Keskustelua raskaammasta musiikista ›

reaper666: Joo ei noi maidenin uudemmat mitää mestsriteoksia ole mutta eivät sentään aiheuta myötähäpeää kuin vaikka metallica.
 
2000-luvun Maidenit pesee kyllä kevyesti kaikki ilman Smithiä tehdyt levyt, paitsi X-factorin (ja ekan). Dance of Death oli tosin aika köpönen.

Ruutukunkku: 2000-luvun Maidenit pesee kyllä kevyesti kaikki ilman Smithiä tehdyt levyt, paitsi X-factorin (ja ekan). Dance of Death oli tosin aika köpönen.
 
Ja Iron Maidenin ilman Smithiä tekemät levyt pesevät kyllä kevyesti kaikki Smithin ilman Iron Maidenia tekemät levyt. Niitä paria Dickinsonin sooloa ei lasketa.
 
The Book of Souls on kyllä näin ensivaikutelman perusteella vahvinta Maidenia sitten AMoLaDin ja todennäköisesti Seventh Sonin. Tulee tietty vaatimaan vähintään vuoden-pari että tämän saa suhteutettua niihin klassikkolevyihin, joita on ehtinyt pyöritellä moninkertaisesti pidempään, mutta juuri nyt tuntuisi siltä että tässä taitaa olla Iron Maidenin ensimmäinen tasaisen hyvä ja mahalaskuton albumikokonaisuus 27 vuoteen. The Great Unknown ja nimikappale eivät tosin ole vielä sanoneet mitään suuntaan tai toiseen, mutta ainakaan ne eivät ole mitään When the Wild Wind Blows -tyyppisiä kammotuksia. Oikeastaan kaikki muut toimivat hyvin tai erinomaisesti. Jos tästä nyt jotain vikaa tahtoo löytää, niin kerrasta päähän -hittejä ei oikein löydy, mutta se kääntyy todennäköisesti kuuntelukestävyydeksi vuosien saatossa.
 
Edit: ja juuri tuo tasainen hyvyys olisi sitä mikä The Book of Soulsin nostaa huipulle - vanhojen klassikkojen tasoisia biisejä ei ehkä lopultakaan löydy kuin pari-kolme (niidenkin yhteiskesto varmaan 30-40 minuuttia?) ja loput ovat "vain" hyviä, mutta se on jo aika hiton paljon koska kultakauden levyistäkin The Number of the Beastilla ja Powerslavella on varmaan puolet ihan silkkoja täytebiisejä, niin häiväistykselliseltä kuin tämä varmaan kuulostaakin. Kyllä tässä olisi saumat sinne Somewhere in Timen, Seventh Sonin ja Piece of Mindin imuun, jos biisit kestävät kuuntelua ja niin päin pois.

ekikoo: Nuo biisien mitat on taas aika facepalm mutta kuunnellaan nyt ensin. Mikä funktio noilla introilla on? The Red and the black bassointro kuulostaa joltain 3kk soittaneen ekalta riffilta, näköjään Harrisin biisi, olisi kaivannut kyllä vähän jonkun kaverin apua :--)
edit: Oho siellähän muutama lähtee ns. suoraan asiaan.
 
Veikkaan että tää liittyy siihen että tää levy on tehty studiossa nopealla aikataululla. Steve varmaan vähän jossain välissä räpeltänyt jotain randomia ja se on sitten jätetty päähänpistona levylle.

Speed of light on kyllä elämäni suurin pettymys

reaper666: Speed of light on kyllä elämäni suurin pettymys
 
Oikein mukava kuulla, ettei ole tarvinnut koskaan kovin pahasti pettyä.

Kärpäsruoska: Oikein mukava kuulla, ettei ole tarvinnut koskaan kovin pahasti pettyä.
 
No, joo. Ihan ok elämä ollut.

Aivan hyvä levy, mutta Harris on pettymyksehkö, eli The Red and the Black. Siellä on hyviä juttuja minusta, mutta liian huonosti yhteen liimattu että jaksaisi kolmeatoista minuuttea kuunnella. Välillä tylsää ja toisaalla omituista.

varpio: Aivan hyvä levy, mutta Harris on pettymyksehkö, eli The Red and the Black. Siellä on hyviä juttuja minusta, mutta liian huonosti yhteen liimattu että jaksaisi kolmeatoista minuuttea kuunnella. Välillä tylsää ja toisaalla omituista.
 
Ehkä tällä kertaa Harrisin kuivahtanut sävelkynä on bändin etu, jos se vie biisin tai pari levyltä.

Myöskään tämä ei kyllä oikeastaan tunnu niin hirmu pitkältä levyltä mitä oikeasti on. Aika hyvä saavutus minusta. Ei ole paljon turhaa pitkittelyä ja venyttelyä.

Kärpäsruoska: Edit: ja juuri tuo tasainen hyvyys olisi sitä mikä The Book of Soulsin nostaa huipulle - vanhojen klassikkojen tasoisia biisejä ei ehkä lopultakaan löydy kuin pari-kolme (niidenkin yhteiskesto varmaan 30-40 minuuttia?) ja loput ovat "vain" hyviä, mutta se on jo aika hiton paljon koska kultakauden levyistäkin The Number of the Beastilla ja Powerslavella on varmaan puolet ihan silkkoja täytebiisejä, niin häiväistykselliseltä kuin tämä varmaan kuulostaakin. Kyllä tässä olisi saumat sinne Somewhere in Timen, Seventh Sonin ja Piece of Mindin imuun, jos biisit kestävät kuuntelua ja niin päin pois.
 
