Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Pitäisikö iPhonenkin olla Steve Jobin rakentama? Entä voiko ostaa Mersua, jos sitä ei ole Carl Benz omin käsin rakentanut. :)
 
Onhan tämä vähän hassu aihe. Mutta luulen, että miettimällä esim. automaailmaa Mpekkanen saa vastauksen kysymykseensä...
 
Kylläpä kyllä. Kyse ei ole siitä kuka sen on väsänny jos laatustandardit on kunnossa, vaan kuka se on suunnitellu ja kenen spekseillä se on tehty. Jackson ja Fender pykäs kovia kitaramalleja, mutta eivät pystyneet enää ylittämään itse luomiaan legendoja myöhemmällä työllään. Ei siinä sen ihmeempää.

Laulava Kylätohtori: Mahtaakohan niillä idoleilla olla oikeasti kovinkaan suurta merkitystä kitaran ostossa? Toki, kun hankitaan ensimmäistä kitaraa, mutta kun soittokokemusta kertyy vähänkään enemmän, niin eiköhän se kitara ostetta omien mieltymysten mukaan. Vai soittaako joku tosiaan itselle sopimattomalla kitaralla vain, koska joku idolikin tekee niin?
 
Kyllä mää oon ainakin ostanut itselleni sopimatonta kitaraa idolin nimellä. Ei niillä tosin kovin kauaa pysty soittaan, jos on itselle sopimattomat specsit. Esimerkiksi sen edullisen kirveellä veistetyn Gary Moore Gibson bfg:n hommasin, koska Gary on mun idoli Top Kolmosessa. Olisin halunnu tykätä, mutta ei se montaa kuukautta auttanu se Gary Mooren nimi lavassa.
 
Sitte SRV stratoa kuumottelen suurinpiirtein joka kerta kun Stevietä kuuntelen. Useaan kertaan oon testannukki toiveikkaana, mutta kun siinä on niin sopimattomat specsit.
 
Eli kyllä idolit (jonkin verran) vaikuttaa vieläkin. Saapa nähä milloin hommaan sen Clapton siganure straton. Clapton kun kuitenkin se ykkönen itselle on..
 
No mutta anyway - siis vaikuttaa idolit kyllä, mutta en toki niin idiootti ole, että soittaisin (kovin pitkään) itselle epäsopivalla kitaralla vaikka olis Ericin, Garyn, Stevien omin käsin signeeraama taideteos. Toki voisin vitriiniin pistää jos miljonääri olisin.
 
Tää idoliajattelusta poispäin meneminen on mulla pikkuhiljaa tapahtunut vasta ihan viimeiaoikoina, kun olen päässyt käsiksi kotimaiseen käsityöhön.

Laulava Kylätohtori: Mahtaakohan niillä idoleilla olla oikeasti kovinkaan suurta merkitystä kitaran ostossa? Toki, kun hankitaan ensimmäistä kitaraa, mutta kun soittokokemusta kertyy vähänkään enemmän, niin eiköhän se kitara ostetta omien mieltymysten mukaan. Vai soittaako joku tosiaan itselle sopimattomalla kitaralla vain, koska joku idolikin tekee niin?
 
Mä lähden sitä että epäsopivaa kitaraa ei ole olemassakaan, vaan kyse on mun omasta mielikuvituksesta hyödyntää sen käsillä olevan soittimen ilmaisullinen potentiaali. Voin siis täysin mielivaltaisesti ostaa suunnilleen mitä tahansa jos niikseen tulee, eikä minulla ole millekään hankinnalle yhden ainutta loogista tahi järjellistä perustetta, jonka voisi jollkin toiselle ihmiselle selittää vaan kyse on vain ja ainoastaan tunteesta. Mun kitararivissä se näkyy siinä, että mun kaikki kitarat ovat jokseenkin keskenään erilaisia enkä ole ikinä motivoitunut ostamaan toista samanlaista kitaraa mikä minulla jo ennestään on. Mulla on strato, ja tele, ja pauli, superstrato ja jazzloota ja es-tyyppinen kitara. SG:tä haaveilin jossakin vaiheessa mutta se skippautui kun se on liikaan samanlainen kuin pauli mutta pauli on vaan mieluisampi mulle.
 
Itseänikin hiukan hämmästyttää ettei minulla ole yhtään selkeää vaatimusta tai seikkaa joka kitarassani pitäisi olla. Aikaisemmin oli, mutta olen joutunut luopumaan niistä vaatimuksista yksi kerrallaan ja niinpä minulle ei ole väliä radiuksella, skaalalla, kaulaprofiililla tai pintakäsittelyllä. Kaikki käy :-D ja ne ovat myös soittimissani aika erilaiset.

Entropia666: 1. Yllämainitut ei oo käsityövehkeitä, joten yhden rakentajan panos ei merkkaa yleisölle mitään.
 
2. Jengi uskoo brändiin. Noi ukot loi vahvat brändit, joita eivät voineet omilla jutuillaa ylittää myöhemmin. Myöhemmin endrosmentit on vahvistanu näitä asemia yhdessä työnlaadun kanssa.
 
