Kitarat: kitarakamat ›

Totatota, ihmiset tuntuu luulevan, että vain sähköinen soundi merkitsee, totta sekin puoli, mut kyllä ne taajuudet ja resonanssi, tämä niin kutsuttu tone kumpuaa sen lankun akustisista ominaisuuksista, jos siellä akustisesti rämpätessä loistaa olemassaolollaan joku häiritsevä taajuus, niin sehän ei myöskään sähköillä katoa, jos sieltä puuttuu jotain, niin ei sähköillä vedettäessä mikit myöskään toista sitä mitä ei ole olemassakaan. Kyllä se akustinen soundi määrittelee tasasen tarkkaan sen pelin ominaissoundin.
Onko joku nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että akustisesti ei kummonen sähkis muuttuu dramaattisesti hyväksi sähköjen kanssa? Toinen kysymys minkä voi itselleen esittää:Monestako kitarasta on itsellä kokemusta?
 
Juu, mä olen sellainen perus low-gain ukkeli, joka ei high-gain/mättö-osaston vempeleistä ymmärrä hevonlantaa, siellä ei varmaan nuo puut niin paljon merkitse.
 
Täytyy kyllä myöntää, että näissä tone-wood jutuissa on myös jonkun verran hattarahuttua mukana ja markkinamiesten kaksihaarainen kieli. Tällainen keskinkertainen pelimanni kuin minä, pärjäis aivan komeasti vaikkapa tuollaisella 90-luvun studio LP:llä, jollaisen saa hyvillä mikeillä varustettuna, about 700€, yhtään parempaa ei näillä avuilla tarttis, ei se soundi siitä oleellisesti kummene, vaikka ois minkälainen viisysi, se on aika marginaalista luokkaa, mut pointtihan ei olekaan siinä, jos on mahdollisuus, niin miksei vetäis parhailla mahdollisilla kamoilla joihin on varaa, eipähän tartte sitä vikaa ainakaan sieltä etsiä, jos ei soitto suju, kattelee vaan peiliin ja treenin vähyyteen.
 
Se on vähän silleen, et mihin elämän fokus osuu, mulla se osuu harrastuksen tasolla musaan ja sitä kautta musakamppeisiin, joku toinen laittaa surutta 40 000€ autoon (sori nyt, jos joku taas istuu pystyyn jääneen maissintähkän päälle tästä autovertauksesta) ja saa tasaseen pataan muutamassa vuodessa 20 000, sama kaveri voi taivastella jotain 3000€:n keppiä, jotta onpa hurjan hintainen. Meikä vetää vuoden -97 Saabilla(sairaudeksi väittivät Saabismia, selittää kai se sekin meikäläisestä jotain) hymyssä suin, eikä tartte olla naapureiden kateellisia, autosta ainakaan.
 
Loppukaneettina:Keskinkertainen soittaja ei mun mielestä käytännöntasolla tee sillä tonewoodilla yhtikäs mitään, kovan luokan pelimanni taas ei tarvitse mitään tonewoodeja, se saa soimaan pelin kuin pelin. Mut yhtäkaikki, on olemassa parempia ja huonompia soitinpuita, hyvä pelimanni saa enemmän irti hyvistä puista, eikä ne hyvät puut sitä keskinkertaistakaan ainakaan huonommaksi tee.
Missä se kenenkin fokus on, ite ajelen halvalla tötteröllä, joka kuitenkin on ihan kelpo ja rämpyttelen sitten vähän paremmalla kitaralla, kuin että asia olisi toisin päin, joku vetää kurkusta alas surutta kymppitonnin vuodessa ja itkee sitä kun ranskanleipä ja kahvi on niin kallista.... ..... ...No aukeshan se jarruvarjo viimein.

Mr. Speed: Kyllähän sitä todennäkösesti paisutellaan, mutta on se kuitenkin olennainen osa just sen yksilön soundia. Lisäksi munsta on hölmöä tilata kitara, johon sitten tekee kompromisseja. Samahan se olis suoraan ostaa perusversio kaupasta.
 
