| Aihe: Carlos Santana | |
|---|
|
Tuli mieleeni, että tästä kaverista onharvemmin juttua ei kysellä tabeja eikä äimistellä hänen hämmentävää tekniikkaansa. Kuitenkin kyseessä on laajasti arvostusta nautiva pitkän linjan soittaja ja säveltäjä joka on tehnyt yhteistyötä monien tunnettujen artisitien kanssa ja on nostanut lattarikitarismin lippua korkeammalle. Itse en pidä kaikesta mitä hän on tehnyt, mutta eihailen häntä ja hänen musiikkiaan noin yleensä ja olen yllättäen huomannut tuntevani lukkarin rakkautta noita lattarirytmejä kohtaan. Suomalaisista mulle tulee mieleen Juha Björninen joka on soittanut tämäntapaista kamaa tai käyttänyt musiikissaan noita vähän eksoottisempia rytmejä. Juha itse tunnusti rakkauttaan BB Kingille, mutta luulisi hänen tämäkin kaveri tuntevan.
Kertokaapa mietteitä jos on tuttu jäbä. MesaBoogie ja PRS lienee ainakin mnet hyväksyttyjä soittokamppeita ja niillähän Santana soittaa taitaapi olla sigumallikin PRS:lä häneltä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
Se on hyvä biisi jonka se teki siihen Juhla Mokka-mainokseen.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" |
|
Aikoinaan tykkäsin kovasti mutta jotenkin mulla syntyi loppujen lopuksi kuva että se juttu sen musassa olikin loppujen lopuksi helkkarin kova taustabändi ja jotenkin alkoi kuulostaa siltä että carlos olikin pumpun heikoin lenkki...
Nostalgy is not what it used to be |
|
qal: Aikoinaan tykkäsin kovasti mutta jotenkin mulla syntyi loppujen lopuksi kuva että se juttu sen musassa olikin loppujen lopuksi helkkarin kova taustabändi ja jotenkin alkoi kuulostaa siltä että carlos olikin pumpun heikoin lenkki...
Kyllä sen käsistä on muutamat hienot kitaramelodiat lähteneet. Eihän se mikään tekninen sankari ollut ja tosiaan aika paljon pitää antaa myös taustabändille kunniaa.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" |
|
Kiinnostava soundi, hyvä rytmikäsitys, käyttänyt kitaramerkkejä, jotka ovat tuolla tasolla olleet harvinaisia (Ibanez, Yamaha, PRS).
Omaan soittoon kyllä vaikuttanut hyvinkin paljon. Soitto ei ehkä ylivaikean kuuloista, mutta imitointi ei kuitenkaan niinkään helppoa. |
|
Parhaimmillaan Carlos on ollu mun mielestä Moonflower levyllä. Siinä kiteytyy hienosti fuusio, lattari, funk ja poppis joita Carlos on aiemmin ja myöhemminkin veivannu, mutta ei mun mielestä yhtä onnistuneesti.
Levy on duunattu lisäksi osin livenä ja osin studiossa. Toimiva kokonaisuus sanon mä!
Toki Woodstockin keikka on kova ja Abraxas, 3, Caravanserai ja Welcome on kans hienoja levyjä, mutta ne ei oo mun mielestä kestäny niin hyvin aikaa kuin toi Moonflower. |
|
Pysykääs pelkästään kehumislinjalla, kun aiheena on mies jonka kautta koko musiikkiymmärrys on minulla isolta osalta kehittynyt ;)
Isovelivainaa tilas dinosaurusaikaan Fazerin musiikkikerhosta ekana tilauksena yhden täyshintaisen levyn ja yhden kylkiäisen puoleen hintaan. Ne oli Santanan Abraxas ja Black Sabbathin Paranoid, jompikumpi oli just ilmestynyt. Oli lastenlauluihin ja käännösiskelmiin tottuneelle teinille melkoinen pläjäys realiteetteja...
Ja onhan toi Carlos melodiatajuisimpia ja tyylikkäimpiä sähkökitaristeja kautta aikojen. |
 atct
02.09.2015 17:19:17 (muokattu 02.09.2015 20:59:20) | |
|
Carlos santana mielestäni yksi parhaista kitaristeista. Uran alkuaikoina teki hienoa musiikkia ja soittotyyli omaperäinen. Parhaimmillaan ensimmäisillä kuudella albumilla (Santana, Abraxas, The Third, Welcome, Caravanserai ja Borboletta).
Soittotyyli poikkesi muista sen ajan kitaristeista joita kuuntelin (Hendrix, Page, Blackmore ym.). Todella hienoja melodioita ja sooloja jotka upposi meikäläiseen.
