Kitarat: kitarakamat ›

Thyvon: Tai jos ne on ostettu soittamista varten ja homma toimii, niin ehkä asialla ei ole merkitystä, jos kokee saaneensa vastinetta rahoilleen? Laitoin huvikseen tämän kitarakama-palstan hakuun Nash, kyllä jonkun verran käyttäjäkokemuksia löytyi. Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta.
 
Olihan ne uudelleen koteloidut jojotkin varmaan soittoa varten ostettu ja käsittääkseni niilläkin homma toimi, kummasti vaan rahoille saatu vastine sitten lössähti kun totuus paljastui. ;)
 
Ja onhan tämä Nashille hemmetin hyvä liikeidea! On varmasti kannattavampaa myydä edullisista tarvikeosista koottuja kitaroita käsityöhintaan. Asiakkaitakin kuitenkin näyttää riittävän, joten eivätköhän ne pääosin ihan hyvä ole. Ja jokainenhan saa kuitenkin ostaa ihan minkä kitaran vain haluaa ja jos tuollainen Nash on se mikä inspiroi soittamaan ja kokee sellaisen saatuaan saaneensa rahoilleen hyvin vasinetta.. ja jos on vielä tyytyväinen hankintaansa muutenkin niin ei muuta kuin kovaa soittoa vain. Itse ostaisin kuitenkin ennemmin käytetyn CS Fenderin kuin Allparts-Nashin, mutta meitä on moneen junaan.
 
Noh, mutta en jaksa tästä enempää jauhaa. Kyllä ne Nashit mitä olen kokeillut ovat ihan hyviä olleet, toivoisin vain vähän läpinäkyvämpää toimintatapaa tällaisille yrityksille... vaikka ihan se ole yhtä fiiniä laittaa sinne selvästi miten homma hoidetaan.

Gabe: Justiinsa tuossa kolme viikkoa sitten kyselin, ja parilta muultakin. Navigator on juuri saamassa uuden pintakäsittelyn. Eli oikein hyvin on tiedossa hintapolitiikka. Uuden pintakäsittelyn teko paljaalle puupinnalle on toki vieläkin edullisempaa kuin vanhan pois hiominen ja uuden laittaminen.
 
Paljos se muuten sit maksaa ammattilaisen tekemänä?
 
Mitä tulee tohon Jazzmasteriin niin täältä löytyy Nashin vastine jupakkaan: http://www.shortscale.org/forum/vie … =0&postorder=asc&highlight=
 
PostPosted: Wed May 18, 2011 12:16 am Post subject: Nash Sux_Reply with quote
I saw a recent posting on your site about a Nash Jazzmaster. I feel that the writer was rather over zealous in his desire to slam us.
 
The funny thing is that I totally agree with much of what he says, which is why we discontinued making Jazzmasters and Jaguars in 2006. In fact, I posted this page at that time to explain:
 
http://www.nashguitars.com/Jazzmaster.htm
 
Just to clarify a few other points. Hardware is Gotoh (who makes most hardware distributed and used in the US). This particular guitar is most likely pre 2003 and at that time when we were just growing our biz, we used several suppliers for necks and bodies, including Allparts. Since then we have all bodies and necks made in the USA to our specs. The Allparts necks are excellent and I still have several Allparts necks on guitars in my own collection. The guitar shown has also had some additional work done on it after it was made, including bridge posts (the weird taping), saddles and various wiring. I also disagree with the idea that these guitars need any shielding or extra grounding. These pickups will be noisy no matter what you do.
 
I do feel on a personal note that the writer may have some resentment for me or my company and if there is something we did to him, I am very sorry.
 
BN
 
Eihän toi tota mokaa korjaa, mut emmä ihan noin innokkaasti lynkkais valmistajaa yhden kymmenen vuoden takaisen yksilön perusteella. Ja kun autenttisen ja toimivan Jazzmasterin valmistaminen ei oo ihan yhtä helppoo kuin Telecasterin. Mä oon kans samoilla linjoilla häiriösuojauksista ykskelasilla, aina ne hurisee..