Jos kustomista puhutaan, niin tuskin kukaan amfisoundilta tilaa MDF:stä tehtyä kitaraa. Mutta sitten taasen jos et voi ostaa mitään uutta lespaa koska se ei oo hondurasin mahonkia, voi kysyä uudestaan tätä puut vs. soundi -aspektia.

Gabe: Jos mulle myyjä sanoo että en saa testata soitinta niin kävelen kyllä toiseen kauppaan. Sama käytettyjen kanssa.
No tarkoitin, että siellä liikkeessä on vaikka pari tuntia testailemassa. Varsinkin, jos ei ole myyjän tuttu, niin saatetaan tulla vähän kyselemään, että meinaatkos ostaakin jotain.
 
No jaa, kyllä minä itse tuollaista tilatessa ainakin otin sellaisen asenteen että rakentajan avustuksella valkkaan ne puut mitkä siihen soittimeen parhaiten sopii, sekä soundin kannalta että visuaalisesti, ja ne sitten maksavat mitä maksavat. Vähän luulen muutenkin että jos tuon hintaluokan customia alkaa tilaamaan niin yleensä lähdetään siitä lähtökohdasta että se soitin on tilaajalle paras mahdollinen, eikä halvimmista mahdollisista puista. :)
Mistä tiedät että rakentaja ei tarjoa puita joista se saa parhaat katteet ? Tietysti läpikuultavan lakan tapauksessa on myös ulkonäkö mukana.

Entropia666: Eikös sen ihan alkujaan protona pitänyt koko vaahteraa olla, mutta käytäntö osoitti että se paino niin rutosti--->mahonkia sekaan.
 
Ei kai sentään. Joskus 70-luvulla kokeiltiin vaahteraista, taisi alunperin olla suunnitelma mahonkirungolla ja vaahterakannella Ted McCartyn ideoimana jonka Lestersetä olisi halunnut toisinpäin, mutta sitä ei voinut tehdä koska olisi tullut liian painava.
GT:t oli kokomahonkisia ja harvinainen mutta toteutettu versio oli myös suosaarninen LP.
 
Sittemmin koko malli todettiin ihampaskaksi painavaksi kikkareeksi ja lespot uudelleenmuotoiltiin malliksi joka sittemmin muutettiin omaksi malliksi joka myös SG nimellä tunnetaan :)

Jukka Häikiö: Totatota, ihmiset tuntuu luulevan, että vain sähköinen soundi merkitsee, totta sekin puoli, mut kyllä ne taajuudet ja resonanssi, tämä niin kutsuttu tone kumpuaa sen lankun akustisista ominaisuuksista, jos siellä akustisesti rämpätessä loistaa olemassaolollaan joku häiritsevä taajuus, niin sehän ei myöskään sähköillä katoa, jos sieltä puuttuu jotain, niin ei sähköillä vedettäessä mikit myöskään toista sitä mitä ei ole olemassakaan. Kyllä se akustinen soundi määrittelee tasasen tarkkaan sen pelin ominaissoundin.
 
Tästä päästään sit siihen että mites sitä lankkukitaran akustista sointia arvioidaan, ja miltä kuulostaa hyvä sähkölankku akustisesti.
 
Onko joku nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että akustisesti ei kummonen sähkis muuttuu dramaattisesti hyväksi sähköjen kanssa? Toinen kysymys minkä voi itselleen esittää:Monestako kitarasta on itsellä kokemusta?
 
Oon mä soittanu ihan rehellistä ritsaa (jäsen munkeron Star jota jäsen Naavanka_ oli fiksaillu) mihin oli laitettu hyvä mikki ja se oli ihan jeppis ottaen huomioon lähtökohdat. Body ei todellakaan ollu mitään tonewoodia.
 
Itelläni mulla on ollu 12 keihästä, mukaan on mahtunu pari lespaa, yks strato, superstratoja, yks seiska ja hevisuunnikkaita. Käpisteltyä on tullut CS Gibsoneja, jenkki fenkkuja, kustom rakennettuja telejä ja stratoja, iso läjä hevikeihäitä ja kaikkee siltä väliltä.

