Lyriikka ›

Onhan noi häiritseviä, mutta itseäni häiritsee enemmän esimerkiksi Bob Marleyn No woman no cry:n epäselvä sanoma. Nimihän kääntyy ikäänkuin että ei naista, ei itkua, vaikka sillä tarkoitetaan oikeasti: älä itke nainen.
 
Asiaa voi hieman auttaa pilkuilla: "No, woman, no cry". Eihän se toki Oxfordin englantia vieläkään ole, muttei sitä sellaiseksi olekaan kirjoitettu.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Pauhaava sydän
 
"Mun täytyy rakastaa nää elämät roskiin" (tai siltä se ainakin kuulostaa)
 
Epälooginen kielikuva. Miten voi rakastaa jotakin roskiin? Esimerkiksi "mun täytyy LAKAISTA nää elämät roskiin" kuulostaisi loogisemmalta.

Töissä kuuntelen radiota paljon ja siellä soi se Uniklubin Luotisade-biisi. Tekee mieli repiä kyynärpäät irti, kun siinä biisissä tulee se "Ja sinun arvokkuus..."-kohta. Aivan käsittämätöntä suomen kielen raiskausta.
 
Pisti silmään tämä ja ainakin minua häiritsee suunnattomasti tämä nykytapa jättää tuo omistusmuoto (possessiivisuffiksi) ilmaisematta, esimerkkinä kuten juuri yllä; "sinun arvokkuus, minun auto, hänen koti" jne.. Tähän törmää jatkuvasti ja se (viilari kun olen) häiritsee. Sitä paitsi, omistuliitteiden käyttöähän meille koulussa on iät ja ajat opetettu. Nyt kuitenkin luin jostain, että jopa kielitoimisto "ymmärtää"/suosittelee käyttämään tätä tapaa?! Tarkistin asian kaikkitietävästä Wikipediasta, niin siellä todettiin mm. että;
 
Suomen kielessä tapahtunut kehitys osoittaa possessiivisuffiksien käytön olevan myös tulevaisuudessa vähenemässä ja korvautumassa pelkällä attribuutin genetiivillä, kuten viron kielessä on tapahtunut.
 
Ja genetiiviattribuutti: "pojan kirja, minun koti" ja niin edelleen. Raivostuttavaa? On se. Suomen kieli kunniaan!

Kun tuo Marleyn kappale kerran otettiin esiin, voin helposti sanoa että Bobin lyriikat ovat vielä suht helposti ihan perusenglannilla ymmärettävissä. Itse kun olen roots-mies niin minulla usein näissä nyky-reggae kappaleissa tulee ongelmia kielen kanssa. Jamaikan murre on todella vahvana joissakin kappaleissa, minkä seurauksena syntyy kieliopillisesti mukavia lausehirviöitä.
 
Kuten esim. Capleton - Behold
 
"Serve and protect and reassure, food a fi go plant so do earth a fi go bore"
"Famine nah go come mi seh so food a fi go store"
 
Tai esim. Elephant Man - Pon De River Pon De Bank
 
"Dung Di Frank,Wi A Go Dung Di Frank
Like A Balla,Wi A Go Dung Di Frank"
"Seh Him A Get Ole,An Can Badda We Di Music Hit Him,Hi Drop Weed An Grabba"
 
Nämä tämän tyyppiset lauseet on melko vaikea kuulla ja ymmärtää muutamalla kuuntelukerralla oikein...

Nostellaanpas ketjua, kun rupesi ärsyttämään niin perkeleesti Arttu Wiskarin Kun me diskossa suudeltiin:
 
"Sun pikkuveli sai sen Commodorin,
sitä rämpytystä öisin kuunneltiin."
 
Sikäli, jos viitataan Commodore 64 -tietokoneeseen, niin se taipuu COMMODOREN. Jokainen 1980-luvulla lapsuuttaan elänyt tietää sen. Nyt tuo kuulostaa siltä, että pikkuveli on öisin rämpyttänyt homopornoa merivoimien sotilaan kanssa.

Hargon: Nostellaanpas ketjua, kun rupesi ärsyttämään niin perkeleesti Arttu Wiskarin Kun me diskossa suudeltiin:
 
"Sun pikkuveli sai sen Commodorin,
sitä rämpytystä öisin kuunneltiin."
 