Gabe: Olihan ne uudelleen koteloidut jojotkin varmaan soittoa varten ostettu ja käsittääkseni niilläkin homma toimi, kummasti vaan rahoille saatu vastine sitten lössähti kun totuus paljastui. ;)
 
Tuo on sikäli eri, että en pidä pedaalia koko ajan käsissäni ja sitä ei sillai soiteta koskettelemalla ja näin ollen se kotelon viimeistely ei vaikuta siihen, mitä siitä vehkeestä saa ulos, joten lisäarvon katsoisin vähäisemmäksi kuin kitaran viimeistelyssä. Eikä se näy ees yleisölle hei! Ei sillä, kyllä jengin pitäis avoimesti toki tietää, jos käytetään tarvikeosia, mutta onhan se Nashin osalta ollut tiedossa käytännössä alusta asti, jos yhtään on jaksanut aiheesta kiinnostua.
 
Itse ostaisin kuitenkin ennemmin käytetyn CS Fenderin kuin Allparts-Nashin, mutta meitä on moneen junaan.
 
Itse ostaisin sen, joka on mielestäni parempi soitin.

Gabe:
 
Jospa nyt ei vedetä Bluetonea ja marttyyriasennetta kuitenkaan mukaan tähän keskusteluun? Siellä on oma ketju kuitenkin missä näistä voi vollottaa. Eihän tässä ketään jahdata, kyllä minusta asioista on hyödyllistä keskustella eri näkökulmista. Kuinkahan moni Nashin ostanut oikeasti tietää että sieltä tulee halvoista tarvikeosista väsätty palacaster ilman häiriösuojausta kera kehnojen rautaosien? Itse ainakin ensimmäisellä kerralla hämäännyin tuon "Handcrafted in USA" tekstin myötä luulemaan että ne oikeasti rakentaa soittimia siellä. Eikä kukaan ole väittänyt että kaikki Nashit ovat paskoja, mutta kyllähän tuo yllä oleva Jazzmaster antaa osviittaa että ei siellä ihan täysin ymmärretä ihan kaikkea.. vaikka ne sen relikoinnin osaakin. Itse luottaisin kyllä paljon enemmän ammatiskeen soittimia rakentavaan palacasterinkin kanssa. Ammattilaisella on kuitenkin ihan eri näkemys ja tiedot miten asiat kannattaa hoitaa.
 
Rauha maahan, emmä nyt tosissani ihan ollu :) Mikä ton Jazzmasterin kohdalla oli mielenkiintoista oli se, että täällä siihen suhtauduttiin kuin suoraan Nashilta tulleeseen upouuteen soittimeen eli todisteeseen siitä, miten nykyään siellä kitarat kasataan. Ks. BN:n kommentit aiheeseen. Ja tuskimpa kenelläkään jossain hevon perseessä kuten Suomessa asuvalla soitinrakentajalla nyt on "ihan eri näkemystä ja tietoja" palacasterin tekemisessä kuin Nashilla, on sen soittimia sen verta kehuttu ja ympäri maailmaa myyty. NIH! Ja tähän hymiöitä ihan vitusti :D

erty: Paljos se muuten sit maksaa ammattilaisen tekemänä?
 
Mitä tulee tohon Jazzmasteriin niin täältä löytyy Nashin vastine jupakkaan: http://www.shortscale.org/forum/vie … =0&postorder=asc&highlight=
 
Eihän toi tota mokaa korjaa, mut
 
Mukava kun kaivoit tuon vastauksen esiin. Kyllähän tuo vähän loivensi kyeisen yksilön raadollisuutta, mutta aika huolimatonta oli silti meininki kymmenen vuotta sitten. Ne siis lopetti koko Jazzmaster/Jaguar linjan huonon laadun takia, vai ymmärsinkö väärin? Ainakin se ottaa vastuun noista, siitä pisteet: I totally agree with much of what he says, which is why we discontinued making Jazzmasters and Jaguars. Perus Telecasterin nyt kokoaa valmisosista varmaan lähes jokainen jolla pysyy kolvi kädessä ja joka taitaa kitaran säädöt. Jazzmasterissa onkin vähän enemmän liikkuvaa osaa, ehkä se vaatisi tosiaan sen soitinrakentajan ammattitaidon ja koulutuksen.
 
