Kitarat: kitarakamat ›

AngieRainbow: Vastaan pikaisesti, että R0 ja R9 ovat kalliimpia kuin esin R7 ja R8 ainakin loimukantensa vuoksi. Vaikka yksittäisten kitaroiden painoissa on eroja, niin R0 ja R9 ovat yleisesti ottaen kevyempiä. Et löydä 4,3 kilon R9:ä kovin helposti, mutta löydät kyllä 4,3 kilon R8:n.
 
Olen ennenkin linkittänyt tämän kuvan, mikä on otettu Gibson Custom Shopista:
http://s798.photobucket.com/user/pl … 10/media/GibsonLPWeights-1.jpg.html
 
Eli lyhyt vastaus mielestäni on: Loimukansi + paino.
 
Se onko R9:n hinta "oikeutettu" verrattuna esim R8:iin on -kuten kaikki arvaatte- jokaisen oma asia :o
 
Jos haluat tietää enemmän Gibson Custom Shop:in Historic ja Reissue kitaroista, niin muusikoiden.net on siihen täysin väärä paikka. Suosittelen esim tätä forumia: http://www.mylespaul.com/forums/historics-reissues/
 
Minulla on loimukantinen R8, paino 3,8 kg, kaula ei slim eikä pesäpallomaila vaan juuri se sopiva. Kaikki on hyvin :-)

Klapp: Tämän salatieteen saralla kuranteinta infoa itselleni on toistaiseksi tarjonnut tämä keskustelusäie:
 
http://forum.gibson.com/index.php?/topic/32343-custom-shop-es-335/
 
Kiitos, pitää lueskella tuo läpi.
 
Kuha: Kaikkien Gibsonin ESsien bodyt prässätään Memphisissä, joka on nykyään keskittynyt tekemään valtaosan ES-sarjan kitaroista. Pieni osa bodeista kiikutetaan Nashvillen pajalle, jossa niistä kootaan kallliimpia historic-sarjan ESsejä - näissä on muistaakseni sarjanumeron edessä A-kirjain. Kaikissa Memphisin ESseissä on kuitenkin nykyään "Gibson-custom" -merkintä, ollut ainakin vuodesta 2009.
 
Suuret kiitokset.Tämä selvensi hyvin.
 
Siitä A-kirjaimesta sarjanumerossa ja hyvän kitaran tunnistaa soittamalla sitä.
 
Eipä sillä minulle ole merkitystä kummassa se on kasattu jos se kitara vaan on hyvä. Suurin merkitys lähinnä sen arviointiin onko hintapyyntö asiallinen vai ei. Ei huvittaisi tietämättään maksaa ylihintaa. :)

Kuha: Kaikkien Gibsonin ESsien bodyt prässätään Memphisissä, joka on nykyään keskittynyt tekemään valtaosan ES-sarjan kitaroista. Pieni osa bodeista kiikutetaan Nashvillen pajalle, jossa niistä kootaan kallliimpia historic-sarjan ESsejä - näissä on muistaakseni sarjanumeron edessä A-kirjain. Kaikissa Memphisin ESseissä on kuitenkin nykyään "Gibson-custom" -merkintä, ollut ainakin vuodesta 2009.
 

 
Siitä A-kirjaimesta sarjanumerossa ja hyvän kitaran tunnistaa soittamalla sitä.
 
Siitä ylemmästä F-aukosta näkyvässä oranssissa tarrassa lukee myös, onko kitara tehty Memphisissä vai Nashvillessä. Kitarat jotka on tehty Nashvillessä ovat tosiaan kalliimpia. Kuten Kuha sanoi, ne ovat yleensä näitä historic Essejä.
 
Tässä esim myyjä tarkoituksella sanoo, että kitara on Nashvillestä ja kuvissa näkyy ko oranssi tarra: http://www.gregsguitars.de/en/produ … _Reissue_Nashville_Custom_Shop.html

Gibson Memphis on erikoistunut nimenomaan onttokoppaisten sähkisten valmistukseen. Ainoastaan reissue-essit kasataan Nashvillessa. Memphisin mallit eivät siis ole tarkkoja uusintapainoksia vanhoista vuosikerroista. Itselläni on memphisläinen v. 2010 ES-335, perusmallia. Laukussa ja COA:ssa lukee Gibson Custom, mikä voi hämätä luulemaan että kyseessä on custom shop -kitara, mutta ihan linjatuotantoa kaikki Memphisin Gibsonit ovat. Tuossa on 60's -tyyppinen kaula, mutta ei se ole mitenkään ohut kuten aidoissa 60-luvun esseissä. Laatu tuossa on kohdallaan. Soitettavuus ja soundit erittäinkin hyvät. Vakaa kaula, ei ongelmia. Ei häiritseviä rupuja. Yksilöeroja Gibsoneissa kyllä on riippumatta missä kaupungissa on valmistettu. Kävin tuota skittaa hankkiessani monta essiä läpi, niin memphisin kuin nashvillen tuotantoakin, ja tuo yksilö miellytti eniten. Viisi vuotta tuo on nyt palvellut hyvin.

