Kitarat: kitarakamat ›

Liityn Stratocaster-tiimiin tällaisella japanin ysäri foto flame 62 reissuella jonka sain vaihtokaupassa.
https://drive.google.com/file/d/0B- … EdLRI3NRsWmFfOFNOcDZ3d1E/view?pli=1
 
Kertoman mukaan lentänyt joskus päin seinää tms. ja on aika pahassa kunnossa. Takana alasarvessa melkoinen halkeama jota yritetty peittää pakkelilla, kaulataskussa myös pieni halkeama/repeämä joka ruuvattu kiinni. Lakkauksessa halkeamia joka paikassa. Kaikesta kokemastaan huolimatta tämä veikko soi varsin maukkaasti kun sain säädettyä kaulan jonkilaiseen kuntoon ja ehkä nuo kolhut tuovat jotain lisää soundiin, mene ja tiedä.
 
Kyllä tällä mielummin soittelee kuin sillä Squjun 90-luvun lopun halpisstratolla jonka omistin joskus. Kaula on melko jööti tosin näin pikkukätiselle, onko kaikissa 62 RI-malleissa paksumman puoleinen kaula?

Ajattelin poistua stratocaster-tiimistä. Oon niin vakaasti Tele & Pauli-mies. Ostakaa siis mun musta rato poies.

Juzpe: Ajattelin poistua stratocaster-tiimistä. Oon niin vakaasti Tele & Pauli-mies. Ostakaa siis mun musta rato poies.
 
Miehen puhetta.

Täällä ollaan edelleen tukevasti Strato-Fanclubissa.
 
Fender Standard Stratocaster 2014 sai hieman ehostusta osakseen.
 
Tallamikiksi vaihtui Halla Customin uusi, rouheasoundinen HMF-humbuckeri. Otelaudan alareuna hiottiin sormiin mukavamman pyöreäksi. 5-way switch muutettiin toimimaan niin, että valitsimen asennossa kaksi (tallasta lukien) soi puolet humpparista ja keskimikki, mutta vastakkaisiin suuntiin käämittyinä kumoavat toistensa taajuuksia. Tästä seuraa semmoinen jännä, vintagemaisen ohut soundi. Tone-potikoista taaempi liitettiin keskimikin sijaan tallamikkiin. Tällä saatiin tallamikistä tummempia, jopa gibsonmaisia soundeja leppäbodyisestä Stratosta.
 
Samalla tehtiin tietty perushuolto, eli satulan trimmaus, otelaudan öljyäminen ja intonaation säätö.
 
Kolme muuta Stratoa ehtinyt tässä vuoden sisään kiertää käsien läpi ja piti lopulta tunnustaa tosiasiat: tämä nimenomainen yksilö on näistä selkeästi se pitopeli, vaikka "vaatimaton" MiM onkin. Tuunauksilla ja perushuollolla siitä tuli entistäkin parempi.
 
http://i1207.photobucket.com/albums … haniseppala/IMG_20150920_085006.jpg

Juzpe: Ajattelin poistua stratocaster-tiimistä. Oon niin vakaasti Tele & Pauli-mies. Ostakaa siis mun musta rato poies.
 
Etkös sä Juzpe just tilannut Mr. Hallalta Stratomallisen kepukan? Vai lasketaanko Teleksi kerran tulee saarninen?

Navdi: Etkös sä Juzpe just tilannut Mr. Hallalta Stratomallisen kepukan? Vai lasketaanko Teleksi kerran tulee saarninen?
 
No me vähä villen kans juteltiin ja kyllä siitä Tele tulee. Bigsby, P-90 kaulalle jne... Eli JurpoCaster.

Telemiehiä itekin enemmän, mutta tälläsen hardtail straton aattelin poistaa torilta kun sattuu niin sopivasti tämän illan Kuopio-Tampere siirtymätaipaleen varrelle.
 
http://muusikoiden.net/dyn/tori/1041210.jpg?1441456391

Classic player 60's stratocaster osoittautumassa todella hyväksi kitaraksi.
Tuota kun ei oikeastaan tartte modailla kun Greg Fressler tehnyt sen jo puolestani.
Helpohkosti säätyi hyvään iskuun.
 