Entropia666: Jos kustomista puhutaan, niin tuskin kukaan amfisoundilta tilaa MDF:stä tehtyä kitaraa. Mutta sitten taasen jos et voi ostaa mitään uutta lespaa koska se ei oo hondurasin mahonkia, voi kysyä uudestaan tätä puut vs. soundi -aspektia.
 
Itse asiassa hondurasin mahonki on vähän sellanen, että se on kiva olla, mutta enemmän esim. LP-puristit keskittyy muihin seikkoihin. Ihan uudet Historic Gibsonit on isojen poikien piireissä hyvin arvostettuja, koska ne alkaa olla jo aika vintage correcteja. Toisaalta taas samoissa piireissä kaikki aikakaudet Historic-aikakaudelta on jotenkin spesiaaleja (Monster Tops, Good Wood, VOS, uusin VOS, jne) oikeastaan lukuunottamatta vuotta 2012 ja 2-palasia otelautoja. Se homma ei siis perustu soundiin vaan enemmän siihen, että kuinka tarkkaan saadaan apinoitua legendaarias Les Pauleja. Eikä pelkästään puihin, vaan käytettyihin liimoihin, lakkoihin, maaleihin, rungon ja lavan muotoon, logon sijoitteluun yms.
 
Eihän Ruokangaskaan käytä mahonkia oikeastaan ollenkaan, vaan seetriä, joka ei ole edes mitenkään "korrektia". Mutta sen soitinominaisuudet vastaa aika tarkalleen keskiamerikkalaisia mahonkilajikkeita mutta tuppaa olemaan kevyempää. Jukan kanssa oon täysin samaa mieltä tosta soundihommasta.

Monet puut ovat perinteisiin Fenderin ja Gibsonin kitaroihin päätyneet niiden saatavuuden, tasalaatuisuuden, hinnan ja työstettävyyden mukaan. Näihin sitten on perustunut monen muiden firmojenkin puumateriaalivalinnat, koska asiakkaat ovat halunneet sellaisia. Siis myös uudempien kitarapajojen tuotokset.
Kaikki nämä vaikuttavat edelleen siihen hintaan ja kitaran soundiin, mutta siis siihen minkälainen se on rakentaa. Eli puun tasalaatuisuus, työstettävyys, saatavuus ja sen hintakin.
 
Monesti kyllä soitinrakentajat ovat tehneet hienoja kansia, vaikka minkälaisista puista. Ei ne rakentajat ole niitä konservatiivisiä omien kokemusten mukaan, vaan ne asiakkaat.
 
Gibsonilla oli Les Paulia saatavilla Smartwood sarjaa, jossa oli aika eksoottisia puita käytetty ja monetkin niistä oli minusta hienoja soittimia. En muista kyllä, että niitä olisi mitenkään erikseen haukuttu niiden puiden tai huonon soundin takia. Tai etteivät kuulostaisi Gibsonilta.

Jukka Häikiö: Loppukaneettina:Keskinkertainen soittaja ei mun mielestä käytännöntasolla tee sillä tonewoodilla yhtikäs mitään, kovan luokan pelimanni taas ei tarvitse mitään tonewoodeja, se saa soimaan pelin kuin pelin. Mut yhtäkaikki, on olemassa parempia ja huonompia soitinpuita, hyvä pelimanni saa enemmän irti hyvistä puista, eikä ne hyvät puut sitä keskinkertaistakaan ainakaan huonommaksi tee.
 
Hyvä. Kiitos Jukka. Tämä on tässä. Voidaanko sulkea tämä thread?
 
Sorry, mut tää puista vääntäminen on turhinta ajanhukkaa ikinä. Jotkut kitarat soi, toiset ei. Piste. Soittakaa niitä jotka soi mielestänne paremmin. Pääpaino sanalla soittakaa. Se on uskokaas paljon parempi tapa nauttia instrumenteista kuin niiden oletetuista ominaisuuksista vatvominen ja murehtiminen.

tumppusormi:
Mistä tiedät että rakentaja ei tarjoa puita joista se saa parhaat katteet ? Tietysti läpikuultavan lakan tapauksessa on myös ulkonäkö mukana.
 