Uusi levy on hyvä, mutta ei lähelläkään bändin suurimpia saavutuksia. Tasaisuus on valitettavasti keskinkertaisuutta, ja sitä levyllä on vähän liiaksi. Itseäni tympii jo nyt vahvasti kolmikko The Great Unknown, When The River Runs Deep ja Man Of Sorrows. On noissakin ihan hyviä osia, mutta kokonaisuutena ovat tylsiä eivätkä inspiroi kuuntelemaan. Albumin paremmissakin vedoissa on melkein jokaisessa joutokäyntiä. The Red And The Black voisi olla oikein hyvä 6 minuuttisena, nyt sitä ei jaksa. The Books Of Soulsin Talisman-intro on turha, ja näitä vastaavuuksia löytyy melkein joka biisistä. Avausbiisi If Eternity Should Fail ja Tears Of Clown ovat ainoat alusta loppuun saakka hyvät ja viimeistellyt kappaleet. Niistäkään ei tule koskaan mitään Hallowed Be Thy Namen tai Powerslaven tapaisia klassikoita, ja noiden klassikkolevyjen väitetyt fillerit tyyliin Flash Of The Blade ja Duellist olisivat ehdottomasti Book Of Soulsin kärkipään materiaalia. Uudella albumilla olisi tarvittu juuri semmoista kunnon kitarariffittelyä ja turpiinvetoa eikä taas tätä saatanan tunnelmointia kuten Man Of Sorrowsin intro. Tuohon tiivistyy pahiten se mikä tässä uudessa tyylissä mättää. Toiseksi kaikesta ennakkohehkutuksesta huolimatta Bruce vetää taas muutamin kohdin sillä kamalalla Mother Of Mercy mikkihiiri-sopraanolla.

Nyt muuten kun jo ehdin haukkua sitä The Red and the Blackia, niin kyllähän sekin on oikeastaan aivan vitun hyvä. Eli koko levy on vitummoinen. Piano ehkä vaatii vähän totuttelua mutta ei huono.

Finland Frontier vaihteeksi Spotifyssä. Pari biisiä kuuntelin ohimennen todella pitkän tauon jälkeen, yllättävän hyvin toimi...

Mä kuuntelin taas just Man of Sorrowsia ja jotenkin sen surumielinen kertsi on vain hiton toimiva. Toki koko biisi myös. Pakko hakea levy heti kun tulee kauppoihin.

Speed of Light myös toimii...miten tässä nyt näin pääsi käymään...

Lastinen: Mä kuuntelin taas just Man of Sorrowsia ja jotenkin sen surumielinen kertsi on vain hiton toimiva. Toki koko biisi myös. Pakko hakea levy heti kun tulee kauppoihin.
 
Heh, kesti vähän aikaa, että tajusin että maidenilta tulossa tän niminen biisi. Meinaan ku brucen biisihän kans niinko. Onko tää maideni jossain kuultavissa?

Bruken vokaaleista voisi olla kyllä vanhemmiten vähän sanomista. Kuulostaa jotenkin niin tuskalta ja työltä välillä.

Harris käy vähitellen läpi koko Brucen tuotannon. Wicker Man, Alchemist, Man of Sorrows...
 
Kohta tulee ihan jostain syystä vaan Tattooed Millionaire.
 
Jos se on levyn soundeista kiinni, että iskeekö se vai ei, niin on kyllä aika paska levy.

The Jack:noiden klassikkolevyjen väitetyt fillerit tyyliin Flash Of The Blade ja Duellist olisivat ehdottomasti Book Of Soulsin kärkipään materiaalia.
 
Minusta Powerslaven filleri on Back In The Village. Itse pidän myös yleisen kaanonin vastaisesti Rime of the ancient marineria paikoitellen melko tylsänä biisinä. Hallowed ja seuraavan levyn Alexander The Great toimii paljon,paljon paremmin eeppisellä Maiden-osastolla. Samoin Fear Of The Darkilla Afraid To Shoot Strangers pieksee Marinerin 100-0 vaikka levy muuten onkin epätasainen.

PsychedelicWarlord: Minusta Powerslaven filleri on Back In The Village. Itse pidän myös yleisen kaanonin vastaisesti Rime of the ancient marineria paikoitellen melko tylsänä biisinä. Hallowed ja seuraavan levyn Alexander The Great toimii paljon,paljon paremmin eeppisellä Maiden-osastolla. Samoin Fear Of The Darkilla Afraid To Shoot Strangers pieksee Marinerin 100-0 vaikka levy muuten onkin epätasainen.
 
En tiedä lasketaanko Infinite Dreamsia yleisesti noihin Hallowed-Mariner-Alexander-jne-sarjan "eeppisiin" biiseihin, mutta se on aika tolkuttoman kova sellainen. Alexander the Greatissa meinaavat tökkiä ne sanoitukset, vähän liian puisevaa menoa.
 
Ja Powerslaveltahan voisi leikata keskimmäiset neljä biisiä kokonaan pois.