Parin vuoden telecasteri kauden jälkeen täytyy sanoa, että strato tuntuu seistessä ergonomisemmalta, mutta istuessa strato on yllättävän kookas kitara.
Osittain koonkin vuoksi, myös painoa on enemmän. Tämän seikan leveä nahkahihna nonsoleeraa.
Soundeista pidän todella paljon, ehkä sellanen tele straton kaulamikillä toimisi myös.
 
Varmaan psykoakustiikkaa tonewood keskusteluun viitaten, mutta tämä leppärunkoinen ja ruusunpuuotelautainen kitara on hieman tummempi ja pehmeämpi kuin suosaarni/vaahtera kombinaatio. Toki rakenne on eri sen myönnän. Itse asiassa nyt hieman kaasuttelee suosaarnirunkoinen ja vaahteraotelautainen stratocasteri. Joku Mary Kay-blonde 50's strato.
 
Lisäksi mietiskelen, josko vielä yksi classic player kitara jostain ja jompi kumpi Eb vireeseen. Nyt ei viitsi vireitä vaihdella kun talla kelluu ja normivireessä säädöt kohdallaan.

'79 Stratooni vaihtelin mikkejä ja samoilla vauhdeilla kielet viikonlopun keikkiä varten. Ai että.. on se vaan kova. Välillä tekis mieli vetää pelkällä stratolla. Homma alkoi niin, että vedin stratolla yhden biisin, sitten kaksi, nykyään valtaosan setistä.

Hyvät Stratocaster tiedon viisaat. Mistähän voisi löytää tietoa fsr mallien valmistus määristä? Ostin aikoinaan F-liikkeestä fsr hsh hardtail charcoal satin mim straton ja nyt on alkanu kiinnostaa että kuinka fsr tuo oikeen on. Jollain kauppa sivulla luki että britteihin olisi mennyt 30 kpl ja koko europpaan 45 kpl. Ja jollain toisella sivustolla luki että tämä olisi oikeen strictly limited, there are only 42 pieces worldwide. No hinta olisi varmaan ollut ihan jotain muuta jos vaan 42 kpl olis koko valmistus määrä. Mutta mistä siis tietoa, s-postia uudelle mantereelle vai kui?

Eno Strato(kaan)viisas, mutta vastaan kummiskin.
 
FSR valmistussarjatiedot eivät ole julkisia kuin muutamissa poikkeuksissa, joissa ilmoitetaan montako (yleensä numeroitua) kitaraa aiotaan tehdä.
Voit tietty kokeilla josko consumerrelations@fender.com vastaisi emailiin, tai kysellä Fenderin omalta forumilta, jossa tuntuu olevan aika määrä salatietoa: http://forums.fender.com
Ja jos saat tuon tiedon, niin kantsii myös jakaa se edelleen ;)

Jaa että oikeen salatieteitä.. No jos siellä ameriikassa ensinnäkin ymmärtävät google kääntäjällä väännetyn viestin ja siihen antavat vielä uskottavan vastauksen niin todellakin valaisen FSR mysteeriä.

PIM: Telemiehiä itekin enemmän, mutta tälläsen hardtail straton aattelin poistaa torilta kun sattuu niin sopivasti tämän illan Kuopio-Tampere siirtymätaipaleen varrelle.
 
http://muusikoiden.net/dyn/tori/1041210.jpg?1441456391
 
Eilen iltapimeällä Muuramen Shelliltä ostamani stratocaster tai paremminkin ehkä latocaster (sen verran kotikutoisen näköiseltä tää 8 palasta mitä lie oksaista puuta käsin vuoltu body näin päivänvalolla näyttää) soi akustisesti yllättävänkin hienosti ja pitkään etten malta odottaa iltaan asti, että pääsee kokeilemaan miltä tää kuulostaa sähköjen kanssa.