Vaikka tämä ei ollutkaan minulle tarkoitettu, vastaan silti.
 
Voitko olla varma, ettei joku soitinfirma tee tällaista jos ostat sen kitaran kivijalkaliikkeestä? Onko siinä Kiinalaisessa kitarassa yhtä hyvät tai huonot osat kuin kalliimmissa?
Minusta kannattaa kokeilla niitä soittimia ja ostaa sellainen josta itse tykkää.
 
Mikäli ei pidä jotain rakentajaa luotettavana(?), niin ei sitten osta sellaiselta mitään. Suomi on kuitenkin aika pieni maa, eikä täällä ole kenellekkään soitinrakentajalle itselleen eduksi myydä jotain huonoa. Sahata omaa oksaa. Suomessa ei voi oikein hinnoilla kilpailla noiden aasian kitaroiden kanssa, joten laatu on se missä kotimainen soitinrakennus on todella hyvä. Jos taas epäilee rakentajan tekevän huonommista osista soitinta kuin antaa ymmärtää, niin.. Ei sen puun hinta ole lopputulokseen nähden kuin aivan pieni osa. Työ maksaa ja erilaiset puut vievät enemmän/vähemmän aikaa tehdä valmiiksi ja siitäkin johtuvat erot puiden hinnoissa. Toki siinä kitarassa on myös muitakin osia, mutta kannattaa keskustella näiden rakentajien kanssa jos on sellaista itselleen ostamassa.
Monenkin rakentajan kanssa olen keskustellut monestakin asiasta ja kyllä ainakin itsellä on selkeästi positiivinen kuva Suomen soitinrakentajista. En kyllä ole kaikkien kanssa jutellut tai teettänyt soitinta, mutta yksikään niistä joka on minulle tehnyt jotain ei ole ollut pettymys. Peilistä katsomalla on löytynyt kyllä syytä jos ei soitto ole kulkenut. Pienenä tuli jopa rokkailtua peilin edessä :)
 
Puita tärkeämpi juttu on kuitenkin se soittaminen. Siihen voi jokainen hommata mieleisen soittimen. Uskoo tai ei usko sitten puiden vaikuttavan soundiin.
Puut kyllä vaikuttavat kitarassa muihinkin asioihin tai ovat vaikuttamatta jos niin haluaa ajatella. Vääntyileekö kitaran kaula esim. vai toimiiko soitin niin kesällä kuin talvellakin ja vielä useiden kymmenien vuosien jälkeen.
 
E: Kyllä muuten noissa metallimusaankin tarkoitetuissa soittimissa on eroja, jos kitaroita karkeasti lokeroidaan erityyliseen musaan sopivammaksi kuin johonkin toiseen. Itsellä on ollut jenkki Jacksonia, Hameria, Krameria ja jos vaikka tuollaista USA Jacksonia vertaa uuteen Intiassa tehtyyn-->Niin kyllä niissä ainakin soittajalle itselleen on eroja. Jos eroa ei soittaja itse huomaa, niin silloinhan on asiat hyvin ja voi hommata sen halvemman.
Soittajasta itsestään sitten varmaan riippuu jokaisen kitaran kohdalla muutenkin minkälaiset soundit sieltä vahvarista ruuvaa. Ihan kaikki soundiin vaikuttava ei ole siitä mikistä kiinni raskaammassakaan musassa, mutta mitäpäs siitä.
Soundi on monen asian summa, mutta tärkeintä on se soittaminen ja hommaa siihen sitten jokainen mieleisensä pelit ja vermeet. Ei niihin muiden hyväksyntää tarvita jos jostain itse tykkää.

Jukka Häikiö: Kyllä se akustinen soundi määrittelee tasasen tarkkaan sen pelin ominaissoundin.
 
