Kitarat: kitarakamat ›

G-lab guitar system controller. Väheni steppaus ratkaisevasti. Saa virrat pedaaleihin ja kanavatkin vaihtuu.

En nyt pelkästään yhtä pysty mainitsemaan mutta:
 
EVH 5150III 50w nuppi + saman sarjan 2x12 kaappi. Tästä vahvarista löytyi vihdoin se mun soundi. Kaikki lähtee kliineistä rokkimeiningin kautta ahtojunttaan omaa korvaa miellyttävällä tavalla, on räyhää ja tiukkuutta. Nättikin kuin mikä valkoisena ja keikkatilanteessa ylivoimainen ominaisuus on mahdollisuus ruuvata nuppi kaappiin kiinni ja tiltata koko paketti omia korvia kohti. Ei ole kitaran kuuluvuus monitoroinnin armoilla.
 
Decibel Eleven Switch Dr. -looppi/midikontrolleri. Edellinen steppilauta (G-Lab GSC-1) oli jo askel (pun not intended) vahvarin kanavanvaihtojen ja efektien kytkemisen järkeistämiseen, dB11 toimii vielä paljon jouhevammin (esim. ei viivettä pankkien vaihdon välillä). Helpottaa keikkaelämää älyttömästi, miten sitä pärjäsikään ennen ilman?
 
Valetut korvatulpat. Näistä on haaveiltu jo vuosia mutta onhan se 200 egeä ollut nyt ihan liikaa kuulonsuojauksesta :D Vihdoin sain vähän aikaa sitten aikaiseksi hankkia ja ekan korvatulppien kera vedetyn keikan jälkeen bändikaverit varmaan jo kyllästyivät tulppien hehkutukseen. Kaiken maailman "muusikko"kuusitulppia kokeilleena sai silti hämmästymään miten hyvin noi toimivatkaan. Ensitilauksessa otettujen 9dB filttereiden lisäksi piti heti ekan tulppien kanssa vedetyn keikkaviikonlopun jälkeen käydä tilaamassa 15dB filtterit muitten keikkoja varten (siis kun ei itse ole lavalla).
 
Juuri nyt vasta hankittu Parker P44 Pro-kitara tunkee myös ensivaikutelman perusteella itseään kärkisijoille. Nautinto soittaa, hieno ja onhan toi SeymourDuncan/piezoyhdistelmä helvetin hyvän kuuloinen splitattuna EVHn ja Laneyn akkarivahvarin kesken. Toimii etenkin bilebänditouhuissa hienosti.

Vaikea päättää yhtä, eli pannaans yks vahvari, kitara sekä pedaali.
 
Suhr Badger 18 - herkkua pikkumuroa ja mainio pedaalialusta kaikilla volyymeillä. Yksikanavaiseksi tosi monipuolinen vahvari. Käytettynä etenkin tosi hyvää vastinetta rahalle.
 
PRS Custom 22 - kevyt, käteen sopiva ja mainiosti soiva kitara monipuoliset soundit tarjoavilla mikeillä/kytkennöillä. Hommat tehty oikein suunnittelusta viimeistelyyn. Ovh aika kova, mutta onneks on aleja ja käytettyjä.
 
Joyo Us Dream - hyvä esimerkki nykyisistä edullisista kiinalaisista klooneista, jotka ei ole muovisia rakenteelta tai häviä soundeissa esikuville. (Bad Monkey oli 2. vaihtoehto tähän.) Hyvä valinta korvaamaan särökanava, puhdistuu myös passelisti volapotikalla. Kaikesta hyvästä huolimatta, bongasin käytettynä originaalin Suhr Riotin, jossa on jämympi ja tyylikkäämpi ulkoasu ja hiukan isompi soundipaletti.
 
E: Oma videovertailu, Riot vs Joyo:
https://m.youtube.com/watch?v=-_aOc4gKRbw

Persaukisena tanssimuusikkona (edelleen) ei ole paljon osteltu mutta nämä ovat NE mistä en luovu http://muusikoiden.net/dyn/users/70123.jpg
 
Kaikenmoisia on kokeiltu, mm vtun kallista vasuri Les Paulia (15 000mk), ei ns samalla seinälläkään Yamaha SG:n kanssa ;-)
Ei se nimi lavassa takaa yhtään mitään, se on nähty ja itse koettu.

Samalla viivalla parhaimpina ostoksina roikkuvat LP DC Standard ja SG Original. LP on simppeli ja kompakti kapine - saundaa ja resoneeraa terveesti. Toinen järkiliike oli vaihtokauppa K-pajalla: American made 60's re-issue Strato palasi lähtöruutuun ja tilalle tuli SG. Rouheasaundinen ja tämmöiselle pieniraamiselle asian harrastajalle äärest' käteen ja kehoon sopiva värkki.
 
Joitain, omasta mielestä onnistuneita styrkkarihankintojakin oon tehnyt vuosien varrella - laitteita, joilla saa aikaiseksi hetkittäin musalta kuulostavaa taidetta ilman minkäänmoista pedaaliarsenaalia. Se on taas sitten ihan oma tarinansa :-)

15-vuotiaana ennen riparille menoa iskä kysyi, että tahdonko rippilahjaksi mopon, jollaisen kaikki ikäiseni saivat, vai AC30:n. Kun palasin leiriltä, niin kotona odotti huikea palavox. Elektroniikka on '72 top boost -Voxista, elementit on "silver bellit" 60-luvulta(?) ja kotelo ysäriblondivoxista. Soundi on loistava ja palvellut uskollisesti tähän päivään asti. Mitä nyt päättäri koki pienen meltdownin keväällä, mutta kaikki pelittää taas. Muutaman kerran harmitti joskus, kun ei ollut mopoa, mutta eipä paljon enää. Pari vuotta tää oli aika vähän soitolla, kun Marsu oli se juttu, mutta onneksi en myynyt pois silloinkaan. Nyt Vox on taas ykköspeli ja tulee varmasti olemaan kovassa käytössä niin kauan kuin tuossa elämää on. Ei varsinaisesti ostos, mutta paras kitarakama-aiheinen päätös ikinä.
 
