Kitarat: kitarakamat ›

Juzpe: Kumma kyllä aika monet pystyy kohtuu hyvällä varmuudella sanoon kuka soittaja on kyseessä....
 
silloin puhutaankin jo soittotyylistä eikä pelkästään soundista.

Onkohan niin että välineiden erottelu toisistaan soundin perusteella on tositilanteessa ja -maailmassa vaikeaa siksi että tietty soittaja pyrkii kuitenkin säätämällä saamaan eri välineistä kuitenkin sen saman tietyn soundin johon on tykästynyt? Kun aika suuresti asioihin pystyy kuitenkin vaikuttamaan potikoita kääntelemällä. Soittajan tunnistaminen taas on helpompaa siksi että kitaristi omaa soitannollisen "sormenjäljen" _ja_ sen edellä mainitun pyrkimyksen tiettyyn äänensävyyn elikkäs soundiin..
 
Tosin kai niitäkin maailmasta löytyy jotka pystyvät ja haluavat soittaa skitsosti aivan eri rooleissa ja olemaan välillä Jekyll ja väliilä Hyde.

Juzpe: Kumma kyllä aika monet pystyy kohtuu hyvällä varmuudella sanoon kuka soittaja on kyseessä....
 
Juu, mutta se on ihan eri asia. Siinä kyse on soittajan tunnistettavasta soittotyylistä, ei soundista.
 
varpio: Ei, mutta pystyykö edes sanomaan että on eri puuta, ottamatta kantaa siihen mitä puuta? Jos olisi hypoteettinen ääninäyte, jossa ainoa muuttuja on puulaji (voi laittaa siihen mitkä hyvänsä kaksi eri puuta), niin pystyisikö edes kuuloaistinsa perusteella sanomaan milloin puu vaihtui siinä? Jos samalla laitetaan ruutuun teksti että tässä on puulaji numero yksi ja nyt vaihtui puulajiin numero kaksi, niin siinähän jo halutessaan kuulee sen "vihjeen" perusteella eroja vaikkei muuten kuulisi.
 
Tämä nyt riippuu siitä, miten testi toteutetaan ja kuka kuuntelee. Mättösoundilla nyanssit hukkuu, puhtailla yksinkertaisella putkarilla ne korostuu. Lisäksi toiset erottaa soundillisia eroja aika paljon paremmin kuin toiset. Lisäksi se riippuu tietysti, millaiset puukalikat sattuvat kohdalle.
 
Ei tuohon voi antaa yksiselittäistä vastausta. Joissain tapauksissa joku kuulee, joissain joku toinen ei.
 
Se on totta, että kaikki vaikuttaa, myös se, mitä luulee tai tahtoo kuulevansa. Toisilla tosin enemmän toisilla vähemmän.

zedder: Onkohan niin että välineiden erottelu toisistaan soundin perusteella on tositilanteessa ja -maailmassa vaikeaa siksi että tietty soittaja pyrkii kuitenkin säätämällä saamaan eri välineistä kuitenkin sen saman tietyn soundin johon on tykästynyt?
 
Tän vuoksi itse en halua omistaa enempää kuin yhden kitaran ja yhden vahvarin. Oli käytössä strato yksikelaisilla mikeillä tai jokin humpparikitara, niin yritän aina kaivaa esille sen yhden ainoan soundin jolla soitan käytännössä aina.

Ihan sama mitkä puut tai raudat jos ei näpeistä lähde. Niiltä joilta lähtee voi ehkä havaitakin jotain eroja materiaalien väleillä. Jollain ripuliranteilla joilla on säröt täysillä jonkun mallintavan läpi on ihan turha yrittää etsiä mitään eroja mistään vehkeestä.

J.Hollström: Ihan sama mitkä puut tai raudat jos ei näpeistä lähde. Niiltä joilta lähtee voi ehkä havaitakin jotain eroja materiaalien väleillä. Jollain ripuliranteilla joilla on säröt täysillä jonkun mallintavan läpi on ihan turha yrittää etsiä mitään eroja mistään vehkeestä.
 
