Bassot ›

Peter Steele. Hieman erilaista bassoilua.

Harvey Brooks ja Tim Drummond.

GiovanniDiRondo: Harvey Brooks ja Tim Drummond.
 
Harvey Brooks on kyllä yksi vanhan testamentin ehdottomasti parhaita basisteja. Kaikilla basisteilla pitäisi olla Electric Flag'in "A long time comming" levyhyllyssä.

Epämuusikko: mm. tuota + "basistien soololevyjen", tai yleensäkin oman soittimen edustajien soololevyjen päätöntä diggailua en ole pystynyt ymmärtämään. Ellei kyseessä ole kitaristi/fonisti/pianisti :D
 
Mmnnjoo.
 
Aika harva onnistuu aikaansaamaan instrumenttimasturbaation lisäksi hyvää musiikkia / onnistuneita sävellyksiä soololevyilleen. Meinaan että jos virtuositeetin tiputtaa pois, jäljelle ei _lähes_ poikkeuksetta jää mitään kuunneltavaa.
 
Mutta ja niinpä, tämmöiset jutut ovat kuitenkin varsin subjektiivisia. Mistä nyt kukakin kiihottuu jne.

jukkajylli: Chris Squire
 
Tämä.
 
Simppelimmän ilmaisun basisteista kannattaa pistää tutustumislistalle The Metersin George Porter Jr.

Hyökkään puskista ja heittelen jotain huomattavasti homompaa kehiin. Nimittäin japsit saatana! Se on kumma homma kun menee japanilaiseen musiikkiin, niin poikkeuksetta bassolinjat on keskimäärin huomattavasti mielenkiintoisempia kuin länsimaisilla artisteilla. Jos yhtään sietää kuunnella japania ja varsinkin hieman raskaampaa musiikkia, niin sieltä voi saada genreen kuin genreen mielenkiintoisia ideoita.
 
Esimerkiksi laitan vaikkapa Mejibrayn: https://www.youtube.com/watch?v=xqpGCvTPnj4

Miikss: Hyökkään puskista ja heittelen jotain huomattavasti homompaa kehiin. Nimittäin japsit saatana! Se on kumma homma kun menee japanilaiseen musiikkiin, niin poikkeuksetta bassolinjat on keskimäärin huomattavasti mielenkiintoisempia kuin länsimaisilla artisteilla. Jos yhtään sietää kuunnella japania ja varsinkin hieman raskaampaa musiikkia, niin sieltä voi saada genreen kuin genreen mielenkiintoisia ideoita.
 
Esimerkiksi laitan vaikkapa Mejibrayn: https://www.youtube.com/watch?v=xqpGCvTPnj4
 
Khyy-yl! Ennakkoluulottomasti veivaavat menemään ihan J-pop biiseissäkin. Hevandereissa mennäänkin sitten jo jonnekkin ihan muualle!

Itse kun olen kahlannut läpi n^y eri basistia ja varmaan tyylilajiakin, niin lopulta päädyin Paul McCartneyn Beatless aikaisia linjoja kuuntelemaan ja apinoimaan.
 
Ne kuulostavat hyvältä, eivät ole aivan mahdottomia soittaa (4.kk bassoilua takana) ja mukavasti kirittävät nostamaan omaa tasoa. Herran biisituotantohan on valtava, joten sieltä löytyy mitä ammentaa.
 
Olen myös huomannut, että se mikä kuulostaa kivalta, ei välttämättä ole mukavaa soitettavaa. McCartneyn linjoja on aika helppo muovata omanlaiseksi, oli se sitten jazzia, rokkia tai vaikka metallia.
 
Mutta youtubeen vaan hakua, sieltä löytyy upeita basisteja joukoittain.

Thefish: Aika harva onnistuu aikaansaamaan instrumenttimasturbaation lisäksi hyvää musiikkia / onnistuneita sävellyksiä soololevyilleen.
 
Hyvä pointti. Ja yhden soittajan sijasta ehdotan kirjaa: Bass line encyclopedia (Tim Ferguson). Tyylejä on paljon ja soittajia samoin. Ei tarvitse tyytyä yhteen nimeen eikä yhteen aikakauteen. Rajallinen otos alueista blues, R&B, soul, rock, funk, jazz, maailmanmusiikki ja jopa kantri (=mänttimusa?). Reilut sata sivua. Parhaita löytämiäni basso-opuksia pitkään aikaan.