Mutta edelleen. Kyllähän nuo Nashin tuotokset ovat eräällä tavalla kiehovia ja ymmärrän täysin miksi ne ovat saavuttaneet niin suuren suosien relic piireissä. Ehkä itse en edes kuulu kyseisen pajan kohderyhmään kun en siitä valmiiksi paskotusta ulkoasustakaan perusta. Hauskempi että arvet tulee yhdessä, oikeasta elämästä. Tuollainen relic pintakäsittely on minusta vähän sama kuin leikkitatuointi aikuisella ihmisellä. Makuja on kuitenkin monia, ja onneksi vaihtoehtojakin löytyy jokaiselle. Luin Nashin sivuilta että heiltä ei edes saa paskomatonta soitinta, eli taitaa tuo relikointi näissä olla se varsinainen juttu... tämän varjossa ymmärrän koko konseptia jo hieman paremmin.
 
Suomessa soitinrakentajan tekemä pintakäsittely maksaa vähän tapauksesta riippuen 400-800e.
 
Thyvon: Itse ostaisin sen, joka on mielestäni parempi soitin.
 
Niinhän minä sanoin?
 
antnis: tuskimpa kenelläkään jossain hevon perseessä kuten Suomessa asuvalla soitinrakentajalla nyt on "ihan eri näkemystä ja tietoja"
 
Miksikäs se suomalaisuus tekee siitä soitinrakentajasta vähemmän taitavan? Vai onko ne kolme maagista kirjainta: U S A tässä nyt se ratkaiseva juttu? :) Suomessa on hyvät koulutusmahdollisuudet ja helvetin hyviä tekijöitä alalla, kyllähän kokeneella soitinrakennusalan ammattilaisella on ihan eri tatsi alkaa laittamaan paloja kokoon kun se ymmärtää sen kokonaisuudenkin paljon paremmin. Nashin tyypit käsittääkseni on enemmän vahvoilla tuossa pintakäsittelyn relikoinnissa, eikä niillä käsittääkseni ole minkäänlaista alan koulutusta tai työkokemusta muuten. Kyllä minä ainakin arvostan suuresti kotimaisia käsityöläisiä. Mutta jos se "Handcrafted In USA" pitää siinä lapussa lukea niin sillehän ei mitään mahda. :) Semmoinen pitää sitten laittaa..

Aika jännä asia komma relicointi. Mitenköhän asiaan olisi suhtauduttu vaikka 80-luvulla?
Veikkaampa, ettei niistä samoista kitaroista olisi kukaan ainakaan enempää maksanut kuin uudesta. Muutenkin vielä aikaisemmin kun käytettyjä kitaroita pystyi antamaan vaihdossa soitinkauppoihin, niin kyllä se ajan tuoma normaali "relic" yleensä aina laski sen käytettyn arvoa.
Mitenköhän sitten näissä valmiiksi relic kitaroissa on tämä vaihtoarvo nykyään, kun eihän niistä tiedä mikä naarmu on tullut milloinkin ja pysyykö se arvo muutenkin :)
Tosin kitarat kannattaa hommata käyttöön, eikä miettiä niiden jälleenmyyntiä. Pakostakin näitä kuitenkin alkaa tulemaan myös käytettynä myyntiin joskus ja aika näyttää onko tällainen käsittely sellainen joka nostaa vai laskee sitä hintaa ja arvoa. Voihan se tietysti pysyä samanakin.
 
