Kitarat: kitarakamat ›

milahtee: Monet soittajat suhtautuvat intohimoisesti saundiinsa, koska kyse on oman äänen etsimisestä ja löytämisestä. Monesti soittimen kanssa puljatessa ja eri muutujia vaihtaessa erot ovat pieniä mutta korvin kuultavia tai soittotuntumaan vaikuttavia. Voidaan perustellusti kysyä, mitä merkitystä moisella on, koska noin pienet erot eivät todennäköisesti välity kuulijalle siinä ympäristössä, missä musiikkia kuunnellaan. Paras perustelu asian tärkeydelle on se, että jos nämä asiat ovat soittajalle tärkeitä, ne vaikuttavat hänen soittoonsa joko negatiivisesti tai positiivisesti.
 
Ei nyt liity ihan suoraan topiikkiin, mutta ei tainnut mennä täysin ohi.
 
Plussaa +++
 
Ja eiköhän suurin osa tännekin kirjoittelevista ole niitä ns. makuuhuonekitaristeja, jotka soittelevat yksinään. Silloinhan millään muulla kuin sillä omalla fiiliksellä ei ole mitään merkitystä, koska ei ole tilannetta, jossa "yleisö ei huomaa eroa".
 
Vai kirjoitteleeko tänne tosiaan pelkästään levyttävät ja vain yleisölle soittelevat artistit?

Seba: No joko täällä ollaan päästy tulokseen että puut on lähinnä ulkonäkö-, paino-, työstettävyys-, hinta-, soundi- ja mojoseikka?
 
Jep.
 
Täyterölö...

Laulava Kylätohtori: soundi-
 
Jep.
 
Täyterölö...
 
Onhan siinä hienoista sävyeroa saundissa testien mukaan juu, mutta niin pieni että käytännössä sähköillä vedettäessä sillä ei ole juuri merkitystä.

Seba: Onhan siinä hienoista sävyeroa saundissa testien mukaan juu, mutta niin pieni että käytännössä sähköillä vedettäessä sillä ei ole juuri merkitystä.
 
Joo, se oli ihan vaan olevinaan vitsi. En ota kantaa siihen, onko puilla merkitystä toneen vai ei....

Ja jos puut eivät vaikuta, päädytään myös siihen tulokseen, ettei kitaroissa ole hyviä tai huonoja yksilöitä, kun kaikki on mikeistä ja raudoista kiinni. Menee varmaan myyntipuheet uusiksi ;-)

azlag: Niin, vaan sitä psykoakustiikkaan - sekä suoraa että välillistä - perustuvaa tärkeyttä soittajalle voisi leikata aimo siivun pois niin saattaisi kummasti helpottua sen täydellisen soundin löytäminenkin. Mitä vähemmän muuttujia, sitä parempi. Uskoisin että ehkä jo parin kymmenen vuoden ajan - mikkikehityksen myötä - puun merkitys on ollut häviävän pieni / merkityksetön.
 
Vaan kun reilut 60 vuotta kitaristien kollektiiviselle tajunnalle on iskostettu että sähkökitaran soundi perustuu pohjana käytettyyn puuhun niin onhan siitä aika vaikeaa vääntäytyä irti, itse kunkin.
 
Miksi sitä psykoakustiikka pitäisi saada pois? Eikö se ole pääasia, että jokainen on onnellinen tahollaan. Jos haluaa uskoa, että 400 euron tubescreamer on parempi kuin 70 euron vastaava, niin mitä väliä.
 
Samaa paskaahan se on jokaisella elämän osa-alueella. Koko ihmisen toiminta on varsin irrationaalista. Siksihän sitä on niin vaikea ennustaa esim. markkinointimielessä, koska logiikan ja järjen lait ei päde.
 
En ymmärrä, mikä ihme missio osalla jengillä on "tuoda järki" mukaan kitarakamaharrastukseen? Jätän spekulaatiot väliin ja totean vain, että se se vasta järjetöntä onkin. Ei tule koskaan onnistumaan, ihminen nyt vain on sellainen. Mojo ja käärmeöljy jyllää niin kitarakamoissa kuin kaikessa muussakin nyt ja tulevaisuudessa.
 
