Kitarat: kitarakamat ›

naavanka_: Tarkoitan juurikin sitä mitä kaapista tulee.
 
Toki akustisia eroja on yhtä paljon kun on kitaroita.
Tykkään soitella ilman sähköjä paljon, joten niillä jotka soivat akustisesti lujaa, tulee soitettua eniten.
 
Ok, itse olen sitä mieltä, että ne puut vaikuttavat sustainiin ja attackiin. Onhan kauloissa näitä "dead spotteja", jotka selittyvät juuri ongelmista kaulan materiaalissa. Jos puilla ei ole merkitystä, niin silloinhan dead spottejakaan ei voi olla.
 
Itse soittelen aina sähköillä, niin sinänsä sillä akustisella soinnilla ei ole väliä. Mutta omien kokemusten mukaan ne, jotka soivat akustisesti parhaiten, soivat myös sähköillä parhaiten. Eihän se aina näin ole, mutta itsellä on mennyt juuri näin. En siis väitä, etteikö akustisesti tumppu voisi olla sähköillä hyvä...

Laulava Kylätohtori: Ok, itse olen sitä mieltä, että ne puut vaikuttavat sustainiin ja attackiin. Onhan kauloissa näitä "dead spotteja", jotka selittyvät juuri ongelmista kaulan materiaalissa. Jos puilla ei ole merkitystä, niin silloinhan dead spottejakaan ei voi olla.
 
Itse soittelen aina sähköillä, niin sinänsä sillä akustisella soinnilla ei ole väliä. Mutta omien kokemusten mukaan ne, jotka soivat akustisesti parhaiten, soivat myös sähköillä parhaiten. Eihän se aina näin ole, mutta itsellä on mennyt juuri näin. En siis väitä, etteikö akustisesti tumppu voisi olla sähköillä hyvä...
 
Kuolleet kohdat voi johtua monestakin eri asiasta, yleisimpinä huonot säädöt ja kuluneet tai huonosti viimestellyt nauhat.
 
Puilla ei ole mitään tekemistä moisten kanssa.
 
E: Tai on, välillisesti.
Jos kaula on kiero niin kuolleet kohdat ovat toki mahdollisia.

Laulava Kylätohtori: Ok, itse olen sitä mieltä, että ne puut vaikuttavat sustainiin ja attackiin.
 
Minä myös. Tai atakista en niinkään ehkä tiedä, mutta sustainiin ainakin, nimittäin jos on joku höttöpuurunko joka ei vaan soi kovin hyvin eikä pitkään, niin ei sitä minusta helposti kovin pitkään saa soimaan myöskään sähköisesti jollain low gain -saundilla.

naavanka_: Kuolleet kohdat voi johtua monestakin eri asiasta, yleisimpinä huonot säädöt ja kuluneet tai huonosti viimestellyt nauhat.
 
Puilla ei ole mitään tekemistä moisten kanssa.
 
Enpä menisi noin rankkaa johtopäätöstä tekemään. Eiköhän kaikilla kitaroissa käytettävillä materiaaleilla ole jokin akustinen resonanssitaajuus. Varmaankin se aineen tiheys/kuitujen huokoisuus vaikuttaa siihen.
 
No eipä mulla tästä enempää. Asiaa on puitu sen verran paljon, että ei edes viitsi etsiä noista aiemmista kirjoituksista jos jollain oli jotain fiksua teoriaa tähän liittyen. Itse ostan mieluiten sellaisia kitaroita, joissa on asialliset materiaalit. Eikä haittaa ollenkaan, jos puissa on hieno kuvio (loimua yms.) Ennenkaikkea kitarassa pitää olla hyvä fiilis ja hyvät "vibat" soitettaessa. Väärä värikin saattaa pilata fiiliksen :D
 
EDIT: Luultavasti Kylätohtori tarkoitti muuten noilla kuolleilla kohdilla sellaisia kaulan kohtia, joissa jopa mikillä poimittu signaali on yllättävästi vaimeampi kuin viereisillä nauhoilla. Ja tämä on sitten eri juttu kuin se että kieli osuu seuraavaan nauhaan liian matalan actionin tai huonojen nauhojen takia (ja sointi kuolee siihen).
 
