilla taidoilla heitetty useampia vuosia, joten olen tyytyväinen...

Itse en välitä yhtään noista poppi/jatsi jutuista...samoin mut saa sekaisin puhumalla 32-osiksi käännetyistä septoleista potenssiin kvintoli...
 
Riittää, kun osaan soittaa sen mitä itse haluan...eikä se tee musta (ainakaan tietääkseni) huonompaa ihmistä täällä gurujen joukossa...
 
Keikkaakin on vaatimattomilla taidoilla heitetty useampia vuosia, joten olen tyytyväinen...
 
Kommenttisi tähän keskusteluun on mahdollisimman turha. Lukijoita tuskin kiinnosta se, ettei sua kiinnosta pop/jazz-musiikki. Koska et ole aikeissakaan pyrkiä opiskelemaan musiikki, niin kannattaa pitää rakentavat kommenttisi omana tietonasi.

Arvon holmi. Olen seurannut rumpumaailmaa huomattavasti yli 2,5kk. Tosin se on todettava, että vuonna 1978 en ollut edes syntynyt.

Koska et ole aikeissakaan pyrkiä opiskelemaan musiikki, niin kannattaa pitää rakentavat kommenttisi omana tietonasi.
 
Jos tämä olisi telkkarissa, niin tässä olisi melko piipisti piippiä...
 
Meinaatko, että kun en ole kiinnostunut jazzista, niin musta ei ole tällä palstalla neuvomaan ja arvostelemaan muita? Ilman koulutusta olen nolla...?
 
Täällä on niitäkin, jotka suorastaan inhoavat jazzia, mutta rakentavaa keskustelua saadaan silti aikaan.
 
Voisin sanoa muutakin, mutta joku voisi suuttua, joten jätän ainakin tältä osin tämän threadin tähän...

...Mottona voisin sanoa: ensitreffit, seurustelu, kihlat ja naimisiin - peruskomppi, treenaaminen, omistautuminen ja unelman toteutuminen.
 
Hehee, sulta mä olisin odottanut aivan toisenlaisia vertauksia:)

Hehee, sulta mä olisin odottanut aivan toisenlaisia vertauksia:)
 
En halua joutua pannaan ;)

Tässä keskustelussa oli kysymys koulutukseen pyrkimisestä PJK:oon, eikä siitä kiinnostaako jotakuta jazz.
 
Ja mie halusin tuoda sen seikan esiin, että ilman pop/jazz-konsan suorittamistakin pärjää alalla hyvin...
 
Ja voimpa hyvinkin lähteä esim opistoon opiskelemaan pop-linjalle...
 
Viikingarna: Framåga låtar vol 19
 
Tätä en ole kuullut, mutta Vikingarna - Kramgoa låtaria olen kuunnellut. Hyvää musiikkia...
 
Mutta jatkakaa keskustelua pop/jazz-konsasta...minä jatkan muualla...

Menin rumputunneille vasta 21-vuotiaana ja nyt 35 olen onnellinen ammattimuusikko ja Pop & Jazz konservatorion vakinainen opettaja!
 
Toi on tosi hienoa. Itse tulee välistä mietittyä, että onko sitä itse liian "myöhään" liikkeellä kun itsekin aloitin musanopiskelun n.20-vuotiaana.
 
Mottona voisin sanoa: ensitreffit, seurustelu, kihlat ja naimisiin - peruskomppi, treenaaminen, omistautuminen ja unelman toteutuminen.
 
Näinhän se menee.
 
Anal Cunt: I like it when You die
:) Rok rok

Tässä keskustelussa oli kysymys koulutukseen pyrkimisestä PJK:oon, eikä siitä kiinnostaako jotakuta jazz.
 
*Brzzzt* Error. Tietysti paha mennä neuvomaan keskustelun aloittajaa, mutta minusta tässä on kyse oikeastaan paljon suuremmista asioista kuin yhdestä popjazzmestasta ja sen pääsykokeista.
 