Omaan päähäni ei ainakaan ole iskostettu yhtään mitään. Itse olen vain soitellut välittämättä soundista, puista tai yhtään mistään sen enempiä. Vasta mnetissä törmäsin näihin soundin hienouksiin ja ajatukseen, että puilla edes voisi olla jotain merkitystä. Aikaisemmin tuollainen käynyt mielessäkään...
 
e. taitaa olla niin, ettei osa jengistä edes tajua, miten "järjettömästi" käyttäytyvät muilla osa-alueilla, vaan kuvittelevat tekevänsä päätökset järjen avulla. Jos näin, niin siinä tapauksessa kannattaa keskittyä miettimään omaa käytöstä, eikä yrittää muutta toisten ajatusmaailmaa...

milahtee: Monet soittajat suhtautuvat intohimoisesti saundiinsa, koska kyse on oman äänen etsimisestä ja löytämisestä. Monesti soittimen kanssa puljatessa ja eri muutujia vaihtaessa erot ovat pieniä mutta korvin kuultavia tai soittotuntumaan vaikuttavia. Voidaan perustellusti kysyä, mitä merkitystä moisella on, koska noin pienet erot eivät todennäköisesti välity kuulijalle siinä ympäristössä, missä musiikkia kuunnellaan. Paras perustelu asian tärkeydelle on se, että jos nämä asiat ovat soittajalle tärkeitä, ne vaikuttavat hänen soittoonsa joko negatiivisesti tai positiivisesti.
 
Ei nyt liity ihan suoraan topiikkiin, mutta ei tainnut mennä täysin ohi.
 
Tämä on erittäin olennainen seikka ja hyvä huomio. Kysehän onkin siitä että se fokus pysyy kohdallaan. Ei se "omaääni" löydy kaupasta, vaan niillä vehkeillä pitää soittaa. Minä tietenkin peilaan omat ajatukseni omiin kokemuksiini ja juuri omasta kokemuksesta puhun, kun viittaan siihen miten helppoa tavaroiden ihmeelliseen taikamaailmaan on eksyä ja kuinka houkuttelevaa on ulkoistaa ne soundikysymykset vehkeistä lähteviksi ja turhautumat purkaa marssimalla kauppaan ostamaan jotakin kallista, joka saa hetkeksi unohtamaan oman vajavaisuuden tuntemaan tyydytystä siitä että "etsii omaa soundiaan".
 
Puhun siis itsestäni ja kokemuksestani. jos juku samaistuu tällaisiin ajatuksiin, niin miettikääpä asiaa. Jos et samaistu, niin ohittakaa nämä minun kommentit turhautuneen kotirouvan joutavana narinana :-).

Laulava Kylätohtori: Miksi sitä psykoakustiikka pitäisi saada pois? Eikö se ole pääasia, että jokainen on onnellinen tahollaan. Jos haluaa uskoa, että 400 euron tubescreamer on parempi kuin 70 euron vastaava, niin mitä väliä.
 
Samaa paskaahan se on jokaisella elämän osa-alueella. Koko ihmisen toiminta on varsin irrationaalista. Siksihän sitä on niin vaikea ennustaa esim. markkinointimielessä, koska logiikan ja järjen lait ei päde.
 
En ymmärrä, mikä ihme missio osalla jengillä on "tuoda järki" mukaan kitarakamaharrastukseen? Jätän spekulaatiot väliin ja totean vain, että se se vasta järjetöntä onkin. Ei tule koskaan onnistumaan, ihminen nyt vain on sellainen. Mojo ja käärmeöljy jyllää niin kitarakamoissa kuin kaikessa muussakin nyt ja tulevaisuudessa.
 
Omaan päähäni ei ainakaan ole iskostettu yhtään mitään. Itse olen vain soitellut välittämättä soundista, puista tai yhtään mistään sen enempiä. Vasta mnetissä törmäsin näihin soundin hienouksiin ja ajatukseen, että puilla edes voisi olla jotain merkitystä. Aikaisemmin tuollainen käynyt mielessäkään...
 
e. taitaa olla niin, ettei osa jengistä edes tajua, miten "järjettömästi" käyttäytyvät muilla osa-alueilla, vaan kuvittelevat tekevänsä päätökset järjen avulla. Jos näin, niin siinä tapauksessa kannattaa keskittyä miettimään omaa käytöstä, eikä yrittää muutta toisten ajatusmaailmaa...
 