Sikäli, jos viitataan Commodore 64 -tietokoneeseen, niin se taipuu COMMODOREN. Jokainen 1980-luvulla lapsuuttaan elänyt tietää sen. Nyt tuo kuulostaa siltä, että pikkuveli on öisin rämpyttänyt homopornoa merivoimien sotilaan kanssa.
 
Se on fokalisaatiota. Arttu Wiskari puhuu typerän lahjattoman juntin äänellä. Tuo "Rämpytys" sopii saman henkilön suuhun, joka ei tiedä tarkkaan commodore 64:n nimeä.

Moi.
 
Kiitos nostosta, viihdyttävää -joskin hämmentävää- luettavaa :).
 

 
Hargon: ...kun rupesi ärsyttämään niin perkeleesti Arttu Wiskarin Kun me diskossa suudeltiin:
 
Virtuaalihattua nostan jos joku satunnainen jonkun mielestä kevyen musiikin lyriikan kielioppivirhe on päälimmäinen asia joka Wiskarin tuotannossa ärsyttää. En melko kaikkiruokaisenakaan voi sietää koko "ilmiötä".
 
Sama virtuaalihattu tosin henkilökohtaisesta prosessointikyvytömydestäni huolimatta on pakko nostaa heti perään Wiskarille koska pitkälti keinotekoisesti alunperin rakennettu ilmiö oli niin hyvin onnistunut että sen pohjalta voi yhä toimia menestyksekkäästi, eikä 1:1 plagioinnistakaan (oma mielipide) huolimatta hiipumisen merkkejä näy.
 

 

 
Hargon: Sikäli, jos viitataan Commodore 64 -tietokoneeseen, niin se taipuu COMMODOREN. Jokainen 1980-luvulla lapsuuttaan elänyt tietää sen.
 
Kyseisellä periodilla nuoruuttani eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa eläneenä katsantokantani on tuosta tietämisestä kyllä hieman eriävä.
 
Mikä tahansa vieraskielinen sana tai nimi käännettiin ja väännettiin sen sata kertaa yli ja ympäri, niin että ero alkuperäiseen oli joskus tyrmistyttävä (vrt. 70-luvulla foneettisesti automerkki Vaukshall/Voxell).
 
Edes kukaan nörttikavereistani ei ilmaissut itseään: "Minulla on Commodore kuusikymmentä neljä tietokone", kuusnelkku, kuusnepa, kommari, em. commodori, kondoori, jne.
Rakkaalla lapsella oli liuta lempinimiä joita sitten varsinkin puhekielessä viljeltiin.
Ja vaihdeltiin mielen mukaan.
 
Aika usein kulloinkin käytetystä ilmaisusta paistoi läpi myös siitä oltiinko Commodore, Atari, Sinclair, yms. -uskovaisia vai pidettiinkö kyseistä tuotetta ala-arvoisena räpelteenä.
Moni noista lempinimistä jäi elämään, kielitoimiston suureksi tyrmistykseksi varmaankin...
 

 

 
Itse ketjun pääaihe on omasta mielestä vähintäänkin erikoislaatuinen.
Miksi taiteen ylipäätään pitäisi olla korrektia, virheetöntä ja loogista?
Eikös moinen vaatimus olisi nurinkurista?
 
Ketjun keskustelu herättää myös lyriikan ulkopuoleltakin esimerkiksi havainnon sellaisen kansanosan/ikäpolven olemassaolosta, joka ei ole koskaan RULO-leipälaatikkoon (liukuovi leipälaatikossa) edes vahingossa törmännyt???
 
En olisi ikupäivänä kuvitellut moista edes mahdolliseksi.
Eihän noita tosin ole kait tehty/myyty kuin vasta vuosikymmeniä...
 

 
Otsikon aiheen outous omaan pollaan juontanee ainakin oman pähkäilyn perusteella juurensa kirjallisen kulttuurimme kireähköstä kahtiajaosta jonka toisessa ääripäässä on katuslangi, ja toisessa Äidinkielen OPETTAJAT Äidinkielen oppikirjoineen.
Väärä ja OIKEA ;).
 
