Kitarat: kitarakamat ›

Squier Telecaster Custom II
 
Ihan huippuli vehe tuli pikkuviilailulla. Kaulaa ja nauhoja lukuunottamatta kaikki vaihdettu ja nyt on hyvä.

Velipojan kanssa oltiin kattomassa Turun ihmeellsiessä maailamssa joskus syvällä 90 luvulla, josko saisin vaihdettua muuten ihan kelpo Kramer Focus 6000:n johonkin joka olisi vähän helpompi virittää (ja ei katkoisi ihan yhtä reilulla kädellä kieliä). Noin 25 minuuttia vaille 5 käveltiin yhteen liikkeeseen jossa velipoika muisteli nähneensä hienon kitaran. Noh olihan siellä, seinällä roikkui hyväkuntoinen, punainen ja muutenkin edustavan oloinen Yamahan sg 3000s... pienen hintafuulan (puolin jos toisin) jälkeen kävästiin vielä äkkiä toisessa liikkeessä toteamassa ettei mitään mielenkiintoista ollut sielä. Noin 2 minuuttia vaille sulkemisajan, kun saavuttiin takaisin, oli myyjä tsekannut Kramerin hinnan ja vähän nyreissään sen myös ilmoitti, mutta suostui sitten lupaamaansa hintaan (lienee oli ostaja valmiina Kraamerille?). Hintaa tais jäädä noin 3000 markkaa maksettavaksi sen kraamerin lisäksi ja hetkeäkään en ole katunut tuota kauppaa :)

korvaoo: Velipojan kanssa oltiin kattomassa Turun ihmeellsiessä maailamssa joskus syvällä 90 luvulla, josko saisin vaihdettua muuten ihan kelpo Kramer Focus 6000:n johonkin joka olisi vähän helpompi virittää (ja ei katkoisi ihan yhtä reilulla kädellä kieliä). Noin 25 minuuttia vaille 5 käveltiin yhteen liikkeeseen jossa velipoika muisteli nähneensä hienon kitaran. Noh olihan siellä, seinällä roikkui hyväkuntoinen, punainen ja muutenkin edustavan oloinen Yamahan sg 3000s... pienen hintafuulan (puolin jos toisin) jälkeen kävästiin vielä äkkiä toisessa liikkeessä toteamassa ettei mitään mielenkiintoista ollut sielä. Noin 2 minuuttia vaille sulkemisajan, kun saavuttiin takaisin, oli myyjä tsekannut Kramerin hinnan ja vähän nyreissään sen myös ilmoitti, mutta suostui sitten lupaamaansa hintaan (lienee oli ostaja valmiina Kraamerille?). Hintaa tais jäädä noin 3000 markkaa maksettavaksi sen kraamerin lisäksi ja hetkeäkään en ole katunut tuota kauppaa :)
 
Ai perkele ! tuo Yamaha sg2000/3000 (nehän on sama kitara erilaisilla koristeluilla) on ollut mun unelmien kitara pikkupojasta asti ja vaihtaisin LesPaulini semmoiseen koska tahansa jos vaan joku vaihtais:-). Se on hemmetin hieno kitara ja nämä uudetkin yksilöt ovat ihan huippua, vaikka se alkuperäinen kasari sg olisi tietenkin se ainoa oikea.
 
E: otetaan sen verran takaisin, että minkä tahansa muun mun kitaroista paitsi Lessu ja strato ja Yamaha :-D........ tai no riippuu diilistä ja kitaran kunnosta saattaisin mä paulistakin luopua.

Varmaankin oma langaton kuuntelu, kuulee kyllä tasan tarkkaan mitä senkun e906 välittää elementeistä pihalle keikoilla tai reeneissä. Perintöprinsessoina joko fenkun dm-raato ja/tai blackstarin s1-100. Lehdistön suosikkityttöinä keikkaräkin ja reeni/studiosetin ohjaus: beukun midiohjaimet.

3x Fender Eric Johnson signature stratocaster (vaahteraotelaudalla).
 
Widdu on vaan niin hyvä ettei pysty parantamaan.
 
Loistava työpeli yökyöpelille.

FensonGibder: 3x Fender Eric Johnson signature stratocaster (vaahteraotelaudalla).
 
Widdu on vaan niin hyvä ettei pysty parantamaan.
 
Loistava työpeli yökyöpelille.
 
Heh, itellä sama juttu. Huikea laitos ja nyt kolmas yksilö talossa.
 