Nimenomaan, tuon puolestahan mä olen näihin keskusteluihin ylipäätään ottanut osaa: jos joku on tyytyväinen siihen millä soittaa, mikä antaa jollekulle toiselle oikeuden tulla sanomaan että "sun kitarasi on ihan totaalisen paska, koska vuosien kokemus psykoakustiikan vaikutuksen alaisena on osoittanut että vain oma tapani on ainoa oikea"?
 
Itse ainakin näen punaista jos joku 13v hevi-petteri tulee tänne kyselemään että mitä pitäisi tehdä kun idolinsa signature-malli, jokin 17-kulmainen pääkalloin ja ledein koristeltu 32-kielinen kuulostaa vähän tuhnulta, ja ensimmäiseksi tulee vastauksia tyyliin "se on vaan ihan paska eikä paskasta saa kultaa hiomallakaan" tai "ei mahonkirunkoisesta kepistä voi saada tuollaisia soundeja". Tai sitten kaikkein suurin suosikkini, "katso torilta jokin tele/strato, ne ovat ainoita oikeita kitaroita". Siis oikeasti, mit vitt?
 
Yhtä lailla tässä ollaan kuitenkin päädytty aidan vastakkaisille puolille. Susta ilmeisesti tuntuu että porukka yrittää väkisin tuputtaa "järkeä" kamaharrastukseen. Musta puolestaan tuntuu että osa porukasta (enkä nyt puhu arvon tohtorista, hyökkäävyys on selvästi vähentynyt) yrittää niin aktiivisesti puolustaa omaa kantaansa että se on muuttunut psykoakustiikan tunkemiseksi järkiharrastukseen.
 
Mulle ei alunperin ollut mitään merkitystä puilla, kunnes opin soittamaan. Sitten kamarunkkaus lähti lapasesta. Hyvin-usean-monia tonneja köyhempänä lopulta pettymys oli melkoinen kun totesin että soundi lähtee tosiaan sormista, mikeistä ja muista kamoista - ei puista. Noh, oppia ikä kaikki, mutta jos tarpeeksi asialla tapetoidaan seiniä niin ehkä joku muu osaa jatkossa välttää moiset sudenkuopat. Niin halutessaan, siis - tämä nyt vielä erittäin painotettuna tarkennuksena.
 
Joskus en vaan pysty ymmärtämään miten ainakin meillä kahdella vääntyy toisen puolen sanomiset aina sinne mahdollisimman negatiiviseen suuntaan vaikka mitä tekisi. Ehkä se on tämä perinteinen Pori-Rauma-kieli(yms.)muuri ;)

En lukenut nyt viimeiseiä sivuja, tuntuu tulevan niin vauhdilla, että koko aika menisi siihen, mutta tein tälläisen testin.
 
Japsi Tokan LS85 ruokapöydän päälle nurinpäin. Kaula oli ruokatuolin selkänojan päällä, Ja runko oli oikeammin pöydän päällä olevien kirjojen varassa tuettuna siten, että kielet pystyivät soimaan vapaasti. Tokaista instrumenttikaapeli Steinberg UR22 USB interfaceen, ja tietokoneella tallensin amplitube 3:lla ( se ilmainen custom shop versio )
 
Tokain päälle pistin Schecter hellraiser kitaran oikein päin ja sen kaula myös tuettiin ruokatuolilla. Schecteristä ei mitään piuhaa mihinkään. Sitten näpyttelin Schecteristä huiluäänet 12 nauhalta, 7:ltä nauhalta ja vapailla kielillä. Tuo tallenne on siis äänistä tuon schecterin alla olevasta lespa kopiosta., jota ei siis soitettu, vaan soitettiin saman kitaran päällä olevaa kitaraa. En katkaissut klippiä, kun ei ole ohjelmaa, millä tekisin tuon. Soittoni alkaa noin vähän ennen puoliväliä ja klippi on siis todella hiljainen. Saa kuunnella äänet tapissa, mutta voiko tästä tehdä jotain johtopäätöksiä esimerkiksi fysiikan ja mikkien poimimien värähtelyjen suhteen, ja miten värähtelyt kulkevat.
 
