| Aihe: Oletteko ihan terveitä sen kamarunkkauksenne kanssa? | |
|---|
|
Alkaa lähtä kyllä tää homma jo käsistä kokonaan. Tämän hetkisten soittokamojen piti olla 100% varmasti pitopelejä ja lopullisia. Mitään en enää tarvi. Eipä menny kuitenkaan kauaa, kun nyt jo himokkaasti tutkin Ruokankaan, Amfisoundin sivuja ja suunnittelen omaa lopullista(?) custom-kitaraa. Tätä teen aamusta iltaan. Samaan aikaan kyttään toria kuin joku vähämielinen. Luulenko tekeväni sieltä jonkun superlöydön. M.netissä käyn 20-30 kertaa päivässä. Ei kait siinä ois mitään, jos ois pätäkkää millä ostaa. Mutta kun ei ole - niin mitähän järkeä tässä kuolata kitaroita aamusta iltaan. Aikuisviihdettä kytätenkin aika kuluisi ehkä järkevämmin?
Nyt on pahentunu jo homma siten, että olen alkanut kyttäämään muiden m.netin käyttäjien profiileista kitaroita (jotka ei ole edes myynnissä). Tunnustan, että viimeaikojen himotuksen kohteena ovat olleet gaben Mojo Esquire ja Lavaamon Amfi flygari. Järkyttävän kauniita kitaroita molemmat. Ostaisin jos olisivat myynnissä ja olisi hilloa ;-)
Onko muilla samankaltaista oirehdintaa tai ongelmaa?
All That Makes Me Happy Is The Blues. |
 Numb
01.09.2015 16:55:52 | |
|
Tsugu Way: Onko muilla samankaltaista oirehdintaa tai ongelmaa?
On ollu, nyt ei oo. On tainnu laitteisto tulla kohdilleen. Toistaiseksi. Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head "Dunnet Headin musa on parhaiten kuvattavissa silleen, että se muistuttaa sitä kuin suomalaiset aikuisrokkarit kirjoittais irlantilaisia juomalauluja." - Arttu |
 Entropia666
01.09.2015 16:58:28 (muokattu 01.09.2015 17:34:08) | |
|
Meikällä on kamarunkkaus onneksi nyt laantumaan päin. Tällä hetkellä ei juurikaan ole kamppeita mitä himoitsen aktiivisesti, viimosin oli toi Soloist minkä kotiutin kesäkuussa. Tietystihän sitä voisi aina kalliimpia romuja hommata, mutta nykyiset kitarat ja vahvarit on hyviä käsissä ja soundaa hyvältä kokonaisuudelta.
edit. toistaiseksi mennään tällä setupilla, mutta tuskin ikuisesti. RR on ollut talossa yli kaksi vuotta, kaappi yli kolme. Nuppi ja soloist on vähän tuoreempia, mutta eiköhän nekin tuossa pari vuotta ainakin happane. |
|
Oon todennu, että ihan sama mitä vehkeitä löytyy jo valmiiksi, aina tulee vastaan joku vehje jota alkaa himoitsemaan ja ne "pitopelit" menee lopulta myyntiin. Voi voi...
Ainoa, mikä varmaan tulee pysymään seinällä hamaan loppuun asti on joku 80-luvulla tehty telenraato. Ibanezia ja vesteriä ainakin taitaa olla siinä. Ruma kuin tuksu, mutta ah, niin hyvä soitettava. Vanerirunkokin, joka soi ihan saakelin kovaa akustisesti.
I am therefore leaving immediately for Nepal, where I intend to live as a goat. |
|
Tsugu Way: Onko muilla samankaltaista oirehdintaa tai ongelmaa?
Meikällä ei ole.
Tosin nyt on synakuume, mutta siihen on sentään järkevä syy. Synabassottelu olisi hyvä hanskata näin basistiksi laskettavana ihmisenä.
Tai no, jpekan resonaattoria kokeiltuani semmonenkin kuumottelisi, mutta hyvät ovat niin ohi budjetin että niiden kuolailu/perään haikailu on täysin turhaa. Pornoa tulee sitten katseltua senkin edestä hoho.
Kakkosta suosittelisin tutustuvalle koska se varmasti aukeaa helposti ja on minullekin ehkäpä se suosikki. - aksiom |
|
Olen. En nimittäin kamarunkkaa enää.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
|
Kamarunkkaus on ihan oma juttunsa, ei siinä ole kyse siitä, millaiset kamat omistaa.
Sellaiset "tämän kitaran vielä ostan ja sitten keskityn vain soittoon"-kommentit ovat kuin nyt ylensyön vielä tämän aterian ja sitten enää koskaan tarvitse syödä mitään...