Pitää vielä lisätä Barber LTD Silver overdrive. Pesee, linkoaa ja kulkenut mukava jo vuosikausia.

Kuten myös: Kemper. Useampi vuosi käyttöä kotona, treeniksellä ja keikoilla. Luotettava kaveri.

Kyllä paras ostos koskaan on luottojyrä, eli 120 wattinen White Amplification 70-luvulta. Matamp GT120/Orange OD120 alkuperäiseen skeemaan käsityönä Englannissa rakennettu nuppi. Tarinahan kertoo että nämä olisi nimenomaan Matampin perustajahemmojen musakaupoille rakentamia laitteita. Tiedä näistä sitten.
 
Hankintaankin liittyy pieni tarina. Nelisen vuotta sitten olin Kuopiossa Turusen Jaskalta hakemassa kaapeleita ja kun siinä alettiin turista vahvistimista, tulin kertoneeksi haaveilevani jostain vanhasta isosta Orange -tyyppisestä nupista. Joku putkijyrä jolla pystyisi lanaamaan huoletta bassolla, jota tuolloin pidin pääintrumenttinani. Jaskan päälle syttyi kuvainnollinen lamppu ja hän vetäisi ylähyllyltä remonttia odottavan Whiten. Kyseessä oli PK Keräsen vahvistin, joka odotti omistajaltaan kunnostusohjeita, mutta saattaisi olla myynnissä. Käsittääkseni tuo on kiertänyt Pistepirkon kanssa kiipparivahvistimen ominaisuudessa. Käytin siis vahvistimen treeniksellä ja ihastuin soundiin. Sovittiin PK:n kanssa kaupat ja Jaska pisti styrkkarin kuntoon, noudattaen Orangen OD120 -kytkentää. Tästä en ihan vähässä tule luopumaan.
 
Tuolla se pirulainen taustalla vilkkaa https://youtu.be/M4AcRDKT558

Kohta Jniska tulee hehkuttaan sitä AVRI '69 stratoo tänne... :(
 
Omalla kohdalla paras kamahankinta lienee kuitenkin Petersonin Strobo stomp-viritin, koska a) sain sen halvalla ja b) se on vitummoinen. Myös pari Kojonesin dilsaa ja saman miehen tekemä tuunattu PlexiTone (eli SexyTone) on ollu kyllä vitummoisia.

Juzpe: Kohta Jniska tulee hehkuttaan sitä AVRI '69 stratoo tänne... :(
 
Jokunen vuosi sitten tuli ostettua '69 custom shop - piti olla ulkonäön ja speksien puolesta juuri SE peli, mutta epeli jättikin kylmäks ja läks vaihtoon samointein.
 
Mikäköhän lie ollut ongelma, mutta ei vaan maistunut..
 
Ehkä parhaiten osunut kauppa on kuitenkin edukas 1979 Les Paul Custom. T-top-mikit on ilmavat ja ulkonäköpuolella plaintop-meininki sopii paremmin LPeissä cherryburstin kaveriksi kuin loimu - tästä olin kyllä eri mieltä nuorempana, mutta pantakoon märkäkorvauden piikkiin.
 
Humpparikitaroiden ykkönen on hän.

Juzpe: Kohta Jniska tulee hehkuttaan sitä AVRI '69 stratoo tänne... :(
 
Omalla kohdalla paras kamahankinta lienee kuitenkin Petersonin Strobo stomp-viritin, koska a) sain sen halvalla ja b) se on vitummoinen. Myös pari Kojonesin dilsaa ja saman miehen tekemä tuunattu PlexiTone (eli SexyTone) on ollu kyllä vitummoisia.
 
Eiköhän nämä hehkuttelut hoidu muiden jäsenten toimesta. Eipä ole tarvis "hehkutella" mitään.
 
Otsikon aihe on vaikea sillä ainahan sitä ostaessaan kuvittelee tekevänsä parhaan ostoksen ikinä. Tällä hetkellä parhailta tuntuvat Paasosen tekemä Echoplex nauhakaiun etuvahvistin pedaalikoossa ja Marshall JCM 800 2204 ( 50w). Vuoden päästä varmaan eri ajatukset.

Uusin on aina paras ostos..

Jos joku yksittäinen asia pitää valita mikä on eniten parantanut kitarasoundia niin kyllä EMT-140 ja AKG BX20 kaikulaitteet ovat aika vahvoilla. Niiden läpi heikompikin juttu kuulostaa kauniilta.