Edelleenkin kuitenkin kannattaa ostaa sellainen kitara mistä itse tykkää ja ainakin kokeilla sitä. Sittenhän jos se soundaa ja tuntuu hyvälle niin mikäs siinä sitten. Varsinkin jos tykkää vielä sen ulkoisestakin olemuksestakin. Omasta mielestä kuitenkin kannattaa kokeilla useampia soittimia, eikä jumiutua yhteen merkkiin. Maailmassa on paljon hyviä soittimia niin uusia kuin käytettyjäkin ja jos niitä kokeilee ennakkoluulottomasti-->saattaa löytyä jopa parempi soitin kuin mikä oli ensin suunnitelmissa.
Kuitenkin jos tietää mitä on haluamassa ja ei ole ostamassa enää aivan halvinta mahdollista, niin edelleen pitäisin hyvänä ehdokkaan Suomalaisen käsityön. Telecastereita tekee varmaan kaikki sähkökitaroita tekevät soitinrakentajat ja niitä alkaa samaan jo tuosta 1500 eurosta ylöspäin. Hinta on siis ihan oikeasti monellakin kotimaisella rakentajalla laatuun nähden erittäin hyvä. Tästä olen kuitenkin jo kertonut aivan tarpeeksi ja mitäpä siitä enää sen enempää.
 
Itse en kyllä maksaisi yhtään enempää mistään relic jutuista jos uuden saa samaan hintaan tai halvemmalla, niinkuin yleensä on. En haluaisi sellaista myöskään kotimaassa tehtyyn jos sen kitaran saisi myös ihan uuden näköisenäkin.
Se mikä myöskin hieman hämmästyttää on se, ettei monikaan tuollainen relic-käsittely edes näytä aidolta vuosien aikana kuluneelta kitaralta.
Soittimiin tuppaa tulemaan aina ajan mukana pieniä tai joskus isompiakin osumia ja jos soittimen on käyttöön hommannut, niin eipä sille mitään voi. Ajan mukana kellastunut lakkaus ja pienet jurmut voivat näyttää ihan hyvältäkin vanhassa kitarassa. En kuitenkaan ymmärrä miksi laittaa uusi pinta "piloille" aivan vaan sen takia, että se näyttäisi mukamas vanhalta. Soitetussa kitarassa ja oikeasti vanhassa on jotain muutakin kuin se pelkästään kulunut ulkokuori. Jos puhutaan hyvistä soittimista.
 
Olen varmaan itse liian vanha tajuamaan näitä nykyajan trendejä ja rahastusmuotoja.
 
E: Musaliikkeen eräs kaveri kertoi, että nykyään uudet Korealaiset kitarat alkavat uutena tuosta 600 eurosta ylöspäin. Pääsääntöisesti, jos ei ole hyllyyn jäänyt vanhoja malleja.
Japanin tuotantoa ei taida alle tonniin uutena juurikaan saada ja nämä Meksikon Fenderitkään eivät siis uutena enää ihan muutaman satasen kitaroita ole.
USA kitarat ainakin Fenderillä taitavat olla tonnin yläpuolella halvimmatkin mallit. Tämähän oli kuitenkin telecaster ketju.
 
Tästä kun hieman laskee tuota Suomalaisen käsityön hintaa, niin ei se aina ole kauhean kallista. Alle 500 euron ei uusia kitaroita taida saada kuin Kiinalisia, Intialaisia ja muita aasian osastoa. Tosin halvoiksi soittimeksi Kiinalaiset voivat olla hyvinkin soitettavia hinta/laatu-suhteeltaan.
Käytettynä kasvaa sitten valikoima halvemmissakin. Myöskään palacasterit eivät ole kaikki automaattisesti huonoja, mutta on siinä eroa onko sen itse joku tehnyt sekalaisista osista vai ammattimies laadukkaista osista.
Kokeilemallahan nuo selviää, ettei tule turhia hankintoja.

mpekkanen: Mitenköhän sitten näissä valmiiksi relic kitaroissa on tämä vaihtoarvo nykyään, kun eihän niistä tiedä mikä naarmu on tullut milloinkin ja pysyykö se arvo muutenkin :)
 
Torilla oli viime vuonna yksi heavy relic tele minkä ilmoituksessa luki että käytön mukana tulleet naarmut ja kolhut huomioitu hinnassa. :)

mpekkanen: Aika jännä asia komma relicointi. Mitenköhän asiaan olisi suhtauduttu vaikka 80-luvulla?
........................
 
Relikointi on tosiaan aika kumma juttu. Itse kuulin siitä ensimmäistä kertaa joskus yheksänkytluvulla kun kuulin, että EVH:n kitarasta on tehty japaniassa kopio johon on jäljennetty alkuperäisen kitaran kulumat ja kaikki eli siis sreplika. Silloin en vielä tiennyt kitaroita saa valmiina paskottuna Fenderiltä.
 
