Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Annan oman lyhykäisen mielipiteeni levystä näin seitsemän kuuntelukerran jälkeen:
 
If Eternity Should Fail: Tiukka avausraita. Tehty tosiaan Brucen sooloalbumille ja se kuuluu. Olenko väärässä vai onko tässä D-vire? Raskas ja hyvä biisi ja erilainen aloitusraita kuin useammissa Maiden-levyissä. Ei silti mene albumin parhaimpien biisien joukkoon. 3.5/5
 
Speed of Light: kuuntelin tätä jo useamman kerran kun sinkkujulkaisu tuli. Kertsi on hyvä ja mukaansatempaava mutta muutoin biisi jättää aika kylmäksi. Ei parasta sinkkuantia Maidenilta. 2.5/5
 
The Great Unknown: No nyt. Tästä biisistä tulee vahvat BNW vibat oikein hyvällä tavalla. Yksi levyn parhaimpia biisejä ja toivottavasti kuuluu livesettiin ensi kiertueella. Takuuvarmaa tykittelyä. 5/5
 
The Red And The Black: Lisää tykittelyä. En osaa vieläkään päättää mistä pidän enemmän, tästä, päätösraidasta vai great unknownista. Joku haukkui kuorohuutelua hölmöksi mutta itse en voi muuta kuin hymyillä miettiessä tämän hoilaamista livenä. Myönnettäköön että instrumentaaliosia on turhan monta putkeen ja poiskin olisi voinut jonkun osan jättää. Kokonaisuus silti toimii. 4.5-5/5
 
When the River Runs Deep: perusvarma biisi. Ei jätä mitään arvailun varaan, mutta ei myöskään anna tarpeeksi. Jos jonkun biisin olisin jättänyt levyltä pois, se olisi ehkä tämä. 3/5
 
The Book Of Souls: Nimikkobiisiksi tämä oli pettymys. Hyvä kappale ja hienoja juttuja siellä täällä, mutta kokonaisuus ei jää tarpeeksi mieleenpainuvaksi näin pitkällä levyllä. Kertosäe toimii kuin nyrkki päähän mutta muuten 3/5 tasoa.
 
Death Or Glory: Tätä moni on kritisinoinut turhan tasapaksuna ja mitä kaikkea. Mielestäni kuitenkin todella hyvä kappale, levyn ainoa nopeampi ralli ja takuuvarmaa Iron Maiden laatua. Vahvat The Mercenary-vibat tästä ja vain hyvällä tavalla. 4/5
 
Shadows of the Valley: Olen tästä biisistä ristiriitaisilla tunteilla. Biisi on muuten aika perus tasapaksu tekele, mutta loppua kohden tulee yksi kohta (Into the valley of death fear no evil /We will go forward no matter the cost /Into the valley of death follow me now /Bring me your souls and Ill make it our last) aiheuttaa joka kerta kylmät väreet ja siksi haluan kuulla biisin joka kerralla. Wasted years riffi häiritsee silti. 3/5
 
Tears of A Clown: Levyn parhaimmistoa sanoituspuolelta. Sanojen ja kappaleen toimiminen yhdessä pelastaa tämän biisin ja nostaa sen keskitason yläpuolelle. Joka kerta kylmät väreet. 4/5
 
The Man of Sorrows: Tästä en oikein osaa olla vielä mitään mieltä. Joka toisella kerralla pidän tästä älyttömästi ja joka toisella taas haluan melkein skipata. Annan tässä vaiheessa varauksella 3/5
 
Empire Of The Clouds: Levyn parhaita biisejä. Kokonaisuus toimii paremmin kuin yksikään Harrisin pitkä kappale vuosiin. Missään vaiheessa tätä kuunnellessa ei tule sellainen fiilis, että biisi kestäisi 18 minuuttia ja loppuu mielestäni jopa liian aikaisin. Voisin kuunnella tuota piano-osuutta pelkästään jo yhden pitkäsoiton verran. Harmittaa uskomattoman paljon etteivät ilmeisesti tule soittamaan tätä keikoilla. 5/5
 
Näillä arvosanoilla keskiarvo olisi 3.6/5. Nostan sen kuitenkin neloseen koska koko paketti toimii yhdessä todella hyvin, mielestäni huomattavasti paremmin kuin The Final Frontier. Yhtäkään biisiä en ole vielä halunnut skipata ja haluan kuunnella levyn aina alusta loppuun. Fanilasithan tässä on silmillä ja voi olla että osaan antaa objektiivisemman arvion muutaman viikon kuluttua mutta tällä hetkellä pystyn sanomaan että tämä levy on todella hieno teos. Pari asiaa yleisestä näkökulmasta vielä jotka jäivät häiritsemään:
 
Kitarasoolojen mitäänsanomattomuus. Vain muutama hieno soolo, muuten tuntuu kuin sooloihin ei olisi juuri panostettu ja moni soolo kuulostaa hyvin samalta.
 
Virheet soitossa. Siellä täällä kuulee virheitä soitossa jotka olisivat varmasti olleet todella helppo korjata. En tajua miksei näitä ole voinut soittaa uudelleen kun kyse on tämän luokan yhtyeestä.
 
Eli koko levy 4/5