3. Koska kyseessä ei oo käsityösoittimet, niin niiden myyntivolyymi on ollut isompi. Niitä on ollu helpommin saatavilla.
 
Tää on mun mielestä vähän pöljä aihe. Samalla periaatteellahan pitäisi esim. Ruokankaalta saada nimenomaan Juhan rakentama keppi, vaikka siellä on kuusi muutakin osaava jamppaa veistämässä ihan samoja pelejä? Mites sitten ulkomailla valmistetut jaskat ja fenkut? Mun japanijaskat on ainakin top notch -kamaa ja näin ajattelee myös moni muu. Oonko huonompi ihminen kun en soitaja Groverin tai Mike Shannonin kasaamalla jaskalla? Mites Charvelit, päteekö näissä sama juttu?
 
Tohpn kakkoskohtaan on pakko kommentoida sen verran ettei yksikään iso merkki olen kenenkään yksittäisen ihmisen luomus, vaan pitkäjänteisen työn ja investoinnin tulos niihin on siis satsattu rahaa ja vaivaa eikä niiden syntyminen ole mitään sattumaa. Meinaan, että vaikka Leo Fender on joskus perustanut pienen nyrkkipajan ja alkanut tehdä halpoja kitaroita, niin Fender merkki ei todellakaan ole hänen luomuksensa.

Laulava Kylätohtori: Mahtaakohan niillä idoleilla olla oikeasti kovinkaan suurta merkitystä kitaran ostossa? Toki, kun hankitaan ensimmäistä kitaraa, mutta kun soittokokemusta kertyy vähänkään enemmän, niin eiköhän se kitara ostetta omien mieltymysten mukaan. Vai soittaako joku tosiaan itselle sopimattomalla kitaralla vain, koska joku idolikin tekee niin?
 
Kerroit tuossa myöhemmin, että onhan tämä hassu aihe.
 
En tiedä oletko sitten täysin rehellinen vai tosiaankin kaikista tuntemistani ja tavanneista kitaristeista sellainen jolle ei ole koskaan omien suosikkisoittajien käyttämät kamat merkanneet tai merkitse edelleenkään itselle yhtään mitään. Mehän ei ole tavattu, mutta juteltu on kyllä täällä netissä.
Eihän sen oman idollin tarvitse soittaa hänelle sopimattomalla kitaralla tai muillakaan laitteilla...
Kyllä ainakin itselle ovat vaikuttaneet monet soittajat. Niin kitaroiden, efektien, vahvistimien kuin vaikka kitaramikkienkin valintaan. Aina ne eivät kuitenkaan ole olleet minulle itselle kaikista parhaimpia. Kokemusta ei saa kuitenkaan kuin kokeilemalla itse erilaisia. Tähän kyllä mielestäni vaikuttaa tarjonta ja siihen tarjontaan taas ne "isommat" soittajat.
Kuinka moni tilaa jostain ulkomailta kitaran tai jonkun efektin jos sitä ei ole kukaan itselle tuttu henkilö kokeillut(mitään sen valmistajan tuotetta). Sitä ei saa Suomesta, eikä kukaan omista suosikkisoittajistakaan käytä sellaista?
Tässä sitten tarkoitan jo hieman arvokkaampia vehkeitä. En siis mitään halpapedaaleita Thomannilta ja kokeilumielessä ostettuja halpakitaroita.
 
Tiedän myös paljon sellaisia kitaristeja, jotka ovat ostaneet aidon Fenderin tai Gibsonin ja sellaisen mallin jolla se oma nuoruuden(tai vielä tämänkin päivän) suurin sankari on soittanut tai soittaa edelleen.
Heille se aito ja oikea on juurikin se juttu, miksi sellainen on ostettu. Siitäkin huolimatta, että samanlaisen straton, telen, Les Paulin jne. voisi moni muukin kuin "aito"rakentaa ja tehdä paremmin sekä vielä ostajalle halvemmallakin.

hallu: Se soitin mitä klassinen soittaja soittaa on usein ainutlaatuinen
 
se soitin ihan oikeasti myös on yksilöllinen aivan eri tasolla kuin joku sähkökitara.
 
viulussa ne puut ja rakenne vaikuttaa ihan aikuisten oikeasti ja suoraan kuultavaan ääneen
 
Pitää vielä palata tuonne klassisten soittimien maailmaan, hyvä ystäväni on intohimoinen viulun ja sellon soittaja, soittanut ihan pienestä pitäen viulua. Keskusteltiin hänen kanssaan tästä klassisen soittajan ja soittimen suhteen romantisoimisesta taannoin, hän ainakin suhtautuu aiheeseen suurella varauksella. Kertoi että useammassa tutkimuksessa nuo miljoonia maksavat italialaiset viulut ovat jääneet auttamatta jälkeen sokkotesteissä nykyaikaisille perus markettiviuluille.
 
Eivätkä nuo alan huippunimetkään erota viuluja toisistaan sokkotestissä. Tiedä sitten miten yksilölisiä ja herkkiä ne soittimet sitten oikeasti ovat. :)
 
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutis … rota_stradivariusta_nykysoittimesta
 
Erotatko itse?
 