Miten täällä on taas päästy akustiseen saundiin? Se ei kiinnosta sähkömagneettista mikrofonia yhtään. Magneettinen värähtely pelkästään.

varpio: Miten täällä on taas päästy akustiseen saundiin? Se ei kiinnosta sähkömagneettista mikrofonia yhtään. Magneettinen värähtely pelkästään.
 
Jep, mutta se mitä kielten alla on, saattaa vaikuttaa siihen kuinka kieli värähtelee tai mitä taajuuksia korostuu tai vaimenee. Melko marginaalinen se vaikutus kuitenkin on. Otelaudan puun - ruusupuu vs. vaahtera - vaikutus sähköiseen soundiin on muuten kuultavissa. Kannattaa testata jossain.

Tulipas tämmöinenkin yhtäkkiä mieleen. Eka kitarani oli epiphone SG. Kun myöhemmin tuli hommattua Tokain Lespa, niin SG:n ääni oli mielestäni "rouheampi", jos se nyt on oikea kuvaus soundista. Runko ja kaula molemmissa mahonkia ja lespassa tietysti vaahterakansi. Mikit on eri. Mutta SG:n akustinen soundi on tummempi ja akustisesti siinä on selkeät "wolf tone" kohdat. Koska toi SG:n runko on paljon kapeampi, niin voisiko siinä tapauksessa sillä puulla ollakin jotain merkitystä ? Tälläinen ajatus lähti nyt aamuväsyneenä liikkeelle.

mpekkanen:E: Kyllä muuten noissa metallimusaankin tarkoitetuissa soittimissa on eroja, jos kitaroita karkeasti lokeroidaan erityyliseen musaan sopivammaksi kuin johonkin toiseen. Itsellä on ollut jenkki Jacksonia, Hameria, Krameria ja jos vaikka tuollaista USA Jacksonia vertaa uuteen Intiassa tehtyyn-->Niin kyllä niissä ainakin soittajalle itselleen on eroja. Jos eroa ei soittaja itse huomaa, niin silloinhan on asiat hyvin ja voi hommata sen halvemman.
Soittajasta itsestään sitten varmaan riippuu jokaisen kitaran kohdalla muutenkin minkälaiset soundit sieltä vahvarista ruuvaa. Ihan kaikki soundiin vaikuttava ei ole siitä mikistä kiinni raskaammassakaan musassa, mutta mitäpäs siitä.
Soundi on monen asian summa, mutta tärkeintä on se soittaminen ja hommaa siihen sitten jokainen mieleisensä pelit ja vermeet. Ei niihin muiden hyväksyntää tarvita jos jostain itse tykkää.
 
Käytössäni on amerikkalainen (perusmalli elikkäs Select RR1), japanilainen (wanha Pro) sekä intialainen Jackson RR (RRXMG). Vaikka americaanossa (leppärunko) on ainakin periaatteessa paremmasta puusta tehty runko kuin japsissa (poppeli) ja intian ihmeessä (lehmus), niin ihan kaulaprofiilista ja jostakin muustakin käsittämättömästä syystä tykkään eniten soittaa tällä viimeksi mainitulla. Japanilainenkin ajaa ohi jenkistä. Jos soitin sopii käteen ja "raudat" sekä "sähköt" on kunnossa, niin kyllä se käytetty puuaines ja sen "soundi" on melko lailla viimeinen asia joka mihinkään vaikuttaa, kuten jo esiin on tullut niin sen painokin enemmän. Vaikka jotain soundillista eroa olisikin, niin eikö se nyt tosiaankin ole aikas lailla varmaa että vahvistinta ja efektejä ruuvaamalla saa erot tasoiteltua pois? Jos ei, niin sitten ne sähköiset soittokamat ovat ehkä vääriä tai huonoja? Jos mikit ovat "väärät", niin silloin ruuvailu muuttuu paljon äkimpää hankalaksi tai jopa mahdottomaksi kuin silloin jos puupinosta on otettu hiukan "väärää" lankkua...
 