Edit. Klippi kannattaa ladata omalle koneelle. Asennany nyt jonkun softan, ja katkaisen turhat pois vahvistan tuona alkuperäisen klipin, niin siitä tulee vähän käyttökelpoisempi. Instrumenttikaapeli oli muuten sitten 6 metriä pitkä.
Klippi:
https://www.dropbox.com/s/80qf6yui5w23t6x/huilu12_h7_vapaa.wav?dl=0

azlag: Nimenomaan, tuon puolestahan mä olen näihin keskusteluihin ylipäätään ottanut osaa: jos joku on tyytyväinen siihen millä soittaa, mikä antaa jollekulle toiselle oikeuden tulla sanomaan että "sun kitarasi on ihan totaalisen paska, koska vuosien kokemus psykoakustiikan vaikutuksen alaisena on osoittanut että vain oma tapani on ainoa oikea"?
 
Ei mikään, typerää käytöstähän tuollainen on.
 
Itse ainakin näen punaista jos joku 13v hevi-petteri tulee tänne kyselemään että mitä pitäisi tehdä kun idolinsa signature-malli, jokin 17-kulmainen pääkalloin ja ledein koristeltu 32-kielinen kuulostaa vähän tuhnulta, ja ensimmäiseksi tulee vastauksia tyyliin "se on vaan ihan paska eikä paskasta saa kultaa hiomallakaan" tai "ei mahonkirunkoisesta kepistä voi saada tuollaisia soundeja". Tai sitten kaikkein suurin suosikkini, "katso torilta jokin tele/strato, ne ovat ainoita oikeita kitaroita". Siis oikeasti, mit vitt?
 
Yhtä lailla tässä ollaan kuitenkin päädytty aidan vastakkaisille puolille. Susta ilmeisesti tuntuu että porukka yrittää väkisin tuputtaa "järkeä" kamaharrastukseen. Musta puolestaan tuntuu että osa porukasta (enkä nyt puhu arvon tohtorista, hyökkäävyys on selvästi vähentynyt) yrittää niin aktiivisesti puolustaa omaa kantaansa että se on muuttunut psykoakustiikan tunkemiseksi järkiharrastukseen.
 
Suurin osa porukasta varmaan soittaa vain itsekseen (ei keikkaile tai keikkailee harvoin) eikä levytä koskaan, joten minusta tällaisissa tapauksissa on turha vedota siihen, mitä yleisö kuulee tai ei kuule. Samoin se, että huolehditaan turhaan ja pyytämättä toisten rahoista on aika kyseenalaista. Jos rahat riittää, niin mitä se muille kuuluu vaikka ostaisi joka päivä uuden customin Ruokankaalta ja myisi valmistumispäivänä pois, koska mojo ei ollut kohdillaan. Ja toki, jos joku saa mojonsa vanhasta Squierista, niin se hänelle suotakoon.
 
Idea nyt lähinnä on, että ymmärrettäisiin, että se oma mielipide on vain oma mielipide ja sitä on turha tyrkyttää totuutena muille.
 
Mulle ei alunperin ollut mitään merkitystä puilla, kunnes opin soittamaan. Sitten kamarunkkaus lähti lapasesta. Hyvin-usean-monia tonneja köyhempänä lopulta pettymys oli melkoinen kun totesin että soundi lähtee tosiaan sormista, mikeistä ja muista kamoista - ei puista. Noh, oppia ikä kaikki, mutta jos tarpeeksi asialla tapetoidaan seiniä niin ehkä joku muu osaa jatkossa välttää moiset sudenkuopat. Niin halutessaan, siis - tämä nyt vielä erittäin painotettuna tarkennuksena.
 
Onhan se mielenkiintoinen aihe, mutta en ole koskaan ostanut tai jättänyt ostamatta yhtään kitaraa puiden takia. Toisaalta, jos joku haluaa saarnirunkoisen kitaran, koska siinä on mojo ja soundi kohdallaan, niin aika turha siihen on mennä sanomaan, että väärin tehty, koska yleisö ei kuule eroa saarnin ja lepän välillä tai Toledon tutkimus sanoo, että olet väärässä.
 
Joskus en vaan pysty ymmärtämään miten ainakin meillä kahdella vääntyy toisen puolen sanomiset aina sinne mahdollisimman negatiiviseen suuntaan vaikka mitä tekisi. Ehkä se on tämä perinteinen Pori-Rauma-kieli(yms.)muuri ;)
 
Enpä tiedä, ehkä siinä on jotain ennakkoasennettakin. Mutta peli ei ole vielä menettetty - nehän yrittää Porista ja Raumasta ystävyyskaupunkeja. :)

tumppusormi: En lukenut nyt viimeiseiä sivuja, tuntuu tulevan niin vauhdilla, että koko aika menisi siihen, mutta tein tälläisen testin.
 