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1288678497379.html
 
Homesienikin pieksee wanhan italiaanon:
 
http://www.popsci.com/scitech/artic … n-beats-stradivarius-listening-test

Laulava Kylätohtori: Mahtaakohan niillä idoleilla olla oikeasti kovinkaan suurta merkitystä kitaran ostossa? Toki, kun hankitaan ensimmäistä kitaraa, mutta kun soittokokemusta kertyy vähänkään enemmän, niin eiköhän se kitara ostetta omien mieltymysten mukaan. Vai soittaako joku tosiaan itselle sopimattomalla kitaralla vain, koska joku idolikin tekee niin?
 
Osalle varmasti on paljonkin, osalle taas tuskin merkkaa mitään. Itse ostan minulle sopivat välineet enkä oikeastaan anna painoarvoa kenenkään kuuluisuuden kamppeille. Muutenkin toisen soundin jäljittely ja kopiointi on vähän turhaa hommaa, paljon hedelmällisempää olisi keskittyä ihan siihen omaan juttuun. Soundi muodostuu kuitenkin niin monesta osatekijästä että mitenkään et saa 1:1 lopputulosta vaikka kuinka jotain ihailisit. Viimeistään se "käsiala" on jo niin erilaista kahdella soittajalla että vaikka signaaliketju olisi kieliä ja plektraa myöden sama niin eroja olisi silti vielä vaikka miten. Noh, kukakin tyylillään toki.
 
Ja mitä tulee pekkasen ajatuskulkuun niin onhan Fenderillä ja Gibsonilla tienraivaajina tietty asema tässä hommassa, ja ihan oikeutetusti tulee varmasti aina olemaan. Ihmiset vanhenee ja lopulta kuolevatkin, on ihan luonnollista että noin vanhoilla brändeillä ei jossain kohtaa ole enää mitään kytköksiä homman aloittaneeseen tahoon. Firmoja myös myydään, tuskin kukaan tuota Fender brändiä väkisin Leolta osti. Onhan se logo jonkinlainen leima jonka perusteella tietää mitä odottaa. Pienet pajat ovat tässä kohtaa vähän eri asemassa koska niiden tavoitteenakaan ei ole tehdä valtavaa määrää isoille massoille vaan ne keskittyvät enemmän laatuun kuin määrään. Vaan kyllähän niitäkin myydään siinä missä muitakin firmoja, Suhr-brändikös se myytiin nyt jollekin sähkötupakka yhtiölle? Jännä nähdä mitä siitä tulee. No kuitenkin. Mulle merkkaa loppupeleissä eniten se kitara ja sen hankkimani yksilön laatu ja sopivuus. Rakentajalla tai logolla ei ole niin suurta väliä kuin sillä että se hankittu yksilö on hyvä ja mulle sopiva. Vähiten merkkaa kuka toinen samanlaisella soittaa.

Ai nyt sitten sokkotestit ovatkin mnet approved? :D Tuo sienijuttu olikin mielenkiintoinen, siinä uusi road worn-mallliston myyntivaltti.

iec: Enemmän ainakin itseäni sapettaa se, että Suomi on niin pieni myyntialue, että hieman erikoisempia merkkejä ei tuoda maahan. Tai sitten jos tuodaan, niin niitä ei saa kuin yhdestä kaupasta jostain kehäkolmosen sisäpuolelta. On niin himputin vaivalloista alkaa tilaamaan euroalueen ulkopuolelta.
 
Olishan näitä hyviä merkkejä kuten Heritage ja Prestige. Eikös Heritagen perustajat lähteneet Gibsonilta pois ja päättivät alkaa tekemään itse vielä parempia kitaroita? Prestige taas on Kanadalainen merkki, joka tekee näyttäviä LP-tyylisiä kitaroita, mutta sitä ei saa EU-alueelta ollenkaan. (Sveitsihän ei kuulu Euroalueeseen). Heritagea taas saa Haar-guitarsin kautta, mutta eipä taida olla virallista edustajaa Suomessa. Godinia sentäs saa jostain liikkeestä Suomesta, mutta eipä esim f-musiikilla näytä olevan tarjolla niitä uusimpia malleja.
 
Ja entäs sitten Taylorin ja Larriveen sähkikset? Mistä niitä saa Suomesta. Akustisia löytyy kyllä.
 
-iec
 
80-luvun lopulla F-musiikki toi Heritagea maahan. Silloin niiden hinnat oli paljon halvempia Gibsoneiden vastaaviin verrattuna. Myöskin soitinkaupassa kuulin kuinka monikin ihmetteli niiden soittotatsia ja soundia. Edullisempi hinta Gibsoneihin oli myös ihmetyksen kohde. Monikaan ei kuitenkaan sitten ostanut, kun se logo hieman arvelutti. Ei uskottu, että arvo pysyisi siinä niin hyvin kuin Gibsonissa, vaikka eihän hyvää soitinta pitäisi sen takia ostaa tai jättää ostamatta. Monesti voi olla vieläpä aika hankala ennustaa, missä se arvo oikeasti pysyy ajan kanssa.
Heritagelle taisi käydä niin, että hyvistä soittimista huolimatta sen brändi ei myynyt tarpeeksi.
Varmaan tästä voi jokainen päätellä, että vaikuttiko sen soittimen rakentajat ja sen soittimen logo siihen myyntiin vai ei. Gibsoneita myytiin silloin kyllä Suomessa ja niin myydään edelleenkin.
Heritagea tekivät Gibsonin vanhat työntekijät, mutta eipä se monellekkaan mitään merkannut. Ei siltikään, että ne soittimet olivat ja ovat edelleenkin hyviä soittimia.

