Media ja viihde ›

Yngwie Malmsteen: Voittamaton - Muistelmat
 
Ynkkää ei tunneta vaatimattomuudesta, eikä vaatimattomuus varsinaisesti näiltäkään sivuilta huou. Mutta onhan kaveri tehnyt rajusti töitä saavutustensa eteen ja täytyy kyllä kunnoittaa kaveria, joka tuollaisella suht. epäkaupallisella materiaalilla on onnistunut hankkimaan useammankin Ferrarin ja muita herkkuja. Valitettavasti kirjan kerronta on varsin poukkoilevaa, mutta ihan viihdyttävä teos silti.

Pekka Lassila:Maininki
 
Viihdyttävä matkakirja.

Matti Riekki - Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina
 
Nykyään kotimaiset artisielämäkerrat eivät häviä pätkääkään ulkomaisille vastineille, päinvastoin. Tämäkin on erittäin asiallinen teos, jota voi kaikille bändistä kiinnostuneille suositella.

Mikko Sovijärvi et. al. - Sen piti olla normikeikka 2
 
Pari ihan hauskaa juttua seassa, mutta suurimmaksi osaksi todella tylsä.

Ajan lyhyt historia.
 
Ajaton klassikko, 5/5.

Valonkantajat
 
Teos kertoo kotimaisista salatieteen harjoittajista. Esillä muun muassa nimet Aino Kassila, Pekka Ervast, Pekka Siitoin ja Ior Bock monia muita unohtamatta. Teoksessa käydään kyseisten henkilöiden elämää ja näkemyksiä läpi.
 
Kiinnostava läpileikkaus, mikäli kotimaisten mystikkojen elämä ja näkemykset kiinnostavat.

Thomas Nagel: Mieli ja kosmos - miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi.
 
Kirjan otsikko lupailee paljon ja hieman herran läppiin tutustuneena odotin kovaa paskaa. Kutkuttavaa läppää tässä sinänsä sisimmältään onkin, mutta äärettömän kuivakka akateeminen lähestyminen aiheeseen jättää tosi kylmäksi. Itse asiassa niin kylmäksi, ettei tätä jaksanut ihan kokonaan kahlata. Jos olis kirjatentti tuosta, niin ehkä hampaat irvessä vois mennäkin, mut luultavasti pyytäisin saada tehdä esseen jostain muusta. Harmi.

Raita Outinen: Kasvoton morsian - Elämäni Ray Charlesin kanssa

Teksti on paikoin niinkuin suoraan jostain akkojen pehmopornoromaanista. Kertoo tietysti kirjailijasta oleellisen, että heti kun pääsi vähän panemaan Ray Charlesin kanssa, niin oma rakastettu mies jäi niinkuin nalli kalliolle. No ehkä se oli sitä 60-luvun meininkiä sitten... Siitä plussaa, että kirjoittaja ei edes yritä antaa itsestään mitenkään mairittelevaa kuvaa (lapsikin on jäänyt matkan varrelle), eli aika rehelliseltä kerronnalta tuntuu. Tosin teksti on kirjoitettu ikäänkuin romaanin muotoon - miten kukaan voi muistaa vuoropuhelut noin tarkkaan, vaikka olisikin pitänyt päiväkirjaa? - ja se vähän syö uskottavuuspisteitä. Ihan mielenkiintoista tarinaa kumminkin, jos jaksaa kahlata loppuun asti.

Luin Humisevan harjun. Olihan se omalla tavallaan varsin hyvä kirja. Eräänlainen vuosikymmeniä kestävä kolmiodraama siis, joka sijoittuu Englannin syrjäisille nummille.

Terence McKenna: The food of the gods
 
Luin tämän aikoinaan parikymppisenä ja silloin se teki suuren vaikutuksen. Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin luin tämän uudelleen. Kirja oli vähintään niin hyvä kuin ekallakin kerralla. Vanhempana nämä teoriat tuntuivat hieman helpommin käsitettäviltä, johtuen tietenkin eletystä elämästä ja paremmasta englanninkielen taidosta. Teos on huiman oivaltava, todella hauska ja värikästä kieltä omaava, ja jopa runollinen. Aihe ei ole vanhentunut reilussa 20-vuodessa (eka painos 1992) yhtään, päinvastoin.