Onko Memphisin ja Nashvillen ESseisä noin yleisesti ottaen paljon laatueroja?

Gabe: Onko Memphisin ja Nashvillen ESseisä noin yleisesti ottaen paljon laatueroja?
 
Käsittääkseni laadun suhteen eroja ei ole. Erot ovat spekseissä. Tietysti custom shop -osastolla viimeistelyyn ja yksityiskohtiin käytetään enemmän työtunteja. Uudehkossa Guitarist -lehdessä annetaan varsin hyvä kuva Memphisin tehtaan tuotannosta.

Rämppy: Käsittääkseni laadun suhteen eroja ei ole. Erot ovat spekseissä. Tietysti custom shop -osastolla viimeistelyyn ja yksityiskohtiin käytetään enemmän työtunteja. Uudehkossa Guitarist -lehdessä annetaan varsin hyvä kuva Memphisin tehtaan tuotannosta.
 
Ok, kiitos. Pitääpä lueskella tuo juttu ja perehtyä muutenkin tässä syksyn aikana aiheeseen. Talvella olisi sitten aikaa ehkä parille testikierrokselle.

Gabe: Ok, kiitos. Pitääpä lueskella tuo juttu ja perehtyä muutenkin tässä syksyn aikana aiheeseen. Talvella olisi sitten aikaa ehkä parille testikierrokselle.
 
Tässä lisää luettavaa aiheesta:
 
http://www.lespaulforum.com/forum/s … &highlight=Nashville+vs+Memphis
 
http://www.lespaulforum.com/forum/s … &highlight=Nashville+vs+Memphis
 
http://www.lespaulforum.com/forum/s … &highlight=Nashville+vs+Memphis

Kuha: Tässä lisää luettavaa aiheesta:
 
http://www.lespaulforum.com/forum/s … &highlight=Nashville+vs+Memphis
 
http://www.lespaulforum.com/forum/s … &highlight=Nashville+vs+Memphis
 
http://www.lespaulforum.com/forum/s … &highlight=Nashville+vs+Memphis
 
Hieno homma, nyt olen jo paljon viisaampi aiheesta. Kesän menoista toivuttua ostoksille.

Laulava Kylätohtori: Stratofiksaatio alkaa helpottaa. Tuli soiteltua Gibsonilla (Les Paul) pitkät pätkät ja sehän oli kerrassaan upea peli. Hienosti meni kerettiläisesti Hendrixit Lespalla. :)
 
Strato on edelleen lemppari, mutta jotenkin sitä alkaa pääsemään kunnolla sisään muihinkin kitaroihin, eikä aina ole se 'stratopakkomiellefiilis' päällimmäisenä. Joten eiköhän se tästä.
 
Essi kuumottelisi itseäkin, mutta en kyllä tällä hetkellä pysty luopumaan Les Paulista, joten rahoitusta odotellessa. On se vaan hieno peli ja aito Gibson. Eli omistan Gibsonin ja kaikki on hyvin...
 
Katsoitko hiljattain sen teemalta tulleen Hendrix dokkarin? niistä arkistopätkistä näki, että Henkka myös itse soitti kerettiläisesti Gibsoneilla jopa keikkoja (ainakin SG ja Flygari näkyi käsissään LesPaul taisi olla kuuskytluvulla telakalla ennen uutta tulemistaan seitkytluvulla). En siis pitäisi kovin pahan tyylirikkona soittaa henkan biisejä paulilla, olen itsekin siihen syyllistynyt ;-D

Rämppy: Gibson Memphis on erikoistunut nimenomaan onttokoppaisten sähkisten valmistukseen. Ainoastaan reissue-essit kasataan Nashvillessa. Memphisin mallit eivät siis ole tarkkoja uusintapainoksia vanhoista vuosikerroista. Itselläni on memphisläinen v. 2010 ES-335, perusmallia. Laukussa ja COA:ssa lukee Gibson Custom, mikä voi hämätä luulemaan että kyseessä on custom shop -kitara, mutta ihan linjatuotantoa kaikki Memphisin Gibsonit ovat. Tuossa on 60's -tyyppinen kaula, mutta ei se ole mitenkään ohut kuten aidoissa 60-luvun esseissä. Laatu tuossa on kohdallaan. Soitettavuus ja soundit erittäinkin hyvät. Vakaa kaula, ei ongelmia. Ei häiritseviä rupuja. Yksilöeroja Gibsoneissa kyllä on riippumatta missä kaupungissa on valmistettu. Kävin tuota skittaa hankkiessani monta essiä läpi, niin memphisin kuin nashvillen tuotantoakin, ja tuo yksilö miellytti eniten. Viisi vuotta tuo on nyt palvellut hyvin.
 