Mutta kamarunkkauksen määrä on onneksi laskusuunnassa. Tai sellaisia pakonomaisia ostoksia ei tule enää hätäpäissään tehtyä, vaan nyt niitä tulee mietittyä vähän tarkemmin. Jossain kohtaa sitä kuvitteli hankkivansa parempia vehkeitä, mutta sitten huomasi, että ne uudet on vain erilaisia. Parempaan soundiin olisi tarvittu uudet kädet, mutta niitä ei taida olla myynnissä missään..
Toisaalta vahvaripuoli on kunnossa, eli voi rauhassa miettiä ja speksailla seuraavaa. Kyse on vain siitä, että on kiva ostella uusia pelejä ja täytyy tarkkaan miettiä, mille on oikeasti käyttöä. Turhia testipelejä en enää viitsi ostaa.
Spedut kyllästyttää. Fuzzeja vielä jaksoi, mutta nyt ei enää oikein niitäkään. Phaseri on ostoslistalla, mutta sellaista mulla ei ole koskaan ollutkaan - ja tarve on testillä osoitettu.
Kitaroissa nyt on pientä liikehdintää, koska jotainhan sitä aina täytyy olla kamarunkkaamassa, muuten on liian tylsää...
Believe what you want, it doesn't mean you're right... |
|
Vaikka olen vain kotisoittaja, niin vastaavia merkkejä on ilmassa. Kyttään toria, mietin uusia pedaaleja yms. Vahvistinkuumeen sain laantumaan hetkeksi ostamalla Monster El Mariachin, nuppi ja kaappi.
Viimeisen kuukauden aikana olen myynyt ja ostanut vahvistimen, myynyt ja ostanut kitaran, myynyt ehkä 6 pedaaalia ja ostanut 2. Nyt pitäisi vielä saada Tokai TST-50 strato :-)
Ehkävin järkevin sijoitukseni on että aloitan kitaratunnit huomenna :-)
The beautiful thing about learning is nobody can take it away from you. - B.B. King |
|
Minimoin ongelman ostamalla heti kitarakamat joita ei voi päivittää parempiin. |
|
Kamarunkkaus on yleensä aktiivisessa vaiheessa silloin, kun ei ole tarpeeksi soittamishommia ja on aikaa pyöritellä kamoja - siinä kohtaa kun keikkoja ja soittotoimia alkaa olla hitokseen, ei yksinkertaisesti ehdi tai voi pistää kamoja uusiksi kun pitää olla toimiva setti.
Ja tietysti kaikki välimuodot noista kahdesta vaiheesta, ts. kahden viikon keikkatauon aikana voi ihan hyvin myydä puolet pedaaleista.
Look behind you, a three-necked guitar! |
|
Olen yrittänyt parantaa tapani ja nousta tuosta kamarunnomisen suosta, mutta sivuaskeleella astuin paskaan ja aloin hommailemaan hifilaitteistoa. JA sitä pätäkkää ei vieläkään olisi ihan tämmöiseen laittaa... Aina voi perustella itselleen, että kyllähän näistä pääsee eroon jos tarvii likvidoida nopeesti omaisuutta. Niin niin...
"pull the trigger on rock'n roll nigger, who's bigger than jesus on a bumper sticker" |
 Räbbänä
01.09.2015 18:34:10 (muokattu 01.09.2015 18:34:48) | |
|
Kuukauden sisään mennyt taas koko kattaus uusiksi, vaikka alkuvuodesta sitkeästi yritin myydä kaiken pois pistääkseni soittohommat toviksi telakalle. En näe ongelmaa, vaikka napeillahan sitä pelataan isoihin poikiin verrattuna.
50-luvun Telecasterin arvo ei ole soitettavuudessa tai äänen värissä vaan siinä, kuinka hyvältä se näyttää ripustettuna seinälle alkuperäisen Andy Warholin ja vähintään 30-vuotiailla mallasviskeillä täytetyn kokotammisen baarikaapin väliin. |
 Gabe
01.09.2015 18:40:08 (muokattu 01.09.2015 18:52:12) | |
|
Tsugu Way: Alkaa lähtä kyllä tää homma jo käsistä kokonaan. Tämän hetkisten soittokamojen piti olla 100% varmasti pitopelejä ja lopullisia. Mitään en enää tarvi. Eipä menny kuitenkaan kauaa, kun nyt jo himokkaasti tutkin Ruokankaan, Amfisoundin sivuja ja suunnittelen omaa lopullista(?) custom-kitaraa. Tätä teen aamusta iltaan. Samaan aikaan kyttään toria kuin joku vähämielinen. Luulenko tekeväni sieltä jonkun superlöydön. M.netissä käyn 20-30 kertaa päivässä. Ei kait siinä ois mitään, jos ois pätäkkää millä ostaa. Mutta kun ei ole - niin mitähän järkeä tässä kuolata kitaroita aamusta iltaan. Aikuisviihdettä kytätenkin aika kuluisi ehkä järkevämmin?
