Kitarat: kitarakamat ›

Mr. Speed: Joo, tajusin. Ja mä totesin, että mä osaan käsitellä kritiikkiä ilman ohjeitakin. Kannattaa kans tajuta se, ettei sisältöön ja soundiin liittyvässä kritiikissä tarvi olla ns. tekijämies. Vai pitääkö sulla kriitikon sanoa, että "olis ollu parempi jos elementti olis soitettu enemmän sisään" tai "olis ollu parempi jos olisit pistäny ton mikin lähemmäs conee". Joku soundi nyt on aika paljon muustakin kuin niistä kamoista ja mikityksestä kiinni. Sitä saa ihan älyttömästi muutettua jälkikäteen ihan EQ:lla.
 
Nyt jos meet soundin hyvyyden subjektiivisuuden taakse ja sillä perustelet sen, että jätä ottamatta huomioon kritiikkiä joiltain, niin mitä järkeä siinä kritiikissä on? Mitä järkeä on pyytää kritiikkiä jos sä vaan tahdot selkääntaputtelua? Ethän sä kehity mihinkään suuntaan, jos ainoa kritiikki ja palaute, jonka suostut ottaa vastaan, pitää olla samaa mieltä sun kanssa hyvästä soundista. Totta kai soundin hyvyys on subjektiivista, mutta kannattaa olla valmis joskus hylkäämään se omasta mielestä paras soundi ja kokeilla. Kuka tietää, että löydät vielä jotain kivempaa. Tai voi olla, että se sun käsitys siitä oman soundin hyvyydestä vaan vahvistuu.
 
Katellaa sit ku joku esittää siihen jotain järkeviä parannuksia. Tähän mennessä on tullu lähinnä kehuja levyn soundeista. Mutta eiköhän niihinki saada jotain parannusta seuraavaan kiekkoon mennessä, en aatellu 1:1 vedellä. Toinen on se että ei mua kyllä oikeesti ihan rehellisesti edes kiinnosta muiden mielipiteet juurikaan. Ainakaa täällä.
 
Ja alkuperäiseen polemiikkiin, mun omasta henkilökohtaisesta mielestä omiin kokemuksiin ja omaan soundimakuun vedoten, en tykkää laittaa keskelle kartiota kankaaseen kiinni. V30 ämyrillä tulee aika ikävää narskunaa. Tumpummalla elementillä sitten taasen ei ehkä niinkään.
 
Mun puolesta voidaan jatkaa aiheesta.

Entropia666: Katellaa sit ku joku esittää siihen jotain järkeviä parannuksia. Tähän mennessä on tullu lähinnä kehuja levyn soundeista. Mutta eiköhän niihinki saada jotain parannusta seuraavaan kiekkoon mennessä, en aatellu 1:1 vedellä. Toinen on se että ei mua kyllä oikeesti ihan rehellisesti edes kiinnosta muiden mielipiteet juurikaan. Ainakaa täällä.
 
Ja alkuperäiseen polemiikkiin, mun omasta henkilökohtaisesta mielestä omiin kokemuksiin ja omaan soundimakuun vedoten, en tykkää laittaa keskelle kartiota kankaaseen kiinni. V30 ämyrillä tulee aika ikävää narskunaa. Tumpummalla elementillä sitten taasen ei ehkä niinkään.
 
Mun puolesta voidaan jatkaa aiheesta.
 
Ymmärtääkseni vaikkapa Jeszchzczhe taisi jotain ihan viksuakin sanoa aiheesta. Mut ei tästä kannata enempää jauhaa. Jos sua ei kiinnosta tän foorumin mielipiteet, niin on vähän hassua postata tänne ja vastata eriäviin mielipiteisiin.
 
Takas aiheeseen: SM57 tosiaan on aika herkkä sijottelulle. Onhan se sellanen monen rock-musiikin kulmakivellä soinut puikko, niinkun on vaikka JCM800, Dual Rekkula tai 5150. Se ei tarkota, että sen olis pakko toimia kaikille, vaan kannattaa ihan oikeesti kuunnella omilla korvilla et mikä kuulostaa hyvältä. Ite diggailen Senkun 906:sta koska se tarjoaa hyvän ja toimivan perussoundin kun sen tökkää jonnekin conen lähettyville. Loput voi sitten parantaa tai pilata EQ:ttamalla. Tämähän ei tarkota sitä ettei sillä kannata hakea sitä sweet spottia.
 
