Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Modnar: Iron Maiden - The Book of Souls @ Murska-arviot (3/5)
http://murska-arviot.blogspot.com/2 … iron-maiden-book-of-souls-2015.html
 
Kyllä minäkin mietin, että olisi voinut lyhentää puoleen. Jäljelle jäänyt matsku vain olisi ollut varsin eriä kuin tuossa arviossa.

Paranee paranee. En mäkään sitä kiellä, etteikö pappojen soiton tarkkuus ja "tiukkuus" olisi kärsinyt aika paljon jopa edelliseen levyn verrattuna. Siitä huolimatta biisimateriaali on täynnä koukkuja, hyvää fiilistä kauniita melodioita. Niille jotka levyn täysin tyrmää, kuunnelkaa sitä lisää. Minäkään en erityisesti pidä Final Frontierista tai Matterista, ja syy siihen taitaa olla se, että olen luovuttanut niiden kanssa liian aikaisin. Nyt lähdin kai eri ajatuksella kuuntelemaan uutta levyä ja se kannatti. Täytyy siis palata taaksepäin ja ottaa edellämainitut levyt takaisin kuunteluun.
 
Ja niille jotka haluaa kuunnella kaikinpuolin täydellistä musiikkia, kuunnelkaa Opethia.

Nyt alkaa olla 10 kuuntelua kohta takana ja alkaa homma hahmottua sen verran että voi jotakin sanoa;)... Jostain syystä edellinen The Final Frontier vaati enemmänkin kuuntelua meikäläisellä mutta silti jätti jotenkin kylmäksi (näin paremman ilmaisun puutteessa). Lähinnä soundit/toteutus. Ehkä yritettiin tehdä jotakin eri tavalla kuin ennen, ehkä ei? Vaikea sanoa. Book Of Souls on tietyssä mielessä jatkumoa TFF:lle mutta nyt olen havaitsevinani enemmän koukkuja ja sovituksellisiakin ratkaisuja (kuten se hassu bassointro The Red & The Blackissa ja Empiren tietyt kohdat esimerkkeinä). Maiden jatkaa perinteisellä biisityylillään mutta myös "riskirajoillakin" mennään ajoittain. On tietysti jokaisen omalta kohdaltaan mietittävä onko Maiden mennyttä kalua (ainakin biisinteko-taidoiltaan) vai nyökytelläkö hyväksyvästi nykymenolle... Itse en vielä ole varma kumpaako ryhmään kallistuisi.

Tuosta soittotarkkuudesta sitä mieltä, että eikö tuottajan tms. tehtävä ole sanoa, että "nyt ei ollut riittävän tarkka otto" jne. Miksi levylle päästetään löysää soittoa tuolla tasolla.

krautio: Tuosta soittotarkkuudesta sitä mieltä, että eikö tuottajan tms. tehtävä ole sanoa, että "nyt ei ollut riittävän tarkka otto" jne. Miksi levylle päästetään löysää soittoa tuolla tasolla.
 
Se kuulostaa liveltä siten. Jos soittaa liian tarkasti niin tulee liian tehdyn ja tuotetun kuuloista.

krautio: Tuosta soittotarkkuudesta sitä mieltä, että eikö tuottajan tms. tehtävä ole sanoa, että "nyt ei ollut riittävän tarkka otto" jne. Miksi levylle päästetään löysää soittoa tuolla tasolla.
 
Tämä juuri. Jätkät itse (erityisesti Janick ja Bruce tuntuvat tätä hehkuttavan) sanovat, että tästä Maidenissa on kyse, "se on livebändi" ja sen saundin nappaaminen on tärkeintä.
 
No on ehkä, mutta minkä ihmeen takia sinne pitää nauhotella semmoista soittoa, jossa kuulee että vasemman puolen ja oikean puolen kitarat eivät soita riffiä samalla rytmiikalla.
 
Maiden on hyvä livebändi, mutta jos soitat kappaletta viidettä kertaa (vaikka juuri levyn nauhoituksissa) se kuulostaa ihan eri tatsilta kuin sitten kiertueen kuljettua pari kuukautta ja vetojen ollessa jotain yli sadan luokkaa.
 
Tämän takia usein levylle pyritään saamaan kuitenkin se tarkin lopputulos, vaikka se livefiilis vähän kärsisikin. Erityisesti pitäisi soitattaa kaikki leadit ja muut uusiksi että saadaan tarkemman kuuloinen saundi ja Dickinsonkin olisi muutamassa biisissä vetää epäpuhtauksiaan uusiksi.
 