Alkuaikoina soitteli Gigsoneilla ja Yamahalla. Sen jälkeen kun siirtyi soittamaan PRS.llä soundi ja soitto huononi.
Kuunneltuani taas vanhaa Santanaa täytyy myöntää että on ne soolot ja melodiat olleet todella upeita ja omaperäisiä esim. Borboletta ja Caravanserai levyillä.
Pari kertaa 80-luvulla livenä kuultuna koko bandin soitto kuullosti myös uskomattoman hyvältä. |
|
atct: Carlos santana mielestäni yksi parhaista kitaristeista. Uran alkuaikoina teki hienoa musiikkia ja soittotyyli omaperäinen. Parhaimmillaan ensimmäisillä kuudella albumilla (Santana, Abraxas, The Third, Welcome, Caravanserai ja Borboletta).
Aikaa sitten vinyylit myyneenä en muista mitä noista mulla oli, ainakin kaks ekaa+ Moonfloverin sisältävä lätty ja joku tuoreempi, oisko ollut Marathon. Vaikka ekan lätyn kitaravireessä (ja basson) oli toivomisen varaa niin olihan se kova.
Ite näin pikkukillinä Woodstockin vedon oikeen elokuvateatterissa, SG oli skitta. Aika huikee veto sekin oli, sillon.
Omaperäinen, tunnistettava kitaristi kyllä, eritoten fraseeraus ja tietynlaiset koristelut soitossa ovat ihan omassa sarjassaan ja tosiaankin aika vaikeita kopsata.
Soittotyyli poikkesi muista sen ajan kitaristeista joita kuuntelin (Hendrix, Page, Blackmore ym.). Todella hienoja melodioita ja sooloja jotka upposi meikäläiseen.
Alkuaikoina soitteli Gigsoneilla ja Yamahalla. Sen jälkeen kun siirtyi soittamaan PRS.llä soundi ja soitto huononi.
Käsittääkseni levytti vielä Yamahalla jotain vaikka oli siirtynyt PRS-osastoon, näin luin jostain. Itellä on Yamaha SG 2000 joten sympatiat menee tietty siihen suuntaan.
Kuunneltuani taas vanhaa Santanaa täytyy myöntää että on ne soolot ja melodiat olleet todella upeita ja omaperäisiä esim. Borboletta ja Caravanserai levyillä.
Juu ei ole ollut koskaan mikään tiluheikki vaan melodian ehdoilla on soittanut aina. Tosin soitossaan on aika paljon toistuvia, jopa rasittavia maneereja (kelläpä ei).
Pari kertaa 80-luvulla livenä kuultuna koko bandin soitto kuullosti myös uskomattoman hyvältä.
Bandi on ollut aina kova livena. Mutta...kai se on aikansa kutakin, enää ei vaan jaksa katella livepätkiä Santanasta kuin erittäin harvoin, jotenkin vähän sama meininki kuin aika monella muulla eli soitetaan samat soolot vuodesta toiseen ja time menee koko ajan huonommaksi eli otetaan liikaa rytmisiä vapauksia tulkinnassa kuten tässä, kitarana Yamaha...hirveen iso pleku näyttäs olevan ;-)
https://www.youtube.com/watch?v=0Vi3UreI9vU
Taitaa olla sama vuosi kun hommasin Yamaha SG:n, sitä sai vasurina tilaamalla mikä oli aika harvinaista noina aikoina.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! |
atct
06.09.2015 18:20:45 | |
|
Yamaha SG 2000 todella hieno kitara.
Santanan omaperäiseen soittotyyliin varmaankin osaltaan vaikutti se että on äidinkieleltään espanjankielinen. Kielen rytmi ja konsonenttien runsaus esim. englantiin verrattuna heijastuu soittoon. Aloitti soittamisen viululla ja sieltä ehkä peräisin ne "pitkät äänet". |
|
Hämmentävän epätasaisia vetoja sillä on ollut livenä mutta välillä kyllä toimii. |
|
atct: Yamaha SG 2000 todella hieno kitara.
Santanan omaperäiseen soittotyyliin varmaankin osaltaan vaikutti se että on äidinkieleltään espanjankielinen. Kielen rytmi ja konsonenttien runsaus esim. englantiin verrattuna heijastuu soittoon. Aloitti soittamisen viululla ja sieltä ehkä peräisin ne "pitkät äänet".