Mikityksessä kannattaa kans kokeilla kaapista eri kartioita koska ne kuluu eri tahtia ja eri tahtia kulunut kartio kuulostaa erilaiselta. Tää liittyy taas siihen, että ahkerassa käytössä oleva elementti ei välttämättä kuulosta enää 3 levyn päästä samalta samasta kohtaa, joten mikitys kannattaa tehdä aina tapauskohtasesti.

Mr. Speed: Mikityksessä kannattaa kans kokeilla kaapista eri kartioita koska ne kuluu eri tahtia ja eri tahtia kulunut kartio kuulostaa erilaiselta.
 
Tämä kajarien eri tahtiin kuluminen on minulle uusi juttu. Miten moinen on mahdollista?

Kefiiri: Tämä kajarien eri tahtiin kuluminen on minulle uusi juttu. Miten moinen on mahdollista?
 
Arvaan, että valmistustoleransseista.

Kefiiri: Tämä kajarien eri tahtiin kuluminen on minulle uusi juttu. Miten moinen on mahdollista?
 
Siinä on kyllä perä. Tosin en oo ite jaksanu nauhotellessa hifistellä niin paljoo että oisin joka pömpelin mikittäny ja vertaillu erot. Mutta jos aikaa ja viitsimistä on, niin ei siinä ainakaa mitää menetä, kyllä niissä eroja on.

Pitääpä joskus testata. Äkkiseltään tuntuu että mikkiä siirrellessä sen asento kenties muuttuu elementiltä toiselle hieman, ja erot selittyisivät sillä.
 
Mutta kai sitä saisi rakennettua jonkun jigin mikin siirtämiseksi keskellä etulevyä elementiltä toiselle niin, että siirtymät olisivat mahdollisimman lyhyitä ja jämptejä.

Jätkät hei, pari juttua.
 
Jos kaapissa on x määrä samoja, samanikäisiä elementtejä, on niiden "kulumiseroihin" keskittyminen aivan naurettavaa korkinhaistelua, ellei siellä ole oikeasti jotakin paskana.
 
Ja tää mikeistä tappeleminen... Hommatkaa Beyerdynamicin M201 ja/tai Heil PR30. Tai sit, Michael Wagener-tyyliin, Royerin ribbonit. Jos 57:lla on mentävä ja heviruntua haluatte, niin laittakaa mieluiten kaksi saman kaiuttimen eteen, kalvot toisiaan kohti 90 asteen kulmassa ja kaiuttimeen nähden 45 asteen kulmassa. Instant Jööttepori.
 
Ja jättäkää noi pikkutyttöjen hommat pikkutytöille.

Kefiiri: Pitääpä joskus testata. Äkkiseltään tuntuu että mikkiä siirrellessä sen asento kenties muuttuu elementiltä toiselle hieman, ja erot selittyisivät sillä.
 
Mutta kai sitä saisi rakennettua jonkun jigin mikin siirtämiseksi keskellä etulevyä elementiltä toiselle niin, että siirtymät olisivat mahdollisimman lyhyitä ja jämptejä.
 
Siirtelyssä vaikuttaa myös moni muukin asia kuin pelkkä elementti. Suurin yksittäinen asia lienee esim. 4x12" kaapissa se, että mikittääkö lattian-/seinänpuoleisen elementin, vai jonkun niistä ylemmistä. Sit vaikuttaa myös kaapin muoto hiukan, jos on yläkaappi. Sivuttain liikkuessa voi vaikuttaa hitusen myös, että siirretäänkö mikkiä elementin keskikohdasta kohti viereistä elementtiä, vai siitä pois.
 
Usein kyse on pienistä eroista elementtien välillä yksinään, mutta jos haluaa hiertää, niin antaa mennä vaan. Noi lattiakorostumat yms. on paljon merkittävämpi seikka lopputuloksen kannalta.

jannu: Jos 57:lla on mentävä ja heviruntua haluatte, niin laittakaa mieluiten kaksi saman kaiuttimen eteen, kalvot toisiaan kohti 90 asteen kulmassa ja kaiuttimeen nähden 45 asteen kulmassa. Instant Jööttepori.
 
Ja jättäkää noi pikkutyttöjen hommat pikkutytöille.
 