Gabe: Pitää vielä palata tuonne klassisten soittimien maailmaan, hyvä ystäväni on intohimoinen viulun ja sellon soittaja, soittanut ihan pienestä pitäen viulua. Keskusteltiin hänen kanssaan tästä klassisen soittajan ja soittimen suhteen romantisoimisesta taannoin, hän ainakin suhtautuu aiheeseen suurella varauksella. Kertoi että useammassa tutkimuksessa nuo miljoonia maksavat italialaiset viulut ovat jääneet auttamatta jälkeen sokkotesteissä nykyaikaisille perus markettiviuluille.
 
Eivätkä nuo alan huippunimetkään erota viuluja toisistaan sokkotestissä. Tiedä sitten miten yksilölisiä ja herkkiä ne soittimet sitten oikeasti ovat. :)
 
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutis … rota_stradivariusta_nykysoittimesta
 
Erotatko itse?
 
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1288678497379.html
 
Homesienikin pieksee wanhan italiaanon:
 
http://www.popsci.com/scitech/artic … n-beats-stradivarius-listening-test

Tuo on ihan totta ja itsekin taannoin luin artikkelin jossa aihetta käsiteltiin ja tokikaan en itse soita akustista jousisoitinta niin en voi siitä asiasta mitään väittämiä esittää, mielikuviahan ne vaan on. Kirjoitin ehkä astetta romanttisemmin siitä kuin tarkoitinkaan ja sitten toivoin, että sitä ei huomattaisi ettei tarvitsisi alkaa perumaan puheitaan :-D mutta näemme siitä ei nyt pääse joten pakitan vähän asiassa. Kuitenkin pidän kiinni siitä että akustinen soitin on rakenteidensa puolesta astetta kriittisempi soinnillisesti kuin sähkökitara.

Gabe: Pitää vielä palata tuonne klassisten soittimien maailmaan, hyvä ystäväni on intohimoinen viulun ja sellon soittaja, soittanut ihan pienestä pitäen viulua. Keskusteltiin hänen kanssaan tästä klassisen soittajan ja soittimen suhteen romantisoimisesta taannoin, hän ainakin suhtautuu aiheeseen suurella varauksella. Kertoi että useammassa tutkimuksessa nuo miljoonia maksavat italialaiset viulut ovat jääneet auttamatta jälkeen sokkotesteissä nykyaikaisille perus markettiviuluille.
 
Eivätkä nuo alan huippunimetkään erota viuluja toisistaan sokkotestissä. Tiedä sitten miten yksilölisiä ja herkkiä ne soittimet sitten oikeasti ovat. :)
 
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutis … rota_stradivariusta_nykysoittimesta
 
Erotatko itse?
 
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1288678497379.html
 
Homesienikin pieksee wanhan italiaanon:
 
http://www.popsci.com/scitech/artic … n-beats-stradivarius-listening-test
 
Vai että markettiviuluja. Näinköhän oli noissa testeissä mukana yhtäkään Staggin 77e viulua (jousi kuuluu hintaan) tompalta? Ainakin puhuttiin sveitsiläisestä viulunrakentajasta ja ainoana hintana oli mainittu 6000e, luulen että joku saattaisi loukkaantua tuosta sanavalinnastasi.
 
Ei toki muuta tuota testin tulosta yhtään miksikään, mutta pientä hilpeyttä herätti tuo ilmaus.

Gabe:
 
Eivätkä nuo alan huippunimetkään erota viuluja toisistaan sokkotestissä. Tiedä sitten miten yksilölisiä ja herkkiä ne soittimet sitten oikeasti ovat. :)
 
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutis … rota_stradivariusta_nykysoittimesta
 
Erotatko itse?
 
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1288678497379.html
 
Homesienikin pieksee wanhan italiaanon:
 
http://www.popsci.com/scitech/artic … n-beats-stradivarius-listening-test
 
Väärät tyypit olleet testaamassa, mnetin kultakorvilta olisi pitänyt kysyä.

Genitalripper: Vai että markettiviuluja. Näinköhän oli noissa testeissä mukana yhtäkään Staggin 77e viulua (jousi kuuluu hintaan) tompalta? Ainakin puhuttiin sveitsiläisestä viulunrakentajasta ja ainoana hintana oli mainittu 6000e, luulen että joku saattaisi loukkaantua tuosta sanavalinnastasi.
 
Ei toki muuta tuota testin tulosta yhtään miksikään, mutta pientä hilpeyttä herätti tuo ilmaus.
 