Tuo on ihan totta. Joka jätkällä pitäisi olla ainakin yksi Yamaha. Tuo mainitta SG2000s on mun lapsuuteni unelma kitara joka on vähän vieläkin, mutta se tekisi tuon LesPaulin tarpeettomaksi :-). Mulla on nyt Yamahana SA2200 joka on melkeen yhtä hieno, mutta se on puoliakustinen niin ei siitä ihan lankuksi ole, vaikka melkeen kyllä siihenkin taipuu.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
atct:
Santanan omaperäiseen soittotyyliin varmaankin osaltaan vaikutti se että on äidinkieleltään espanjankielinen. Kielen rytmi ja konsonenttien runsaus esim. englantiin verrattuna heijastuu soittoon. Aloitti soittamisen viululla ja sieltä ehkä peräisin ne "pitkät äänet".
Tämä. Kaikilla soittajilla vaikuttaa myöskin se puhuttu kieli siihen soitannolliseen ilmaisuun. Siksipä onkin mielestäni hienoa kuunnella välillä muitakin soittajia, kuin pelkästään Englantia puhuvia soittajia, olipa heiden soitin mikä tahansa.
Kyllä niissä on mielestäni eroja ja monesti vieläpä ihan positiiviseen suuntaan.
Santanan käyttämistä kitaroista ja soundeista tykkään eniten niistä vanhemmista jutuista. SG Gibson Ja Yamaha soivat hänen käsisään parhaiten, mutta on siihen varmasti vaikuttanut nuoruuden "into" ja moni muukin.
Nykyäänhän mies on raitis ja vaikka PRS tekee epäilemättä hyviä soittimia, niin Santanan soundi ja soitto ei ole mielestäni näillä uusilla parhaimmillaan. En tosin tiedä, voiko tuossa tyylissä enää laittaa paremmaksi mitä hän on joskus jo aikoja sitten tehnyt.
https://www.youtube.com/watch?v=sXon4KB2cvQ
Tässä yksi varsin legendaarinen biisi. Hienoa soittoa. |
|
antnis: Hämmentävän epätasaisia vetoja sillä on ollut livenä mutta välillä kyllä toimii.
Al Di Meolalla on hiukan samansuuntaista tyylisuuntaa edustavia levyjä (esim. Elegant Gypsy). Sen jälkeen kun tutustuin Meolan tuotantoon alkoi Santanan soitto kuulostamaan paitsi tylsältä, mielikuvituksettomalta että myös kökköseltä.
Tiedän ettei näitä pitäisi verrata, mutta omalta kohdaltani näin kävi automaagisesti jolla oli vaikutuksensa meikäläisen suhtautumisessa Santanaan.
Sitten jos otetaan nämä uudet vedot joihin on otettu vierailevia tähtiä joikhaamaan ja Carlos vetää sinne väliin sen diu-diu-diuuu jutun niin eipä voi sanoa että ainakaan parempaan suuntaan olisi menty.
Nostalgy is not what it used to be |
|
qal: Al Di Meolalla on hiukan samansuuntaista tyylisuuntaa edustavia levyjä (esim. Elegant Gypsy). Sen jälkeen kun tutustuin Meolan tuotantoon alkoi Santanan soitto kuulostamaan paitsi tylsältä, mielikuvituksettomalta että myös kökköseltä.
Meinaat, ettei Santanalta lähtis Mediterranean Sundance?
Santanahan uskaltautui levyttämään jopa John McLaughlinin kanssa. Eikä sitä käsittääkseni edes pidetä huonona levynä. Luulis, että siinäkin jotain mielikuvitusta tarvii, jos tuommosen jazz-suuruuden kanssa pärjää. |
|
Katsoin juuri teemalta B.B.Kingistä kertovan elokuvan "King Of Riley" (suosittelen jos joltain mennyt ohi). Siinä Carlos santana kertoi oman kitaristiuransa alkaneen juurikin siitä, että oli nähnyt B.B:n livenä. Itse en ollut huomannut Santanan soitossa B.B:n vaikutteita ja siksi hiukan yllätyin tästä juonipaljastuksesta ja päätin alkaa kuunella Santanaa hiukan eri kosrvalla josko sen vaikuttimen sieltä huomasi.