Tätä ollaan monessa piisissä testailtu ja hyväksi havaittu. Aloittajan tapauksessa vain harmi, kun mbox minissä ei ole mahdollista nauhottaa kahdella mikillä liitäntöjen puutteesta johtuen. Siksi ehkä kitarat (etenkin komppikitarat) kannattaa nauhoittaa 3-4 kertaa, eri otoissa voi koittaa eri mikkipaikkaa ja nämä kun miksataan sitten yhteen tulee massiivista ja paksua säröä, jos semmoista siis hakee. =)

Generalissimo: Tätä ollaan monessa piisissä testailtu ja hyväksi havaittu. Aloittajan tapauksessa vain harmi, kun mbox minissä ei ole mahdollista nauhottaa kahdella mikillä liitäntöjen puutteesta johtuen.
 
No, periaatteessa y-kaapelilla voisi asia hoitua, jos vain on pokkaa luottaa omiin korviin siinä että ne mikit on sijoiteltu oikein ja osaa jotenkin järkevästi tarttua siihen impedanssin muutokseen. :D

jannu: Instant Jööttepori.
 
Monille toi on synonyymi Fredmanin viritelmän kanssa, joka on snadisti erilainen: 57 suoraan elementtiä kohti ja toinen heti sen vieressä n. 45 asteen kulmassa. Eipä sillä, että tolla mitään väliä olisi.
 
Kyllä sillä yhdellä 57:llakin hyvän soundin saa aikaiseksi. Helpoin kapula se ei ole, kun on luonteeltaan aika raju äänenmuokkain. Lopputulos on äärimmäisen harvoin lähelläkään sitä mitä vahvarista ulostuu. Onko se sit hyvä vai huono asia, riippuu täysin tapauksesta. Jokatapauksessa vaatii snadisti näkemystä ja kokemusta, jotta saa ton toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Antti1: Monille toi on synonyymi Fredmanin viritelmän kanssa, joka on snadisti erilainen: 57 suoraan elementtiä kohti ja toinen heti sen vieressä n. 45 asteen kulmassa. Eipä sillä, että tolla mitään väliä olisi.
 
Joo, näistähän on tietty sit vielä keikki ne kahden eri mikin variaatiot.
 
Kyllä sillä yhdellä 57:llakin hyvän soundin saa aikaiseksi. Helpoin kapula se ei ole, kun on luonteeltaan aika raju äänenmuokkain. Lopputulos on äärimmäisen harvoin lähelläkään sitä mitä vahvarista ulostuu. Onko se sit hyvä vai huono asia, riippuu täysin tapauksesta. Jokatapauksessa vaatii snadisti näkemystä ja kokemusta, jotta saa ton toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Tämäkin. Yksi mitä se myös vaatii on pakkorako. :)

Entropia666: Eiku mä aattelin reenata tulevaa rundia varten tässä nyt.
 
Samikset.
 
Reenaaminen on tärkeää, ei virhettä.

Mä luulen et yks syy siihen et 57 on niin yleinen näky niillä klassikkolevyillä ja bändeillä on se et niitä nyt sattuu oleen mestoilla, ne on halpoja ja helposti korvattavia. Erityisen hyvä mikrofoni se ei mun mielestä oo ns. mihinkään. Jos ei nyt suoranaisesti huonokaan.
 
Mikkejä on aika moneen lähtään ja mun mielestä mitään yksiselitteisen parasta kapulaa on ehkä vähän dorkaa alkaa nimeämään. That being said, parasta saundia mitä olen itse ollut omasta sähkökitarastyrkkaristani taltioimassa kaapattiin Sennheiser md409:n ja Neumann KM54:n yhdistelmällä. Toki kumpikin noista mikeistä on melko arvokkaita vintagemikrofoneja ja jälkimmäinen varmaan maksaa karvan verran enemmän ku se äänitettävä vahvistin, sikäli et hyväkuntoisen onnistuu yhyttämään jostain, et kotidemotteluun se 57 on saletisti parempi.
 
Mun mielestä oleellista ei oo niinkään se, et mitä kamoja omistaa tai ostaa vaan se, et tekee sitä musaa niillä kamoilla mitä on, niin hyvin ku osaa. Jos on pakko ostaa jotain, ni kandee hetki aprikoida et olisko parasta hommata mahdollisimman yleiskäyttöinen mikrofoni, millä pystyy sit tarvittaessa äänittämään suht iisisti (sekä saundin että käytön suhteen) kaikenlaista muutakin.
 