Maiden on varmaan maailman paras raskaamman rokin livebändi ja kuulostaa todella hyvältä livenä. Studiojulkaisu on kuitenkin studiojulkaisu ja sitä kuunnellaan paljon paljon analyyttisemmin ja tarkemmin, siksi yhtyeen tarkkuuden tulee myös olla sillä tasolla, ettei pistä irvistämään.

ploughman: Tämän takia usein levylle pyritään saamaan kuitenkin se tarkin lopputulos, vaikka se livefiilis vähän kärsisikin.
 
Kyllä ei minusta tarvitse. Konemusiikki erikseen. Ihmisen soittama musiikki saa minusta kuulostaa ihmisen soittamalta. Pitäisi määrätä että saa soittaa vaan nauhalle, ja nauhan pitää olla vitun kallista, niin loppuu se turha runkkaaminen ja hiominen.

80-luvun klassikkolevyt on soitettu erittäin tarkasti, kappaleet sovitettu harkiten ja miksattu laadukkaasti. Missään vaiheessa yksikään kappale ei kuulosta konemaiselta. Kiitos Martin Birch. Olen puhunut.

Harvassa on ne ihmiset, jotka saa soitostaan konemaisen kuuloista vaikka kuinka monesti ottaisi jonkun kohdan uusiksi. Siis jos ei ihan jokaista säveltä soita erikseen ja sitten kasaa tietokoneella, mutta se onkin jo eri asia. Itseänikin meinaa Book of Soulsia kuunnellessa ärsyttää ihme virheet ja Nickon prönts-fillit. Lisäksi tavaraa on liikaa, tiukkaa tekee kuunnella yhdeltä istumalta. Ja etenkin jossain The Red and the Blackissa osaset kuulostaa todella hätäisesti peräkkäin liimatuilta.
 
Empire of the Cloudsista en vielä osaa sanoa mielipidettä, jotenkin semmoinen fiilis kylläkin että väkisin yritetty semmoista "nytpä tehdään tämmöinen teos jossa on klassisesta ja progesta ja ties miestä elementtejä ja eeppisyyttä", ja lopputuloskin on jotenkin väkinäisen kuuloinen. Hienoja juttuja siellä kyllä on seassa, ja ehkä tuntuu oudolta vain koska kyseessä on Maiden jolta en ihan tämmöistä ole tottunut kuulemaan.
 
Vaan nyt laitan fanilasit takaisin päähän ja kuuntelen levyä vielä muutaman kerran. On siellä sen verta hienoja melodioita ja biisejä kuitenkin. Tiivistämällä ja uudelleensovittamalla sopivasti tästä olisi voinut tulla Maidenin parhaimmistoa.

Mä tykkään Nickon tyylistä kovin ja tälläkin levyllä. Siinä on sitä rollia, mikä rockista usein puuttuu.

varpio: Kyllä ei minusta tarvitse. Konemusiikki erikseen. Ihmisen soittama musiikki saa minusta kuulostaa ihmisen soittamalta. Pitäisi määrätä että saa soittaa vaan nauhalle, ja nauhan pitää olla vitun kallista, niin loppuu se turha runkkaaminen ja hiominen.
 
Piece of Mind, Powerslave, Somewhere in Time ja Seventh Son on nauhoitettu Martin Birchin toimesta erittäin tarkasti, muttei todellakaan ole klikkiin soitettua "konemusiikkia". Miksi Maiden soittaa paskemmalla otteella 2000-luvun levyillä vaikka bändi on livenä puolestaan hemmetin paljon tiukemi kuin noiden klassikkolevyjen aikaan.
 
Vastaus on : tuottaja.
 
Tästä Book of Soulsista ei voi sanoa mitään lopullista ennen kuin on tarpeeksi kuunteluja takana, mutta heti eka fiilis oli se että olisi saanut TODELLA kovan levyn jos noita epätarkkuuksia olisi hieman siloteltu.

ploughman: Piece of Mind, Powerslave, Somewhere in Time ja Seventh Son on nauhoitettu Martin Birchin toimesta erittäin tarkasti, muttei todellakaan ole klikkiin soitettua "konemusiikkia".
 
Ovathan ne vähän hiotun ja tuotetun kuuloista kuitenkin. Mikä ei ole huono sinällään, mutta minä tykkään myös tällaisesta, sanottakoon vaikka sitten että löysemmän kuuloisesta. Tai raaemman. Vähän olisi voinut tätä levyä varten ehkä enemmän reenata ja hioa, mutta ei paljon. Ei se minusta mitenkään huolimattomalta tai laiskalta kuulosta kuitenkaan.

Pakko itsekin liittyä keskusteluun. Mieletön ura takana ja siirtyminen legendojen pensionaattiin tapahtuu kypsällä, kauniilla ja mahtavalla tavalla. Herrojen lahjakkuus ja nerokkuus hakee vertaistaan, enkä aio lähteä keskusteluun nykyisestä soiton tarkkuudesta yms. Lopulta merkityksettömistä asioista. Olisko kuitenkin syytä meidän miettiä mihin itse pystymme ja yllämmekö edes murto-osaan millään herrojen lahjakkuuden tasolla?
 