Duoda noin, mulla on tuollainen 59`reissue essi vuodelta -09, oranssissa lätkässä seisoo lopussa:Memphis Tennesee. Hetken oli tuon kanssa samaan aikaan tollanen "perus" essi mallia 2013 (Memphis), eipä noissa työnjäljen (viimeistelyn) puolesta mitään eroja ollut, soundillisesti oli sitten jo huomattavasti, niin akustisesti, kuin sähköillä, kummatkin soundas kyllä hyvältä, reissue reippaasti raikkaampi kummallakin mikillä ja resonanssi, vois sanoa, reilusti rempseämpi, ihan eri tavalla harmonisempi.
Eipä siinä tarvinnut miettiä kumpi jää, toki noiden hinnatkin on eri luokkaa.
4 essiä on matkan varrella ollut, 2 oli 70-luvulta ja suoraan sanoen:aivan kuraa, yksi es-330 vuodelta -65 oli joskus sata vuotta sitten, se oli hyvä, mutta sehän onkin ihan eri keppi kuin -335.

hallu: En siis pitäisi kovin pahan tyylirikkona soittaa henkan biisejä paulilla, olen itsekin siihen syyllistynyt ;-D
 
Tein vielä pahemman, vetelin sinne päin PRS:llä :)
https://dl.dropboxusercontent.com/u … 0narutukset/Leslie%20Wing%20PRS.m4a

hallu: Katsoitko hiljattain sen teemalta tulleen Hendrix dokkarin? niistä arkistopätkistä näki, että Henkka myös itse soitti kerettiläisesti Gibsoneilla jopa keikkoja (ainakin SG ja Flygari näkyi käsissään LesPaul taisi olla kuuskytluvulla telakalla ennen uutta tulemistaan seitkytluvulla). En siis pitäisi kovin pahan tyylirikkona soittaa henkan biisejä paulilla, olen itsekin siihen syyllistynyt ;-D
 
Harmi kyllä, en katsonut. Mutta olen kyllä aikaisemmin nähnyt Henkan vetelevän Flygarilla ja muilla. Tosin itse tykkään silti eniten Henkan stratosoundista, se vaan miellyttää eniten omaa korvaa, ei siinä sen ihmeempää ole.
 
Mutta se hyvä puoli omissa puurokorvissa on, että ei ole koskaan tullut edes yritettyä matkia muiden soundeja, koska ei ole osannut. Olen vaan hakenut itseä miellyttävät kamat ja soundit ja soitellut niillä musiikkia, josta tykkään. Henkkahan oli ennakkoluuloton kokeilija, ei se olisi pahastunut, että soittelen sen biisejä tallasinkkuhumpparilla ja od-purkeilla - tai Lespalla ilman fuzzeja... :)

Ziggy Bubba: Tein vielä pahemman, vetelin sinne päin PRS:llä :)
https://dl.dropboxusercontent.com/u … 0narutukset/Leslie%20Wing%20PRS.m4a
 
Hienosti kyllä vedetty ja olet löytänyt loistavan tasapainon omalle tulkinnalle ja henkan tyylikeinojen välille. Voi kun minäkin osaisin. Oli ilo kuunnella tämä kiitokseni sinulle.

hallu: Hienosti kyllä vedetty ja olet löytänyt loistavan tasapainon omalle tulkinnalle ja henkan tyylikeinojen välille. Voi kun minäkin osaisin. Oli ilo kuunnella tämä kiitokseni sinulle.
 
Kiitos, mukava kuulla. Sivuhuomiona - tossa on puolitettu humpparit, eli edes vähän sinne Henkan suuntaan siinä mielessä :) Mobius teki leslie-muljut.
 
E: ns. peukkusoitto on ton homman ydin. Eli sitä kun vähän hanskaa, niin voi lähteä leikkimään melodioilla bassonuotin päälle. Jää ne neljä sormea vapaaksi.

Huomasin essejä läpikäydessäni melko huomattavia yksilöeroja soundissa ihan saman sarjan kitaroidenkin välillä. Paino uusissa 335-skitoissa vaihteli ainakin joitakin vuosia sitten reippaasti (yli puoli kiloa). Kevyemmät yksilöt soivat jo akustisestikin rempseämmin ja raikkaammin, painavissa yksilöissä oli LP-tyyppistä jähmeyttä. Mulle jäi sellainen kuva, että painolla oli enemmän vaikutusta sointiin kuin sillä, mitä sarjaa kyseinen 335 oli.
Tuolloin tuli tosiaan testattua aika monta essiä laidasta laitaan, faded -malleista custom shopin reissueihin.
 
Tosiaan tuossa aiemmin korjattiinkin virheellinen tieto aiemmassa kirjoituksessani, eli kyllä Memphisissä reissueitakin tehdään. Mutta custom shop on Nashvillessa. Paria uutta memphisiläistä esitellään kesäkuun Guitarist-lehdessä.

Tässä on tilastoitu vanhojen ES 335n, 1958-1964, painoja:
 
http://www.es-335.net/weights.html
 
Omaan makuun kaikki alle 4-kiloiset on ok.

Mistäköhän suomessa pääsisi kokeilemaan ja ehkä ostamaan tuota "fat neck" ES-335:sta?

Gabe: Kesän menoista toivuttua ostoksille.
 
Siitä edullisesti:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1030281