Todellista korkeakulttuuria, eli uusimman Vareksen. Tulivuori oli siis tuo teos nimeltään. Aivan kelpo ajanvieteromaani, parempaa päätä Reijo Mäen tuotannosta, jossa itseääntoistavuudestaan huolimatta on mielestäni onnistunut olemaan kohtuullista tasonvaihtelua vuosien saatossa. Jos tyylistä tykkää niin ihan lukemisen arvoinen kirja oli tuo.

Joshua Foer - Kaiken muistamisen taito
 
Mitä tapahtuu, kun tavallinen aavistuksen hajamielinen toimittaja päätyy erinäisten vaiheiden jälkeen harjoittelemaan Yhdysvaltojen muistamisen mestaruuskilpailua varten? Tositapahtumiin perustuva kirja, jossa opetetaan eri muistitekniikoita ja niiden käyttämistä yhdistettynä kisaan valmistautumisen kertomiseen. Millaista on muistaa kaikki verrattuna tilanteeseen, jossa minuutin jälkeen kaikki unohtuu parinkymmenen vuoden ajalta. Voiko kenestä tahansa tulla huippumuistaja?
 
Kiinnostavaa luettavaa, pakko myöntää.

Magnus Mills: Aidantekijät
 
Aavistuksen viistoja hahmoja, lakonisesti todetaan katastrofien tapahtuvan, shit happens, kuopataan raadot ja jatketaan touhuja numeroa tekemättä, aidantekoa sateessa ja baarissa dokaamista. Yllättävän hyvää unen houkuttelu lukemista. Taidetta.

Ilkka Mattila - Egotrippi: Aina matkalla jonnekin
 
Aivan käypäinen bändihistoriikki, jota voi bändistä kiinnostuneille suositella. Egotripin taival poikkeaa hiukan perinteisestä normista miten hommat bändien kohdalla yleensä etenevät.

Flash: Yngwie Malmsteen: Voittamaton - Muistelmat
 
Ynkkää ei tunneta vaatimattomuudesta, eikä vaatimattomuus varsinaisesti näiltäkään sivuilta huou. Mutta onhan kaveri tehnyt rajusti töitä saavutustensa eteen ja täytyy kyllä kunnoittaa kaveria, joka tuollaisella suht. epäkaupallisella materiaalilla on onnistunut hankkimaan useammankin Ferrarin ja muita herkkuja. Valitettavasti kirjan kerronta on varsin poukkoilevaa, mutta ihan viihdyttävä teos silti.
 
Aika odotettua tekstiä ja harpoin, mut yllättäen teki vaikutuksen kun kaveri kertoi raitistumisestaan. Jotenkin sain sympaattisen ihmismäisen käsityksen vai luinko ihan väärin :D

miihkali666: Aika odotettua tekstiä ja harpoin, mut yllättäen teki vaikutuksen kun kaveri kertoi raitistumisestaan. Jotenkin sain sympaattisen ihmismäisen käsityksen vai luinko ihan väärin :D
 
No joo, sellainen nöyristelemätön, mutta vilpitön asennehan hällä tuntuu olevan.

Paul Auster - Talvipäiväkirja
 
Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen poukkoileva, mutta silti sulavasti etenevä elämäkerrallinen. Austerin ystäville tietenkin suositeltava, mutta aloittelijoiden kannattanee aloittaa herran aiemmista teoksista.

Andrea M. Rotondo - Tom Petty: Rock'n'Roll Guardian
 
Aivan asiallinen elämäkerta, mutta suhteellisen turha nyt kun Warren Zanesin paljon kattavampi The Biography on ilmestynyt. Eipä tässä muutenkaan faneille mitään uutta ja ihmeellistä ole. Lopun keikkalistaus on ihan kiva, mutta ei sekään enää ajantasalla.

Keith Richards - Elämä
 
Olipas paksu eepos, mutta helvetin mielenkiintoinen ja inspiroiva kirja.