Aika huono trolli.

Laulava Kylätohtori: Juu, mutta se on ihan eri asia. Siinä kyse on soittajan tunnistettavasta soittotyylistä, ei soundista.
 

 
Tämä nyt riippuu siitä, miten testi toteutetaan ja kuka kuuntelee. Mättösoundilla nyanssit hukkuu, puhtailla yksinkertaisella putkarilla ne korostuu.
 
... Ja viimeistään kaikki hukkuu siinä vaiheessa kun muu bändi alkaa soittamaan. ;)

J.Hollström: Ihan sama mitkä puut tai raudat jos ei näpeistä lähde. Niiltä joilta lähtee voi ehkä havaitakin jotain eroja materiaalien väleillä. Jollain ripuliranteilla joilla on säröt täysillä jonkun mallintavan läpi on ihan turha yrittää etsiä mitään eroja mistään vehkeestä.
 
Pitääkö tämä tulkita niin, että jos ei huomaa eroja puiden välillä, niin on huono soittaja?

Tästä tulikin kaavoihin kangistuneiden pelkästään ''aikuisten kitaroilla'' soittavien low-gain kitaristien mutuiluketju.

Laulava Kylätohtori: Tämä nyt riippuu siitä, miten testi toteutetaan ja kuka kuuntelee. Mättösoundilla nyanssit hukkuu, puhtailla yksinkertaisella putkarilla ne korostuu. Lisäksi toiset erottaa soundillisia eroja aika paljon paremmin kuin toiset. Lisäksi se riippuu tietysti, millaiset puukalikat sattuvat kohdalle.
 
Nyansseja hukuttaa myös riittävä määrä efektejä, tai sitten jo mainittu bändissä soittaminen. Korkeammilla särömäärillä korostuvat noise-gaten, kompressoinnin ja overdriven säädöt. Ne ovat vain erilaisia nyansseja, mitkä pystytään havaitsemaan vain eri tavalla kuin puhtaammissa saundeissa. Melkein sama kuin vertaisi appelsiineja tai omenoita keskenään ja sanoisi että kaikki omenat maistuvat samanlaisilta.

Mikä tässä aiheessa on se the pointti? Se että vaikuttaako puu soundiin. Että onko jokin tietty puulaji kitaran valintakriteerinä. Muu, mikä?

LaMotta: Mikä tässä aiheessa on se the pointti? Se että vaikuttaako puu soundiin. Että onko jokin tietty puulaji kitaran valintakriteerinä. Muu, mikä?
Se kun myydään kitaraa mainostamalla "hyvät puut". Tai sitten on niitä tapauksia että kitaran runkoon on käytetty tosi harvinaista ja kallista puuta.
 
Pistän vielä tuon Willseeasyguitarin pätkän jotta uudet keskustelijat asian tiimoilta sen sitten saavat kätsysti, Voisi varmaan muokata aloituspostaukseenkin. Siinä videon lopussa olevassa rämpytyksessä pitäisi puu vaihtua välillä.
https://www.youtube.com/watch?v=VXS8bP43ERM
 
Tästä tullaakin sitten siihen, miten tuota pitäisi testata. Willseasyguitar käyttää humbuckeria, ja se voi itsessään suodattaa merkittävimmät erot. Lisäksi tuo soitto ei ehkä ole kaikkein paras saamaan eroja esiin. Jokin Dire straitsin Brothers in arms tai vastaava toimii varmaan paremmin. Ja itse voisin kuvitella, että juuri tuon tyylisissä kappaleissa sillä puulla sitten voisi olla merkitystä.
 
Semmoisiakin muuttujia on, että tuleeko ero esille paremmin kaulamikillä vai tallamikillä. Eli vaikuttaako runkopuu enemmän, mitä pidemmän matkan päässä mikki on tallasta. Itse kun koitan opetella soittelemaan juuri rautalankaa tai muuta vähäsäröistä soitantaa, niin kiinnostaa tää puuaihe. Uskon että puut vaikuttaa asiaan, mutta nyt kalvaa epäilys, että oon uskonu pelkkään PAsk....

