Kitarat: kitarakamat ›

varakeef: On nimittäin niin, ettei sen yksittäisen kitararaidan soinnilla ole juurikaan merkitystä, kokonaisuuttahan kaiketi haetaan.
 
Kokonaisuuskin rakentuu niistä yksittäisistä elementeistä. Toi on hyvin vaarallinen ajattelutapa lopputuloksen kannalta. 60 raitaa hyvää soundia on todennäköisesti hyvän kuuloinen paketti, 60 raitaa huonoa soundia voi sit olla jotain aivan muuta. Tarkoituksellinen lofi sitten vielä erikseen.
 
E: Ymmärrän toki myös sen, että 59 hyvää raitaa ei mene pilalle yhden ainoan vuoksi, mutta hittoako siitäkään tekemään yhtään parasta mahdollista huonompaa.

Antti1: Kokonaisuuskin rakentuu niistä yksittäisistä elementeistä. Toi on hyvin vaarallinen ajattelutapa lopputuloksen kannalta. 60 raitaa hyvää soundia on todennäköisesti hyvän kuuloinen paketti, 60 raitaa huonoa soundia voi sit olla jotain aivan muuta. Tarkoituksellinen lofi sitten vielä erikseen.
 
E: Ymmärrän toki myös sen, että 59 hyvää raitaa ei mene pilalle yhden ainoan vuoksi, mutta hittoako siitäkään tekemään yhtään parasta mahdollista huonompaa.
 
Komppaan Antti1:stä, kitaravetosessa musiikissa varsinkin iha hyvä lähtökohta mun mielestä kattoo se lähtösoundi kuntoon. Pätee tietty myös kaikkiin muihinki instrumentteihin. Tietty sen soundin pitää sopia sen bändin yleissoundiin, mutta jos bändi on yhtään aatellu niitten kokonaissoundia niin jokainen soundi luonnollisesti tukee toisiaan. Sitte kun jokainen soundi on hiottu hyväksi, niin se kokonaisuuskin yllättäen kuulostaa hyvältä.
 
Meikäläinen esim. tolle meidän tuoreella pökäleelle ruuvas soundia sillä mentaalilla että sinne pitää jäädä bassolle tilaa, mutta kuitenki pitää iskee naamaan. Ei juurikaan alapäätä soundissa, mutta sitten kun basso tulee kaveriks rumpujen päälle niin kokonaisuutena pelas oikein kivasti. Levyarvosteluissa tähän mennessä on tullut hyviä palautteita tästä ratkaisusta.

Antti1: Kokonaisuuskin rakentuu niistä yksittäisistä elementeistä. Toi on hyvin vaarallinen ajattelutapa lopputuloksen kannalta. 60 raitaa hyvää soundia on todennäköisesti hyvän kuuloinen paketti, 60 raitaa huonoa soundia voi sit olla jotain aivan muuta. Tarkoituksellinen lofi sitten vielä erikseen.
 
E: Ymmärrän toki myös sen, että 59 hyvää raitaa ei mene pilalle yhden ainoan vuoksi, mutta hittoako siitäkään tekemään yhtään parasta mahdollista huonompaa.
 
60 raitaa on muutenkin järjetön souvi. Mutta kun otsikon perusteella tässä näytään aprikoitavan 57:n käyttöä demotteluun, niin lopettaisin nysväämisen aivan alkuunsa.

varakeef: Min mielestä kitaravahvistimen äänittämisessä ei ole mitään sellaista erityistä vaikeutta, ettei lähestymiskulmaksi voisi ottaa ensimmäisen käteen sattuvan mikrofonin sijoittamista ns. normaalille paikalle, kartion keskustan ja reunan puolivälin tienoille, sojottamaan sinne mistä mökä kuuluu.
 
Näin minäkin kyllä asian näen... jos vahvarista ulos tuleva ääni kuulostaa hyvältä, niin tuolla tavalla sen saa tarpeeksi hyvin talteen ;)

Entropia666: Mutta viisseiskahan on just eniten kranttu sen sijottelun suhteen?
 
Must tuntuu, et nää patut ei oo koskaan ees käyttäny viisseiskaa.
 
E: Ja elää maailmassa, jossa demotason pändi voi kuulostaa joltain nauhottamalla livesoittoa C-kasetille.

Tuolla asenteella että "mikki vaan jonnekkin ja jälkeenpäin EQ:lla korjataan" ei kyllä kannata odottaa mitään maailman mahtavimpia soundeja. Se on vähän sama kuin antais laulajan vetää nuotin viereen ja sanotaan että autotune sitten korjaa kaiken.
 
Ei näin. Huippuengineerejä lainaten: "shit goes in, shit comes out".
 