Ääripäiden välissä sitten satunnaisessa järjestyksessä mainoslauseet, runoudet/lyriikat, proosat, tietokirjallisuus jne.
 

 
Koululaitos kun varmaan vieläkin keskittyy kieltenopetuksessa täydelliseen kielioppiin (helpon arvosteltavuuden vuoksi), kielestä toki riippumatta, ja jotkut yksilöt saadaan taottua niin hyvin ruotuun että pienikin poikkeama "oikeasta" särähtää heti korvaan/silmään.
 
Mulla rajana on nörttipiirien ulkopuolella käytetty LEET ja text-speak.
Verenpaine nousee välittömästi ja kirjoittaja sivuuttuu välittömästi vaikka sisältö saattaisikin olla kohdillaan.
Eka OMG aiheuttaa toki saman reaktion :).
 

 
Itse olen myös aina rinnastanut lyriikat runouteen, huonot huonoihin ja hyvät hyviin, eikä missään noista kategorioista kielellinen täydellisyys ole taiteellista ilmaisua vesittänyt, melkeinpä päinvastoin.
 
Eikä suomen kieli missään nimessä poikkeus ole.
Aikoinaan HAMK:ssa keskustelin pitkästikin syntyperäisen engelsmanni-englanninopettajattaremme kanssa englanninkielisen populäärimusiikin runollisen kieliopin vaikutuksesta opplaiden virheelliseen käsitykseen englannin kieliopista.
Haasteellista moinen on kuulemma varsinkin aikuisena kitkeä pois, tuumi hän.
 
Ymmärrettävää sinänsä koska tituleerasivathan Rollaritkin jo ammoin erästä nuottikirjaansa termillä: A FLAGRANT MISUSE OF THE ENGLISH LANGUAGE
 

 

 
Suomen kielen perusrakenteeseen sisällytetty -tahaton tai tahallinen, sitä en tiedä vaikka edellistä veikkaankin- rajaton sanarakenteen muuntelumahdollisuus luo ennennäkemättömät mahdollisuudet kotimaiselle lyyrikolle.
 
Em. ominaisuuden takiahan kuka tahansa voi keksiä uuden sanan vanhoja yhdistelemällä ja liitteitä muokkaamalla, ja vaikkei uusi älyhedelmä ihan ehkä kypsä ja makean maukas olisikaan, raakileenakin jokainen Suomalainen asian ymmärtää.
 
Esimerkkinä 90-luvun alun kansankynttiläinttikaverini versio känni-illan jäkeisen laskuhumalaisen aamun hiukohetkelle: nälispäissään, ei jättäne ketään epätietoisuuden valtaan kuin korkeintaan vuorokaudenajasta.
 
Esimerkkejä on toki rajattomasti ja jokainen vähänkin sanojen kanssa leikittelyä harrastava varmasti keksii hetkessä liudan hauskoja, ja reilusti siinä sivussa epäkelpojakin sanakukkasia.
 

 

 
Itse mieluummin nautin (ja annan muiden nauttia vaikken itse ymmärtäisikään) älykkäästi rakennelluista runollisista kielikuvista tuijottamatta neuroottisesti lauserakenteeseen tai kielioppiin.
 
Kielestä riippumatta.
 
Tokkopa entisaikojen suuria runoilijoitakaan jatkuvasti suomittiin väärästä kieliopista.
Tai 60-luvun lontoonkielisiä pop-rock lyyrikoita.
 
Puritaanit ja kielioppikansallissosialistit tietty erikseen...
 
T:Samuli

Virheettömän suomen kirjoittamisen taitaminen on poikkeuksellista, mutta taitamattomuus ei estä syyttelemästä muita virheiden tekijöitä. Tämä keskusteluketju toimii korniudessaan oivallisena esimerkkinä: kielivirheviisastelijoiden viestit vilisevät karkeita kielioppivirheitä. Syytöksiä sinkoilee jopa Maija Vilkkumaan teksteihin, ja hänen kielivirheensä ovat hallittuja ja tarkoituksellisia.
 