Yllättävän nopeasti ameriikasta vastasivat, kun kyselin kitaran tietoja. Tätä mun FSR Stratoa on tehty 265 kpl josta 250 kpl on jäänyt ameriikan mantereelle Guitar Centerin myytäväksi, loput 15 on myyty jonnekin muualle. Ainakin briteissä ja tzekeissä olen verkossa näitä bongannut ja muistelisin nähneeni myös Thomanniinin valikoimissa. Seuraavaksi taidan kysellä skandinaavian Fenderiltä montako näitä on siellä käynyt kääntymässä. Hienosti tuntuu toimivan asiakas palvelu Fenderillä.
 
E. Laitoin pari kuvaa tuonne profiiliin jos kutaketä kiinnostaa että millainen kepakko on kyseessä. Uutena ja nyt.

Nyt on japsifenkussa Fralinin Vintage Hotit. Hyvät mikit kyllä, mutta jotenkin tiedä sitten. Tai onhan ne paremmat kuin hyvät, mutta se, mikä tässä häiritsee edelleen on se, kun miedoilta gaineilla peruuttelee kitaran volumesta soundin puhtaaksi (noin 6-8 ja pääasiassa kaulamikillä siis). Tokain SSL-1:llä soundi puhdistuu heleän puhtaaksi kellomaiseksi, jossa on napakka attack. Vintage Hoteilla taas se suurin heleys ja kellomaisuus jää saavuttamatta.
 
Sama Duncanin Antiquity Surffer II:lla. Pirun hyvät mikki kaikin puolin, mutta ei vaan tyydytä korvia SSL-1:ten jälkeen, kun tietää, mitä se voi parhaimmillaan olla.
 
Mikähän tuohon vaikuttaa? Kyse ei ole kohmeista, koska SSL-1:t on kuitenkin varsin kohmikkaat. Keskiäänet kenties? Jos vahvarista vääntää trebleä isommalle ja middleä pienemmälle, niin se auttaa asiaa, muttei kompensoi läheskään kokonaan. Ja toisaalta, sitten menee särösoundit pieleen, eli se ei ole vaihtoehto...
 
Mitähän tässä nyt pitäisi vielä kokeilla. Tokaissa saa varmaan olla nuo SSL-1:t, mutta jos tuon japsistraton vie treeniskitaraksi, niin kyllä siihen pitää vähintään yhtä hyvä soundi saada kuin Toksussa.
 
Ja joskus muuten testasin SSL-1:ä myös tuossa ja silloisessa avri '62:ssa. Soundi ei ollut mielestäni yhtä hyvä, vaikka toisaalta, silloin en vielä ymmärtänyt/osannut kuunnella juuri tätä asiaa.
 
Ja mikkien korkeuksia säätelin laidasta laitaan, joten siitäkään se ei ole kiinni. Mitäs seuraavaksi? BKP:n Mother's Milkiä? Eipä vaan pahemmin torilla liiku...

Lötyisikö Kylätohtorille joltain kotimaiselta mikkien rakentajalta joku hyvä setti tai tarpeellisiä mikkejä, jos ei koko settiä tarvitse?
 
Itse aikoinaan tilasin Mikki Housen Ramilta mikin, kun etsin hyvää mikkiä 8-kieliseen lap steel kitaraan. Sieltä tuli ainakin hyvä mikki ja noista sounditoiveista pystyy toki itse kertomaan. Tuo mikki ei ollut edes aivan kauhean kalliskaan, kun silloin ei Suomesta saanut 8-kielisen lap steel kitaraan mikkejä oikein miltään merkiltä. Mikin kuoreksi halusin vielä sellaisen käärmeennahka-tyylisen grafiikaan ja siitä tuli vieläpä aika hienokin :)
 
Toki onhan noita muitakin kotimaisia mikkien rakentelijoita, tämä oli vain esimerkki josta itsellä on kokemusta ja positivista sellaista.
Tässä voisi kuitenkin olla yksi vaihtoehto, että sen tosiaan teettäisi. Samaa kieltä kun puhutaan, niin sekään ei ainakaan huononna asiaa. Ja mikkien hinnat noin teetettynä Suomessa ei ole ainakaan omien kokemusten mukaan kalliimpia kuin jotkut ulkomaisetkaan custom mikit, BKP, Lollarit jne.
En tiedä on nykyään sitten hintataso muuttunut, mutta näin oli ainakin joskus.