Toinen kova poisto on joskus samoihin aikoihin dadan kautta rippilahjarahoilla hommattu AVRi '52 Telecaster. Moni kitara on sen jälkeen vaihtunut, mutta tuo on pysynyt tiukasti kattauksessa ja on varmasti viimeinen kitara, josta luovun ikinä. Tällä kitaralla soittaminen on edelleen todella inspiroivaa ja voisin soittaa tällä varmasti kaikkea musiikkia, josta pidän täysin ongelmitta. Keväällä oltiin studiossa ja tuplasin tällä kaikki raidat, jotka soitin Thinline Deluxella ja Les Paulilla. Lopputulos oli, että lähes kaikki soundasi paremmalta tällä. Melkein harmittaa, että nykyisen bändin kanssa tämä näkee käyttöä hyvin harvoin, kun livesoundi melkein vaatii humbucker-kitaran. Blondiin Teleen kuitenkin tulee kotona ja biisejä tehdessä tartuttua jatkuvasti. Jos jokin kitara on todella osa mua, niin tämä.
 
Edit: Tylsä, mutta silti parhaita ostoksia on ollut myös Musicomin tbp-lookkerikontrolleri (EFX Lite 8L tjms.). Biisit alko kummasti soundaamaan paremmilta, kun soundit vaihtuu kerralla hirveen räpellyksen sijaan. Soittamisestakin tuli paljon rennompaa, kun voi keskittyä muuhunkin kuin kauhulla valmistautumaan vaihtamaan viisi efektiä yhden iskun ikkunalla.

Jucciz: Huokaus. Kitarakamaostos on yhdyssana.
 
Varmaan ne valetut tulpat täälläkin kiilavat kärkeen tosin.
 
Huokaus.
Kiilaavat.

Jackson DKA7. Pitempi skaala, 7 kieltä ja hardrail eli kaikki hyvät. Ainoa miinus tulee stratomallista, V istuis omaan kaulaan paremmin.

Nash T-52 tele. Loistava kitara, joka toi uutta ulottuvuutta omaan soittoon monella tapaa. Lisäksi sain sen edullisesti ja uusien hinnat näyttävät vain nousevan.

Kemper.
 
Ei virhettä.

No mulle tuo Vibro Champ on kyllä ollut ihan järjettömän mieleinen kampe ja olen pohtinut ettei siitä puutu mitään..... paitsi pienihän se on. Princenton olisi kaiketi ihan samanlainen mutta vaan vähän tehokkaampi. Toisaalta en varmaan sellaista lähe hankkimaan ja joku tuollainen Kemper tai muu sen tapainen laite kiinnostaisi tosi paljon.

Space Echo RE-150 noin vuonna 1990: mullisti koko soittotapani ja on ollut käytössä siitä lähtien. Eikä ollut kalliskaan, muistaakseni 1.350 mk.
 
Toinen lähes yhtä merkittävä hankinta lienee 5e3 Deluxe -tyyppisen vahvistimen hankinta vuonna 2009. Kyselin Bluetonelta mahdollisuuksia kasata Ceriatonen tai vastaavan rakennussarjaa, mutta muutaman satasen lisäpanostuksella sainkin ehdan Bluetonen. Ai, tätä kun Gretschillä, telellä tai stratolla kurittaa. Tämäkin muutti soittotapaani aika lailla.
 
Kolmossijalla on siirtyminen Bigsbyn käyttöön noin vuonna 1991-92. Tilasin H. Lehtolalta loistavan osin omaan suunnitteluun ja osin röyhkeään ideoiden varasteluun perustuvan kitaran, johon Bigsby B3 epäortodoksisesti upotettiin. Edullinen käsityötaidon mestarinäyte, joka oli useita vuosia ykköskeppini.

Yks hyvä oli kun autoin miestä mäessä ja ostin akkarin, sähkiksen ja vahvistimen. Kahden ensimmäisen myynti kuittasi koko kasan ostohinnan.

Sopivasti vaikkua korvissa, eikä maksanut mitään....

Jukka Häikiö: Sopivasti vaikkua korvissa, eikä maksanut mitään....
 
Olet siis vaikuttaja

Yksinkertaista ! Kemper !

qal: Olet siis vaikuttaja
 
....hmmm, pikemminkin vaikuttunut...

Kyllähän se kemper on.

Bluetone Dusty Road. Lopetti kerralla paikoin jo epätoivoisen vahvarirumban. Siitä sai mukavan kiintopisteen kamarumbaan, niin ei ollut koko setti jatkuvasti levällään. Ollut siitä asti luottopeli, josta saa kaikki soundit, joita tarvitsen ja paljon päälle...
 
Toinen vahva ehdokas on Tokain strato. Ostin vuonna 2001 ja maksoin pitkälle toista tonnia (olisko ollut 1200 euroa), mutta eipä ole tuolla ollut mitään väliä. Olisin voinut maksaa enemmänkin...