-iec

Piti ihan testailla tuota akustinen vs. sähköinen ääni. Ainakin omassa stratossa on hyvin tyypillinen stratomainen, pehmeän pyöreä, napsahtava ja heläjävä ääni ilman sähköjä. Toisaalta siinä on myös tiettyä raakuutta ja keskiäänet erottuvat selvästi. Sähköillä ja puhtailla soitettuna ääni on kokolailla sama tai ainakin ne elementit erottuvat tunnistettavasti, oli mikkien asento mikä tahansa.
 
LP Studio on aivan toista maata sähköittä. Ensimmäisenä huomaa hyvin tasaisen äänialueen, tulee mieleen laadukas akkari. Ylemmät äänet kuuluvat selvemmin ja kirkkaammin kuin stratossa, eikä keskialue puske päälle. Basso on jotenkin hentoinen, mutta ääni on varsin hienostunut ja puhdas, jopa kliininen. Sähköillä samat elementit erottuvat heti, joskin ääni on tummempi jopa tallamikillä, ainakin jos humppari on käytössä. Puolitettuna ääni kirkastuu ja kitara oikein helisee. Bassoissa on nyt enemmän voimaa ja äänialueen tasaisuus korostuu entisestään, ylä-äänet ovat selviä. Mikkien asennolla ääntä voi muuttaa, mutta ei siellä mikään erityinen Gibson-soundi tule esille. Lähinnä hyvä kitara, johon kai itse Les:kin pyrki.
 
En ota tällä kantaa leppään/vaahterakaulaan (+ singlecoils) ja mahonkiin/granadilloon (+ humpparit/puolitus), vaan onko kitaran akustisella ja vahvistetulla äänellä yhteyttä. Minusta se on aika selvä, varsinkin tuon straton osalta. Se on selvästi sähkökitara, kun taas LP on lähellä akkaria, jonka ääntä voi muokata monipuolisesti. Stratosta ei akkaria saa millään säädöillä ja sen huomaa sähköttäkin.

Kefiiri: Noita dead spottejahan kuulemma löytyy Fenderin bassoista tietyiltä nauhoilta, ääni on vaimeampi ja sustain huonompi... onko joku oikeasti huomannut tämmöisiä?
 
Sitten mennään jo fysiikan puolelle, kielen resonanssitaajuus, pituus ja paksuus vaikuttaa tähän.
 
Ei puut.

naavanka_: Sitten mennään jo fysiikan puolelle, kielen resonanssitaajuus, pituus ja paksuus vaikuttaa tähän.
 
Ei puut.
 
En tiedä mikä moisen aiheuttaa, mutta onhan tuo aika yleisesti tiedostettu vika/ominaisuus joka ilmenee lähinnä pulttikaulaisissa peleissä silloin tällöin. En nyt menisi merkkiongelmaksi sanomaan, mutta kaik mitä on kuullut tai tullut vastaan on olleet presareita tai jazzeja, kaikki ei välttämättä kuitenkaan fenderin valmistamia, joten syy lienee enempi kokonaisuudessa kuin itse puissa.
Monesti sitä/niitä deadspottien ilmenemispaikkoja on onnistuttu siirtämään säädöillä, kaulashimmeillä, nauhojen hionnalla ym poppakonsteilla, mutta en muista äkkiseltään onko niitä onnistuttu "parantamaan" niissä missä pahasti moista on ilmennyt. Kieltenvaihdoilla ei juuri ole ollut merkitystä.
 