Tuli mieleeni noista kommenteista koskien Santanan myöhemmän ajan soiton "falskiutta", että aika monella kitaristilla tapahtuu iän mukana samantapainen kehitys, että soitto muuttuu ja murtautuu ulos soittajan itsensä luomista konventioista ja saattaa kuulostaa falskilta (pahimmoillaan saattaa sitä ollakin). Mielestäni falskilta se kuulostaa silloin jos soittaja alkaa "ylitulkitsemaan" itseään jolloin soitto voi alkaa kuulostaa tahattoman koomiselta karikatyyriltä siitä mitä se parhaimmillaan on ollut. Toisinaan taas soittaja voi kypsyessään heittää soitostaan pois kaiken turhan ja ilmaisu ikäänkuin kristallisoituu ja pelkistyy jolloin vain olennaisin ja sisin olemus jää esille. Rohkeus ja jonkinlainen "häpeämättömyys" saa soittajan luopumaan kaikesta turhasta kromeluurista jonka alle aikaisempina vuosinaan piilotti musiikkinsa sielun ihmisten katseilta (mielestäni Eric Clapton pitkälti on kulkenut tällaista kehityskulkua). Sitten voi käydä niin, että soittajan ymmärrys omasta tarkoituksestaan avautuu vasta varttuneemmalla iällä ja soitto saa kokonaan uusia sävyjä ja mielestäni John Scofield on kehittynyt vanhemmiten entistä kiinnostavammaksi taiteilijaksi.
En ole osannut aivan vielä päättää mitä Santanan myöhemmän ajan soitosta olisin mieltä. Kuitenkin siitä olen varma ettei vapauksien ottaminen ja vanhojen maneerien hylkääminen ole paha juttu, mutta jos niihin maneereihin ei löydä uutta kiinnostavaa näkökulmaa, on vaarana muuttua falskiksi.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
sub zero: Meinaat, ettei Santanalta lähtis Mediterranean Sundance?
Meinaan. Eikä ehkä kovn moni muukaan tolta plätyltä, mutta se ei oikeastaan ollut se pointti vaan se että santanan omilla levyillä sen improvisaatio alkoi kuulostaa tylsältä ja soitto kankealta.
Santanahan uskaltautui levyttämään jopa John McLaughlinin kanssa. Eikä sitä käsittääkseni edes pidetä huonona levynä. Luulis, että siinäkin jotain mielikuvitusta tarvii, jos tuommosen jazz-suuruuden kanssa pärjää.
Tämäpä täytyy kuunnella. Kiitokset vinkistä.
Nostalgy is not what it used to be |
|
qal: Al Di Meolalla on hiukan samansuuntaista tyylisuuntaa edustavia levyjä (esim. Elegant Gypsy). Sen jälkeen kun tutustuin Meolan tuotantoon alkoi Santanan soitto kuulostamaan paitsi tylsältä, mielikuvituksettomalta että myös kökköseltä.
Tiedän ettei näitä pitäisi verrata, mutta omalta kohdaltani näin kävi automaagisesti jolla oli vaikutuksensa meikäläisen suhtautumisessa Santanaan.
Sitten jos otetaan nämä uudet vedot joihin on otettu vierailevia tähtiä joikhaamaan ja Carlos vetää sinne väliin sen diu-diu-diuuu jutun niin eipä voi sanoa että ainakaan parempaan suuntaan olisi menty.
Kyllä mä olisin vähän samanlaisten näkymysten kannalla. Juutuubista kun olen katsellut noita 70-72 ajan keikkoja niin välillä tulee aika räpellystä herralta itseltän, muu bändi tosiaan vetää hyvin. Mutta sitten taas ukolla välillä välähtääkin ettei liikaa ole tarkoitus sentään haukkua. Nykysantanaa (post-1980) en jaksa kuunnella ollenkaan.
Se Mahavishnun kanssa tehty levy on kyllä ihan hyvä ja vielä kovempia bootlegeja olen kuullut heidän yhteiskeikoiltaan. |
|
sub zero:
Santanahan uskaltautui levyttämään jopa John McLaughlinin kanssa. Eikä sitä käsittääkseni edes pidetä huonona levynä. Luulis, että siinäkin jotain mielikuvitusta tarvii, jos tuommosen jazz-suuruuden kanssa pärjää.
Onpa näköjään jopa uskaltautunut stagellekin....No huh huh... tää on just sitä mitä mä meinasin
https://youtu.be/83ddjtnT7KU?t=127
Carlos vie leivän StSandersin suusta
Nostalgy is not what it used to be |
|
qal: Onpa näköjään jopa uskaltautunut stagellekin....No huh huh... tää on just sitä mitä mä meinasin
https://youtu.be/83ddjtnT7KU?t=127
Carlos vie leivän StSandersin suusta
Kattelin muuten tossa joku päivä jotain uudehkoa McLaughlinin ja Santanan keikkaa, vähä tuntu siltä että Mahavishnukin himmaili ettei olis ollu nii iso kontrasti Carloksen soittoon. On silläkin tosin jo kovin terä kadonnut mikä ei o tietenkään mikään ihme tuossa iässä, mutta lähtee siltä siltikin tarvittaessa vielä ihan hyvin. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