Nyt on pahentunu jo homma siten, että olen alkanut kyttäämään muiden m.netin käyttäjien profiileista kitaroita (jotka ei ole edes myynnissä). Tunnustan, että viimeaikojen himotuksen kohteena ovat olleet gaben Mojo Esquire ja Lavaamon Amfi flygari. Järkyttävän kauniita kitaroita molemmat. Ostaisin jos olisivat myynnissä ja olisi hilloa ;-)
Onko muilla samankaltaista oirehdintaa tai ongelmaa?
Tupakkamies on tupakkamies. :D Tunnistan kuvauksesta itseni vuosi sitten. Olen huomannut omalla kohdallani sen että tämän kaltainen oirehdinta kielii yleensä jostain, itselläni yleensä joko ostohousut ovat jääneet jalkaan edellisten hankintojen jäljiltä taikka sitten joku palanen ei ole sitten kuitenkaan loksahtanut ihan kohdilleen vaikka alkuun niin luulikin.
Minulla oli oikeastaan tämä edeltävä vuosi kaikkein ratkaisevin itselleni täydellisten kamppeiden löytymiseen, palanen kerrallaan loksahteli enemmän kuin tyydyttävästi kohdilleen. Tässä välissä soittotilan muutokset vaikuttivat kyllä noiden kamojenkin liikkumiseen aika paljon. Viisi vuotta sitten bänditoiminta hiipui ja oli muutenkin älyttömästi kiireitä, joten jäin soittelemaan kotiin. Yritin pitkään löytää sopivia kamppeita joilla olisin saanut kerrostaloasunnossa saman fiiliksen kuin treeniksellä (ei onnistu). Lopulta kyllästyin ja hommasin itselleni kulman treenikseltä, ja kavereidenkin kanssa tulee soiteltua vähän enemmän kuin viime vuosina. Nyt jälkeen päin tarksteltuna huomaan että ne kamppeet joihin päädyin ovat pitkälti samanlaisia kuin ne millä soittelin viisi vuotta sitten ennen ennen kamarumbaa. :D Eli ei se ruoho loppujen lopuksi ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella, mutta onpa nyt katsottu sekin. Ja ovatpa nuo nykyiset kamppeet sentään niin hyviä kuin voin vain toivoakin, eli ei se kamarumba ihan hukkaan lopulta mennyt. Opinpa paljon omasta maustani. Mojo/Navi + Swart/Fargen tarjoilevat sellaisen paletin erilaisia soundeja että se on kyllä pelkästään minusta kiinni jos ei toimi. Oma gasittelu on edellisten tultua taloon vähentynyt todella minimiin. Toriakaan en ole selannyt moneen kuukauteen, ja täälläkin tulee käytyä yhä harvemmin päivän mittaan. Enemmän aikaa on tullut vietettyä treeniksellä. :) Jotain pientä rompetta nyt on aina ostoslistalla mutta eipä mikään nyt sen kummemmin mieltä riivaa.
Eli mietintämyssyyn:
-Eikö joku palanen kuitenkaan loksahtanut kohdilleen, jos ei niin mikä mättää.
-Tekeekö mieli ostella vain ostamisen riemusta.
-Millainen se sinun täydellinen kitarasi olisi?
Jos tällaisesta kohtalotoverin mietelmästä nyt oli yhtään apua. :) Mojo ei valitettavasti ole menossa torille, mutta kokeilemaan saa toki tulla.. ja voin toki ottaa mukaan Ouluun kun taas siellä päin liikun. Jos innostut niin siitä kun lyöt Juhan tilille rontti neljä tonnia niin eiköhän se samanlaisen tee sullekin. ;) |
 Metalkallo
01.09.2015 19:01:38 (muokattu 01.09.2015 19:39:44) | |
|
Kun kamarumbaan lähtee niin loppua ei näy ellei ota itseään niskasta kiinni. Siihen jää koukkuun, koettu on ja osittain koen yhä. :)
Itselläni on jo kitarat mitä olen halunnut, mutta pitäisi vielä saada SE vahvari, ja SE vahvari olisi kait jcm1 combo, sitten olisi kaikki ok eikä tarvitsisi (luultavasti) katsoa taaksensa.