Olen jotenkin ymmärtänyt, että relikointi on tullut muotiin siksi, että niitä oikeasti vanhoja kitaroita ei ole tarjolla niin paljoa kun niille olisi kysyntää ja lisäksi ainakin Fenderin ja Gibsonin oikeasti vanhat kitarat alkavat olla liian arvokkaita soittamiseen ja ne vähätkin tarjolla olevat päätyvät keräilijöiden seinälle. Tähän kysyntään Fender on pyrkinyt vastaamaan alkamalla tuottaa relikoituja kitaroita.
 
Mielestäni relikointi ei ole pelkkää kitaran paskomista, vaan aikamoisen taidon vaativaa käsittelyä että se on uskottava. Ei kitaraa voi vetää pikupin perässä pitkin preeriaa, vaan se todellinen kuluminen pitäisi pystyä mallintamaan. Pitää tietää mistä miten se kuluu millä tavalla plektra sitä lakkaa kuluttaa ja luoda työkalu millä se tehdään keinotekoisesti. En tiedä miten puut vanhennetaan taimiten vuosikymmenten saatossa tapahtuva puiden asettuminen jäljitellään (ehkä uunissa, paineessa tms. en tiedä) metalliosat käsitellään hapolla, mutta miten mikrofonien kuluminen saadaan aikaan??? en tiedä, mutta jos tuo relikointi tehdään viimeisen päälle hyvin niin uskon kyllä että se vaatii erityisosaamista ja on kallis ja hankala tehtävä. Siksi niistä kitaroita tulee kalliita customshop tuotteita ja silti ne ovat paljon halvempia kuin oikeasti vanha kitara.
 
Itse en osaa innostua relikoiduista kitaroista, mutta muistan kun musafasulla hihittelin juuri myyntiin tulleita Roadworm kitaroita, niin en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että ne oli pirun hyviä soittimia ja kuluneen lakkapinnan koskettaminen tuntui miellyttävältä. Mutta tästä aiheesta on täällä jo vaikka kuinka monta topikkia.
 
E: siis siitä huolimatta, että tiedän Roadwormin edustavan sitä halvempaa tehdasrelikointia eli ei ole customshop tuote tiedän kyllä, mutta silti se oli kivan tuntuinen.

Paria Nashin stratoa, yhtä teleä ja yhtä Nashin presaria soittaneena omat kokemukset ovat sellaiset, että ovat hyviä soittimia. Hyvät mikit valmiina, kevyitä, pitävät vireen, intonoivat hyvin ja mitä relikointiin tulee niin omaan käteen noi miellyttää juuri sen takia, että se relikointi/roadworn tekee siitä soittimesta kivemman tuntuisen näpeissä varsinkin kaulan osalta. Niin ja en omista Nashia, mutta jos joku uusi strato pitäisi hommata niin kyllä tommonen Nash S-63 kelpaisi aina.

Vai Maantiemato, milläs valmistajalla moisia on? Onko niissä madonsyömä body?

madu: http://guitarz.blogspot.fi/2011/11/1963-worm-eaten-egmond-lucky-7.html
 
No niin, siinä on aito road WORM.

hallu: Relikointi on tosiaan aika kumma juttu...
 
Näinhän tämä on tosiaan, kuten kirjoitit. En vaan lainannut koko kirjoitustasi. Roadwormit eivät taida olla kuitenkaan relicointinsa puolesta sieltä rankimmasta päästä ja nehän ei taida olla kauhean kalliita muutenkaan. Kevyt lakkaus on mielestäni jo kyllä muutenkin mukavan tuntuinen, olipa kitara mikä tahansa. Yleensä, mutta sekin taitaa hieman riippua puusta mikä kannattaa tai minkä pystyy lakkaamaan mitenkäkin...
Varmasti aikaa ja ammattitaitoa vievää hommaa jos relicointi tehdään kunnolla. Valitettavan paljon näitä on kyllä sellaisiakin näkynyt, joissa se kuluminen ei ole melestäni kovinkaan aidon oloinen/näköinen. Varmaan isommilla rahoilla saa sitten sellaisen.
Itse en kyllä maksaisi sellaisesta käsittelysta ainakaan enempää, mutta jos vanha soitin osuu kohdalle tai uudempi relic kitarakin, jos se toimii & tuntuu hyvältä niin kyllä sen voisin jossain tapauksissa jopa ostaa.
Heavy relic ei ole kuitenkaan minun juttu tai sitten sen käsittelyn pitää näkyä hinnassa alaspäin ja aika reilusti.
 