Laulava Kylätohtori: Mitähän tässä nyt pitäisi vielä kokeilla.
 
Olisko nämä:
 
http://www.kitarapaja.com/dirty-blackface-strat-set-flat-parchment

Kuha: Olisko nämä:
 
http://www.kitarapaja.com/dirty-blackface-strat-set-flat-parchment
 
Nuo voisi kyllä olla. Mulla on tuollainen joskus käynyt testissä, mutta ehkä myin sen liian nopeasti. Ja nyt on kyllä muutenkin paremmin tiedossa, mitä tarvitaan, että ehkäpä tuollaista voisi alkaa torilta kyttäämään...
 
Mpekkasella on kyllä hyvä idea ja joskus tuollaista mietinkin, mutta tässä tullaan taas siihen specsaamisen vaikeuteen. Jos nyt jotain olen oppinut, niin sen, että yleensä se, mitä kuvittelen tarvitsevani on sitä, mitä en todellakaan tarvitse. :)
 
Mutta täytyy tuokin vaihtoehto pistää harkintaan...

Laulava Kylätohtori:
Mpekkasella on kyllä hyvä idea ja joskus tuollaista mietinkin, mutta tässä tullaan taas siihen specsaamisen vaikeuteen. Jos nyt jotain olen oppinut, niin sen, että yleensä se, mitä kuvittelen tarvitsevani on sitä, mitä en todellakaan tarvitse. :)
 
Mutta täytyy tuokin vaihtoehto pistää harkintaan...
 
Tuossa on sellainen hyvä puoli se, että kokenut mikkien valmistaja yleensä tietää monenlaisia ja merkkisiä mikkejä. Jos taas tilaa BKP(esim.) mikit, niin niiden soundia ja ominaisuuksia verrataan aina niihin muihin omiin malleihin. Samoin on Duncanilla, Dimarziolla ja monilla muillakin. Hyvä settihän voi olla sellainenkin, ettei kaikki mikit ole edes saman merkkisiä.
Itse tilasin silloin hawaji C6 vireiselle kitaralle 8-kielisen mikin, josta halusin etupäässä hyvän puhtaan soundin sille vireelle. 8-kielisestä huolimatta viritys ei mene niin alas kuin normaali kitara matalin E-kieli vaan matalin sävel on 440 hertsin A.
Silloin ei ollut vielä 8-kielisiä raskaamman musan soittoon tarkoitettuja sähkökitaroita. Tai niitä ei ainakaan ollut sarjatuotannossa ja en usko että näiden nykyisten 8-kielisten kitaroiden mikit olisivat tuohon lap steel kitaraan niin hyvin soundin puolesta edes käyneet. Niillä kun soitetaan etupaassä todella matalia vireitä ja muutenkin muunlaista musaa kuin hawaji juttuja ja harvemmin puhtailla soundeilla.
 
Rikkinäisten tilalle tulee nykyään ostettua uutta tavaraa ja osaa, mikäli ei sellaisia jo jostain ennestään löydy kaapin pohjalta. Custom osille ei ole niinkään tarvetta, mutta tulipahan vaan mieleen jos suunnittelet noita BKP mikkejä. Kotimainen voi tulla halvemmaksi, mutta totta on että ei niitä(kään) kannata ehkä tilata, jos ei ole aivan varma mitä tarvitsee/haluaa. Minusta noiden mikkien ja koko soundin kanssa on muutenkin aina hieman tuurista kiinni. Samatkaan mikit kun eivät soi aina samoin joka kitarassa. Tosin oma huomioni ja ei ole mitään absoluuttista faktaa.
BKP mikit voi olla helpompi myydä eteenpäin jos ei tykkää, mutta en ole niin paljoa harrastanut noita mikken vaihtamisia että tietäisin mikä nykyään menee kaupaksi ja mikä taas ei.
 
Toivottavasti löytyy joku hyvä ratkaisu, jos kitara on muutoin hyvä :)