Mick Karn, Gary Willis, Percy Jones, siinä kova kolmikko joka on vaikuttanut omaan soitto/ajattelutapaani eniten.

Koska on vielä elossa. Rudy McDaniel eli nykyään Jamaaladeen Tacuma. Nuornamiesnä aloitti Ornette Colemanin basistina laitoksen Body Meta (1978) paikkeilla. https://www.facebook.com/JamaaladeenTacuma
 
Kontrapuolelta ihan vaikka fiiliksen takia, kivasti läsnä, muistaakseni Orneten ensimmäinen basisti Charlie Haden. Johncoltranella ja Theloniusmonkilla on myös muksia basisteja ja muita saman ajan..

Itse olisin sitä mielipuolta, että mikään pakko ei ole kuunnella kaiken maailman proge-/jazz-hörhöjä nauttiakseen hyvästä musiikista.
 
Korvat ja silmät auki vaan ja Youtubestahan löytyy vaikka mitä. Monasti taviksilta saa meleki paremmat vinkit kuin fanittamalla jotain suuria staroja ja yrittämällä löytää heidän soitostaan muka jotain elämää suurempaa.
 
Richard Raymond on mun mielestä aika pätevä heppu: https://www.youtube.com/watch?v=FSdGwvPd9TQ

Basista: Itse olisin sitä mielipuolta, että mikään pakko ei ole kuunnella kaiken maailman proge-/jazz-hörhöjä nauttiakseen hyvästä musiikista.
Mutta opettavaista on kuunnella kaikentyylisiä soittajia. Noin niinku soittajan näkökulmasta. Jos pyörii vain omalla mukavuusalueella, niin paljon jää kokematta ja oppimatta.

Rämppy: Mutta opettavaista on kuunnella kaikentyylisiä soittajia. Noin niinku soittajan näkökulmasta. Jos pyörii vain omalla mukavuusalueella, niin paljon jää kokematta ja oppimatta.
 
Tuo on ihan totta kyllä, ei voi kieltää. Olen samaa mieltä kanssasi Rämppy!
 
Uuden oppimiseen liittyy aina pieni vaiva. Jos mikään ei tunnu koskaan vaikealta, ei kehity. Pätee alaan kuin alaan, ei pelkästään soittamiseen. Ja myös tavotteiden asettaminen on tärkeää, jotta voisi kehittyä. Niiden saavuttaminenkaan ei välttämättä ole aina se suurin juttu, vaan itse matka kohti niitä tavotteita.
 
Noh, menipäs tämä taas syvälliseksi. Kotiin mennessä Elvis soimaan.. Tai Jukka Gustavson.. Tai jotain... :-)

Mä ajattelin alkavana lukuvuonna tehdä biisejä silleen, että niihin tulee vaikeampia bassojuttuja kuin osaan soittaa. Sitten on pakko treenata eli kehittyä :)

JudeJude: Mä ajattelin alkavana lukuvuonna tehdä biisejä silleen, että niihin tulee vaikeampia bassojuttuja kuin osaan soittaa. Sitten on pakko treenata eli kehittyä :)
 
Joku on joskus sanonut, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. :)
Näinhän se on, mutta samalla hommasta pitää tietty nauttia.

Topiello: Joku on joskus sanonut, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. :)
Näinhän se on, mutta samalla hommasta pitää tietty nauttia.
 
Jep! Mulle tosin erityisnautintoa tulee siitä kun huomaan että joku juttu joka oli hitsin vaikea aiemmin, onkin nyt ihan helppo :) Aina välillä tulee sellaisia tajuamisia.

Oppiminen etenee yleensä juur tuolleen portaittain (asian kuin asian suhteen).
 
Jos täällä olis samanlainen peukutusnappi kuin Lärvigalleriassa, niin edellisten kommenttien kohdalla olisi käyttöä. Bravo!

JudeJude: Mä ajattelin alkavana lukuvuonna tehdä biisejä silleen, että niihin tulee vaikeampia bassojuttuja kuin osaan soittaa.
 
Eli vähän niinku Steve Harris?