Mä äänitän himademot pääsäntöisesti nykyään niin et mulla on joku yks mikki koko ajan ständissä, millä pystyn riittävän hyvin duunaamaan kaiken mahdollisen, yleensä joko Mojave MA201 -konkkka tai sit Heil PR35 dynaaminen. Molemmat on omalla tavallaan ihan mahtavia mikrofoneja, joilla on helppo saada käyttistä saundia kotiolosuhteissa niistä asioista mitä mä joudun äänittämään eli laulusta, akustisista jutuista tai sähkiksestä. Sit jos pitää saada hifimpää ni hoidetaan aikaa, paikka ja kamat tarpeen mukaan, mut jos demottaminen on tarkoituksena ni väitän et tarkoituksenmukaisempaa on keskittyä siihen musaan sen sijaan et käyttää aikaa esim. siihen et luotaa sm57:n kanssa parasta mahdollista kulmaa ja etäisyyttä ukulelen nappaamiseksi...

Disclaimerina vielä:
 
Minä et oikeasti tiedä näist jutuista muuta ku sen mitä oon isoilta pojilta kuvitellut oppineeni. Et jos toi ylläoleva vaikutti nonsenselta ni so be it.

Juzpe: Samikset.
 
Reenaaminen on tärkeää, ei virhettä.
 
Oon todennu että sillä ratkasee enemmän soundipoliittisia ongelmia kuin järjettömällä kamarumballa.

No eihän tästä nyt riitaa kannata pistää pystyyn. Makuasioitahan nämä on.
 
Ja joo aikalailla yleisimmät kitarakaappien eteen laitettavat mikit löytyy minulta. Mikitän ihan yhtä paljon MD421:sella kuin SM57:llakin. Yhdessä nämä kaksi mikkiä on mielestäni aina paras soundi... mutta kyllä se MD421 on mun käyttötarkoituksessa täysin blend-mikin roolissa. Enpä usko että mitään muuta yksittäistä mikkiä voi uskottavasti hehkuttaa maailman parhaaksi kitaramikiksi kuin SM57:aa jos yhtään aletaan mittaamaan mitä mikkejä on käytetty ns. isojen poikien levyillä. Sennheiser e906 on ehkä ainoa minkä uskaltaisin nostaa sen rinnalle ja senkin sen takia että se on lähes saman kuuloinen ilman sitä middlebumppia, mutta paljon helpompi mikittää.
 
Mitä nyt mikin paikasta lyhyesti sanoisin niin tosiaan unohda heti kaikki nämä "tämä mikki kuulostaa parhaalta kun sen laittaa tähän kohti". Käytä omia korvia ja etsi se hyvä paikka. Silmämääräinen mikin asettaminen on mun mielestä täysin sama asia kuin että sokea mies kehuu naista kauniiksi. Käytetään sitä oikeaa aistia tekemään oikeaa tehtävää.
 
Minun mielestä "täydellinen" kitarasoundi tulee niin että sen SM57:n blendaa hyvin joko Royer R121:sen tai Sennheiser MD421:sen kanssa. Tässä esimerkki kitarasoundeista mitä olen saanut: https://open.spotify.com/track/3v0n9yefm9RNK1estMBsrS

Entropia666: Oon todennu että sillä ratkasee enemmän soundipoliittisia ongelmia kuin järjettömällä kamarumballa.
 
Hyvin oot todennu. Kamarunq on ihan jees lisä toki ja hauskaa puuhailua, mutta kyllä näissäkin hommissa vanha sananlasku "miähet ne hommat hoitaa, eikä sukat, saatana" - pitää paikkansa. Sama koskee myös sitä, että saa siitä käytettävissä olevasta kalustosta parhaan hyödyn irti. Esim vaikka mikitystä koskien, treenaa sitä mikitystä, kokeilee asioita ja kuuntelee miten ne vaikuttaa.

Min mielestä kitaravahvistimen äänittämisessä ei ole mitään sellaista erityistä vaikeutta, ettei lähestymiskulmaksi voisi ottaa ensimmäisen käteen sattuvan mikrofonin sijoittamista ns. normaalille paikalle, kartion keskustan ja reunan puolivälin tienoille, sojottamaan sinne mistä mökä kuuluu.
 
Siitä voi sitten lähteä suuntausta ja etäisyyttä hakemaan, ekvalisaattoriakin saa käyttää. Useimmiten se on kyllä riittävän liki noinkin.
 
On nimittäin niin, ettei sen yksittäisen kitararaidan soinnilla ole juurikaan merkitystä, kokonaisuuttahan kaiketi haetaan.