Japsi Tokan LS85 ruokapöydän päälle nurinpäin. Kaula oli ruokatuolin selkänojan päällä, Ja runko oli oikeammin pöydän päällä olevien kirjojen varassa tuettuna siten, että kielet pystyivät soimaan vapaasti. Tokaista instrumenttikaapeli Steinberg UR22 USB interfaceen, ja tietokoneella tallensin amplitube 3:lla ( se ilmainen custom shop versio )
 
Tokain päälle pistin Schecter hellraiser kitaran oikein päin ja sen kaula myös tuettiin ruokatuolilla. Schecteristä ei mitään piuhaa mihinkään. Sitten näpyttelin Schecteristä huiluäänet 12 nauhalta, 7:ltä nauhalta ja vapailla kielillä. Tuo tallenne on siis äänistä tuon schecterin alla olevasta lespa kopiosta., jota ei siis soitettu, vaan soitettiin saman kitaran päällä olevaa kitaraa. En katkaissut klippiä, kun ei ole ohjelmaa, millä tekisin tuon. Soittoni alkaa noin vähän ennen puoliväliä ja klippi on siis todella hiljainen. Saa kuunnella äänet tapissa, mutta voiko tästä tehdä jotain johtopäätöksiä esimerkiksi fysiikan ja mikkien poimimien värähtelyjen suhteen, ja miten värähtelyt kulkevat.
 
Edit. Klippi kannattaa ladata omalle koneelle. Asennany nyt jonkun softan, ja katkaisen turhat pois vahvistan tuona alkuperäisen klipin, niin siitä tulee vähän käyttökelpoisempi. Instrumenttikaapeli oli muuten sitten 6 metriä pitkä.
Klippi:
https://www.dropbox.com/s/80qf6yui5w23t6x/huilu12_h7_vapaa.wav?dl=0
 
Tästäkin tais olla peräti 2 testiä viime keväänä. Kysymykseksi jäi kuuluisiko sympateettinen värähtely mitenkään varsinaisen soittamisen tuottaman signaalin alta?
 
Nojatuolissa päättelemällä olen tullut siihen tulokseen, että puun ominaisuudet ovat tärkeitä erityisesti tuntoaistille, joka pohjimmiltaan, kun riittävän taakse mennään, on käytännössä sama kuin kuuloaisti. Siitä nämä hämmennykset puun miellyttävistä ominaisuuksista sähkösoittimessa.

gary field: Tästäkin tais olla peräti 2 testiä viime keväänä. Kysymykseksi jäi kuuluisiko sympateettinen värähtely mitenkään varsinaisen soittamisen tuottaman signaalin alta?
 
Nojatuolissa päättelemällä olen tullut siihen tulokseen, että puun ominaisuudet ovat tärkeitä erityisesti tuntoaistille, joka pohjimmiltaan, kun riittävän taakse mennään, on käytännössä sama kuin kuuloaisti. Siitä nämä hämmennykset puun miellyttävistä ominaisuuksista sähkösoittimessa.
 
Muistaakseni tämä keskustelu ajautui myös siihen onko vatsassa (jota vasten kitaraa roikotetaan) vaikutusta soundiin - eli jos on syönyt hernaria ja ruislimppua kokkelipiimällä tuhnumpi soundi, kuin jos olisi pysynyt vaan kossulinjalla...

gary field:
Nojatuolissa päättelemällä olen tullut siihen tulokseen, että puun ominaisuudet ovat tärkeitä erityisesti tuntoaistille, joka pohjimmiltaan, kun riittävän taakse mennään, on käytännössä sama kuin kuuloaisti. Siitä nämä hämmennykset puun miellyttävistä ominaisuuksista sähkösoittimessa.
 
Juu tässä kun ollut puhe erilaisista sokkotesteistä, niin tämä on muun muassa yksi asia, jota ei voi sulkea pois tästä kokonaisuudesta.
 
Ei voi mitenkään tehdä testiasetelmaa, missä soittajan oma kokemus on mukana, eikä soittaja voisi koskea soitintaan.
 
