laululyriikkaa: Sanojen aallot (6.9.2015)
Kun sinua ikävöin
maa tuli kaltevaksi
talot puristuivat yhteen
ikkunoiden tyhjät silmät
tuuli jähmettyi kaupungin lahteen
ikäväni kasvoi rantojen pajuiksi
kuuloni herkistyi laivojen vihellykseen
lintujen laulu kävi niin rajuksi
kaupungin äänet, ne taakse jääneet
huulien huminaa,
tyhjiä puheita
olin kuullut riittämiin,
kiitos siitäkin
puistojen tyhjät penkit
täyttyivät rakastuneista näin senkin
varjot jättivät mulle vähän tilaa
mutta sanojen aallot oli puhallettu henkiin
puistojen tyhjät penkit
täyttyivät rakastuneista näin senkin
varjot jättivät mulle vähän tilaa
mutta sanojen aallot oli puhallettu henkiin
varjot jättivät mulle vähän tilaa
mutta sanojen aallot oli puhallettu henkiin
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- | 
soihtu55
