Kitarat: kitarakamat ›

Noiden kitaroiden hommaamisessa oli aikoinaan muutenkin hieman erilainen homma kun ei ollut nettiä. Tätä ei taida monikaan nykypäivänä käsittää, miten hyvin asiat oikeasti nykyään ovat.
Netistä näkee monenkin liikkeen valikoimaa realiajassa(vaikka tässä monilla liikkeillä myös parantamisen varaa olisikin) ja niissä kaupoissa on myös niitä soittimia huomattavasti enemmän kuin 30 vuotta sitten.
Muutamissa musalehdissä saattoi olla pieniä mainoksia joistakin liikkeistä ja niissä oli hyvällä tuurilla muutamia kitaroita. Puhelimella piti kuitenkin soitella ja kysyä ympäri Suomea jos jotain käytettyä tai hiemankaan erikoisempaa halusi. Olipa se hintaluokka sitten mitä tahansa.
Silloin saattoi olla myös sellaisia soitinkauppoja jossa myytiin soittimien lisäksi myös levyjä ja nuotteja. Monesti tällaisissa liikkeissä saattoi olla soitinpuolella kauppaa sellainen myyjä, joka itse oli erikoistunut vaikka koskettimiin ja hänen tietous oli rajoittunut enemmän hänen omaan instrumenttiinsa.
Kun ei ollut mitään netinkaltaista tai muitakaan opuksia joista olisi saanut kunnollista tietoa--->täytyi joskus puhelimella tarinoida pitkään, että sai selville mikä se soitin oikeasti oli tai käytettyjen ja uusien tarjonta muutenkin. Aina ei tosin sekään auttanut.
Vielä vanhempaan aikaan on ollut vieläkin vaikeampi saada edes rahalla kunnollisia sähkökitaroita.
Itse en ole vielä silloin elänyt, mutta monelta olen kuullut kuinka 60-luvulla piti kitara tehdä joko itse tai hakea ulkomailta. Sanomattakin varmaan selvää, ettei ne silloin olleet kauhean halpoja. Silloin ei kuulemma Suomen liikkeissä ollut kovinkaan kaksinen valikoima sähkökitaroissa.
 
Minunkin kouluaikoina 80-luvulla todella moni rakensi itse kitaransa ja bassonsa. Eikä niistäkään mitään täysin edullisia tullut silloinkaan, eikä ainakaan nykyrahaksi muutettuna. Muutamat taisivat jopa aika hyvinkin onnistua, mutta eipä tainut kukaan saada ensimmäistä kitaraansa ilman mitään pientä tai isompaa virhettä tehtyä. Kyllä niillä silti soitettiin.
 
Netti on kyllä nykyään syönyt käytettyjen soittimien määrää ja niiden liikkuvuus on huonontunut siitä mitä se oli vaikka 90-luvulla kivijalkaliikkeissä.
Toisaalta uusien kitaroiden tasalaatuisuus on joka merkillä parantunut ja soittimia saa monessa hintaluokassa ja vieläpä ihan soitettavia.
Ja tosiaan 80-luvun alkupuolella ja puolivälissäkin 1000 markkaa oli mielestäni isompi raha kuin nykyään 1000 euroa. Ihan sama millä laskurilla näitä laskee, mutta itse koen sen näin.
80-luvun lopussa kun aloitin opiskelut, niin hätätilanteessa kuukaudessa saattoi pärjätä ruokaostoksilla noin 100 markalla kuukaudessa. Tosin tällä rahalla syötiin tonnikalaa/makaroonia, leipää leivottiin itse ja tehtiin kastikkeita perunoiden kanssa.
Nykyään ei 100 eurolla kuukaudessa kyllä pärjäisi mitenkään, vaikka tekisi miten halpoja ruokia ja hakisi vielä jotain avustusruokakasseja tämän päälle. Tosin sen verran on jo ikää nykyään, ettei enää jaksa oikein ruuasta säästää ja nuorempana oli energiaa muutenkin mennä vaikka ei aina niin olisi syönytkään.
 
Ihmettelen kyllä jos joku muistaa, että yli 30 vuotta sitten olisivat soitinpuolen asiat olleet jotenkin paremmin.
Myöskään noihin mittareihin ei minusta kannata uskoa ollenkaan. Koskapa ruokakorivertailussa otetaan aina sellaisia tuotteita mukaan, joita ei kukaan kuitenkaan aina osta. Ei edes joka kuukausi tai ollenkaan. Ruoka on varmaan kuitenkin yksi joka on näissä rahanarvon mittauksissa otettu huomioon kaikenlaisien muiden asumismenojen jne. kanssa. Ne ovat kuitenkin keski-arvoja ja sellaisia keskiarvo-ihmisiä ei ole missään muualla kuin niitä keskiarvotaulukoita tekevien papereissa. Ihmiset ovat kaikki yksilöitä ja niin on ne elämän tilanteetkin.
 
Hyvät soittimet ja raha oli kuitenkin ennen paljon enemmän "kortilla" kuin nykyään.
Jos on itse syntynyt suoraan tälle aikakaudella, että netti on ollut jo toiminnassa--> niin voi vaikka kysyä vanhemmiltaan jos ei usko näitä asioita mitä on maksanut mikäkin ja paljonko siihen on saanut tehdä työtä joskus. Ei tarvitse edes puhua soittimista...