Itsellä ei ole tarvetta hommata kitaroita jotka näyttävät vanhoilta, vaikka uusia ovatkin. Ei minua kyllä haittaa vaikka sellaisia on tarjolla. Ihmetystä kylläkin aiheuttaa tällainen muoti joka ilmeisesti myy, koska niitä tehdään.

mpekkanen: Näinhän tämä on tosiaan, kuten kirjoitit. En vaan lainannut koko kirjoitustasi. Roadwormit eivät taida olla kuitenkaan relicointinsa puolesta sieltä rankimmasta päästä ja nehän ei taida olla kauhean kalliita muutenkaan. Kevyt lakkaus on mielestäni jo kyllä muutenkin mukavan tuntuinen, olipa kitara mikä tahansa. Yleensä, mutta sekin taitaa hieman riippua puusta mikä kannattaa tai minkä pystyy lakkaamaan mitenkäkin...
Varmasti aikaa ja ammattitaitoa vievää hommaa jos relicointi tehdään kunnolla. Valitettavan paljon näitä on kyllä sellaisiakin näkynyt, joissa se kuluminen ei ole melestäni kovinkaan aidon oloinen/näköinen. Varmaan isommilla rahoilla saa sitten sellaisen.
 
Eihän nää roadwornit mitään oikeita reliikkejä ole vaan yrityksen (IMHO turha vetää hernettä nenään) halpahintainen yritys ratsastaa relic villityksellä jättämällä tärkeitä mutta aikaa vieviä (= lue kalliita) viimeistelyvaiheita pois. Oikea reliikki tehdään aina tekemälle ensin kunnollinen pintakäsittely kaikkinen vaiheineen ja sitten kuluttamalla pinta vanhan näköiseksi kun taas nää roadwormit tehdään jättämällä tietyt viimeistelytövaiheet kokonaan tekemättä, jonka ansiosta pinnan kulutuskestävyys on mitä on ja samalla yritys säästää pitkän pennin kitaran valmistuskustannuksissa.

PIM: Eihän nää roadwornit mitään oikeita reliikkejä ole vaan yrityksen (IMHO turha vetää hernettä nenään) halpahintainen yritys ratsastaa relic villityksellä jättämällä tärkeitä mutta aikaa vieviä (= lue kalliita) viimeistelyvaiheita pois. Oikea reliikki tehdään aina tekemälle ensin kunnollinen pintakäsittely kaikkinen vaiheineen ja sitten kuluttamalla pinta vanhan näköiseksi kun taas nää roadwormit tehdään jättämällä tietyt viimeistelytövaiheet kokonaan tekemättä, jonka ansiosta pinnan kulutuskestävyys on mitä on ja samalla yritys säästää pitkän pennin kitaran valmistuskustannuksissa.
 
Totta.
 
Itselle kyllä istuu "silmään" ulkonäön puolesta enemmän nämä Roadworm kitarat kuin Relic tai varsinkaan Heavy Relic soittimet. Ainakin ne joita olen itse nähnyt.
 