Levyltä aion itse vain kommentoida Brucen säveltämää Empire Of Clouds-eeposta. Se sai minut lukemaan 1930 -luvun tapahtumista ja taas jollain tavalla ymmärtämään jotain elämästä konkreettisemmin:se voi päättyä yllättäen ja ainut millä silloin on merkitystä on se mitä ehdit kokea ja miten-dream on, live on! Itse laulu on herkkyydessään ja monisävyisyydessään mielestäni niin hieno, että en vielä oikein pysty sitä syvällisemmin kuvailemaan.
 
Ensivuotiseen maailmankiertueeseen päättynee tämä unmatched taival. Nähdään vielä kerran autentisella maaperällä ja sitten turvaudutaan muistoihin ja äänitteisiin. Tämä on parasta mitä artisti voi toiselle ja kuulijalleen luoda-tunteen, vittu on se vaikea laji......

Up the irons!

Tylsää oli uusi materia, kun kuuntelin Spotifystä. Koppoti, koppoti ja silleen. Aivan liian pitkiä kappaleita, eikä nyt oikein rokkaa ollenkaan. Tämä oli minun mielipiteeni tästä Meidenin nykymeingeistä.

varpio: Kyllä ei minusta tarvitse. Konemusiikki erikseen. Ihmisen soittama musiikki saa minusta kuulostaa ihmisen soittamalta. Pitäisi määrätä että saa soittaa vaan nauhalle, ja nauhan pitää olla vitun kallista, niin loppuu se turha runkkaaminen ja hiominen.
 
Juuri näin.
 
Ja jaxuhalit niille, joita nyt tämäkin levy ahdistaa. Printatkaa uudet kannet parin vuoden välein Seventh Soniin ja olkaa ihmisiä toisillenne.

Lastinen: Mut tää on outo kohta: "a manatee won't shave us, at the speed of sound".
 
Öö. Taitaapi olla "Humanity won't save us, at the speed of light." Close but no cigar.

Ianuarius:
 
- Tears of a Clown on paska nimi. Joku Shoot All the Clowns toimii sellasena läppäbiisinä... varsinki ku se on ihan hyvä biisi. Sitä on hauska kuunnella ja vähän naureskella että wtf oikeasti. Mutta jos biisin nimessä on sana "clown", niin silloin hommasta katoaa kaikki vakavuuden rippeetkin. Mielikuvat klovneista herättää vain vastenmielisyyttä ja saa pyörittelemään silmiä. Miksi klovneja enää on edes olemassa? Kuka tietää.
 
Kannattais ensin selvittää, et mistä ko biisissä on kyse.

bfoc: Juuri näin.
 
Ja jaxuhalit niille, joita nyt tämäkin levy ahdistaa. Printatkaa uudet kannet parin vuoden välein Seventh Soniin ja olkaa ihmisiä toisillenne.
 
Ei ahdista, mutta en jaksa kuunnella. Kuuntelen Satan:n uusia settejä mielummin. Siinä sentään sedät vetää kunnolla tän NWOBHM-setin.
 
'Arris saisi edes sen muutaman 3-6 min pituisen tarttuvan rallin vääntää, en jaksa tuollaisia täysin turhia 8-18 min eepoksia. En varsinkaan kännissä.

Pari kuuntelua takana. Muutamaa aggressiivisempaa kappaletta lukuunottamatta levyn linjana tuntuu (kuten myöhemmän ajan Maidenilla yleensä) olevan pitkäjänteinen tunnelmien maalailu, ja itseni yllätti, miten hyvin se onnistuu tällä kertaa. Erityisesti avauskappale (ja suurimmaksi osaksi myös päätös) potkii aivan täysillä.
 
Lähinnä Harris:in kappaleiden jotkin junnaukset, itsensä kopioinnit (ehkä Shadows of the Valley vrt. The Fallen Angel selkeimpänä, ja tietysti Wasted Years-intro) ja kömpelöt tai mitäänsanomattomat laulumelodiat hyppäävät esille ei-positiivisessa mielessä, mitä nyt osasi odottaakin. Jännästi tosin huomaa, että Steve on panostanut sanoituksiin; toisaalta Brucen jotkut lyriikat, esim. Speed of Light ja Death or Glory, tuntuvat melko hutaistuilta.
 
Miksaus on melko raaka jopa pariin aiempaan levyyn verrattuna, mutta kokonaisuutena selkeä ja tasapainoinen, rummut napsuvat riittävästi ja laulu on esillä. Kuuluvampaa bassoa vain jää kaipaamaan.