Kitarat: kitarakamat ›

Itse toimin joskus erään pienen kaupungin elävän musiikin Ry:n hallitukessa. Järjestettiin keikkoja ja sen semmoista. Itse olin hieman vajaa 10 vuotta siinä touhussa ja alusta alkaen, kun homma laitettiin vireille. Silloin oli monenkinlaisia soittajia kyllä innostuneena mukana. Sitten kun alettiin hallitukseen etsiä ihmisiä, niin kiinnostuneiden määrä lopahti jo kummasti.
Myöskin vuosi vuodelta alkoi joka tapahtumaan löytyä entistä vähemmän porukkaa roudaamaan kamoja jne. Lainata sai omia vahvareita+kappeja toisille, roudata kamat molempiin suuntiin, toimia järjestysmiehenä, miksata välillä ja vielä itsekkin soittaa muutamassa bändissä. Näin se meni monen kohdalla ja muutamista kavereista tulikin aina sellaisia joiden harteille koko jutun järjestäminen ja paperityö ja kaikki kaatui. Joskus sai vielä katsoa näiden nuorten soittajien peräänkin, että ovat soittokunnossa ja paikalla kun heidän vuoronsa oli soittaa.
Tästä kaikesta ei rahallisesti kylläkään rikastunut, mutta ei se ollut tarkoituskaan. Tietysti olisi ollut hyvä että se oma RY olisi hieman tienannut, mutta maksoimme enemmän vuokraa kaupungille treenitiloista ja sitten saatiin kaupungilta "apurahaa" tällaiselle nuorison kulttuurin edistämiseen. Tosin se raha oli useita kertoja pienempi kuin kaupungin perimä vuokra ja heidän tukirahansa myös velvoitti meitä järjestämään PA-kamat kaikenlaisiin kaupungin tapahtumiin. Jos siis haluttiin sieltä sitä avustusrahaa.
Loput rahat jouduttiin sitten keräämään treenikämmän bändiläisiltä. Tästäkin tuli ongelmia, koska monesti nuoremmat kaverit tulivat viikonloppuisin ryyppäämään ja toivat jopa alaikäisiä mukanaan pyörimään niihin treenitiloihin. Sehän ei oikein käynyt päinsä, kun oltiin vielä tavallaan kaupungin nuorisotoimen alaisena. Tästä sitten johtuen jouduttiin treenikämpän avaimia hieman karsimaan ja se taas aiheutti kitkaa ja entistä pienempää innostusta monella osallistua yhteisten tapahtumien järjestämiseen.
 
Kiitoksia ei kyllä tullut koskaan, mutta kaikenlaista napinaa sai kyllä kuulla.
 
Vaikka tämä tarina on RY:stä eikä osuuskunta toiminnasta, niin kyllä tässäkin on paljon samoja piirteitä joihin varmaan tulee törmäämään jossain vaiheessa. Monesti hyvätkin ideat eivät käytännössä toimi, kun kaikki eivät osallistu samalla panoksella niin rahallisesti kuin muissakaan hommissa. Näin tämä monesti ikävä kyllä on. Siis silloinkin kun kyse on hieman vanhemmista ihmisistä.
Vastuu ja osallistuminen ei jakaudu tasaisesti, omien kokemusteni mukaan kun porukassa on useita ihmisiä.
 
Toivotan kuitenkin menestystä jos saatte porukan kokoon.