Jos yksittäinen kampe pitä valita niin Warmothin puista rakennettu Les Paul -kopio torilta. Pulttikaula ja pidempi skaala tekevät tästä persoonallisen pelin, ja täysmusta ulkonäkö ja EMG:n 81/85 -setti tekee tästä huumaavan mörköhevikitaran. Ja maksoin koko komeudesta 400€. Silloin kun ostin tämän, kitara oli viritetty viisi puolisäveltä alavireeseen ja paikallaan oli joku tosi paksu kielisetti. Tuntuma ei ollut kovin hääppöinen, mutta kitara soundasi akustisesti aika kivalta. Otin riskin, ja kotona sitten säätämisen jälkeen tavallisemmalla kielisetillä ja vireellä paljastui tosi monipuolinen soitin ulkonäöstään huolimatta.

Tone king imperialin juhlamalli on ollut kyllä loistava ostos. Eikä tuo Fenderin custom shopin ihmisten tekemä telekään ole kyllä hetkeäkään harmittanut.

Paras ostos ikinä on ollut pari vuotta sitten hankkimani Yamaha LL6 akustinen. Meni pitkään hahmottaa miksi sillä oli niin paljon helpompaa ja tarkempaa soittaa kuin teleillä ja stratoilla, mutta syyksi paljastui lopulta pari milliä leveämpi satula ja kieliväli. Möin Yamahan pois ja ostin toisen akustisen, jossa oli satula 48mm ja tallassa kieliväli 60mm. Yhtään liioittelematta soittotekniikka (erityisesti tarkkuus) kehittyi 3-4kk aikana enemmän kuin sähkiksillä viimeisen 10v aikana.
 
Nyt soitan ihan normispekseillä olevilla sähkiksillä ja noillakin soitto onnistuu hitosti paremmin. Ihan hiton siistiä huomata miten tekniikka kehittyy aivan huomaamatta. Aikaisemmin tuntui ettei kehitystä tapahtunut yhtään vaikka kuinka treenasi.

Pitopelejä ovat kaikki kitarat, joita löytyy tällä hetkellä:
 
- Vanha Landola akkari, jossa kaverin verta polttareiden jäljiltä kaikukopassa.
- Ibanez RG3120TW: n. 100 keikkaa yhteistä taivalta. Käväs jo muualla ja nyt takas kotona. Ei Ibanezit tuosta parane, huononee vaan uudemmat.
- Gibson LP studio: vaimon ostama 30-v lahja. Siis pitopeli.
- MM JPX 6: uusin vaihdokas ja paras laatu, mitä on tullut vastaan. En keksi mitä tästä enää vois parantaa omaan soittotyyliin.
 
Vaihtelun halua pitää siis jollain muulla tavalla kustantaa. =/

Tokai Custom Edition jonka olen omistanut vuodesta -91. Ei tällä soitettua tule, mutta tunnearvoa on paljon enemmän kuin aktuaalista arvoa.
 
Fender Standard Stratocaster HSS RW MWN. Soitin jolla palasin pitkän tauon jälkeen soittoharrastuksen pariin. Ehti olla myytynäkin pienen tovin, mutta palasi kiertoteitse itselle. Käsien läpi kävi tuona aikana kolme muuta Stratoa, sekä edullisempia että arvokkaampia kuin tämä, mutta yksikään ei ollut soittontuntumaltaan parempi.
 
Pahin vaihto-GAS tuntuisi hellittäneen. Tästä eteenpäin pyritään hankkimaan vain pitopelejä. Tuskin onnistuu.

Mesa Boogie Studiopreamp -90, BBE Maxie.
Aika monta vahvaria on ollut, ja yksikään ei pääse lähellekkään SP tä.
Putkia löytyy pakista. Telefunken on aivan yliarvostettu, ja paska särösaundeissa.
Preamp on 220 voltin laite, ja ostin Variacin Uraltonen huoltomieheltä.
Nyky verkkojännite 236 on ihan liikaa, eli tarvii Variacin.
Hyvä stereo ominaisuus. Soitan kahdella -75 Carlsbro kaapilla, Greenback 2x G12S.
Eddie Van Halen vetelee kans 20 wattisilla.
Päättäreinä joko Dynacord eminentit, tai Bugera/ Faylon summit.
Onpahan minun saundi aina.
Miksipä ne ei enää tee näitä. Siksi, että ei menis kaupaksi kalliimmat nupit.