En osaa sanoa että pitääkö kitaran hankinnasta tehdä tiedettä. Olennaisempaa on fiilis joka syntyy kun kitaraa soittaa akustisesti. Sähköä unohtamatta.
 
E: Itsekin tekisi mieli kokeilla 10000€ prssiä. Että onko ne soivuudeltaan hintaeron verran parempia.

Itse olen omien kokemusten perusteella tullut siihen lopputulokseen että sähkökitaran valmistuksessa käytetyt puut kyllä vaikuttavat sen tarkasteltavana olevan kitarayksilön soundiin, ja nimenomaan siihen sähköistettyyn soundiin.
 
Mutta olenpa huomannut myös sen että se puulajike ei vaikuta aina kovinkaan ennustettavasti siihen lopputulokseen. Eli jos speksaan netistä puulajit kitaralle ja ostan kokeilematta niin eipä sieltä välttämättä tule ihan sitä mitä odottaisi. Puulajienkin sisällä on siis aika paljon vaihtelua soundissa, en tiedä johtuuko se painosta, tiheydestä, kuivauksesta vai mistä? Mutta esimerkiksi saarni ja mahonki ovat sellaisia lajeja joiden kanssa tapaa hyvin paljon hajontaa, saarnirunkoinen kitara voi yhtä hyvin olla joko tosi kirkas tai tosi tumma. Itse en enää pidä mitään tiettyä puulajiketta minään valintakriteerinä tai rajaavana tekijänä, enkä sillä paljon vaivaa päätäni kitaraa hankkiessa, vaan pyrin ennemmin etsimään mahdollisimman itseäni miellyttävän yksilön ja ostan sen.. olipa se mitä puuta tahansa. Akustisessa kitarassa tilanne on ihan eri ja sen kanssa puulajit vaikuttavat selvästi voimakkaammin ja helpommin ennustettavasti, ilmeisista syitä. Sähkökitaran kanssa se käytetty puu vaikuttaa mutta ihan täysin eri tavalla, itse en ainakaan sähkökitaran akustisen soundin perusteella vedä minkäänlaisia johtopäätöksiä sähköistetystä soundista vaan se mitä kuuluu kaiuttimesta merkkaa.
 
Ja vaikuttaahan se kuka ja millaisessa ympäristössä tarkkaillaan väkisin myös siihen lopputulokseen. Jos soittaa aktiivimikeillä hi-gain metallia kolmenkymmenen purkin ja muljuttimen läpi halpaan vahvistimeen.. niin arvatenkaan pienet nyanssit (missään kohdassa) eivät pomppaa kyllä esille. Vastaavasti henkilö joka soittelee pienitehoisilla yksikelaisilla herkkään putkivahvistimeen ilman efektejä voi hyvinkin huomata vaikka mitä sävyeroja mitä edellinen kaveri ei huomaa. Kumpikin on kuitenkin ihan yhtä oikeassa kertoessaan niiden puiden merkityksestä. Ja jos unohdetaan kaikki tämä ja pohditaan puiden merkitystä noin yleisesti niin eihän se pieni ole. Hyvistä puista hyvin rakennettu kitara on hyvä soittaa, luotettava käyttää ja mukava katsella.
 
Jollain on ehkä eri näkemys aiheesta ja se on ihan ok myös, itse en jotenkin jaksa enää kuluttaa energiaa näistä riitelyyn kun se oma mielipide ja kokemus on kuitenkin loppupeleissa se ainoa asia mikä yhtään mitään merkitsee. Eli samapa tuo mulle vaikka joku kokisi saavansa ihan saman käyttökokemuksen MDF levystä tai ämpärimuovista väsätystä kitarasta kuin minä Hondurasin mahongista tai lämpökuivatusta lepästä. Hieman vähemmän tulee nykyään myös vaivattua päätään näillä asioilla, tuntuu että on löytynyt kaksi sellaista kitaraa joilla voi jättää kaiken muun omaan arvoonsa ja keskittyä vain nauttimaan siitä soitosta ja musiikista.