Kyse on juuri siitä mikä fiilis minullakin on ollut jo vähän aikaa: rumpujen soitossa on vähän painopiste siirtynyt yhtyesoitosta ja pohjan luomisesta (time, groove etc.) tekniseen kikkailuun ja nopeuteen sekä kamafetismiin. Ja asenne selvästi tuntuu leviävän ja tuloksena on tätä turhaa kolaamista ja epämusikaalista soittoa. Ei ole hyvä rumpali, jos ei yritä touhottaa koko ajan täysillä. Samaa löytyy ihan yhtä paljon kitaristeista ja basisteista.
 
Ja Alphalla on mielestäni myös aika oleellinen pointti: tekniikka yms. ovat uskomattoman hienoja asioita jne. mutta eivät ne minusta ketään autuaaksi tee. Pääasia että on hauskaa ja on mies paikallaan. Se mitä vaaditaan riippuu myös siitä, mitä pitää soittaa. Tunnen itseoppineita ja opetusta (Popjazz ja muualla) saaneita rumpaleita ja kummassakin kastissa on hyviä ja huonoja rumpaleita. Tärkein ominaisuus on pään sisällä.
 
Eikös kyseessä kuitenkin ollut perusopetuksen pääsykokeet ja PJK:n nettisivujen mukaan "Pop & Jazz Konservatorion perusopetus tarjoaa oppimisympäristön harrastetavoitteiselle musiikinopiskelulle." Siis "harrastetavoitteiselle".
 
Sanonko vähän ilkeästi, jos minusta suomen isomman kevyeen musiikkiin keskittyneen oppilaitoksen pitäisi oikeasti keskittyä kaikkiin tyylilajeihin eikä vaan pop/jazz -genreen. On tietysti eri asia miten asiat *opetetaan*, mutta jos nuori sankari haluaa saada opetuksensa heavypainoitteisesti, niin miksi hän ei sitä voisi saada. Rokista AC/DC:n kautta hiljalleen tuplabassarointiin ja Dream Theathreen. Samalla tietenkin muittenkin genrejen perusteita. Miksi ei? Vai onko se jo mahdollista?
 
Itse en ole todellakaan mikään hyvä rumpali teknisesti, mutta ihan kivasti on mennyt. Ainakin maku on kohdallaan ja absolluutisen hieno :-) Ajattelinpa muuten tässä mennä ensimmäiselle rumputunnille. 36 vuotiaana. On se hienoa, täytyy vielä hakea sopiva opettaja...

Ja Alphalla on mielestäni myös aika oleellinen pointti: tekniikka yms. ovat uskomattoman hienoja asioita jne. mutta eivät ne minusta ketään autuaaksi tee. Pääasia että on hauskaa ja on mies paikallaan.
 
Tätä juuri yritin hakea. Jos soitto ei toimi, niin turha niihin seinällä roikkuviin viiteen pop/jazz-konsan ja kuuden sibelius-akatemian todistuksiin on turvautua...

Ja mie halusin tuoda sen seikan esiin, että ilman pop/jazz-konsan suorittamistakin pärjää alalla hyvin...
 
Ja voimpa hyvinkin lähteä esim opistoon opiskelemaan pop-linjalle...
 
Hmm... Niin tässä jo on todettu monta kertaa, että "kyllähän sitä pärjää, ja voi oppia kaikki asiat ihan itsekseenkin, mutta miksi valita se pidempi tie kun nopeamminkin pääsisi perille?"
 
Ja tuo "ilmankin pärjää" asenne kertoo vaan siitä sinun opistojen väheksymisestä, niin kuin ne olisi jotain pahoja ei-musiikkiin liittyviä laitoksia. Ilmeisesti sitä mitä ei tunne pelottaa.

Ja tuo "ilmankin pärjää" asenne kertoo vaan siitä sinun opistojen väheksymisestä
 
En missään nimessä niitä väheksy, mutta ainakin omalla kohdalla olen osannut kaiken tarvittavan ilman hienoa todistusta.
 
niin kuin ne olisi jotain pahoja ei-musiikkiin liittyviä laitoksia. Ilmeisesti sitä mitä ei tunne pelottaa.
 
Juurihan ylempänä mainitsin, että voisin toki lähteä opiskelemaan. Ja mikähän mua pelottaisi? Hassua...

Eipä tota Progea kannata haukkua sen takia, että muutamat surkeat 13-vuotiaat wannabe-rumpalit eivät osaa sitä soittaa. Mielestäni proge on harvinaisen monipulista ja kehittävää musiikkia vai onko joku musiikillisessä mielessä Dream Theateria ja Mike Portnoyta sekä muita alan taitajia vastaan.
 