Vaikka eri puulajeilla olisikin jotain soinnillista eroa jopa niin että osa siitä välittyy sähköiseen signaaliin, niin niiden päätyminen lopputuotteeseen suodatuttuaan kaapeleiden, efektilaitteiden sekä särötetyn vahvistimien ynnä kaiuttimien kautta ja muiden soittimien äänien sekaan lienee aika marginaalista...

varpio: Miten täällä on taas päästy akustiseen saundiin? Se ei kiinnosta sähkömagneettista mikrofonia yhtään. Magneettinen värähtely pelkästään.
 
Joo joo, mutta siihen kielen värähtelyyn, jonka se mikki magneettisesti poimii, vaikuttaa moni asia, kuten talla, puut ynnä muut. Kitaran rakenne ja materiaalit vaikuttavat suoraan akustiseen soundiin, mutta myös välillisesti sähköiseen soundiin kuten äsken totesin. Eihän täällä kukaan kai ole väittänytkään, että kitaran mikki poimii akustisen soundin normaalimikin tapaan.

tumppusormi: Tulipas tämmöinenkin yhtäkkiä mieleen. Eka kitarani oli epiphone SG. Kun myöhemmin tuli hommattua Tokain Lespa, niin SG:n ääni oli mielestäni "rouheampi", jos se nyt on oikea kuvaus soundista. Runko ja kaula molemmissa mahonkia ja lespassa tietysti vaahterakansi. Mikit on eri. Mutta SG:n akustinen soundi on tummempi ja akustisesti siinä on selkeät "wolf tone" kohdat. Koska toi SG:n runko on paljon kapeampi, niin voisiko siinä tapauksessa sillä puulla ollakin jotain merkitystä ? Tälläinen ajatus lähti nyt aamuväsyneenä liikkeelle.
 
Sun kannattaa huomata, että mikit ovat SG:sä eri kohdassa kuin LesPaulissa ja se kyllä vaikuttaa soundiin ihan merkittävästi jopa enemmän saattaa vaikuttaa kuin ne puut. Muutenkin siinä on aika monta muuttujaa kun kitaroita arvioi ja vertailee.

Laulava Kylätohtori: Kitaran rakenne ja materiaalit vaikuttavat suoraan akustiseen soundiin, mutta myös välillisesti sähköiseen soundiin kuten äsken totesin. Eihän täällä kukaan kai ole väittänytkään, että kitaran mikki poimii akustisen soundin normaalimikin tapaan.
 
Sähköinen saundi ja sen syntymekanismi on kuitenkin sen verran erilainen kuin akustisella saundilla, että minusta kannattaisi puhua vaan juuri rakenteista ja materiaaleista eikä viitata akustisiin ominaisuuksiin yhtään.

hallu: Sun kannattaa huomata, että mikit ovat SG:sä eri kohdassa kuin LesPaulissa ja se kyllä vaikuttaa soundiin ihan merkittävästi jopa enemmän saattaa vaikuttaa kuin ne puut. Muutenkin siinä on aika monta muuttujaa kun kitaroita arvioi ja vertailee.
Jeps. Mulle vain tuli mieleen, pitäisikö asiaa testata ohutrunkoisilla kamoilla, jotta mahdolliset erot tulisi esiin.
 
Gibson SG vs SG melody maker samalla mikillä esimerkiksi, mikäli noissa rungon paksuus on sama.
 
Tässä sitten ihan perspektiiviä asiaa eli akustisilla kitaroilla ja puiden vaikutuksesta ääneen. https://www.youtube.com/watch?v=alJaL_o9VYo
 
Erot on minusta aika pieniä, ja jos olisi taustalla jotain muitakin soittimia, niin noita eroja tuskin kuulisi edes noita akustisia kitaroita käytettäessä.
 
Siksi tässä täytyy pitäytyä pelkästään yhdellä kitaralla soitettavissa kohdissa, ja efektit ja soitto täytyisi olla sellaista, että olisi edes teoriassa mahdollista kuulla jotain eroa.

