Kitarat: kitarakamat ›

Minkään kitarakaman osto ei kaduta, kun on tullut sen verta halpoja osteltua. Jos olisin upottanut jonkun 3000-5000 euroa kitaraan tai vahvistimeen, niin luultavasti kaduttaisi, oli peli sitten kuinka hyvä tahansa.

Ostaminen kaduttaa toisinaan, varsinkin jos meni ja maksoi liikaa. Yleensä kadutus kuitenkin kuittaantuu hutioston myymisellä, mitä nyt saattaa joku pieni rahanmenetys siinä välissä hieman harmittaa.
 
Pari kertaa on sen sijaan jäänyt kaivelemaan myyminen. Että oli joku hyvä peli ja sen sitten meni myymään. Harmittaa erityisesti jos peli on peruuttamattomasti menetetty. Onneksi näin ei sentään ihan aina ole.

Yhden halpisbasson osto hiukan kun maksoin siitä liikaa. Suutari pysyköön lestissään. Olihan sille toisaalta tarvetta kotistudiobassona.

Peavey Windsor ja Schecter Hellraiser C-1 olisivat saaneet jäädä hyllyyn. Hirveitä rimpuloita, toinen vielä törkeän ylihintainen.

En kadu. Kaikkia on ollut hauska kokeilla ja kaikista ei-toivotuista on päässyt torilla hyvin helposti eroon. Takkiin on tullut vain hyvin harvoin. Good times.

T-rex twin boost. Ei toiminu oman vahvarin kanssa ja ei mee kaupaks.

s8na: T-rex twin boost. Ei toiminu oman vahvarin kanssa ja ei mee kaupaks.
 
Pistä ilmoitukseen kuva. Moni skippaa kuvattomat ilmoitukset, eikä ne yleensä muutenkaan oikein innosta laittamaan ostohousuja jalkaan.

oiva tumpeloinen: Pistä ilmoitukseen kuva. Moni skippaa kuvattomat ilmoitukset, eikä ne yleensä muutenkaan oikein innosta laittamaan ostohousuja jalkaan.
 
Ja lisäksi joku raflaava demovideo juutuubista: Success!

oiva tumpeloinen: Pistä ilmoitukseen kuva. Moni skippaa kuvattomat ilmoitukset, eikä ne yleensä muutenkaan oikein innosta laittamaan ostohousuja jalkaan.
 
Ja se kuva kannattaa ottaa itse ja jotenkin sillein et siihen liittyy tavaran lisäksi jotain mistä tunnistaa että se olet sinä, silloin ilmoitus herättää paremmin luottamusta. Netistä otettu kuva ei minun mielestäni herätä vielä luottamusta niin paljoa koska kuka vaan voi ottaa sieltä toisen kuvan.

oiva tumpeloinen: Pistä ilmoitukseen kuva. Moni skippaa kuvattomat ilmoitukset, eikä ne yleensä muutenkaan oikein innosta laittamaan ostohousuja jalkaan.
 
Viimeisestä vaan näköjään jääny pois. On mulla yyleensä ollu tolla se kuva.

jhakwe: ... ja Schecter Hellraiser C-1 olisivat saaneet jäädä hyllyyn. Hirveitä rimpuloita, toinen vielä törkeän ylihintainen.
 
Rupesin miettimään että mikäs vika Hellraiserissa, itsellä C-7. Vilkaisin sitten hintoja niin kylläpä ovat pompsahtaneet 5 vuodessa! Floikallinen malli 1500e... ei mitään järkeä. Ite maksoin tuosta seiskasta 650e käytettynä.

Jokainen Ibanez sähkökitara minkä olen ostanut.
 
POD HD:lle on tullut annettua vähän liian monta kertaa mahdollisuus. Jokaisella kolmella kerralla se tuli myytyä hyvin nopeasti.
 
Yleensä kaikesta kuitenkin on saanut rahat takaisin jälleenmyynnissä että siinä mielessä nuo ostokset ei kaduta liian paljoa.
 
Vähän nuorempana säästin kauan rahaa ja kävin ostamassa 2005 kunnon Gibson Les Paul Standardin kolmella tonnilla kuten silloinen hinta oli. Vaikka onkin ikoninen klassikko niin minulle se on aivan väärin painotettu istualtaan soittoa varten ja lisäksi kun sitä piti keikoilla mukana niin selkä kyllä väsyi jo aika varhaisessa vaiheessa keikkaa ellei sitten seiso täysin paikoillaan. Tästä syystä myin sen torilla ja sain vissiin 1400€ sen ajan uusiin Standardeihin verrattuna. Siinä oli varmasti isoin katumus meikäläiseltä. :D

Oikeastaan en kadu. Oppirahat on maksettava.