Mielestäni on hyvä aloittaa hevimusiikilla, koska siitä saa hyvän pohjan rumpujen soittamiseen. Tai voihan sitä tietysti aloittaa jotakin humppaakin soittamaan, mutta ei siinä kyllä paljon kehity. Loppupeleissä humppa on mielestäni ainakin yhtä vaikeata soittaa kuin joku Stratovarius, ainakin se on vaikeampaa saada svengaamaan ja herkkyyttä tarvitaan enemmän.
 
Kyllä tuollaisten kolmetoistavuotiaiden musiikkimaku avartuu ja mielenkiinto erilaisia musiikki- ja soittotyylejä kohtaan avartuu jos he jaksavat soittaa ja kuunnella monipuolista musiikkia. Ei kannata tuomita heitä tuossa iässä.
 
Eikä tuo kaikki tekniikka niin hienoa ole. Mielestäni esim. Iron Maidenin musiikki on helkkarin hyvää ja svengaavaa musiikkia, eikä se ole kovin monimutkaista.
 
Tietääkseni PJK:sta saa ikäänkuin ammattimuusikon paperit (korjatkaa jos olen väärässä), jonka jälkeen voi soittaa ihan mitä vaan. Ja eikös siellä opeteta musiikkityylejä laidasta laitaan? Itseänikään ei jazz-musiikki kauheasti kuunneltavana musiikkina kiinnosta, koska se on suurelta osin improvisoitua, ja silti pääsin tänä keväänä Pirkanmaan musiikkiopistoon. Arvostan loistavia muusikoita ja jazzista saa kyllä uusia ideoita. Monipuolisuus on mielestäni hyvä asia, joskaan ei pakollinen. Tosin ei sekään auta mitään jos ei pysy timessä.
 
Vielä olisi miljoona aisaa sanottavana, mutta kun ne eivät mahdu tähän.

Eipä tota Progea kannata haukkua sen takia, että muutamat surkeat 13-vuotiaat wannabe-rumpalit eivät osaa sitä soittaa. Mielestäni proge on harvinaisen monipulista ja kehittävää musiikkia vai onko joku musiikillisessä mielessä Dream Theateria ja Mike Portnoyta sekä muita alan taitajia vastaan.
 
Mielestäni on hyvä aloittaa hevimusiikilla, koska siitä saa hyvän pohjan rumpujen soittamiseen. Tai voihan sitä tietysti aloittaa jotakin humppaakin soittamaan, mutta ei siinä kyllä paljon kehity. Loppupeleissä humppa on mielestäni ainakin yhtä vaikeata soittaa kuin joku Stratovarius, ainakin se on vaikeampaa saada svengaamaan ja herkkyyttä tarvitaan enemmän.
 
Kyllä tuollaisten kolmetoistavuotiaiden musiikkimaku avartuu ja mielenkiinto erilaisia musiikki- ja soittotyylejä kohtaan avartuu jos he jaksavat soittaa ja kuunnella monipuolista musiikkia. Ei kannata tuomita heitä tuossa iässä.
 
Joo kyllähän ammattimuusikot välillä unohtavat että nuo 13v:aat yleensä soittavat aivan vaan omaksi iloksi ja eivätkä todellakaan ajattele edes mitään ammattimuusikon uraa. Mutta tietysti nyt ei puhuttu mistään peräkylän musakoulusta, niin hakijoilta voi myös vaatia jo tuossa vaiheessa paljon.

En missään nimessä niitä väheksy, mutta ainakin omalla kohdalla olen osannut kaiken tarvittavan ilman hienoa todistusta.
 
Juurihan ylempänä mainitsin, että voisin toki lähteä opiskelemaan. Ja mikähän mua pelottaisi? Hassua...
 
Ei siinä todistuksessa mitään hienoa ole, se vaan mahdollistaa ammattimaisen työntekemisen tietyissä paikoissa. Ilmeisesti itselläsi on erilaiset päämäärät elämässäsi (tai kuten sanoit, osaat jo kaiken tarvitsevasi), mutta äläpä kirjoittele vähättelevään sävyyn musakoulutuksesta, kiitos.