Jukka Häikiö: Totatota, ihmiset tuntuu luulevan, että vain sähköinen soundi merkitsee, totta sekin puoli, mut kyllä ne taajuudet ja resonanssi, tämä niin kutsuttu tone kumpuaa sen lankun akustisista ominaisuuksista, jos siellä akustisesti rämpätessä loistaa olemassaolollaan joku häiritsevä taajuus, niin sehän ei myöskään sähköillä katoa, jos sieltä puuttuu jotain, niin ei sähköillä vedettäessä mikit myöskään toista sitä mitä ei ole olemassakaan. Kyllä se akustinen soundi määrittelee tasasen tarkkaan sen pelin ominaissoundin.
Onko joku nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että akustisesti ei kummonen sähkis muuttuu dramaattisesti hyväksi sähköjen kanssa? Toinen kysymys minkä voi itselleen esittää:Monestako kitarasta on itsellä kokemusta?
 
No joo, tottahan sie turiset. Mutta itse tarkoitin lähinnä sitä että jos rämpytät sähkökitaraa akustisesti niin siitä akustisena soivasta äänenväristä ei voi oikein sanoa miltä se sitten vahvistettuna soi. Hyvälaatuinen puu resonoi tasaisesti ja ennustettavasti, ei tärise kuin ruohonleikkuri tai ole kuollut kuin pahvi. Se vahvistettu soundi kuitenkin loppupeleissa kuitenkin merkkaa onko se kitara sitä mitä haetaan, vaikka akustisestikin kokeilemalla pystyy noita edelle mainittuja toki arvioimaan. Se on myös tosiaan ihan kylmä fakta että jos sieltä soundista jotain puuttuu niin ei sitä millään loihdita sinne jälkeenpäinkään.. ja vastaavasti jos siellä on jotain mitä ei pidä niin siellä se tulee aina olemaan. Mullahan oli tosiaan se yksi onneton palacaster joka ei vain millään suostunut soundaamaan hyvältä. Ei auttanut mikkien vaihto eikä mikään. Vein sen paikalliselle kitarasepälle joka sanoi että todennäköisesti pitää kaula vaihtaa, uusi kaula samoilla puilla Warmothilta ja perkele.. ongelma katosi. Olin silloin melko varma ettei se uusi kaula mitään tee.
 
Mut yhtäkaikki, on olemassa parempia ja huonompia soitinpuita, hyvä pelimanni saa enemmän irti hyvistä puista, eikä ne hyvät puut sitä keskinkertaistakaan ainakaan huonommaksi tee.
 
joku vetää kurkusta alas surutta kymppitonnin vuodessa ja itkee sitä kun ranskanleipä ja kahvi on niin kallista.....
 
Tämä oli oikein hyvin tiivistetty. :) Kuka mitäkin arvottaa. Eipä ole tullut harrastettua kuukauden ryyppyputkia koskaan eikä tupakkakaan maistu, mutta kitaroihin on jäänyt sitten vähän enemmän.
 
Ja ne jotka eivät usko puiden vaikuttavan. Vaikuttavatko: putket, kielet, talla, kaiutin, kaappi, vahvistin.. jne. sitten mitään? Jos vastaus on kyllä niin osaattekos sitten eritellä jokaisesta kuulemastanne kappaleesta mikä putket, kielet, talla, kaiutin, kaappi ja vahvistin vahvistin sillä kitaristilla on käytössä? Ette vai? Hmm.. onko niillä sitten mitään merkitystä jos kuulija ei osaa niitä erottaa bändisoitossa? Ihan yhtä lailla ne kitaran puut on yksi pieni osa sitä kokonais soundia, mikä on monen pienen osatekijän summa. Minusta on kummallista jos pitää ottaa sellainen asenne että ainoastaan sellaisilla tekijöillä mitkä radikaalisti hyppäävät bändisoitossa silmille on mitään merkitystä. En minä itsekään valitse kitaraa pelkästään puiden perusteella, vaan valitsempa vain hyvin ja hyvin soivan kitaran. Sama homma koskee ihan signaaliketjun jokaista lenkkiä. Kyllähän sellaisen riittävän hyvän kokonaiskuvan hahmottaminen näiden kamppeidenkin osalta auttaa löytämään kulloiseenkin tilanteeseen sopivat työvälineet.
 