Köyhänä on se hyvä puoli, että kun on saanut haalittua sen todella todella hyvän kitaran tai vahvarin niin siitä ei hevillä luovu kun sitä ei saa niin vain takaisin.
Järki joskus jäässä mutta tukka yhä päässä...Vieläkin. |
|
Gabe: Eli mietintämyssyyn:
-Millainen se sinun täydellinen kitarasi olisi?
Ensimmäisen askel kohti kamarunkkauksen itsepetosta on uskoa täydellisen kitaran olemassaoloon.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
|
aschrode: Kamarunkkaus on yleensä aktiivisessa vaiheessa silloin, kun ei ole tarpeeksi soittamishommia ja on aikaa pyöritellä kamoja - siinä kohtaa kun keikkoja ja soittotoimia alkaa olla hitokseen, ei yksinkertaisesti ehdi tai voi pistää kamoja uusiksi kun pitää olla toimiva setti.
Ja tietysti kaikki välimuodot noista kahdesta vaiheesta, ts. kahden viikon keikkatauon aikana voi ihan hyvin myydä puolet pedaaleista.
Allekirjoitan tämän.
Perkelefantti. |
 mpekkanen
01.09.2015 19:32:24 (muokattu 01.09.2015 22:29:52) | |
|
Metalkallo: Kun kamarumbaan lähtee niin loppua ei näy ellei ota itseään niskasta kiinni. Siihen jää koukkuun. :)
Omasta mielestäni tähän kitaran soittoharrastukseen kyllä kuulukin tietyssä vaiheessa käydä läpi muutamat peruskitarat. Ei niitä itselle mieluisia vehkeitä löydä kuin yrityksen ja erehdyksen kautta monesti. Kunnollista kokemusta kitarasta ei voi oikein soittimia liikkeissä kokeilemalla saada,vaan kyllä niillä on monellakin soitettava hieman pidempään. Näin ne hyvät pelit löytyy, mutta joskus voi kyllä olla liiankin kiire hävittää jotain tai myöskin hommata jotain uutta.
Mieltymykset musassa voi muuttua, bändit voi muuttua, olosuhteet muutenkin voivat muuttua ja ihminen vanhetessaan muuttuu myös väkisin tiettyjen asioiden myötä. Itse sairastuin vakavasti ja se teki myös sen, että kovalla vaivalla ja suurella rahalla useiden vuosien kamarumban jälkeen-->Niillä ei sitten enää oikein mitään tehnytkään kun bänditouhut loppui.
Kitaraa soitan edelleen tai jotain muuta kielisoitinta lähes päivittäin, mutta itse ainakin kaipaan myös sitä bändisoittoa johon minusta ei enää ole.
Jospa tämä netissä pyöriminen sitten osaltaan korvaisi sen, vaikka kyllä tämä ainakin itseä kyllästyttää.
Itse yritän vähentää sähkökitaroita, mutta en ole nyt jaksanut laitella ilmoituksia. Muutamiin myynti-ilmoihin olen kysynyt haluaisiko vaihtaa pariin kitaraan jotain yhtä, että saisi tuota kitaroiden määrää pienemmäksi. Eipä ole kauheasti napannut, vaikka voisin välirahaakin maksella.
Mielestäni en kauheasti vaihtele huvikseni kitaroita tai muutakaan. Yritän kyllä päästä eroon muutamista sähkökitaroista, joille ei ole enää käyttöä. Täällä netissä ja muusikoiden sivuilla tulee kyllä roikutta aivan liikaa.
Tres kitara kiinnostaisi edelleen ja kyllä niitä saa jopa aika halvallakin. Niissä on vain mielestäni muuan ongelma koskien kaulaa sekä tallaa, ainakin omat mieltymykset ovat hieman erilaisia. Ei taas viitsisi sellaista teettää kun ei sekään ihan halvaksi tule ja muutaman tonnin laittaminen ei ole tällaiseen soittoon minusta oikein järkevää. Jos olisi keikkaa tai jotain, niin asia voisi olla toisin. Myöskin silloin jos itselle muuten ylimääräiset saisi pois.
Eikai täällä netissä ihan kauhean terve ole kukaan, jos aamusta iltaan on. Olipa ne sivut sitten mita tahansa, missä aikansa viettää. Aina se on jostain muusta pois ja varmasti olisi järkevämpääkin tekemistä, ainakin luulen niin.