Kyllä se vaan niin on tullut huomattua että kaikista parhaimmat soundit instrumentistä riippumatta syntyy niin että se lähtösoundi on jo suoraa aivan mahtava ja EQ:t ja compat tukee vaan niitä soundeja toimimaan keskenään paremmin.. mutta siinäkin tapauksessa mitä vähemmän prosessointia sitä parempi loppusoundi.
 
Tuon takia sen mikin asettaminen on erittäin tarkkaa hommaa. En tiedä olenko kaikille tuttu tyyppi, mutta olen sattuneesta syystä rakentanut mikrofonirobotin ja todellakin teen sellaisia 1-2mm liikkuja ylös/alas/sivulle/taakse/eteen kun hienosäädän mikkiasentoa. Useimmiten yksi sentti voi pilata soundin tai tehdä siitä täydellisen. Se on todella tarkkaa hommaa.
 
Kitarakaapin mikitys on suurin osa kitarasoundia jos minulta kysytään.

Mikko L: Kitarakaapin mikitys on suurin osa kitarasoundia jos minulta kysytään.
 
Tottahan se on, että sointi muuttuu mikin sijoittelun mukaan olennaisesti. Ehkä ajattelin aloittajaa tekemässä jotain kotidemoa uudesta biisistä bändille kuunneltavaksi.

Kefiiri: Tottahan se on, että sointi muuttuu mikin sijoittelun mukaan olennaisesti. Ehkä ajattelin aloittajaa tekemässä jotain kotidemoa uudesta biisistä bändille kuunneltavaksi.
 
Mikäs sen parempi mahis tutustua mikityksen ihmeelliseen maailmaan kun ei oo studiopaineita päällä.

Sellanen vinkki vielä tuli mieleen, että kannattaa ottaa sijoittelussa huomioon myös etäisyys. Ei tartte aina vetää mikki kiinni kankaassa, vaan paras soundi voikin löytyä muutaman kymmenen sentin päästä. Aattelin nyt mainita koska usein sijoittelussa käydään läpi vain paikat tötteröön nähden ja mikin kulmat.
 
Teoreetikkona väittäisin ettei äänenpaine edes tipu siin puolen metrin etäisyydellä juuri yhtään, eli voi livenäkin kokeilla laittaa mikit vähän kauemmas kaiuttimesta. Äänitellessä kantsii myös kokeilla lähi + tila-mikkisysteemejä kitaravahvarille, mikäli äänitystilassa on jotain järkee.

oksatboys: Sellanen vinkki vielä tuli mieleen, että kannattaa ottaa sijoittelussa huomioon myös etäisyys. Ei tartte aina vetää mikki kiinni kankaassa, vaan paras soundi voikin löytyä muutaman kymmenen sentin päästä. Aattelin nyt mainita koska usein sijoittelussa käydään läpi vain paikat tötteröön nähden ja mikin kulmat.
 
Teoreetikkona väittäisin ettei äänenpaine edes tipu siin puolen metrin etäisyydellä juuri yhtään, eli voi livenäkin kokeilla laittaa mikit vähän kauemmas kaiuttimesta. Äänitellessä kantsii myös kokeilla lähi + tila-mikkisysteemejä kitaravahvarille, mikäli äänitystilassa on jotain järkee.
 
Monet käsittääkseni mikittää esim avoimen combon takaosan, yhdellä läheltä kangasta ja yhdellä kauempaa tilan tuntua. =) Niitä ku blendailee sitte niin monenlaista soundia lähtee.

oksatboys: Sellanen vinkki vielä tuli mieleen, että kannattaa ottaa sijoittelussa huomioon myös etäisyys. Ei tartte aina vetää mikki kiinni kankaassa, vaan paras soundi voikin löytyä muutaman kymmenen sentin päästä. Aattelin nyt mainita koska usein sijoittelussa käydään läpi vain paikat tötteröön nähden ja mikin kulmat.
 
Teoreetikkona väittäisin ettei äänenpaine edes tipu siin puolen metrin etäisyydellä juuri yhtään, eli voi livenäkin kokeilla laittaa mikit vähän kauemmas kaiuttimesta. Äänitellessä kantsii myös kokeilla lähi + tila-mikkisysteemejä kitaravahvarille, mikäli äänitystilassa on jotain järkee.
 
Mä diggaan ihan sikana stereotilasta styrkkarin, tai periaattees melkein minkä vaan kanssa. Joskus jopa ilman sitä lähimikkii. Sit ku vielä laittaa sen styrkkarin ikäänku stereokuvassa oikeeseen paikkaan jo valmiiks ni sellaset muutenkin taustemmalle jäävät asiat voi mennä läpi ihan sellaisenaan ilman mitään plugarointia edes.
 
Mut toki mitään naamalle tulevaa rokkikitaraa tolleen ei voi duunata.

Mahtava keskustelu!!!! Ja rempseästä meiningistä huolimatta olen taas paljon viisaampi!!