Sanamuodot oli toki tarkkaan valittu reaktioiden toivossa. :) Tuossa jokunen vuosi sitten taisi kyllä olla myös testi missä oli mukana keskihintaisiakin viuluja joita vertailtiin kalliimpiin, ja tulokset olivat vastaavanlaisia. Muistaako tätä kukaan? Noh, vaikka se halvin olisi tuon 6000e niin yhden Stradivariuksen hinnalla saisi useamman sata noitakin. ;) Tästähän saa toki loukkaantua jos katsoo aiheelliseksi, ihan perus mnettiähän se vaan olisi jos tästä väännetään seuraavan kolmen kuukauden aikana muutaman tuhannen viestin verran + dadan kauhistelut.
 
Vastaava kuuntelutesti akustisilla kitaroilla olisi muuten äärimmäisen mielenkiintoinen. Kuinkahan moni oikeasti erottaisi monen tonnin Martinin ja muutaman sadan markettikitaran toisistaan?
 
Artist: Väärät tyypit olleet testaamassa, mnetin kultakorvilta olisi pitänyt kysyä.
 
No tämä!
 

 
hallu: Tuo on ihan totta ja itsekin taannoin luin artikkelin jossa aihetta käsiteltiin ja tokikaan en itse soita akustista jousisoitinta niin en voi siitä asiasta mitään väittämiä esittää, mielikuviahan ne vaan on. Kirjoitin ehkä astetta romanttisemmin siitä kuin tarkoitinkaan ja sitten toivoin, että sitä ei huomattaisi ettei tarvitsisi alkaa perumaan puheitaan :-D mutta näemme siitä ei nyt pääse joten pakitan vähän asiassa.
 
Oli ihan pakko tarttua tähän koska ainakin itse arvostan ja ihailen ihan suunnattomasti sitä soundien kirjoa ja monipuolisuutta mikä sähköisistä instrumenteista on viimeisten vuosikymmenten aikana saatu aikaan. Itse olen myös kiintynyt noihin sähkökitaroihini ja vahvistimiini huomattavasti enemmän kuin akustisiin kitaroihini tai pianooni ikinä. Ja kun aina hehkutetaan että kyllä ne akustiset soittimet ovat ihan eri yksilöitä ja miten niissä soundin, iän ja laadun huomaa heti kun kuulee ja soittaa.. mutta siitä kun laitetaan miljoonan ja parin sadan soitinta vierekkäin niin ammattilainenkaan ei erota kumpi on "parempi". Eli taitaa ne erot olla noissakin romantisoitu vähän kohtuuttomiin mittasuhteisiin vs sähköinen instrumentti.
 
Kuitenkin pidän kiinni siitä että akustinen soitin on rakenteidensa puolesta astetta kriittisempi soinnillisesti kuin sähkökitara.
 
Totta turiset, en väitä vastaan. Halusin vain tuoda eri kulmaa asiaan. En nyt jaksa alkaa puimaan sähkökitaran puiden roolia kun me kaikki varmaan tiedetään mihin se tie johtaa eikä mulla ole aikaa nyt moiseen. :) Mutta mietitäänpäs sen sijaan sähköisen instrumentin mahdollisuuksia ja etuja, jos kaipaatkin vähän jotain uutta niin mikkien ja elektroniikan vaihdolla saa jo todella radikaaleja muutoksia aikaan. Jos se sähkökitara miellyttää muuten luotettavuutensa, soitettavuutensa/soinnillisten ominaisuuksiensa ja laatunsa puolesta niin senhän voi sovittaa vaikka minkäläiseen kontekstiin haluaa edellä mainituilla keinoilla... itse soitinta ei sen puolesta tarvitse vaihtaa vaan sama luottopeli käy vuodoesta toiseen hommaan kuin hommaan. Akustinen soitin taas kuulostaa miltä kuulostaa aina, ja on ainakin minun mielestäni huomattavasti tylsempi ja yksiulotteisempi. Klassista musiikkiakin kuuntelen ja pidän klassisten soittimien soundista, mutta kyllä se sähkökitara nyt helvetti sentään on se soitin joka säväyttää ihan joka kerta.

mpekkanen: Kerroit tuossa myöhemmin, että onhan tämä hassu aihe.
 
En tiedä oletko sitten täysin rehellinen vai tosiaankin kaikista tuntemistani ja tavanneista kitaristeista sellainen jolle ei ole koskaan omien suosikkisoittajien käyttämät kamat merkanneet tai merkitse edelleenkään itselle yhtään mitään. Mehän ei ole tavattu, mutta juteltu on kyllä täällä netissä.
Eihän sen oman idollin tarvitse soittaa hänelle sopimattomalla kitaralla tai muillakaan laitteilla...
Kyllä ainakin itselle ovat vaikuttaneet monet soittajat. Niin kitaroiden, efektien, vahvistimien kuin vaikka kitaramikkienkin valintaan. Aina ne eivät kuitenkaan ole olleet minulle itselle kaikista parhaimpia. Kokemusta ei saa kuitenkaan kuin kokeilemalla itse erilaisia. Tähän kyllä mielestäni vaikuttaa tarjonta ja siihen tarjontaan taas ne "isommat" soittajat.
Kuinka moni tilaa jostain ulkomailta kitaran tai jonkun efektin jos sitä ei ole kukaan itselle tuttu henkilö kokeillut(mitään sen valmistajan tuotetta). Sitä ei saa Suomesta, eikä kukaan omista suosikkisoittajistakaan käytä sellaista?
Tässä sitten tarkoitan jo hieman arvokkaampia vehkeitä. En siis mitään halpapedaaleita Thomannilta ja kokeilumielessä ostettuja halpakitaroita.
 