Tämän taitaa tietää kyllä varmaan Tsugu Way myös :)
E: Siis olen itsekin aivan liikaa netissä ja muusikoidenkin sivuilla. Jos se ei käynytkin jo selväksi. Aivan järjetöntähän tämä on. |
|
Tsugu Way: Alkaa lähtä kyllä tää homma jo käsistä kokonaan. Tämän hetkisten soittokamojen piti olla 100% varmasti pitopelejä ja lopullisia. Mitään en enää tarvi. Eipä menny kuitenkaan kauaa, kun nyt jo himokkaasti tutkin Ruokankaan, Amfisoundin sivuja ja suunnittelen omaa lopullista(?) custom-kitaraa. Tätä teen aamusta iltaan. Samaan aikaan kyttään toria kuin joku vähämielinen. Luulenko tekeväni sieltä jonkun superlöydön. M.netissä käyn 20-30 kertaa päivässä. Ei kait siinä ois mitään, jos ois pätäkkää millä ostaa. Mutta kun ei ole - niin mitähän järkeä tässä kuolata kitaroita aamusta iltaan. Aikuisviihdettä kytätenkin aika kuluisi ehkä järkevämmin?
Nyt on pahentunu jo homma siten, että olen alkanut kyttäämään muiden m.netin käyttäjien profiileista kitaroita (jotka ei ole edes myynnissä). Tunnustan, että viimeaikojen himotuksen kohteena ovat olleet gaben Mojo Esquire ja Lavaamon Amfi flygari. Järkyttävän kauniita kitaroita molemmat. Ostaisin jos olisivat myynnissä ja olisi hilloa ;-)
Onko muilla samankaltaista oirehdintaa tai ongelmaa?
Tämä on hyvä, rehellinen ja mielenkiintoinen kirjoitus. Näitä näkee m.netissä nykyään enää harvoin. Valitettavasti.
Ei se kamaralli lopu ikinä. Näin se on, ellei todella halua lopettaa kitaroiden ostelua. Aina tulee uusia ärsykkeitä. Sitä innostuu uusista bändeistä ja artisteista tai kokeilee jonkun kaverin kitarakamoja jne. Ainahan sitä haluaa ainakin ajatuksissaan muita naisia, vaikka oma vaimo olisi kuinka mukava ja kaunis.
Mulla on kaksi Gibson Custom Shop Collector's Choice:a (#7 ja #15). Molemmat noin 5k euron les pauleja. Silti haluaisin ostaa kaverini '81 Gibson Heritage Eliten. Tarvitsenko sitä? No en varmasti! Olisiko semmoinen mukava olla kokoelmissa ja soittaa sitä? Kyllä!!!
Lisäksi haluaisin laadukkaan akustisen. Kalliimmanpuoleinen Martin olisi kiva. Muusikoiden.netin toria selaan päivässä useamman kerran. Katson myös säännöllisesti Kitarapajan ja Kitarakuun sivut kuten myös Gregor Hildenin yms.
Mutta nämä on meidän leluja ja monille intohimoja tai jopa pakkomielteitä. Mun faija myi kesän alussa 1000 kuutioisen moottoripyörän kun piti saada isompi ja osti 1300 kuutioisen. Tänään se puhui, että hän on katsellut yhtä 1400 kuutioista. Kuulostaako tutulta? Vaimollani on kenkiä niin paljon, että ei mitään rajaa. Pelkkiä Conversen lenkkareita on valehtelamatta noin 10 paria.
Tiedättekö, mikä minulla vituttaa? Se kun m.netissä joku urpo tulee lässyttämään siitä kun ostan ja myyn kitarakamaa omaksi ilokseni. Mitä vittua se kenellekään kuuluu tai onko se joltakin pois? Sitä paitsi: Tämä on 'kitarakamat' -keskustelupalsta. Eihän kukaan mene baariinkaan kyselemään, että miksi te juotte kaljaa.
Kiitokset vielä Tsugu Way:lle hyvästä kirjoituksesta ja keskustelun aloittamisesta.
What we've got here is... failure to communicate. Some men you just can't reach, so you get what we had here last week, which is the way he wants it. Well, he gets it! N' I don't like it any more than you men. |
 steelduck
01.09.2015 20:19:46 (muokattu 01.09.2015 20:22:31) | |
|
Ei ole mitään järkeä... vimosen päälle kamat ja uutta pitää koko ajan kytätä ja en osaa edes soittaa kuin huonoa punkkia... tosin hyvillä kamoilla kivaa joka päivä harjoitella.
Mutta yksi elämä ja silleen... kitarakamat on kivoja. Nyt ei ehdi kirjoittaa enempää, kun pitää mennä torille kyttäämään, josko sinne olisi tullut jotain kivaa ja sitten pitää speksata Bluetonea. |
|
En aio ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen ostaa yhtään kitaraa tai bassoa valmiina. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