Toki liian matala action bassossa on monesti aiheuttanut sointiongelmia tasaisesti kautta linjan ja ne on ollut helppo vaan säätää. Niitä mystisiä missä on yks kaks kuollutta kohtaa onkin sitten vaikeampi, ne kun lähinnä vaihtaa paikkaa :)
 
Jotain on tekemisessä mennyt pieleen, en tiedä mitä, mutta ei ne aina korjaannu vaikka mitä tekisi, niin paha mennä sanomaan mikä se varsinainen aiheuttaja on. Nauhoja olisi helppo syyttää, ja säätöjä, mutta miksi ne spotit vaan joissain tapauksissa sitten siirtyy?
 
En tiedä onko tuo kitarapuolella vastaantuleva juttu, mutta aina ajoittain jonkun tuskastelua aiheesta bassopuolelta saa ihmetellä.

Kefiiri: Noita dead spottejahan kuulemma löytyy Fenderin bassoista tietyiltä nauhoilta, ääni on vaimeampi ja sustain huonompi... onko joku oikeasti huomannut tämmöisiä?
 
No ainakin meidän bändin basisti oli tarkka juuri noista asioista kun etsi itselleen uutta bassoa. Ja jos kokeilee jonkun muun bassoa, niin tutkiskelee tietyiltä nauhoilta dead-spotit melkein ensimmäisenä.
 
-iec

Kefiiri: Noita dead spottejahan kuulemma löytyy Fenderin bassoista tietyiltä nauhoilta, ääni on vaimeampi ja sustain huonompi... onko joku oikeasti huomannut tämmöisiä?
 
Nykytietämyksen mukaan dead spotit johtuvat siitä, että soittimen rakenne alkaa värähdellä poikittaissuunnassa tietyillä kullekin soittimelle omalla ominaistaajuuksilla.
 
Tämä värähtely sitten voi vaimentaa noita taajuuksia.
 
Monet pitävät tätä ikään kuin hyvän asian, fender-basson makean oman soundin, kääntöpuolena: kun soitin reagoi hyvien puiden takia soittoon ja tuottaa sitten myös puille ominaista sointiväriä, niin sivutuotteena syntyy tällainen virhe.

GiovanniDiRondo: Nykytietämyksen mukaan dead spotit johtuvat siitä, että soittimen rakenne alkaa värähdellä poikittaissuunnassa tietyillä kullekin soittimelle omalla ominaistaajuuksilla.
 
Tämä värähtely sitten voi vaimentaa noita taajuuksia.
 
Monet pitävät tätä ikään kuin hyvän asian, fender-basson makean oman soundin kääntöpuolena: kun soitin reagoi hyvien puiden takia soittoon ja tuottaa sitten myös puille ominaista sointiväriä, niin sivutuotteena syntyy tällainen virhe.
 
En oo kyl kuullut kenenkään pitävän sitä hyvänä asiana että jotkut nauhavälit ei soi :)

Seba: En oo kyl kuullut kenenkään pitävän sitä hyvänä asiana että jotkut nauhavälit ei soi :)
 
Tarkoitin että monet suosivat Fender-bassoja niiden soundin takia, vaikka tietävät että niissä voi olla tällaisia ongelmia.

naavanka_: Kuolleet kohdat voi johtua monestakin eri asiasta, yleisimpinä huonot säädöt ja kuluneet tai huonosti viimestellyt nauhat.
 
Puilla ei ole mitään tekemistä moisten kanssa.
 
E: Tai on, välillisesti.
Jos kaula on kiero niin kuolleet kohdat ovat toki mahdollisia.
 
En menisi noin jyrkästi julistamaan koska värähtelymekaniikka ei ole aivan yksinkertaista matematiikkaa.
 
varpio: Minä myös. Tai atakista en niinkään ehkä tiedä, mutta sustainiin ainakin, nimittäin jos on joku höttöpuurunko joka ei vaan soi kovin hyvin eikä pitkään, niin ei sitä minusta helposti kovin pitkään saa soimaan myöskään sähköisesti jollain low gain -saundilla.
 
Ja näin myönnät lopulta itsekin kuinka puilla on vaikutusta soundiin.

LaMotta: Ja näin myönnät lopulta itsekin kuinka puilla on vaikutusta soundiin.
 