Samahan olisi näköaistissa: jos meille soitettaisiin kahta maalaamatonta kitaraa, jossa toinen on saarnesta ja toinen mahongista, niin toinen kuulostaisi meistä sen jälkeen "saarnilta" ja toinen "mahongilta". Jos saarnikitaraan koehenkilön tietämättä laitettaisiin tämän jälkeen mahonkiviilu ja mahonkikitaraan saarniviilu, niin luultavasti mahonki kuulostaisi sen jälkeen "saarnilta" ja saarni "mahongilta".

tumppusormi: En lukenut nyt viimeiseiä sivuja, tuntuu tulevan niin vauhdilla, että koko aika menisi siihen, mutta tein tälläisen testin.
 
Japsi Tokan LS85 ruokapöydän päälle nurinpäin. Kaula oli ruokatuolin selkänojan päällä, Ja runko oli oikeammin pöydän päällä olevien kirjojen varassa tuettuna siten, että kielet pystyivät soimaan vapaasti. Tokaista instrumenttikaapeli Steinberg UR22 USB interfaceen, ja tietokoneella tallensin amplitube 3:lla ( se ilmainen custom shop versio )
 
Tokain päälle pistin Schecter hellraiser kitaran oikein päin ja sen kaula myös tuettiin ruokatuolilla. Schecteristä ei mitään piuhaa mihinkään. Sitten näpyttelin Schecteristä huiluäänet 12 nauhalta, 7:ltä nauhalta ja vapailla kielillä. Tuo tallenne on siis äänistä tuon schecterin alla olevasta lespa kopiosta., jota ei siis soitettu, vaan soitettiin saman kitaran päällä olevaa kitaraa. En katkaissut klippiä, kun ei ole ohjelmaa, millä tekisin tuon. Soittoni alkaa noin vähän ennen puoliväliä ja klippi on siis todella hiljainen. Saa kuunnella äänet tapissa, mutta voiko tästä tehdä jotain johtopäätöksiä esimerkiksi fysiikan ja mikkien poimimien värähtelyjen suhteen, ja miten värähtelyt kulkevat.
 
Edit. Klippi kannattaa ladata omalle koneelle. Asennany nyt jonkun softan, ja katkaisen turhat pois vahvistan tuona alkuperäisen klipin, niin siitä tulee vähän käyttökelpoisempi. Instrumenttikaapeli oli muuten sitten 6 metriä pitkä.
Klippi:
https://www.dropbox.com/s/80qf6yui5w23t6x/huilu12_h7_vapaa.wav?dl=0

Siis minä en ainakaan keksi mitä tuosta voisi päätellä?? jos oikein ymmärsin, niin kitara joka oli kytketty äänikorttiin, ole se jota ei soitettu, mutta sen kieliäkään ei ollut dempattu vaan ne pääsivät soimaan vapaasti ja sitten laitoita toisen kitaran sitä vasten ja soitit sitä ja se tallentui nauhalle?? menikö oikein?
 
Jos ymmärsin testiasettelusi oikein, niin nähdäkseni kitarasi toimivat juuri kuten kuuluukin eli soitetun kitaran värähtelyt siirtyivät kitaran runkojen kautta toisenkitaran kieliin jotka värisivät ja mikrofonit poimivat sen värähtelyn. Eikö sen juuri niin kuulukin toimia? ainakin itse olen huomannut, että jos laitan kitarani vaikkapa vasten pöytälevyä niin se pöytälevy alkaa väristä kielien tahtiin ja jos pöytälevyssäni olisi kielet ja mikrofoni niin oletettavasti voisin myös nauhoittaa sen värähtelyn.
 
Tämän topikin kysymyksen asettelun mukaan olennaista olisi se että muuttuuko sen toisen kitaran soundi riippuen siitä onko sitä vasten toinen kitara vaiko ei. Eli tuossa sinun testissäsi saataisiin haluttu vertailumateriaali siten, että laittaisitkin piuhan siihen Schetseriin ja äänittäisi klin joss Tokai LS on sitä vasten ja sitten klippi jossa Tokai LS ei ole sitä vasten ja jos niiden klippien välillä olisi korvin kuultava ero, niin se puhuisi sen puolesta josko puut sittenkin vaikuttaisi siihen sähköiseen soundiin.