Tiedän myös paljon sellaisia kitaristeja, jotka ovat ostaneet aidon Fenderin tai Gibsonin ja sellaisen mallin jolla se oma nuoruuden(tai vielä tämänkin päivän) suurin sankari on soittanut tai soittaa edelleen.
Heille se aito ja oikea on juurikin se juttu, miksi sellainen on ostettu. Siitäkin huolimatta, että samanlaisen straton, telen, Les Paulin jne. voisi moni muukin kuin "aito"rakentaa ja tehdä paremmin sekä vielä ostajalle halvemmallakin.
 
Eka kitara oli strato, koska Blackmore ja toisaalta paikallisessa oli kitarapaketti tarjouksessa, joka piti sisällään straton. Jos siinä paketissa olisi ollut joku muu, olisin ostanut sen silti. Varmaan vaan siirtynyt myöhemmin stratoon, koska se on mulle paras.
 
Mulle soitto oli soittamista aina loppuvuoteen 2011 asti, kun liityin mnettiin. Ei kiinnostanut kitarakamat, enkä vaihdellut mitään, ainoastaan soitin olemassa olevilla kitaroilla. Enhän edes tiennyt, mitä kamoja Hendrix tai Blackmore käyttivät, puhumattakan muista kitaristeista. Eikä millään tasolla kiinnostanut alkaa hankkimaan samanlaisia kuin heillä on. Aina keskittynyt vaan siihen, mistä itse pidän.
 
Mutta ilmeisen väärässä olin tuon idolijutun suhteen. Puhuin vain omista kokemuksista.
 
Mnettiin liittymisen jälkeen alkoi perehtyminen kitarakamoihin ja vasta silloin selvisi, että stratossani on itse asiassa single coil humppari tallassa. :) Eipä vaan kiinnostanut moiset asiat aikaisemmin...
 
Artist: Väärät tyypit olleet testaamassa, mnetin kultakorvilta olisi pitänyt kysyä.
 
Nehän kuulis eron jo pelkkien youtube clippien avulla...

Laulava Kylätohtori:
Mutta ilmeisen väärässä olin tuon idolijutun suhteen. Puhuin vain omista kokemuksista.
 
En tarkoittanut, että kukaan on väärässä omien mieltymyksien, kokemuksien ja makujen suhteen.
 
Myyntiluvut kuitenkin paljastavat ihan selkeästi, että Fender myy paremmin kuin moni muu merkki. Siitäkin huolimatta, että se toinen merkki tekisi samanlaista soitinta halvemmalla ja laadukkaampaa kuin Fender. Tietenkin tässä täytyy myynnissä verrata samanlaisia soittimia ja samassa hintaluokassa. Fenderillä on kuitenkin tehtaita ympäri maapalloa, että jokaiselle hintaluokalle löytyy kitaraa.
Tästä voisi ehkä päätellä, että se logo ja idolleitten käyttämät merkit ovat suurille massoille aika tärkeitä asioita.
 
Minusta tämä on mielenkiintoinen juttu. Vaikuttaako siihen valintaa sitten, kun se Fender(esim.) ostetaan ennemmin:
1.) Siinä pysyy arvo paremmin, vaikka sitä ei myyntiin ostettaisikaan. (oikeasti näitä on liikkeellä enemmän moniin muihin merkkeihin nähden, joten se arvon pysyminen ei ole aina niinkään varma)
2.) Eikö niihin omiin kokemuksiin kaikki soittajat luota. Jos jossain kokeilee jotain muun merkkistä samanlaista soitinta ja sitä ei kuitenkaan uskalleta ostaa.
3.) Onko se sittenkin niin, että aito on aito ja niitä soittimia ei muunmerkkisiä edes haluta kokeilla. Kun sellaista ei kuitenkaan olla ostamassa.
 
Hyviä stratoja, telejä ja monia muitakin perinteisiä kitaroita tehdään varmaan vaikka kuinka paljon, että kyllä ainakin valinnan varaa on. Varsinkin kun puhutaan hieman laadukkaammista kitaroista ja jätetään Kiinan ja vastaavat halpalinjat tästä kokonaan pois.
Tosin Kiinassakin varmasti tehdään hyvistä osista laadukkaita soittimia, joissain pikkupajoissa. Ei vain ole vielä tullut vastaan sellaista kaveria, joka olisi sellaisen Kiinalaisen pikkuverstaan Fender tyylisen laadukkaan käsityökitaran hommannut(tai laadukkaan Gibson tyylisen tai jonkun muunlaisen).

Gabe:
..Ja mitä tulee pekkasen ajatuskulkuun niin onhan Fenderillä ja Gibsonilla tienraivaajina tietty asema tässä hommassa, ja ihan oikeutetusti tulee varmasti aina olemaan. Ihmiset vanhenee ja lopulta kuolevatkin, on ihan luonnollista että noin vanhoilla brändeillä ei jossain kohtaa ole enää mitään kytköksiä homman aloittaneeseen tahoon. Firmoja myös myydään, tuskin kukaan tuota Fender brändiä väkisin Leolta osti.
 