Toki en kokeilematta ostaisi mitään noista ja on noissa kitaroissa tosiaan muukin seikka kuin se ulkoinen olemus jonka pitää olla itseä miellyttävä. Ihan kaikkia juttuja kun ei voi paljoa enää jälkikäteen muutella jos se ei ole jo alkujaan itselle sopiva.
Liian ohkainen kaulaprofiili on jo sellainen. Saa kitara olla jo aika hyvä, että viitsii uuteen tai käytettyynkin kaulan vaihtaa heti kättelyssä. Tai sitten se täytyy saada todella halvalla, että kaulanvaihto kannattaa. Tällöin pitää kyllä jo sitten mikkien ja muiden osien olla itselle mieluiset.
Minulle on jo kertynyt ihan tarpeeksi kaikenlaista ylimääräistä, ettei kauheasti nappaa kerätä enää lisää tavaraa josta pitää päästä eroon. Vaikka ei kyseessä olisikaan aina niin kauhean kalliista tavarasta kyse tai sitten pelkästä kaulasta.
 
Kyllä noista soittimista kuitenkin saattaa pienelläkin modaamisella saada itselleen paremman jos tietää mitä hakee ja soitin on muutoin sellainen, että sillä tykkää soitella.

Roadwornit ovat muuten ihan kehutuimmasta (ja kalleimmasta) päästä meksikaanifendereitä, ja varsin hyviä ovat olleet ne yksilöt, joita olen itse testannut. Turhan pyöreä otelaudan radius niissä vaan on mutta kait sellaiseenkin tottuisi.

PIM: Eihän nää roadwornit mitään oikeita reliikkejä ole vaan yrityksen (IMHO turha vetää hernettä nenään) halpahintainen yritys ratsastaa relic villityksellä jättämällä tärkeitä mutta aikaa vieviä (= lue kalliita) viimeistelyvaiheita pois. Oikea reliikki tehdään aina tekemälle ensin kunnollinen pintakäsittely kaikkinen vaiheineen ja sitten kuluttamalla pinta vanhan näköiseksi kun taas nää roadwormit tehdään jättämällä tietyt viimeistelytövaiheet kokonaan tekemättä, jonka ansiosta pinnan kulutuskestävyys on mitä on ja samalla yritys säästää pitkän pennin kitaran valmistuskustannuksissa.
 
Mitäs viimeistelyvaiheita tässä on jätetty pois? Kitarathan on maalattu, toiset jopa burstiksi, ja lakattu niinkuin muutkin. Kiilotus taitaa jäädä pois mutta relikointi tuottaa välttämättä lisätyövaiheita. Kulumat on samoissa kohdissa mutta ei kuitenkaan 100% identtisiä, eli veikkaisin jotain sapluunaa jonka avulla pintaa pyyhkäistää pois. Eihän se nyt mikään puun päälle liimattu tarra missään tapauksessa ole. Samaten kaulan ja otelaudan käsittely vaatii väkisin pykälän enemmän työtä, ei se puu ole yhden hiomakoneen jäljiltä sen näköistä.
 
Ei kitaraa tarvis mulle valmiiksi kuluttaa mutta joskus tuollaista RoadWorn -mallia kokeilin ja se tuntui mukavan "pehmeältä" verrattuna paksulla maalilla/lakalla kiiltäväksi käsiteltyihin. Kelpaisi mulle.
 
Ja vielä, jos oletetaan että se kiiltävä ja kova pintakäsittely / kiillotus on erityisen kallista verrattuna tuommoiseen kuluvaan niin eikös ne halvimmat Classic Vibet ole mäntyä ja pehmeä puu on nimenomaan pitänyt lakata mahdollisimman kovaksi ja kestäväksi. Kallis käsittely halvimpaan kitaraan?

Freewheeler: Täällä ollaan :-) Orkkis Wide Range on hieno mikki, ainutlaatuinen humppari soundiltaan ja rakenteeltaan, kuten tuossa jo todettiinkin. MIM RI Wide Ranget vain näyttävät samalta, mutta niissä on sisällä ihan tavallinen paf-tyyppinen halpishumppari ja se istutetaan isoon kuoreen huopa- ja vahatäytteen avulla. Siis ei mitään tekemistä Wide Rangen rakenteen kanssa!
 
Creamery tekee hyviä uusintapainoksia Wide Rangesta, mutta ehkä juuri tuon Cunife-magneetin korvaaminen alnicolla tekee niistä vähän kirkkaamman soundisia kuin orkkiksista. Mutta hyviä ovat varsinkin hintaisekseen ja ehdottomasti pakko-ostos muuten oikein hyviin MIM Classiciin ja Deluxeen.
 