Joku voi tietysti tyytyä siihen että valitsee jotkut random kamat mitkä vain mahdollisimman edullisesti saa ja vetelee sitten säröt täysillä menemään. Itse taas olen hyvinkin kiinnostunut erilaisista kamppeista ja kokeilen mielelläni uusia juttua, joistain saa omaan soittoon paljonkin lisää ja jotkut taas ei niin miellytä. Monellakaan tekijällä ei välttämättä ole bänsisoitossa mitään suunattoman radikaalia merkitystä, mutta minulle itselleni sillä on jotain väliä. Soitto kiinnostaa tietty eniten, ja oikeanlaiset kamat antavat oikeanlaisessa kontekstissa paljon enemmän irti. Jos soittajilla on hyvä fiilis ja hauskaa niin kyllähän se ainakin sitä kautta välittyy myös kuulijalle.
 
Sitäpaitsi..tämä on kitaraKAMA palsta. Jos täällä ei saisi puhua kitarakamoista niin mistähän me sitten höpötettäisiin? Ehkä ne meitä kamarunkkareita yläpuolella olevat, vain soittajan näkökulmasta asioita arvottavat, todelliset soittajien soittajat ja omaa elämään suuremmat virtuoosit voisivat mennä kiillottamaan nokkaansa jonnekkin tällaiselle toiminnalle pyhitetylle palstalle.. vaikka suomi24:seen?

Gabe:
 
Ja ne jotka eivät usko puiden vaikuttavan. Vaikuttavatko: putket, kielet, talla, kaiutin, kaappi, vahvistin.. jne. sitten mitään? Jos vastaus on kyllä niin osaattekos sitten eritellä jokaisesta kuulemastanne kappaleesta mikä putket, kielet, talla, kaiutin, kaappi ja vahvistin vahvistin sillä kitaristilla on käytössä? Ette vai? Hmm.. onko niillä sitten mitään merkitystä jos kuulija ei osaa niitä erottaa bändisoitossa? Ihan yhtä lailla ne kitaran puut on yksi pieni osa sitä kokonais soundia, mikä on monen pienen osatekijän summa. Minusta on kummallista jos pitää ottaa sellainen asenne että ainoastaan sellaisilla tekijöillä mitkä radikaalisti hyppäävät bändisoitossa silmille on mitään merkitystä. En minä itsekään valitse kitaraa pelkästään puiden perusteella, vaan valitsempa vain hyvin ja hyvin soivan kitaran. Sama homma koskee ihan signaaliketjun jokaista lenkkiä. Kyllähän sellaisen riittävän hyvän kokonaiskuvan hahmottaminen näiden kamppeidenkin osalta auttaa löytämään kulloiseenkin tilanteeseen sopivat työvälineet.
 
Muuten hyvä, mutta esim. putkien vaihdon voi helposti todentaa ja se vaikutus on aika pitkälti sama jos tyrkkäät toisen samanlaisen sisään (tietysti vaihtelua voi olla, mutta noin niinkuin suurimman osan ajasta). Osan vahvareista pystyn kyllä tunnistamaan, esim. JCM800 tarjoaa aika tunnistettavaa soundia. Kieliä en erota, ja sen takia ostankin yleensä halvimpia käypäsiä.
 
Mulla on omana filosofiana kamojen valkkauksessa se , että valkkaan mun spekseihin menevät kamat. Sen takia mulla on nuppi ja boostispedu klooneja ja kitarat japanilaisia jenkkien sijaan. Erot on niin minimaalisia, tai olemattomia, ettei kannata upottaa tuhansia euroja enempää massia asiohin jotka on sun pään sisällä psykoakustiikkana. Lisäks ostamatta ei testata, varsinkin kun on semmosia malleja joiden tuotanto on lopetettu useampi vuosikymmen sitten ja ne sijaitsee ulkomailla.