Kielen vääntely on hauskaa, mutta viihdyttävää on kielivirheistä keskustelukin, eli älköön tulkittako, että paheksuisin tätä keskusteluketjua. Virheettömän, rikkaan kielen tuottaminen ei ole helppoa, mutta pyrkiminen siihen on mielenkiintoista ja kiehtovaa. Kun kielitaito on kyllin hyvä, voi hyvin antaa itselleen köyttä soveltaa sääntöjä tyylikkäästi, käyttää puhekielisiä ilmauksia, tehdä jopa tahallisia virheitä.

Moi.
 
rokkijuha: Syytöksiä sinkoilee jopa Maija Vilkkumaan teksteihin, ja hänen kielivirheensä ovat hallittuja ja tarkoituksellisia.
 
Ehdottoman totta, mutta kun tuon tajuamiseen vaadittaisiin että arvostelijalla:
 
rokkijuha: Kun kielitaito on kyllin hyvä, voi hyvin antaa itselleen köyttä soveltaa sääntöjä tyylikkäästi, käyttää puhekielisiä ilmauksia, tehdä jopa tahallisia virheitä.
 

 
Mistä oivana esimerkkinä minullekin hieman silmään särähtänyt:
 
rokkijuha: Tämä keskusteluketju toimii korniudessaan oivallisena esimerkkinä: kielivirheviisastelijoiden viestit vilisevät karkeita kielioppivirheitä.
 
Voihan olla että em. henkilöt tahallisilla virheillään morkkaavat tarkoituksella tätä ketjua/aihetta, kirjoittaen älykkäämpää tekstiä kuin mitä esim. minä pystyn prosessoimaan.
 
Tai sitte ei...
 
:)
 
T:Samuli

Kävi mielessä että yksissä omissa lyricseissä taitaa olla pientä epäloogisuutta. Tai niinku jos peruslähtökohtana on toiselta planeetalta tai jopa toisesta aika-avaruusjatkumosta tulevat oliot jotka muuttavat ihmiskunnan asioita huonompaan suuntaan muun muassa geenimanipulaation avulla niin tota voipi olla aika kaukaa haettua että kyseisillä olioilla olisi se perimäaines nimenomaan deoksiribonukleiinihappoon tallentuneena. Suattaapi olla että hiilipohjaisuuskin vähän turhan pitkälle menevä oletus.
 
No ei sille enää voi mitään, biisi on julkaistu jo.

nahkis: Asiaa voi hieman auttaa pilkuilla: "No, woman, no cry". Eihän se toki Oxfordin englantia vieläkään ole, muttei sitä sellaiseksi olekaan kirjoitettu.
 
KS. https://en.wikipedia.org/wiki/Jamaican_Patois

Berzerkowitz: Kävi mielessä että yksissä omissa lyricseissä taitaa olla pientä epäloogisuutta. Tai niinku jos peruslähtökohtana on toiselta planeetalta tai jopa toisesta aika-avaruusjatkumosta tulevat oliot jotka muuttavat ihmiskunnan asioita huonompaan suuntaan muun muassa geenimanipulaation avulla niin tota voipi olla aika kaukaa haettua että kyseisillä olioilla olisi se perimäaines nimenomaan deoksiribonukleiinihappoon tallentuneena. Suattaapi olla että hiilipohjaisuuskin vähän turhan pitkälle menevä oletus.
 
No ei sille enää voi mitään, biisi on julkaistu jo.
 
Täytyypi todeta että taidetaan kirjoitella tekstejä aika erillaisista lähtökohdista :) Ei se mitään, kaikelle taiteelle on aikansa ja paikkansa.

Mielestäni on sinänsä väärin miettiä sanoituksien epäloogisuuksia tai kielioppivirheitä, koska lyriikka(tässä tarkoittaen ahtaasti biisien sanoituksia) ei ole niihin sidoksissa.
Sanoitukset on kuitenkin esteettisiä teoksia. Tämä epäloogisuuksien ja virheitten etsiminen ja löytäminen osuu vähän niin kun omaan nilkkaan.
 
Enemmän minua ihmetyttää tämä viestiketju ja sen pituus? Neljä sivua :o
Paljon on ihmisillä hienoja ajatuksia ja osataan avata valmiita biisejä, mutta palstalaisten omia tuotoksia ei kommentoida mitenkään. Miksi?
Eikö uskalleta vai eikö tuotoksista haluta kommentteja ja keskustelua?