No niin no, tää on hieman "omalaatuinen ja vähintäänkin omintakeinen" koko thriidi..
Oletetaan, että tiedetään nyt vaikka Gibsonin tehtaan historiasta seikkoja - aika turhanaikaista on pelata "soittimen rakentajan ja firman perustajan" persoonalla teollisen yrityksen soitinvalmistustoimen ja vallankin sen lopputuotteen "tärkeyttä" sille loppukäyttäjälle. Jos kässäätte mitä tarkoitan..
Vanhemmasta päästä jos lähdetään liikkeelle, on totta, että Orville H. Gibson perusti "Gibson Mandolin and Guitar Mfg. Co." yhtiön 1896, mutta möi osuutensa jo 1902. Vähemmän tuohon aikaan sähkösoittimia valmistettiin, eikös vaan? Kaiken muun lisäksi tuolloinkin oli verstaassa "vierasta väkee" töissä, joten se soittimen valmistus jonkun nimeltä mainitun rakentajan toimesta on vähintäänkin "hämärän peitossa"..
Tuonkin ajan jälkeen on ko. yritys muutamankin kerran myyty, toki nimi on pysynyt.
Sama juttu Clarence L. Fenderin (ja "Doc" Kauffmannin) perustaman vapriikin tiimoilta - Leo möi firman sairastuttuaan bakteeri-infektioon ja ajateltuaan, että heittää kohdakkoin "lusikan nurkkaan". No, niinhän sitten ei käynyt, ja jatkoi sitte muitten valmistajien kanssa. Kauppasopimus kielsi tosin käyttämästä soittimissa "Fender"-tuotemerkkiä, mutta sepä on jo toinen juttu, ja sopimustekniikkaa.
Lista olis vaikka miten pitkä noitten "perustajien" (joista suurin osa ei kyllä juurikaan itse niit soittimia tehnyt..) osalta.
Mitäpä tapahtui maahanmuuttaja Friedrich Gretschin firmalle? No, Baldwin Piano Co. osti sen, samoin ku brittiläisen James Ormston Burnsin firman..
Aika kivinen pelto on kynnettäväksi jos pitäis lähteä sen nimenomaisen soittimen rakentajaa perkaamaan jostain soitinrakennusteollisuuden puolelta, tykkään mä.
Eli näiltä pohjilta en oikein näe sitä "punaista lankaa" tuossa otsikon kysymyksessä..
Soitinrakennusteollisuus on myös sellainen ala, että myllerryksissä on moni "vanha ja tunnustettu" brändi vaihtanut omistajaa. Ja olisihan se uusi omistaja vähä tyhmä, jos hukkaisi vanhan ja ehkä tunnustetunkin tuotenimen, semminkin jos kauppaan moinen on sisältynyt. Eiköhän tämä riittäne?? =)

mpekkanen:
Minusta tämä on mielenkiintoinen juttu. Vaikuttaako siihen valintaa sitten, kun se Fender(esim.) ostetaan ennemmin:
1.) Siinä pysyy arvo paremmin, vaikka sitä ei myyntiin ostettaisikaan. (oikeasti näitä on liikkeellä enemmän moniin muihin merkkeihin nähden, joten se arvon pysyminen ei ole aina niinkään varma)
2.) Eikö niihin omiin kokemuksiin kaikki soittajat luota. Jos jossain kokeilee jotain muun merkkistä samanlaista soitinta ja sitä ei kuitenkaan uskalleta ostaa.
3.) Onko se sittenkin niin, että aito on aito ja niitä soittimia ei muunmerkkisiä edes haluta kokeilla. Kun sellaista ei kuitenkaan olla ostamassa.
 
Aika paha sitä on aloittelijan lähteä erikoisuuksia tavoittelemaan, vaan haetaan sitä mitä idolit väittää käyttävänsä ja mitä kaverit sanoo. Jonkunhan sanaan sitä on luotettava jos ei omat rahkeet riitä (vielä) omaan arvioon. Varsinkin, jos ostaa käytettynä ja pitäisi vielä arvioida hintapyynnön asiallisuuttakin.
 
Ja aito on aito, järjetöntä sitä on pitää liikenteessä jotain 70/80-luvun dieselmersua vaan kyllä niitä aina vaan näkee. Just eilen näin ja ajattelin, että on se aika kaunis kulkuneuvo.

mpekkanen: Myyntiluvut kuitenkin paljastavat ihan selkeästi, että Fender myy paremmin kuin moni muu merkki. Siitäkin huolimatta, että se toinen merkki tekisi samanlaista soitinta halvemmalla ja laadukkaampaa kuin Fender.
 