Rämppy: Oikeastaan en kadu. Oppirahat on maksettava.
 
komp.
 
lyhyt jjoojoo

Skebameizi: Rupesin miettimään että mikäs vika Hellraiserissa, itsellä C-7. Vilkaisin sitten hintoja niin kylläpä ovat pompsahtaneet 5 vuodessa! Floikallinen malli 1500e... ei mitään järkeä. Ite maksoin tuosta seiskasta 650e käytettynä.
 
Tuntui ja kuulosti siltä kuin kädessä olisi ollut läjä muovia. Kyllähän sillä ne silloiset hevijuntat nauhoitteli, mutta ei se kyllä oikein instrumenttia ollut nähnytkään. Ostin vielä kokeilematta, kun oli joku pakkomielle saada sellainen, eikä paikallisesta joensuulaisesta soitinliikkestä oikein tuntunut onnistuvan tilaaminen ja kokeilu.

Lähinnä noita myymisiä oon katunut

Vähän nuorempana säästin kauan rahaa ja kävin ostamassa 2005 kunnon Gibson Les Paul Standardin kolmella tonnilla kuten silloinen hinta oli.
 
Tämä. Itekin joskus ehkä 2007 tienoilla ostin uutena soitinliikkeestä Les Paul Standardin. 2600 €. Hyvä skebahan se oli, mut siihen aikaan kamarunkkaus kävi niin kovana, että eihän tuo(kaan) kitara omistuksessa paljoa vuotta pitempään kestänyt. Persnettoa myydessä tuli jotain tonnin luokkaa hankintahintaan nähden.
 
Harmittaa, että ensinnäkin maksoin siitä niin paljon ja sittemmin on harmittanut, että myin sen pois.

Kyllä ne jotkin multiefektihärpäkkeet ja räkit olisi voinut jättää väliin. Niissä kun uutena ostettaessa vielä aika paljon tuli takkiin. Myös muutama vahvistimen päittään-vaihto hivenen kaduttaa... Mutta toisaalta musakamassa on kuitenkin aina jokin jälleenmyyntiarvo, ja niistä pääsee eroon, toisin kuin vaikka kulutuselektroniikasta ja kodinkoneista, joilla ei parin vuoden jälkeen tee hevonkuukkelia.
Live & learn

karateadonis: Kyllä ne jotkin multiefektihärpäkkeet ja räkit olisi voinut jättää väliin. Niissä kun uutena ostettaessa vielä aika paljon tuli takkiin. Myös muutama vahvistimen päittään-vaihto hivenen kaduttaa... Mutta toisaalta musakamassa on kuitenkin aina jokin jälleenmyyntiarvo, ja niistä pääsee eroon, toisin kuin vaikka kulutuselektroniikasta ja kodinkoneista, joilla ei parin vuoden jälkeen tee hevonkuukkelia.
Live & learn
 
Mitä sillä takkiin tulemisella tarkoitetaan? että hinta myydessä on pienempi kuin ostaessa? eikö sen kuulukin mennä sillä tavalla? tosin jos tavaraa ei tarvitse ja sitä käyttää vain vähän aikaa niin kyllähän se iso hinnan pudotus on takkiin tulemista myös minun mielestä, mutta toisaalta jos tavaraa käyttää niin pitäähän siitä käytöstä joutua maksamaan kun ei tässä maailmassa mikään kuitenkaan ilmaista ole.
 
Kulutuselektroniikassa ja varsinkin kodin koneissa pari vuotta kuulostaa todella lyhyeltä elinkaarelta. Pyykinpesukoneen kohtuullisena elämänkaarena pidetään kymmentä vuotta ja itselläni on kokemus, että halvat kodin koneet eivät tuohon kyllä yllä. Mutta pari vuotta on kyllä lyhyt elinkaari halvallekin pyykkikoneelle. Pöytätietokoneeni kesti kymmenen vuotta (eikä ole rikki vieläkään) ja tältä uudelta koneelta odotan vähintään yhtä pitkää palvelusaikaa. Älypuhelin lienee se heikoin lenkki ja niissä taitaa olla se käyttöikä ihan ohjelmallisesti rajattu. Itselläni sain edellisen iPhoneni palvelemaan neljävuotta kun vaan sitkeästi käytin sitä ja itse laite sen kyllä kesti, mutta sitten Apple vaan lopetti ohjelmatuen ja puhelin meni hetkessä käyttökelvottomaksi. Nyt tämän uuden iPhonen kanssa kiinnostuksella seuraan että onko kutonen kurantti kännykkä vielä neljän vuoden päästä.
 
Kitarakama on ihanaa kun se vaan paranee vanhetessaan :-).... kunnes muuttuu lopulta vintageksi ja on aina vaan haluttavampaa.