Tinnittus: palstalaisten omia tuotoksia ei kommentoida mitenkään. Miksi?
Eikö uskalleta vai eikö tuotoksista haluta kommentteja ja keskustelua?
 
Lähinnä siksi, että palsta on mennyt lähinnä yhden taiteilijan, liukuhihna temmellyskentäksi ja ainakaan itselleni, kyseinen tajunnanvirta lyriikka ei (anteeksi vaan) anna minkäänlaisia kiksejä.
 
Osa taas on myötähäpeää aiheuttavaa, surkeaa englantia, lapsellisella tematiikalla.
 
Niistä, jotka eivät mahdu edellisiin, joutuu ihmettelemään, ollaanko viitsitty ensinkään perehtymään edes runousopin alkeisiin.
 
Eli toisin sanoen, taso on niin surkea, että ei ole pohjaa lähteä avaamaan keskusteluja sen syvemmälle.

Minusta heikkotasoista lyriikkaa on nimenomaan helpompi kommentoida kuin hyvää. Jos teksti on selvästi hyvä, on ihan turha heittää siihen jotain "jees hyvää työtä jatka samaan malliin", mutta jos tekstissä oikeasti näkee virheitä, niihin voi puuttua ja siitä voi olla hyötyä sekä tekstittäjälle että myös kommentoijalle itselleen.
 
Uskoisin, että palstan heikolle aktiivisuudelle pääsyy on, ettei sivustolla yksinkertaisesti ole tekstittämisestä kiinnostuneita kävijöitä kuin yksi tai kaksi. Tekstintekijöille on lisäksi ihan omia palstojaan muilla sivustoilla, joille tekijät helposti päätyvät. Toisaalta ihan sama ilmiö tuota demostudiotakin vaivaa: Ei toisten amatöörien tuotoksia vain kukaan tahdo jaksaa keskittyen kuunnella tai lukea.
 
Itse olen tätä vasten aina ajatellut, että samalla kun lyö oman tekstinsä palstalle, lukee vaikka väkisin pari muiden tekstiä ja kommentoi niitä edes jotenkin. Tietenkään ketään ei voi näin velvoittaa toimimaan, mutta tällainen vastavuoroisuus voisi nimenomaan olla se keino saada vähän edes aktiivisuutta lisättyä.

Asiaa sivuten, olenko ainut kenen mielestä kirjakieli on keinotekoista ja puhekieli on sitä aitoa ja oikeaa suomea, jota tulee myös vaalia?
 
Agricola kehitti suomen kirjakielen omassa pienessä pääkopassaan 1500-luvulla ja kuka sitä käyttää tai täydellisesti ymmärtää nykypäivänä? Maailma muuttuu ja kieli kehittyy. Niin se pitää ollakin.
 
Miksi laululyriikan pitäisi olla kirjakieltä ja kirjakielen kielioppia noudattavaa kun runouskaan Kalevalasta lähtien ei sitä ole?
 
Esim. sain tuossa joku aika siitten palautetta että "LIEKKÖ" -sana ei muka olisi suomea eikä hyväksyttävää. Meinasin avautua ketjussa että mitä aktuaalista vittua? "LIEKKÖ" on täysin normaali puhekielen/murteen sana jota käytän/käytetään jatkuvasti. TOKKOPA on toinen vastaava sana jota RUUKATAAN täällä päin Suomea käyttää. Mutta enpähän jaksanut sitten kriitikoille paskamyrskyn pelossa vastata..
 
Murrerunous on taidetta ja kulttuuria, räppäreitten katuslangi on hyväksyttävää, mutta mitä ihmeen vikaa on puhekielisissä sanoissa rock-lyriikassa?

Omat tekstini ovat hyvinkin usein puhekieltä, mutta mä ainakin annoin palautetta sanaparista "liekkö ovat", joka kuulostaa minun mielestä vain yksinkertaisesti typerältä, enkä ole kenenkään niin kuullut puhuvan (voi olla että sun murteessa se on ihan tavallista, mutta silloin jos 5 muuta sanovat että se ei kuulosta hyvältä, kannattaa ainakin tiedostaa että nyt on käyttänyt ilmausta jota iso osa Suomesta pitää vähintäänkin murteisena). Se on se kokonaisuus. Silloin jos puhutaan jollain jou jou nigga slangilla jonkun räppisysteemin alusta loppuun, tyyli on yhtenäinen ja se voi kuulostaa ihan hyvältä. Mutta jos jokin yksittäinen ilmaus särähtää korvaan tekstin keskeltä, ei ole välttämättä aina hedelmällistä puolustautua sillä verukkeella että "tämä on puhekieltä ja mulla on taiteilijan vapaus." On olemassa hyvältä kuulostavaa puhekielistä lyriikkaa ja huonolta kuulostavaa. Ja kyllä kirjakielelläkin on ihan hyviä juttuja kirjoitettu.