J.Hollström: Ihan sama mitkä puut tai raudat jos ei näpeistä lähde. Niiltä joilta lähtee voi ehkä havaitakin jotain eroja materiaalien väleillä. Jollain ripuliranteilla joilla on säröt täysillä jonkun mallintavan läpi on ihan turha yrittää etsiä mitään eroja mistään vehkeestä.
 
Pirkkalan bassoeläin on oikeessa. Esim mä kuulostan ihan samalta akustisen kitaran kans ku vaix täysillä olevan JMP:n ja Les Paulin kans... tai jotenki sillai se ehkä meni.
 
Entropia666: Aika huono trolli.
 
No ei noi sun soundiklipit kauheen vakuuttavalla tatsilla ollu vedetty, että ihan turhaan kitiset. Jos (tai siis kun) menee tunteisiin tää kommentti niin paa vaikka pikistä sit niin kerron lisää.

LaMotta: En osaa sanoa että pitääkö kitaran hankinnasta tehdä tiedettä. Olennaisempaa on fiilis joka syntyy kun kitaraa soittaa akustisesti. Sähköä unohtamatta.
 
E: Itsekin tekisi mieli kokeilla 10000€ prssiä. Että onko ne soivuudeltaan hintaeron verran parempia.
En sanoisi nyt vielä hankintaa tieteeksi, mutta jostakin syystä ne Gibsonin Lespat ja muiden valmistajien kopiot on suurimmaksi osaksi mahonkia. Voisi ihan hyvin vaihtaa kaiken vaahteraksi, eikä vain käyttää pelkästään kannessa, jos sillä puulla ei mitään eroa ääneen ole. Itse olen saanut vaikutelman, että juuri noita Gibsonin keppejä markkinoidaan noiden puiden aiheuttaman vaikutuksen takia.
 
Itse olen pari kitaraa ostanut juuri mahonkisen rungon takia. Toisaalta taas ei ole oikein voinut testata lespaa tai vastaavaa rakennetta eri puilla kotimaisessa kivijalkaliikkeessä.
 
Toisaalta kuinka moni testaa tai edes saa testata esimerkiksi 10 sähkistä putkivahvistimen kanssa soitinkaupassa ja onnistuu vielä löytämään sen, missä olisi ne parhaat puut?
 
Sitten taas jos rakennuttaa kitaransa jollakin Ruokankaalla, täytyy sihenkin valita puut. Vaikka ne puut onkin näisssä tapauksissa vain hyvin pieni osa hinnasta, niin kai sitä nyt sitten sitä halvinta ottaa.

Juzpe:
No ei noi sun soundiklipit kauheen vakuuttavalla tatsilla ollu vedetty, että ihan turhaan kitiset. Jos (tai siis kun) menee tunteisiin tää kommentti niin paa vaikka pikistä sit niin kerron lisää.
 
Lähinnä toi että mallintavan särösoundin läpi ei kuule eroja voi sivuuttaa suorilta käsiltä jonninjoutavana hapatuksena. Hyvinhän noista säröklipeistä erottaa TB5 vs M6 -erot. M6 erot keskenään sitten taasen ei erota, mutta se tukeekin sitä hypoteesia minkä moni muu täällä on esittänyt; puiden vaikutus kitaran soundiin sähköillä on häviävän pieni ja sitä kautta merkityksetön. Pikikset on turhia, koska toi testi riitti hälventämään ainakin omat uskot puiden maagisuudesta. Enemmän annan painoarvoa sähköille, kaulaliitokselle ja tallaratkaisulle.

Entropia666: Enemmän annan painoarvoa sähköille, kaulaliitokselle ja tallaratkaisulle.
 
Oke. Mä suosittelen treenaamista. Akkarilla.

Juzpe: Oke. Mä suosittelen treenaamista. Akkarilla.
 
En omista, enkä aio kyllä hankkiakkaa. Treenaamista tosin harrastan, ja suosittelen muidenkin käyttävän siihen aikaa ylenmääräisen korkinhaistelun sijaan.