Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Mitä sillä takkiin tulemisella tarkoitetaan? että hinta myydessä on pienempi kuin ostaessa?
 
Varmaan tuotakin, mutta tuollahan tarkoitetaan jos väline menee halvemmalla kuin mitä sen oikea arvo olisi käytettynä eli alihintaan. Olen tehnyt sen monta kertaa, myynyt liian halvalla. :)

Muutama kampe olisi pitänyt jäädä kauppaan.
 
Line6 XT Live, ei tullut meistä ystäviä vaikka kovasti yritin.
Tokai Jaappanin strato, vääränmallinen kaula ei parantunut ajan myötä.
Fender Baja Telecaster, sähköt todella ala-arvoiset mikkejä lukuunottamatta.

Enpä oikeastaan ole kadunnut minkään laitteen ostoa, muuta kuin taloudellisessa mielessä. Eli sinne ne rahat ovat huvenneet.
 
Tosin 2 kpl Behringer purkejja löytyy joiden osto kaduttaa: chorus ja Flanger. Tosin käytän niitä nykyään "tolppina" efektilaudalleni ja virtapiuha kulkee niiden alta.

Metalkallo: Varmaan tuotakin, mutta tuollahan tarkoitetaan jos väline menee halvemmalla kuin mitä sen oikea arvo olisi käytettynä eli alihintaan. Olen tehnyt sen monta kertaa, myynyt liian halvalla. :)
 
No juu :-D sama täällä,mutta siinähän onkin kyse kierrättämisestä siis jos sen kaman haluaa pois käsistään, niin aika alas se pitää hilata jos kama ei sitten jptenkin ole ihan ihmeellisen haluttava ja sä oot ainoa, joka semmoista on myymässä, mutta toisaalta silloinhan sen haluaakin pitää itse :-D.

Kyllä ! Tokai Stratocasterin ostin pelkästään vintage arvon takia. Kokeilin kitaraa 15 -30 minsaa ja totesin ettei sovi mun käteen. Muistan seuraavalla kitaran ostokerralla että Japanilainen laatu ja vintage arvo ei takaa kitaran käteen sopivuutta.

Se ensimmäinen kitara jonka ostin. Se aloitti tämän älyttömän rahan haaskaamisen.
No jos oisin ostanut sen vanhan jenki pirssin niin valitaisin samaa jollain ruosteen rassaus palstalla. Kai tuo irtonainen fyrkkendaali johonkin pitää törsätä kun en ikinä ole oppinut miehekkäästi juomaankaan. Joten rahaa on menny ja hauskaa on ollu:D Kaikki mitä on tuullu hommattua on jossain vaiheessa alkanu ketuttamaan ja kaikista pankkitilin ylityksistä on toivuttu. Minä ainakin olen, vaimosta en ole varma.

Eipä oikeastaan kaduta minkään osto, tosin kerran olin kummissani kun menin ostamaan sellaisen PeRäSimen. eli CU24 mallin, se yritti olla Strato ja LP samaan aikaan, onnistumatta kummassakaan, eikä edes siinä välillä, hienosti tehty, täysin persoonaton peli. Noh, pääsihän siitäkin pienen PeRSneton kanssa eroon. Myymisistä on kaduttanut vain yksi:Marshall JMP2144 combo. Tuli vaihdettua se vuosituhannen vaihteessa johon kottaraisenpesään, kun bändihommat oli vähän jäissä pidempään. Yhtenä sunnuntaina oli Torilla ilmoitus jossa kaupattiin samanlaista yksilöä, ilmossa luki jotta lisäkuvia profiilissa, eikun äkkiä katsomaan onko faceplatessa vielä sellainen keltainen siirtokuvatipu ja olihan siinä, yli kymmenen vuotta kateissa ollut vekotin löytyi. Siitä hetkestä kun soitin myyjälle, ei mennyt kuin 1,5h kun meikä oli Kouvolan suuntimalla ja Marsu vanhan Volvon takaboksissa. Ennen sen vaihtoa siihen kottaraisenpönttöön, se kerkes olla mulla 90-luvun alusta. Siitä harvinainen peli, että noita ei oo tehty kaikkiaan kuin pari sataa kpl. Linkissä Aynsley Lister töpöttää menemään moisella ja LP:llä:https://www.youtube.com/watch?v=JxJsddf8i1E.
 
Ooonkohan mää tulos kipiäks vai terveeks, ku kitarakamppeet ei kiinnosta paskan vertaa, ei oo kiinnostanu yli kuukauteen ja se on meikälle piiitkä aika?

No pääsääntöisesti en kadu ja musakamat ja musahommat on menneet aika kohtuullisessa balanssissa, mutta ostin aikoinaan ihan heräteostoksena Fender LiteAsh straton, joka oli vaan niin hemmetin nätti että sokaistuin sen kauneuteen ja aivot menivät kahvitaulle ja ostin sen. Kitara ei sinällään ollut huono, vaikka hemmetinmoinen säätäminen siinä oli, että sen sai soitettavaan kuntoon. Soundit siinä oli ihan jees ja soittotuntuma oli mielenkiintoinen semmoinen terävähkö v-profiili ja satiinilakkaus. Himassa oli vaan sitten semmoinen fiilis, että "mitä hittoa mä tällä teen?" se näytti ihan stratolta, mutta se ei niinkö tuntunut "oikealta" Fenderiltä (ja eihän se ollutkaan minkä lienee cortin tai samickin alihankintana valmistama). No myin pois sen vaihtokauppa diilissä jossa itse vein kaupantekopaikalle käteistä rahaa ja sen kitaran. Otin persnettoa siinä diilissä, mutta ei se haittaa.
 
Toinen kaduttava homma oli kun kakarana joskus kaheksankytluvulla vaihdoin hyvän bossin boosterin johonkin itse tehtyyn transistorivahvistimeen ja se kadutti ja harmitti, mutta ei siinäkään mistään omaisuuksista ollut kyse, vaikka koulupoika olinkin.
 
Muuten homma on kohdallani mennyt aika puikkoihin ja minulla on ollut onni saada olla tyytyväinen kaikkiin soittokamppeisiini ja olen saanut soittaa lähes aina versin hyvilla vehkeillä.

Jokainen ostos on opettanut jotain ja vienyt osaltaan kohti parempaa soundia, joten enpä osaa mitään katua....

Jukka Häikiö:
Ooonkohan mää tulos kipiäks vai terveeks, ku kitarakamppeet ei kiinnosta paskan vertaa, ei oo kiinnostanu yli kuukauteen ja se on meikälle piiitkä aika?
 
Bingo + ten points.. sama vika täällä.
Sain ronski vuos sit kamat sellaseen kuosiin et niillä pärjää ja ite tykkää, ei oo siis yli vuoteen kiinnostanu kitarakamat / niiden kanssa sättääminen.
Soittaminen sit taas on toki edelleen ihan helkkarin kivvaa hommoo.