Luulen että kyse ei ole suinkaan mistään idoleista, rakentajista tms. vaan hinnasta ja saatavuudesta. Fender on jo aika iso brändikokonaisuus ja siellä on alamerkkejä ja malleja vaikka muille jakaa, niitä myös valmistetaan jatkuvalla syötöllä tuhottomia määriä eikä valtaosan hinnat ole normaalitilanteessa olevalle ihmiselle, tai opiseklijalle/nuorellekaan missään määrin saavuttamattomissa. Eli iso ja yleinen valmistaja jonka mallisto tuttua huttua silmälle jo ihan alusta saakka, ja halppis alamerkkien kautta tarjontaa on muutamasta sadasta aina muutamaan tonniin. Helppo ymmärtää miksi myyvät. Ja varmaan jotkut japanin/kiinan/korean bränditkin ihan kivoja määriä syytävät puutavaraa maailmalle. Tuskin siinä edes murto-osan kohdalla vaikuttaa alkuperäinen idean isä/logo tai idolit millään tavalla, vaan se että niitä saa halvalla lähimmän soitinliikkeen alesta.
 
fox: No niin no, tää on hieman "omalaatuinen ja vähintäänkin omintakeinen" koko thriidi..
Oletetaan, että tiedetään nyt vaikka Gibsonin tehtaan historiasta seikkoja - aika turhanaikaista on pelata "soittimen rakentajan ja firman perustajan" persoonalla teollisen yrityksen soitinvalmistustoimen ja vallankin sen lopputuotteen "tärkeyttä" sille loppukäyttäjälle. Jos kässäätte mitä tarkoitan..
Vanhemmasta päästä jos lähdetään liikkeelle, on totta, että Orville H. Gibson perusti "Gibson Mandolin and Guitar Mfg. Co." yhtiön 1896, mutta möi osuutensa jo 1902. Vähemmän tuohon aikaan sähkösoittimia valmistettiin, eikös vaan? Kaiken muun lisäksi tuolloinkin oli verstaassa "vierasta väkee" töissä, joten se soittimen valmistus jonkun nimeltä mainitun rakentajan toimesta on vähintäänkin "hämärän peitossa"..
Tuonkin ajan jälkeen on ko. yritys muutamankin kerran myyty, toki nimi on pysynyt.
Sama juttu Clarence L. Fenderin (ja "Doc" Kauffmannin) perustaman vapriikin tiimoilta - Leo möi firman sairastuttuaan bakteeri-infektioon ja ajateltuaan, että heittää kohdakkoin "lusikan nurkkaan". No, niinhän sitten ei käynyt, ja jatkoi sitte muitten valmistajien kanssa. Kauppasopimus kielsi tosin käyttämästä soittimissa "Fender"-tuotemerkkiä, mutta sepä on jo toinen juttu, ja sopimustekniikkaa.
Lista olis vaikka miten pitkä noitten "perustajien" (joista suurin osa ei kyllä juurikaan itse niit soittimia tehnyt..) osalta.
Mitäpä tapahtui maahanmuuttaja Friedrich Gretschin firmalle? No, Baldwin Piano Co. osti sen, samoin ku brittiläisen James Ormston Burnsin firman..
Aika kivinen pelto on kynnettäväksi jos pitäis lähteä sen nimenomaisen soittimen rakentajaa perkaamaan jostain soitinrakennusteollisuuden puolelta, tykkään mä.
Eli näiltä pohjilta en oikein näe sitä "punaista lankaa" tuossa otsikon kysymyksessä..
Soitinrakennusteollisuus on myös sellainen ala, että myllerryksissä on moni "vanha ja tunnustettu" brändi vaihtanut omistajaa. Ja olisihan se uusi omistaja vähä tyhmä, jos hukkaisi vanhan ja ehkä tunnustetunkin tuotenimen, semminkin jos kauppaan moinen on sisältynyt. Eiköhän tämä riittäne?? =)
 
Tässähän se tulikin hyvin. Vastaavia tarinoita löytyy merkin kuin merkin parista, eikä rajoitu pelkästään kitaroihin. Jos joku Amfisound/Lottonen/Ruokangas päättäisi myydä puljunsa jollekin sähkötupakka yhtiölle ja allekirjoittaisi sopimuksen jolla nimen käyttö siirtyy uudelle omistajalle niin eipä siinä olisi kellään mitään nokan koputtamista asiaan vaikka sitä logoa painettaisiin vaikka minkälaiseen ritsaan, kurjaahan se olisi hyvän brändin kannalta mutta sellaista se joskus on. Gibson ja Fender ovat alamerkkeineen kuitenkin pitäneet paketin kohtalaisne hyvin kasassa ja yhä voi melko varmasti olettaa saavansa kelvollisen soittimen näiltä kun lyö riittävän pinon seteleitä pöydälle. Kyllähän nuo isotkin valmistajat haistelevat markkinoita, senhän me huomattiin Gibsonin 2015 malliston kanssa.

Gabe:..Kyllähän nuo isotkin valmistajat haistelevat markkinoita, senhän me huomattiin Gibsonin 2015 malliston kanssa.
 
Nimen omaan näin. Ja hei, jos ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä, sano mulle isäukko joskus.
Soitinpuolelle mahtuu suunnaton määrä "ei-niin-onnistuneita" tuotoksia, syystä jos toisestakin, ja kuten olen koko monta kertaa todennut, ainakin tuo mulle muinaisajoilta tutuin virma pelaa pitkälti ennakkotilausten pohjalta. Jos ei tuu tilauksia niin tehdään joko mallistoon modauksia tai kokonaan uusiksi.