Kannattaa myös vaihtaa MIM volapotikat 1 Megaisiin, orkkiksissa on sellaiset ja se jo selkeyttää soundia aika hyvin.
 
Eikä MIM tallamikeissäkään ole kehumista, aika kirskeät ja ohuet ovat soundiltaan (niin myös orkkiksissakin), Fenderin oma '62 AVRI toimi omassani mainiosti Creameryn humpan kanssa.
 
No nyt vasta pääsin testaamaan Japanin poikain värkkäämää Skuju Tele Customia vuodelta '84 oikeissa olosuhteissa eli Marsu 2204:n läpi orkesterin kanssa.
 
Yllätyin positiivisesti wide range reissue kaulahumpparin saundista: rouhea ja muhkea olematta kuitenkaan mutainen. Näissä reissueissahan on keraaminen magneetti. Erittäin käyttökelpoinen mikki ainakin rokkenrolliin. Mutta täytyyhän se Creamery tohon jossain vaiheessa vaihtaa ainakin kokeeksi, vaikka vahvasti oletan että se siihen myös jää.
 
Sen sijaan japanilaisesta tallamikistä en ainakaan ensihätään saanut irti oikein minkäänlaista käyttökelpoista saundia. E: Yhdessä kaulamikin kanssa oli kyllä ihan jees. Kuvauksesi meksikolaismikistä, kirskeä ja ohut, sopii myös tähän japsiin. Ehkä jollain muulla styrkkarilla ois voinut toimia. Taidan tuupata Customin tallaan kokeeksi kiinalais-Skujun tallassa täydelliseksi osoittautuneen SD Quarter Poundin.
 
Onko muilla kokemuksia japanilaisista Tele Customeista?

rheinone: No nyt vasta pääsin testaamaan Japanin poikain värkkäämää Skuju Tele Customia vuodelta '84 oikeissa olosuhteissa eli Marsu 2204:n läpi orkesterin kanssa.
 
Yllätyin positiivisesti wide range reissue kaulahumpparin saundista: rouhea ja muhkea olematta kuitenkaan mutainen. Näissä reissueissahan on keraaminen magneetti. Erittäin käyttökelpoinen mikki ainakin rokkenrolliin. Mutta täytyyhän se Creamery tohon jossain vaiheessa vaihtaa ainakin kokeeksi, vaikka vahvasti oletan että se siihen myös jää.
 
Sen sijaan japanilaisesta tallamikistä en ainakaan ensihätään saanut irti oikein minkäänlaista käyttökelpoista saundia. E: Yhdessä kaulamikin kanssa oli kyllä ihan jees. Kuvauksesi meksikolaismikistä, kirskeä ja ohut, sopii myös tähän japsiin. Ehkä jollain muulla styrkkarilla ois voinut toimia. Taidan tuupata Customin tallaan kokeeksi kiinalais-Skujun tallassa täydelliseksi osoittautuneen SD Quarter Poundin.
 
Onko muilla kokemuksia japanilaisista Tele Customeista?
 
Tarina kertoo, että näissä alkupään japanilaisissa customeissa on aivan oikeat, amerikkalaiset wide range humpparit. Reissueilla viitataan 90-luvulle, jolloin olivat oikeat mikit jo varastosta loppuneet.
 
Mutta sehän selvinnee kurkkaamalla.

varakeef: Tarina kertoo, että näissä alkupään japanilaisissa customeissa on aivan oikeat, amerikkalaiset wide range humpparit. Reissueilla viitataan 90-luvulle, jolloin olivat oikeat mikit jo varastosta loppuneet.
 
Mutta sehän selvinnee kurkkaamalla.
 
Elä helevetissä? Joskus oon lukenu aiheesta jappastelua, mutta annoin itseni ymmärtää että jo JV- tai ainakin SQ-sarjalaisissa oli jo japanissa tehdyt wide range -humpparit, vaikka aluksi Valloista ylijääneitä wide rangeja käytettiinkin. Mutta taidankin lähteä tästä samoin tein kurkkaamaan...