Kokeilkaapa laittaa basson lapa ikkunaa vasten.
 
Tajunta räjähtää.

Hallu päätteli testiasetelmani ihan oikein. Nyt täytyisi olla esimerkiksi kaksikaulainen kitara, josta rämpytetään toista kaulaa ja talletetaan ei rämpytettävän kaulan kielten ääni. Kiinnostaisi tietää nouseeko tuo rungon saama vaikutus, kun puu on yhtenäistä, eikä kahta eri kitaraa kiinni vain painovoiman vaikutuksella.
 
Paranneltu klippi
https://www.dropbox.com/s/8c4roegi4 … hvistettu_huilu12_h7_vapaa.wav?dl=0

Alkoi tuo tumppisormen testi kiinnostaa niin paljon, että päätin kokeilla mitä tapahtuu jos laittaa kaksi kitaraa selät vastakkain. Tein sellaisen testiasetelman, että asetin telekasterin jakkaralle kielet alaspäin (etteivät ne pääse soimaan) ja asetin sen päälle LesPaulin kielet ylöspäin (atta mahdollisimman iso osa puuta koskettaa toisiaan ja lespan keilet pääsee soimaan. Kytkin LesPaulin suoraan äänikorttiin äänitin yhden rämpäytyksen vapailla kielillä ja siihen peraan toisen rämpäytyksen vapailla kielillä niin että LesPaul oli sylissä eikä koskenut toiseen kitaraan ja vatsaanikin mahdollisimman vähän. Yritin rämpäyttää mahdollisimman samasta kohdasta mikkien keskeltä kaulamikki kytkettynä ja mahdollisimman samalla tavalla (mutta tietenkin rämpäytyksissä on pieniä eroja ei sille voi mitään). Äänite on pahasti räällä kun en laiskuuttani tarkistanut äänitystasoja (anteeksi) enkä muutenkaan yritä väittää, että tämä olisi millään tavalla validi testiasettelu, mutta kuhan tämmöinen leikkimielinen kokeilu.
 
http://maihinnousu.net/s/24838
 
Omana huomiona voisin sanoa, että yllätyin että ihan kuin jonkin pikkuriikkisen eron noissa kuulisin, mutta en ole varma. Silmämääräisesti näytti siltä, että sustaini lyhenee ja ääni hiipuisi hiukan jyrkemmin kun kitarat ovat vastakkain, mutta se tosiaan voi johtua siitäkin että rämpäytin hiukan ehkä erilaisella voimakkuudella joten en laittaisi liikaa painoa sille havainnolle. Tonessa ei ainakaan mitään merkittävää eroa tuntuisi olevan, mutta olisiko siinä pieni ero??? yllättyisin jos olisi, mutta olisihan se hienoa :-)

tumppusormi: Hallu päätteli testiasetelmani ihan oikein. Nyt täytyisi olla esimerkiksi kaksikaulainen kitara, josta rämpytetään toista kaulaa ja talletetaan ei rämpytettävän kaulan kielten ääni. Kiinnostaisi tietää nouseeko tuo rungon saama vaikutus, kun puu on yhtenäistä, eikä kahta eri kitaraa kiinni vain painovoiman vaikutuksella.
 
Paranneltu klippi
https://www.dropbox.com/s/8c4roegi4 … hvistettu_huilu12_h7_vapaa.wav?dl=0
 
No en ymmärrä miten painovoima tähän asiaan vaikuttaisi? mielestäni tuo ilmiö johtuu ilman muuta siitä, että kielten värähtely kulkee rungon kautta toisena kaula/kitaran kieliin ja värisyttää niitä ja siitä johtunee tuokin, että ääni hiukan vääristyy kulkiessaan tuon matkan. Sehän on nähdäkseni ihan sama ilmiö kuin pöytälevy joka saattaa vahvistaa sitä akustista sointia. Mutta nyt vaan nauhoitettuna.

Ja klippini tarkoitus olisi keskustella, kuuluko ääni, koska runko värähtelee, ja siinä kiinni olevat mikit kieliin verrattuna, vai rungon värähtely siirtyy kieliin, jotka rupeavat värähtelemään ja tallamikki sitten poimii nuo äänet. Ja sekin seikka vielä, että tallamikki oli valittuna. Mikkeinä Seymour Duncanin Slash setti.