Riippuu taas siitä miten saundi määritellään ja mikä siihen lasketaan kuuluvaksi. Selvää on se että millään puulajilla ei ole mitään ominaista sustainia, kuin myös se että runkopuun tulee olla tarpeeksi tiheää että vehkeen saa ylipäätään soimaan.

summa summarum
 
Puita on on siis hyviä ja huonoja

varpio: runkopuun tulee olla tarpeeksi tiheää että vehkeen saa ylipäätään soimaan.
 
Ja näin myönnät lopulta itsekin että puilla on vaikutusta soundiin. Jos puilla ei kerran ole yhtään mitään väliä kuten yllä on mainittu useampaan kertaan niin miksi sillä runkopuun tiheydellä onkin yllättäen näin suuri merkitys. ;)

Gabe: Ja näin myönnät lopulta itsekin että puilla on vaikutusta soundiin. Jos puilla ei kerran ole yhtään mitään väliä kuten yllä on mainittu useampaan kertaan niin miksi sillä runkopuun tiheydellä onkin yllättäen näin suuri merkitys. ;)
 
Kyllähän niitä maalitolppia voi liikutella ja pelleillä jos haluaa. Jos haluatte asiallista keskustelua, niin määritelkää ensin saundi: puhutaanko pelkästään äänensävystä vai myös esim. atakista ja sustainista. Sitten päättäkää että puhutaanko puulajeista vai vaan "puusta" jossa muuttujina on esim. tiheys ja kovuus jne. Tuota samaa jankutusta ja saivartelua on ollut nyt jo kymmeniä sivuja.

varpio: määritelkää ensin saundi: puhutaanko pelkästään äänensävystä vai myös esim. atakista ja sustainista.
 
Kyllä attack ja sustain kuuluvat sähkökitaran soundiin siinä missä äänenvärikin.
 
Sitten päättäkää että puhutaanko puulajeista vai vaan "puusta" jossa muuttujina on esim. tiheys ja kovuus jne.
 
Luepa otsikko ajatuksen kanssa: Puiden vaikutus kitaran soundiin. Eli sinäkin olet sitä mieltä että jos tiheys ja kovuus vaihtuvat niin sillä on vaikutus lopputulokseen? Itsehän sanoin jo aiemmin että puulla on kyllä vaikutus sähkökitaran soundiin, mutta ei välttämättä aina kovinkaan ennustettava sellainen. Tokihan puulajeilla on omat keskimääräiset ominaisuutensa juuri mainitsemasi tiheyden ja kovuuden osalta, mutta orgaanisena materaalina vaihtelua esiintyy joskus paljonkin... se vaihtelu sitten kuuluu siinä kitarassa.

Vähän tuntuu kiertävän kehää tämä. Käytännössä:
 
- Vanhemman sukupolven soittajat: Puilla on merkitystä ja se merkitys on tärkeä.
- Nuoremmat kollit: Puiden merkitys on vähäinen, jopa niin vähäinen ettei sitä käytännössä huomaa.

Entropia666: Vähän tuntuu kiertävän kehää tämä. Käytännössä:
 
- Vanhemman sukupolven soittajat: Puilla on merkitystä ja se merkitys on tärkeä.
- Nuoremmat kollit: Puiden merkitys on vähäinen, jopa niin vähäinen ettei sitä käytännössä huomaa.
 
Tai sitten siten, että puilla on merkitystä soundiin, mutta vaikutukset eivät ole ennustettavissa mitenkään erityisen tarkasti materiaalissa esiintyvän suuren hajonnan vuoksi. On myös olemassa soittajia jotka ovat asiasta eri mieltä.
 
Lujuusluokitellun (taivutusvetolujuuden mukaan, yleensä 18 tai 24N/mm2) puumateriaalin logaritminen variaatiokerroin (lähteestä riippuen noin 0.4) lujuuden suhteen on 8 kertaa suurempi kuin teräksen (0,05). Selittänee materiaalin "hankalahkon" ennustettavuuden.