Sergei Fallinen: Omat tekstini ovat hyvinkin usein puhekieltä, mutta mä ainakin annoin palautetta sanaparista "liekkö ovat"
 
Jostain syystä verbien taivuttaminen potentiaalimuotoon on monille ylivoimaisen vaikeaa. Tietääkseni tämä ei ole erityisen murresidonnainen ongelma, vaan taitaa esiintyä joka puolella Suomea.
 
Tehtäneen sanotaan "lienee tehdään", kirjoitettaneen sanotaan "lienee kirjoitetaan". Sama virhe esiintyy ihan yhtä lailla kirjoitetussa kuin puhutussa kielessä ällistyttävän monilla suomalaisilla.
 
"Lienee on" on vielä siitä erityisen typerän kuuloinen kielivirhe, että sama verbi on siinä kahdennettu, lienee on olla-verbin potentiaalimuoto. "Liekkö ovat" on siis suomeksi lienevätkö. Ainakin Savossa olen törmännyt olla-verbin potentiaalimuotona myös versioihin ollee ja olnee, niissä kuitenkin edes yritetään taivuttaa kieliopin mukaan toisin kuin tuossa lienee-sanan käytössä "apuverbinä".
 
Tuo liekkö-sanan k-konsonantin kahdennus tehdään suomessa ihan normaalisti, kun liekö-sana lausutaan, ja konsonantin kahdennus kirjoitetussa kielessä on myös yleinen kielivirhe, kirjoitetaan sydämmen ja tervettuloa, kun ei osata kirjoittaa oikein. Toki voi kirjoittaa liekkö, jos kirjoituksen on tarkoitus olla läpeensä äänneasuista, mutta yleensä näissä ei ole kyse siitä, vaan yksinkertaisesti osaamattomuudesta.

Sergei Fallinen: Uskoisin, että palstan heikolle aktiivisuudelle pääsyy on, ettei sivustolla yksinkertaisesti ole tekstittämisestä kiinnostuneita kävijöitä kuin yksi tai kaksi. Tekstintekijöille on lisäksi ihan omia palstojaan muilla sivustoilla, joille tekijät helposti päätyvät.
 
Kyllä meitä tekstittämisestä kiinnostuneita kävijöitä täällä on. Itse en kuitenkaan oikein keksi syytä panna omia laulutekstejäni tänne. Jos tekstini on mielestäni huono, sen esittely täällä tuntuisi lähinnä nololta ja höhlältä. Usein aivan mahtavan oivaltavat ja kauniit runoelmani muuttuvat jo yhdessä yössä typeriksi ja rumiksi. On riittävän noloa lukea ne itse sen jälkeen, kun timanteista on tullut paskaa. Jos joskus käykin niin, että riittävän hiomisen jälkeen saan tekstin toimimaan mieleiselläni tavalla niin, että se istuu musiikkiin hyvin, on kieliasultaan kaunis, ja tekstin tarina koskettaa, herättää ajatuksia, huvittaa, hämmentää, tai jotain, haluaisin mieluummin julkaista sen lauluna, en pelkkänä tekstinä.
 
Tämä ei nyt tosin oikein enää istu otsikon alle, joten ei tässä yhteydessä siitä sen enempää.
 
Mitä kielen virheisiin tulee, nokkelat, tahalliset kielivirheet, joissa on joku juju, ovat ainakin minusta vain mukavan pikantti lisämauste lauluteksteissä. Pikantteja mausteita pitää käyttää hillityn hallitusti, purkillinen cayennepippuria tekee lihapullista syömäkelvottomia. Liekkö maistuu kellekkään tekstisoppa, jonka jujut ei ole asijallisen epänaiveja.